Kaveruus

Tapasin aivan ihanan miehen, ihastuin - rakastuin. Vietettiin ihana ja loistava kesä, lomatkin oltiin yhdessä. Tehtiin kaikenlaista hauskaa ja kivaa. Vietin aikaa hänen luonaan, melkein asuin. Kaikki vaikutti hyvältä...olin onnellinen, aurinko paistoi vihdoinkin monien pitkien sinkkuvuosien jälkeen elämääni. Mutta sitten, salama kirkkaalta taivaalta. Hän haluaa vain olla kaveri (näitähän kohtaloita riittää), etsii uutta seuraa netistä. Minuun särkee ja koskee, paha ja surullinen olo. Hän oli/on kaikkea mitä minä haluan/kaipaan miehestä. Tulenko koskaan löytämään samanlaista? En jaksaisi aamulla nousta, en lähteä töihin, haluaisin vaan olla itkeä. Miten jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin? Miten uskoa siihen, että olo tulee helpottamaan?
5846
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Saman tilanteen olen läpi käynyt ja näin jälkeen päin voin sanoa et taival ei välttämättä ole helppo ja on paljon ihmisestä itsestä kiinni et kuinka nopeasti asiat käsittelee.
Vaikka sinusta kuinka tuntuu et hän on se oikea mut näin ei kuitenkaan taida olla koska hän ei halunnut jatkaa. Jossain vaiheessa ymmärrät sen kyllä mut se vaatii aikaa. Anna myös tuon ajan kulua riittävästi et jossain vaiheessa pääset asian yli koska muuten se tulee vainoamaan sinua aina. Uusien suhteiden solmiminen ei onnistu ku on selvittämättömiä asioita taustalla tai sitten pian sortuu liian helposti lähimpään mahdollisesti sopivaan !
Älä murehdi turhaan vaan kyllä se seuraava sit joskus vastaan tulee kunhan sitä vaan haluaa etsiskellä ja ennenkaikkea löytää !

Äänestä

Mitäs menit rakastumaan...Kelpuuta nyt se kaveruus vaan ja jatka elämääsi.

Äänestä

minulle kävi myös..rakastuin--hän rakastui--siis rakastuimme.
kun aloin kiintyä häneen,hän ilmoittikin että hänellä on toinen.itkin.itkin.

mutta..hän oli kertonut tälle uudelle rakastetulle-että hänellä on eräs nainen-joka on aina hänen elämässään-siis tarkoitti minua--no,kävi sitten niin että se nainen jätti hänet---ja minut taas kelpuutettiinkin---mutta sydämeni oli jäätynyt--hänen suhteensa--nyt hän usein--monta kertaa viikossa ottaa minuun yhteyttä ja vaatii saada olla kaveri minun kanssani ja ystävä.

mutta---en saa sanoa hänelle että rakastan häntä.jos sanon-hänestä ei kuulu pitkään aikaan mitään. hän syö minua--koko ajan.

joten olen sanonut usein hänelle että rakastan häntä.ja saan sillä hänet pois elämästäni,joksikin aikaa.

olen anonut ja rukoillut-unohdetaan toisemme.tahtoisin niin-mutta piip-piip--taas satelee viestejä.

en pidä tällaisesta pelleilystä.välillemme on tullut liian paljon-enkä enää tunne häntä-enkä enää itseänikään-

Äänestä

Kaverivaatimukset ovat mielestäni helvetin itsekkäitä tuossa vaiheessa. Itse en ainakaan haluaisi nähdä enää ollenkaan, jos on pakko niin en ainakaan jutella saati sitten olla joku kaveri. Miksi turhaan kääntää puukkoa rinnassa?

Tekstistä tosin ei käy ilmi, onko "ollaan vaan kavereita" ainoastaan kohtelias jättämistapa, kuten usein on. Tämän tietää varmaankin vain mies itse, mikä tekee lauseesta vieläkin kiusallisemman.

Korjausliike tulee aina jossain vaiheessa, niin myös se parempi päivä. Tämän tajuat itsekin, kun ajattelet elämääsi taaksepäin.

Äänestä

Mun ex halus olla kaveri, siihen olis kuulunu vie yhteiset leffat, juttelut ja seksikin vie. Ei miesten ajatuksista ota selvää millään. Seuraavalta mieheltä vaadin lääkärintodistuksen ja muutaman ystävän todistukset järkevyydestä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


koskee kirjoitti:

Tapasin aivan ihanan miehen, ihastuin - rakastuin. Vietettiin ihana ja loistava kesä, lomatkin oltiin yhdessä. Tehtiin kaikenlaista hauskaa ja kivaa. Vietin aikaa hänen luonaan, melkein asuin. Kaikki vaikutti hyvältä...olin onnellinen, aurinko paistoi vihdoinkin monien pitkien sinkkuvuosien jälkeen elämääni. Mutta sitten, salama kirkkaalta taivaalta. Hän haluaa vain olla kaveri (näitähän kohtaloita riittää), etsii uutta seuraa netistä. Minuun särkee ja koskee, paha ja surullinen olo. Hän oli/on kaikkea mitä minä haluan/kaipaan miehestä. Tulenko koskaan löytämään samanlaista? En jaksaisi aamulla nousta, en lähteä töihin, haluaisin vaan olla itkeä. Miten jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin? Miten uskoa siihen, että olo tulee helpottamaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu