Mikä siinä on, että tyrin kaikki ystävyyssuhteeni, yksi toisensa jälkeen eikä kukaan enää halua pitää muhun yhteyttä? Tunnen olevani kohta aivan yksin ja erakkona. No, mieshän mulla on, mutta kyllä kaipaisin omia ystäviä joiden kanssa jutella tyttöjen juttuja. Olen mielestäni mukava, aktiivinen ja empaattinen ihminen, kylläkin välillä äkkipikainen ja kiukuttelija, mutta pohjimmiltani hyvä ja muista välittävä ja mukavaa seuraa. Kukaan ei silti tunnu haluavan olla ystäväni ainakaan kovin pitkään, kaikki ovat hävinneet jonnekin. Mulla on niin tyhjä ja yksinäinen olo, että olen jopa ruvennut ajattelemaan kuolemaa. Jos kukaan ei musta välitä niin miksi ihmeessä jatkaa täällä? Jos olen niin kuvottava ihminen, että kaikki haluaa musta vain eroon niin miksi ylipäänsä yrittää? Miksi olen täällä muiden riesana, kärsin ja kituutan? Mies mulla on, mutta hänkin varmaan löytäisi helpomman ja paremman naisen. Kaikkien muiden kanssa mulla varmaan onkin jo välit poikki. Onko kellään muulla elämä mennyt tähän jamaan? Uusia ystäviä ei enää aikuisiällä niin vaan löydä, puuttuu se yhteinen historia ja yhteiset kokemukset. En halua ajatella elämääni eteenpäin, kun kaikki on niin vaikeaa ja tekee kipeää ajatella kaikkia menetettyjä ihmisiä.
Yksin?
Ina
91059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla sama juttu silleen et tuntuu, ettei kukaan halua olla mun kaveri kovin kauaa. En kyllä itse keksi mistä se johtuu...ennen sentään oli mies, mutta ero tuli meille ja nyt sitten olen yksin. Kai tähänkin tottuu vaikka vaikeeta tää on...
Saako sulle puhua suoraan? En halua loukata. Mutta ajatuksia joita kirjoitus herätti..
-sanot tyrineesi:
Sanotko vain niin vai tiedätkö tehneesi jotain mikä tuhosi suhteen? Yrititkö omalta puoleltasi ymmärtää toista osapuolta? Vai loppuiko toiselta osapuolelta ymmärrys?
-kukaan ei halua pitää minuun enää yhteyttä:
oletko ottanut myös itse heihin yhteyttä? ystävyys vaatii molemminpuolisuutta. onko heillä jokin syy miksi ovat vähentäneet yhteydenpitoa? Tällaisissa tilanteissa kannattaa aina mennä hieman itseensä ja tarkastella, että vaikka itsestä tuntuu että on käyttäytynyt korrektisti, on toinen voinut loukkaantua mielestäsi ihan mitättömästä asiasta. Se voi hänelle olla todella suurikin asia.
Ymmärrään tunteen että erakoidut ja on yksinäistä.
Mies ei voi korvata kahden naisen välisiä juttuja.
Se on hyvä että löydät itsestäsi hyviä puolia, kuten empaattisuus. Se on ERITTÄIN tärkeää ystävyyssuhteissa.
Toisaalta, äkkipikainen ja kiukuttelija... Itse siedän todella paljon, mutta tietyssä vaiheessa palaa pinna ja sitten huudan tunteeni ulos. Ja tämän jälkeen olen mitä lempein ihminen ;) Itse inhoan jos joku valittaa täysin turhanpäiväisistä jutuista ja kiukkuaa kuin lapsi. Sekin voi karkottaa ystäviä? Minä tosin huutaisin ensin ja kuuntelisin olisko kaverilla mitään sanottavaaa, esim. yrittäisi korjata käytöstään, ennen kuin jättäisin kaverin. Kunnon ihmissuhteessa pitää kyetä ottamaan vastaan kritiikkia, sellaista mitä ei välttämättä haluaisi kuulla. Sanotaan että paras ystävä sanoo sen mitä muut eivät sano. Paras ystävä pelastaa sinut kun yrität mahduttaa itseäsi kolme kokoa liian pieniin farkkuihin, koska se on muotia ;) Paras ystävä sanoo kun käyttäydyt huonosti etkä sitä itse tajua. Ja hän auttaa sitten sinua näiden asioiden kanssa. Suoruus auttaa aika monessa jutussa, ja se ettei loukkaannu siitä että sanotaan välillä pahastikin.
