Kysyisin että onko muilla vastaavaa tilannetta ja päätös johon ollaan tulossa, olisiko oikea..
Tilanne on se, että ollaan mieheni kanssa ostettu asunto jonka takaajina ovat hänen isänsä ja tämän vaimo, ei mieheni äiti siis. Anoppi on mukava ja sydämellinen ihminen, joka on aivan eri maata mitä nuo kaksi alkoholistisikaa.
Asutaan pienellä paikkakunnalla ja mitta alkaa täyttyä pikkuhiljaa ja henkinen painostus kasvaa ettei kiinnosta enää asua kodissamme. Tunne siitä että on jotain velkaa ja miten sitä käytetään aseena meitä vastaan että heidän nimensä ovat papereissa. Kylillä nämä alkoholistit puhuvat meistä paskaa ja jos joskus paikallisessa törmää tuttuihin ihmisiin, tullaan miehelleni kehumaan kuinka hyvä isä hänellä on, jota hänen ukkonsa ei suinkaan ole.
Mieheni isä syyllistää jopa sairaudestaan poikaansa ja on saanut jonkinlaisen henkisen yliotteen, että mieheni tuntee olevansa anteeksipyynnön velkaa siitä, että nämä kaksi paskaa kohtelevat meitä ja ovat kohdelleet varsinkin häntä aina huonosti. Vertailevat meitä heihin, vittuilevat ihan päin naamaa, selittävät ainoastaan elämänsä tärkeimmästä asiasta eli juomisesta ummet ja lammet, sekä kaikista kuvottavinta on ollut kuunnella kännisen appiukon seksuaalisia tilityksiä ja mieltymyksiä vihjaten minun suuntaani.
Olen tullut siihen tulokseen, että laitetaan valitettavasti kotimme myyntiin ja päästään näin eroon näistä kahdesta ihmisestä jotka eivät anna meidän olla rauhassa ja tilanne menee koko ajan pahemmaksi. En halua pilata omaa enkä mieheni elämää näiden kahden takia, jotka kyllä tekevät kaikkensa mustamaalatakseen meitä ja varmasti vielä enemmän nyt minua. Vaikka ei saisi antaa periksi ja tulla "häädetyksi" omasta kodistaan, niin ainakin tällä tavalla pääsisi eroon heistä eikä meidän suhteemme olisi vaarassa?
Tilanne on se, että ollaan mieheni kanssa ostettu asunto jonka takaajina ovat hänen isänsä ja tämän vaimo, ei mieheni äiti siis. Anoppi on mukava ja sydämellinen ihminen, joka on aivan eri maata mitä nuo kaksi alkoholistisikaa.
Asutaan pienellä paikkakunnalla ja mitta alkaa täyttyä pikkuhiljaa ja henkinen painostus kasvaa ettei kiinnosta enää asua kodissamme. Tunne siitä että on jotain velkaa ja miten sitä käytetään aseena meitä vastaan että heidän nimensä ovat papereissa. Kylillä nämä alkoholistit puhuvat meistä paskaa ja jos joskus paikallisessa törmää tuttuihin ihmisiin, tullaan miehelleni kehumaan kuinka hyvä isä hänellä on, jota hänen ukkonsa ei suinkaan ole.
Mieheni isä syyllistää jopa sairaudestaan poikaansa ja on saanut jonkinlaisen henkisen yliotteen, että mieheni tuntee olevansa anteeksipyynnön velkaa siitä, että nämä kaksi paskaa kohtelevat meitä ja ovat kohdelleet varsinkin häntä aina huonosti. Vertailevat meitä heihin, vittuilevat ihan päin naamaa, selittävät ainoastaan elämänsä tärkeimmästä asiasta eli juomisesta ummet ja lammet, sekä kaikista kuvottavinta on ollut kuunnella kännisen appiukon seksuaalisia tilityksiä ja mieltymyksiä vihjaten minun suuntaani.
