Eli siis...
Tilanteeni on seuraavanlainen:
Olemme seurustelleet 2,5 vuotta poikaystäväni kanssa, asuttu yhdessä tämän vuoden alusta. Suhteemme on aina ollut hyvin tiivis, olemme olleet yhdessä lähes 24/7, lukuunottamatta yhtä kuukautta jonka vietin toisella paikkakunnalla työni takia. Emme nähneet tuona aikana kertaakaan.
Toisella paikkakunnalla viettämänäni aikana ihastuin erääseen mieheen, kerroin hänelle tunteistani, mutta välillemme ei ikinä synytynyt hänen puoleltaan muuta kuin ystävyyttä. Välillämme ei tapahtunut mitään intiimiä. Koko ajan ikävöin kovasti miestäni, mutta samaan aikaan ihastuin tähän toiseen mieheen enemmän ja enemmän.
Nyt olen kotona taas, mieheni kanssa, mutta en koe olevani tyytyväinen tilanteeseeni, vaikka hinkusinkin koko ajan takaisin hänen luokseen. Olemme harrastaneet seksiä, olleet lähekkäin, riidelleetkin jo, hänen tapansa ärsyttävät minua ja mietin jatkuvasti tätä toista miestä.
Oman mieheni kanssa meillä on avioliittosuunnitelmia, vietetään koko elämä yhdessä jne.. mutta tällä hetkellä en tiedä mitä haluan. Tiedän, että tämä mies on hyvä minulle, mutten voi olla miettimättä haluanko olla hänen kanssaan loppuun saakka. Olen aivan sekaisin kaikista tunteistani. Tiedän, että minulla ei pitäisi olla mitään valittamista suhteessani, mutta tämän toisen miehen ajatteleminen tuo mieleeni paljon ajatuksia elämästä jonkun toisen miehen kanssa.
Oli vaan pakko kirjoittaa ja kertoa jollekin, on niin paha olo, ihan pihalla. Viestinikin melko sekava...
Tilanteeni on seuraavanlainen:
Olemme seurustelleet 2,5 vuotta poikaystäväni kanssa, asuttu yhdessä tämän vuoden alusta. Suhteemme on aina ollut hyvin tiivis, olemme olleet yhdessä lähes 24/7, lukuunottamatta yhtä kuukautta jonka vietin toisella paikkakunnalla työni takia. Emme nähneet tuona aikana kertaakaan.
Toisella paikkakunnalla viettämänäni aikana ihastuin erääseen mieheen, kerroin hänelle tunteistani, mutta välillemme ei ikinä synytynyt hänen puoleltaan muuta kuin ystävyyttä. Välillämme ei tapahtunut mitään intiimiä. Koko ajan ikävöin kovasti miestäni, mutta samaan aikaan ihastuin tähän toiseen mieheen enemmän ja enemmän.
Nyt olen kotona taas, mieheni kanssa, mutta en koe olevani tyytyväinen tilanteeseeni, vaikka hinkusinkin koko ajan takaisin hänen luokseen. Olemme harrastaneet seksiä, olleet lähekkäin, riidelleetkin jo, hänen tapansa ärsyttävät minua ja mietin jatkuvasti tätä toista miestä.
Oman mieheni kanssa meillä on avioliittosuunnitelmia, vietetään koko elämä yhdessä jne.. mutta tällä hetkellä en tiedä mitä haluan. Tiedän, että tämä mies on hyvä minulle, mutten voi olla miettimättä haluanko olla hänen kanssaan loppuun saakka. Olen aivan sekaisin kaikista tunteistani. Tiedän, että minulla ei pitäisi olla mitään valittamista suhteessani, mutta tämän toisen miehen ajatteleminen tuo mieleeni paljon ajatuksia elämästä jonkun toisen miehen kanssa.
Oli vaan pakko kirjoittaa ja kertoa jollekin, on niin paha olo, ihan pihalla. Viestinikin melko sekava...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Fiilikseni olivat aikoinaan hyvin samantapaiset kuin sinulla. Menin naimisiin, vaikka tuntui, että jotakin on pielessä. Kaipasin poikaystävääni, kun hän oli poissa. Sitten kun olimme yhdessä, hän ärsytti.
Luulen, että tavoittelet rakastumisen tunnetta, olet rakastunut ideaan rakastumisesta, et kohteena olevaan henkilöön. Yhteiselämään tarvitaan kuitenkin rakkaudentunteita puolisoa kohtaan persoonana.
Minäkin yritin järjellä selittää, että poikaystäväni on hyvä ihminen, mutta ei se parisuhteessa riittänyt. Sittemmin tapasin miehen, johon rakastuin syvästi, oikeasti. Kun homma toimii, toista kaipaa, jos hän on poissa. Mutta kun hän palaa, hän tuntuu vielä ihanammalta kuin muistikaan. Sellainen tunne on hyvä pohja yhteiselämälle. Toiseen rakastuu aina uudelleen ja uudelleen, tapahtuipa mitä tahansa.
Säästyy paljolta pahalta, kun ei hätäile naimisiin, jos vähänkin arveluttaa.
Niin, naimisiin meno ei ole vielä ajankohtaista, mutta siitä on keskusteltu. Olemme myös keskustelleet tuntemuksistamme, juuri siitä ettei aina voi olla rakastunut, ettei se arki oikeasti ole sitä, vaan sitä että eletään yhteisymmärryksessä, perusasiat kunnossa jne.
Tiedostan siis että haluaisin kokea rakastumisen, mutta tällä hetkellä pitäisi keskittyä rakastamaan sitä omaa kultaa.
Sellasta se on kun tunteet jakautuu kahteen eri osoitteeseen. Sekaisinhan siitä menee.
Itse saman kokeneena ja sen pitkän suhteen säilyttäneenä voin vain sanoa, että älä sekoita miestäsi omiin tunnesotkuihisi. Yksin sinun on ne selvitettävä itsesi kanssa.
Sinun tulee nähdä nyt laajemmalle ja ajatella järjellä vaikka tunteet riepookin joka suuntaan. Saatat tehdä elämäsi virheen ellet todella mieti sitä mitä sinulla jo on. Uusi mies ei välttämättä tuo elämääsi yhtään sen enempää, onpahan vaan erilainen persoona omine hyvine ja huonoine puolineen.
Virheen teet myös jos alat raa'asti vertailemaan kahta persoonaa keskenään tuntematta sitä toista kunnolla. Kyllä se tuttu ihminen maneereineen alkaa helposti tökkimään kun sitä vertaa romanttiseen unelmaan, jolla ei vielä ole juurikaan todellisuuspohjaa.
Mutta maneerit ne on sillä romanttisella unelmallakin, usko huviksesi.
Anna siis pahimman tunnemylläkän rauhoittua ja jatka elämääsi sua rakastavan miehesi rinnalla. Ei päätöksiä tule tehdä silloin kun ei ole ns. oma itsensä.
Ihastuksiahan tulee ja menee kautta elämä ja ne pitäiskin ottaa tapahtumina ja tunnematkoina, jotka vain koettelevat ja testailevat meitä ja joista saa energiaa ja intoa elämään - myös ilman "vanhan" hajoittamistakin.
Jokaisen ihastuksen mukaan ei voi hypätä, jos mielii rakentaa jotakin pysyvää.