-Kukaan ei tunnu haluavan olla ystäväni kovin pitkään
Tuota ilmiötä on valitettavasti nykyisin. Ystävyys otetaan jonain joka hyödyttää itseään ja kun hyötysuhde lakkaa, tai eka ongelma tulee esiin joka pitäisi oikeasti istua ja selvittää, mieluummin katkaistaan suhde kuin käsitellään vaikeita asioita. Tälle ei oikein voi tehdä mitään,et voi kysyä jokaiselta mielenkiintoiselta ihmiseltä että alatko pitkäaikaiseksi kaveriksi. :S
Kuoleman ajatukset.. Niihin älä edes sorru! Ei koskaan tilanne ole niin kurja että kannattaisi tuohon mennä.. Luota minuun, en mene yksityiskohtiin, mutta tiedän todellakin mistä puhun ja tiedän mitä pohjaton yksinäisyys on.
-kukaan ei minusta välitä
miten niin ei välitä? entä poikaystäväsi? vanhempasi? tuohon on turha mennä. Jostain luin joskus että jokainen tuntematon on vain mahdollinen uusi ystävyys... :)
-kuvottava ihminen josta kaikki yrittää päästä eroon, muiden riesana..
toivon todella ettei kukaan ole ollut niin idiootti että on sanonut sinulle noin. et voi tietää ihmisten ajatuksia, et vaikka kuinka kuvittelisit heidän sanojaan. kuulostat masentuneelta. :( masentunut ja alakuloinen ihminen alkaa helposti kuvitella toiste teoista ja sanoista omia käsityksiään, jotka useinkaan eivät pidä paikkaansa. neuvoisin että jos et nyt heti tunne ketään HYVÄÄ ystävää joka haluaisi aidosti kuunnella sinua ja auttaa sinua, menisit juttelemaan tuosta.. se auttaa kummasti, älä tee niin kuin mihin monet sortuvat, haudo yksinäsi noita ajatuksia. :(
-stop!! tuolle ajatukselle että mies löytäisi paremman ja helpomman naisen.
tottakai hän voisi vaihtaa naista, mutta miksi hän sen tekisi? hänhän on valinnut juuri sinut? hän rakastaa varmasti sinua ja on huolissaan käytöksestäsi. hän varmasti lohduttaa sinua jos kerrot hänelle peloistasi. kyllä hänellä on syy miksi hän on sinut halunnut.
aikuisiällä on tosiaan todella vaikeaa löytää uusia ystäviä, lapsena ja nuorena sitä on niin paljon avoimempi... mutta aina se yhteinen historiakaan ei auta. itse olen kokenut tämän karvaasti. joskus on parempi aloittaa sen uuden ihmisen kanssa historian tekeminen.
menettettyjen ihmisten ajattelu sattuu...siitä ei pääse yli.
vastailepa. :)
Niin tuonne vielä... Että jos tuntuu todella pahalta, kannattaisi ehkä mennä keskustelemaan tuosta terapeutille tms.. Et sanonut kuinka vanha olet tai millaisessa elämäntilanteessa, mutta oletan että olet opiskelija... Eli joku terveydenhoitaja, koulukuraattori tms..?
Muista, että jos joku arvostelee sinua, hän ilmaisee vain oman tarpeensa siihen. Se ei kerro sinusta itsestäsi mitään.
En ole samaa mieltä tuosta asiasta. On toki niitä ihmisiä jotka kritisoivat ihmisiä vaan siitä ilosta että saavat toista moittia ja pistää lättänäksi, mutta usein myös moitteissa on totuuden siemen. Ei tosiystävä mollaa toista vain siksi että haluaa purkaa kiukkuaan.
Pitääkin siis miettiä, onko omassa käytöksessä MAHDOLLISESTI ollut jokin, ihan pienikin vika mistä toinen on saattanut loukkaantua. Mikäli puheet ja kritiikki on suoraan sanottuna paskapuhetta, olet kuitenkin mennyt itseesi ja pohtinut asiaa ja tiedät ettei näin ole. Sitten voi alkaa miettiä, miksi tämä ihminen sanoo jotain mikä ei pidä paikkaansa? Onko hänellä asiat jossain suhteessa huonosti ja kykenisitkö auttamaan häntä? Jos puheet ovat todellakin vain ilkeämielisyyttä, kannattaa pohtia vakavasti aikooko jatkaa ystävyyttä tällaisen ihmisen kanssa. Ja ainakin sanoa ettei aio sietää tuollaista puhetta mihin ei ole perusteita.