Olen tullut siihen tulokseen, että laitetaan valitettavasti kotimme myyntiin ja päästään näin eroon näistä kahdesta ihmisestä jotka eivät anna meidän olla rauhassa ja tilanne menee koko ajan pahemmaksi. En halua pilata omaa enkä mieheni elämää näiden kahden takia, jotka kyllä tekevät kaikkensa mustamaalatakseen meitä ja varmasti vielä enemmän nyt minua. Vaikka ei saisi antaa periksi ja tulla "häädetyksi" omasta kodistaan, niin ainakin tällä tavalla pääsisi eroon heistä eikä meidän suhteemme olisi vaarassa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
..jos olisin tiennyt kuinka vinksahtaneita he oikeasti ovat tai mieheni tiennyt minkälaisiksi he pahimmillaan voisivat osoittautua, en ikinä olisi mieheni kanssa heitä takaajiksi pyytäneet. Ja vielä muutama asia mitkä ovat ahdistaneet on se, että silloin kun heillä ollaan käyty niin syyllistetään kaikista mahdollisista asioista eikä heissä tietenkään ole mitään vikaa. He myös "pakottavat" meitä toimimaan neuvomillaan tavoilla ja yrittävät neuvoa ostamaan sellaisia tavaroita joille meillä ei ole mitään tarvetta. Viime talvena juhlissaan apen akka sekosi niin että meinasi repiä mieheltäni silmät päästä, kun oli niin viinahöyryissä. He ovat molemmat aggressiivisia ja appiukko oli väkivaltainen mieheni äitiä kohtaan.
Kamalinta oli ehkä se,että joulua viettäessämme minut pakotettiin lukemaan raamattua enkä ole uskonnollinen ihminen. Se tuntui kauhealta kun ns anoppi huutaa ettei kukaan aloita syömistä eikä pääse pöytään istumaan ennenkuin raamattua ollaan luettu, koskien perheen pienempiä lapsia myös. Tilanne oli minulle uusi ja vastenmielinen, kieltäydyin kohteliaasti lukemasta mutta sitä ei otettu kuuleviin korviinsa. He myös tuputtavat uskomustaan eivätkä välitä siitä ettemme halua kuulla uskonasioista mitään.
On kyllä aikast tylsä tilanne teillä...=/ Kun kerran ihmiset on mitä on, niin niille ei varmaan mitään voi. Mutta ihan noista käytännön asioista, että oletteko kauankin jo asuneet asunnossanne? Nimittäin kun tässä parin-kolmen vuoden aikana asuntojen hinnat ovat nousseet, ja asunnon arvosta se 70%:han toimii jo takauksena lainalle (ja jos/kun olette jo jonkunverran lainasta maksaneet lyhennyksiä), niin pankilta kannattaa käydä kysymässä että saisko noita takaajia ns. vapautettua vastuusta eli pois ne nimet sieltä paperista. Vaatii tietysti (maksullisen) arvion kiinteistövälittäjältä, mutta sittenhän pääsisitte ainakin tuosta ilkeilystä ym. eroon. Eikä tuohon tarvita takaajien "lupaa", heille menee haluttaessa vain ilmoitus, että takaussopimus on mitätöity...
Kuinkahan nuo alkoholistisiat ovat kelvanneet takaajiksi? Olette kai hoitaneet lyhennykset ja korot hyvin?
Menkää pankkiin ja vaihtakaa takaajat, kai tuo sydämellinen äiti tulee pistämään nimen paperiin ja sinun isä/äiti.
Muuttuivatko ihanat ihmiset samalla hetkellä, kun nimet oli paperissa?
Niin ja asiallisia mielipiteitä.
Pidin heistä aluksi. Silloin vielä kun asiat hetkellisesti olivat hyvin, heistä ei ollut vielä tullut esille näitä mainitsemiani asioita eikä heidän kanssaan tarvinnut viettää näitä kaameita illanistujaisia.
Kelpasivat takaajiksi kun pidin heitä asiallisina ihmisinä. Muuttui aika rankasti mielipide sen jälkeen, miten pikkuhiljaa oikeat luonteenpiirteet tulivat esille. Hoidamme asiamme eikä heillä ole mitään sanomista siihen, ei kertaakaan ole tarvinnut meidän takiamme miettiä maksujen suorittamista. Eivät voisi edes joutua tilanteeseen jossa joutuisivat meidän takiamme jotain maksamaan.
Ei voida vaihtaa takaajia. En ala tässä selittelemään minkä takia, mutta sanotaan että rahallinen puoli/tilanne ei kaikilla ole niin hyvä ja nämä muut sydämelliset ihmiset olisivat ensisijaisesti kyllä auttaneet jos olisivat voineet. Näiltä appiukolta ja hänen vaimoltaan emme edes ensin kysyneet, vasta viimeiseksi menimme heidän kanssaan juttelemaan ettei olisi tarvinnut "rasittaa" tällä suurella asialla heitä.
Eli kyse ei ole siitä että he kelpasivat meille vain takaajiksi. Olisin niin kovasti halunnut heidän olevan mukavia ihmisiä miltä aluksi vaikuttivat mutta todellisuus on paljastunut karulla tavalla aivan muuksi. Vasta nyt kun muita vaihtoehtoja ei ole ollut kuin yrittää olla heidän kanssaan neutraaleissa väleissä, niin ei auta siltikään. Onko oikein kuunnella haukkumista ja soittoja kello kahden-kolmen aikaan yöllä, jatkuvaa painostamista ja irstaita juttuja, haukkumista vieraille ihmisille?
oikeassa, että et jaksa, Minulla on päivastainen kokemus, jos saan kertoa. Poikani meni naimisiin, ja sai valmiiksi ison perheen. Heillä tietysti täytyi saada koti. Löytyi ihana talo, heille juuri sopiva. Takasimme mieheni kanssa aika ison lainan. Olin onnellinen kun vielä vauvakin oli tulossa. Heitä tulikin vuoden välein sitten. Olin hoitamassa synnytyksien ajan ja myöhemminkin autoin paljon, silloin kun pyydettiin. En tosiaan ehtinyt tyrkyttää apuani, kun he tarvitsivat joka päivä lastenvahtia. Minulle se oli vaihtelua sillä olen jo eläkkeellä. Kun heillä oli tiukin aika ohi, niin sain miniältä karmeat haukut, enkä tiedä oikeaa syytä nyt vuosienkaan jälkeen. En saa käydä heillä, mutta kelpaan kyllä lastenlapsien hoitajaksi jopa useiksi vuorokausiksi peräkkäin ja heidät poikani tuo kotiimme. Olen onnellinen kyllä että saan nyt jo tavata heitä kun rakastan valtavasti heitä. En tiedä, miten selitän lapsille kun he jo kysyvät, miksi mummi et käy meillä. Totuutta on vaikea kertoa, neuvokaa minua. Nyt on tulossa vielä vauva ja pelkään, ettei minua kutsuta kastetilaisuuteen. Se murtaa kyllä sydämenni. Olen täysin raitis ja en taatusti puhunut pahaa miniästäni ja riita on yksipuolinen jota ystäväni ihmettelee kun aina kehuin kuinka ihan miniä minulla on.
yritä nyt vain jaksaa ja pyydä saada olla rauhassa. Ei heillä ole oikeutta käyttää takausta hyväkseen.
Pahoittelen tilannettasi, mutta itsearvosi takia voisi olla hyvä irtautua tästä kierteestä, kertoa asiallisesti ettet halua olla vain palvelija heille.
Ei ole kyllä oikein että miniäsi haukkuu sinut lyttyyn ja kuitenkin olet ollut heille noin suurena apuna. Kunpa kaikki olisivat yhtä sydämellisiä kuten sinä...
Ne asiat eivät tuon paremmaksi muutu odottamalla tai ajan kanssa. Josko takaamaan rupeaminen on ollut heille niin iso juttu että se sitten tällä tavalla näkyy ja teille toisaalta niin iso juttu että muita vaihtoehtoja ei ole niin mikäs siinä auttaa kuin myydä se mörskä.
Takaajaksi ryhtyminen ei todella ole niin yksioikoinen juttu että nimi vaan alle. Kyllä se vaatii luottamusta ja uskoa, ja toivoakin. Mielenkiintoista tarinassasi on tietysti myös se että sydämelliset ihmiset eivät ole saaneet talouttaan järjestetyksi siten että voisivat taata lainojanne... ja ne jotka ovat sitten saaneet asiansa taloudellisesti riittävän hyvin, ovat maksaneet ja maksavat hintaa tällä sairaudellaan.
Maksuohjelmaanne tehostamalla ja kiristämällä nälkävyötänne voisitte tietysti pyrkiä nopealla aikataululla tilanteeseen, jossa talon jo maksettu osa kelpaa pankille takuuksi eikä ulkopuolisia takaajia tarvita. Valinta se on sekin.
Elämä on valintoja täynnä. Ja kuka se sanoikaan että lopulta ainoa vapaus on vapaus valita oma vankilansa...
>>Mielenkiintoista tarinassasi on tietysti myös se että sydämelliset ihmiset eivät ole saaneet talouttaan järjestetyksi siten että voisivat taata lainojanne
Johtuen inhimillisistä syistä, omista suurista lainoistaan. Nämä "sydämelliset" ihmiset olisivat auttaneet meitä kyllä ilman pitkiä keskusteluja ja kumartelua, koska luottavat meihin ja tietävät että olemme asiamme hoitavia nuoria. Ei ole heidän vikansa että kaikilla ei ole rahaa kuin roskaa eikä täten sovellu pankin ehtoihin.
Ja itse virheellisesti kirjoitin, niin takaajana toimiikin vain tämä appiukko, ei siis hänen vaimonsa..