Esimerkki asioista jotka kytevät pinnan alla, ja joita ei ehkä kehdata sanoa ääneen:
Sinulla on rakastava poikaystävä. Voisiko olla että vietät liikaa, ystäviesi mielestä, aikaa hänen kanssaan? Kuinka monesti olet kieltäytynyt lähtemästä ystäviesi kanssa esim. illalla leffaan, tanssimaan, kävelylle tms. koska miehesi on etusijalla? Oletko itse ehdottanut kahden kaverin keskistä aikaa, ehkä ystävä ei kehtaa pyytää sinua ulos kun ajattelee että olet jo muutenkin pesiytynyt miehesi kanssa, miksi häiritä teitä?
Tai onko ystävä kenties ottanut siipeensä jossain miessuhteessa, josta ei ole kertonut sinulle koska kadehtii sisäisesti hieman onneasi, tai ei ehkä halua vaivata onneasi katkerilla mieskokemuksilla?
Nämä ovat vain minun pohdintojani.
Kuullostaa kovin tutulta - nimittäin erään kaverini tyttöystävä on samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Vanhat kaverit ovat kaikonneet ja tuskin on uusiakaan saamassa. Älä ota tätä pahalla, mutta tässä on yksi analyysi siitä, miksi häntä ei jakseta.
Tilanteen hän on aiheuttanut täysin omalla käytöksellään, käytöstapoja kun ei vain meinaa millään löytyä. Hän on mm. yrittänyt iskeä lähes jokaista poikaystävänsä kaveria, hän on käytökseltään kovin vaativa ja syyllistävä. Häntä pitäisi auttaa aina ties missä, mutta toiseen suuntaan ei sitten tapahdukaan mitään ja siltikin saa toisen potemaan huonoa omaatuntoa, jos ei autakaan. Syyllistävyydestä sen verran että jos esim. lähdemme kaverin kanssa jonnekin ja hän kinuamalla kinuaa itsensä mukaan (poikaporukkaan) ja jostain syystä tekeminen meneekin pieleen, voi tyttö alkaa suorilta v****illa "kuka käski lähteä" ja kirota kohtaloaan, kun hänet on raahattu väkisin mukaan turhalle reissulle ja vonkuu poikaystäväänsä lähtemään kotio hänen kanssaan (mutta ei voi yksin lähteä kotio, jos ei kiinnosta vaan jää roikkumaan mukaan ja valittamaan kuinka perseestä touhumme on). Näinkin on käynyt... Lisäksi hän myös yrittää olla aina huomion keskipiste ja kerätä osakseen sääliä siihen vedoten että hänen elämänsä on niin rankkaa. En kyllä ymmärrä, miksi kaverini jaksaa hänen kanssaan seurustella vielä.
Yksinkertaisesti sanottuna hän on vain pirun rasittava ihminen. Lähes aina suunsa avatessaan hän vain vaatii muilta jotain, syyllistää muita tai haluaa huomiota itselleen. En minä hänelle mitään pahaa halua, mutta en minä saatika muutkaan ihmiset vain yksinkertaisesti jaksa häntä. Samat lauseet olen kuullut hänen "kavereiltaan".
Jos tunnistat vastaavia piirteitä itsestäsi, niin toivottavasti tästä on hyötyä sinulle! Toivottavasti et kuitenkaan ole yhtä paha tapaus.
On kuin olisit omasta elämästäni olisit kertonut.
Kaipaisin kovasti myös ystävää. Valitettavasti tuntuu kuin olisin jo ehkä liian masentunut sellaista enää pystyäkseni hankkimaan.
Muutin Helsinkiin vuosi sitten ja en ole onnistunut vielä ainakaan löytämään ystävää.
Haluaisitko vaikka meilailla kanssani aiheesta tai vaikka ihan muuten vaan ? : )
Tiiätkö, että mulla on ihan sama tilanne kuin sullakin. Ja se sattuu.. =( Tyrinyt oon useamman ystävyyssuhteen, liekkö suurin syy ollut, että etsinyt mukamas liian samankaltaista Ystävää kuin itte oon. Mistäspäin oot Ina? Itte mä oon Savosta.
Moi Ina! Mistä päin sä olet? Mä olen itse porista. Olisi mukava tutustua. Olen kanssa 21-vuotias nuori nainen.