>>... ja ne jotka ovat sitten saaneet asiansa taloudellisesti riittävän hyvin, ovat maksaneet ja maksavat hintaa tällä sairaudellaan.
Meidän vikamme EI todellakaan ole heidän alkoholisminsa!He eivät ole eivätkä tule maksamaan asunnosta pennin vertaa. Tuntuu loukkaavalta että joku ihminen tulee puhumaan asiaa kuin omasta kokemuksestaan. Ja asuntoa on maksettu vasta vähän aikaa ja heidän touhunsa tullut pahemmalla tavalla esille meille ehkä sen takia, että ollaan nähty enemmän ja yritetty osoittaa se, miten arvostamme sitä että saimme takaajan. Mutta mielestäni se, että nyt olemme henkisen painostuksen ja ilkeilyn alla jatkuvasti ja jopa kiristyksen, oikeuta tämmöiseen touhuun.
SE miten taloa maksamme on tehty juuri niin tehostetusti kun voi, ehkä sinulla on rahallisesti niin mojova asema että pystyisit hoitelemaan kodin lainat kerta hujauksella, mutta kun me olemme työelämssä vasta vähän aikaa olleita nuoria niin ei oikein onnistu.
Mitä sinä, äiti 42v tekisit tilanteessa jossa sinun lastasi melkein lähentelisi lapsesi puolison isä? Kertoilisi eroottislatauksellisia juttujaan? Se, ettei kotona voi tuntea olevansa turvassa ja kuin omana paikkanaan? Että lastasi uhkailtaisiin ja vedettäisi mukaan sellaiseen sairaaseen leikkiin, johon kenenkään ihmisen ei tarvitsisi joutua? Miten sinä tuntisit, jos lastasi kiristäisi ja haukkuisi alkoholisti, joka syyttäisi omista ongelmistaan häntä joka ei ole asiaa aiheuttanut?
Pyysin mielestäni asiallisia kommentteja mutta ehkäpä ne viisaat eivät vain jaksa puhua.
kuvaamasi kaltaista käytöstä. Enkä todella haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa minkäänlaisessa riippuvuussuhteessa - en edes takaussuhteessa.
Voit tulkita tietysti lauseitani omista lähtökohdistasi miten vain: sen vain voi nähdä minkä voi nähdä. Vaikka olisit kuinka kyllästynyt et ehkä voi olla sitä realiteettia näkemättä, että takaussuhde on purettava. Tavalla tai toisella.
Alkoholismi on aina paheneva sairaus. Oikeassa olet, pahemmaksi tilanne vain tulee.
Kyllä minä laittaisin teidän tilanteessanne asunnon myyntiin, ja muuttaisin muualle. Eiköhän se mielenrauha ole tärkeä asia. On ainakin minulle. Niin, ja tietenkin katkaisisin välit alkoholisteihin tyystin.
haukkuneet pystyyn,antakaa kunnon syy haukkua.jättäkää lainan maksu heille. eipähän lopu puheenaiheet..
Miksi nuoret juuri työelämään menneet pitää heti ostaa oma asunto ja joutua velkaa ottamaan sellaisilla ehdoilla että takaajaa tarvitaan? Olisitte päässeet helposti tästä tilanteesta säästämällä ensin omaa pesämunaa.Turha nyt inistä että tuhma alkkisappi pilaa elämänne.Myykää ja vapaudutte kiitollisuudenvelasta - tai mikä lieneekin.
Siinäpä se! Ratkaisut ratkaisuina, valinnat valintoina.
No ehkäpä siksi otetaan isoja lainoja koska se on pidemmän päälle kannattavampaa kuin maksaa kalliita vuokria ja säästää siinä samalla..ennemmin kait sitä omaa maksaa kuin turhaa vuokraa? ja tietty nyt on ollut hyvä sauma ottaa lainaa -> pitkät laina-ajat, sopivat korot jne.
ja alkuperäiselle...jos asia rassaa ja vaivaa paljonkin niin teinä kyllä ehkä möisin asunnon ja ottaisin hiukan välimatkaa takaajiin..vaikka ikävä sen on esim. vuokraa maksella mutta asiat tärkeysjärjestykseen :)
Omistusasunto vai oma rauha?
Kun asiaa katsoo näin yksinkertaisen kysymyksen avulla, on ratkaisukin helppo.
Jos arvostatte omaa rauhaanne enemmän, myytte omistusasunnon ja etsitte vuokrasviitin, johon ette tarvitse takaajia.
Tuas sairaskertomukset.......