Kaveruus

koskee

Tapasin aivan ihanan miehen, ihastuin - rakastuin. Vietettiin ihana ja loistava kesä, lomatkin oltiin yhdessä. Tehtiin kaikenlaista hauskaa ja kivaa. Vietin aikaa hänen luonaan, melkein asuin. Kaikki vaikutti hyvältä...olin onnellinen, aurinko paistoi vihdoinkin monien pitkien sinkkuvuosien jälkeen elämääni. Mutta sitten, salama kirkkaalta taivaalta. Hän haluaa vain olla kaveri (näitähän kohtaloita riittää), etsii uutta seuraa netistä. Minuun särkee ja koskee, paha ja surullinen olo. Hän oli/on kaikkea mitä minä haluan/kaipaan miehestä. Tulenko koskaan löytämään samanlaista? En jaksaisi aamulla nousta, en lähteä töihin, haluaisin vaan olla itkeä. Miten jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin? Miten uskoa siihen, että olo tulee helpottamaan?

4

707

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kotiin jäänyt

      Sama fiilis... Valvotan itseni uneen, heräilen aamulla ja silti pyörin sängyssä iltapäivään asti. Tekee mieli vain vetää peitto korviin asti, silloin olo helpottuu. Sitten kun vihdoin nousen ylös ja pitäisi tehdä arkisia juttuja alkaa päivä hämärtyä ja tunnen tyhjyyden sisälläni...

      Mutta elämä jatkuu ja välillä tulee energisiä purskahduksia jolloin elämä hymyilee. Silloin on toivoa.

      Eli minun tarinani: Naiseni lähti ulkomaille vuodeksi ja olimme rakastuneita. Suunnittelimme kaikenlaista ja uskoimme kaiken kestävän. Mutta, mutta... olemme nuoria ja hänen silmät avautuivat niin paljon maailmalla, että minä unohduin. Toisaalta luulen että samalla hän sokeutui ja uutuuden alkuhuuma valtasi hänet. Nyt erosimme elämäntilanteiden vuoksi. Uskon jos hän olisi vierelläni kaikki olisi toisin. Olemme yhteydessä, eikä kummallakaan ole toista - mitä nyt treffailua ja muiden ihmisten vilpitöntä tapailua. Rakastan häntä, hän ei taida enää. Tai on ainakin sekaisin tunteistaan. Johonkin tämä uusi tyttö hautasi tuntemani naisen.

      Mutta aika menee nopeasti... hetkessä on kulunut viikko, kuukausi ja huomaan että mitään muuta ei ole tehtävissä kuin kunnioittaa toisen tunteita ja toivoa vain parasta. Eli joko jään suremaan ja hukkaan aikaa tai teen uuden maihinnousun.

      Suosittelen sinulle samaa: aloita kehittämään itseäsi. Pidä itsesi kiireisenä. Tee töitä, aloita uusi harrastus. Sido uusia suhteita. Käy ystäviesi kanssa kahvilla. Kuntoile, huolehdi itsestäsi. Älä haikaile menneen perään. Vain näin voit tehdä vaikutuksen tähän mieheen, tai uusiin miehiin. Ja yleensä siinä käy niin että ihan kuin vahingossa tapaat uuden ihmisen joka onkin mielenkiintoinen ja kiinnostava. Yllätyt kun eteesi tulee jotakin vielä suurempaa kuin tämä "suuri rakkautesi". Tai voihan siinä käydä niinkin että mies huomaa arvosi, mutta silloin on liian myöhäistä...

      • traurig

        ainakin vähäsen kun toi sun juttu. Tapasin kesän lopussa yhden tosi kivan tytön, ja alettiin tapailemaan. Mä en sillon ollu ihan varma siitä tytöstä, ja mietinkin jo että jos mä laittasin poikki. Enpä kuitenkaan ehtinyt kun se tyttö ehdotti että oltas vaan kavereita. Mua ei vielä siinä vaiheessa paljoa haitannu se. Se halus kuitenkin vielä nähä ja pari kertaa nähtiinkin sitten vielä ihan kavereina, ennen kun sen piti lähtee vaihtariks ulkomaille. Mä oikeastaan joskus siinä niiden tapaamisten välillä sitten älysin että mitä mä oikein olinkaan menettäny. just ennen kun se lähti matkalle se vielä tekstas mulle että tykkää musta vielä tosi paljon ja näin, ja meillä vois sitten mahdollisesti olla vielä jotain juttuu sen jälkeen kun se tulee pois sieltä Saksanmaalta. Nyt viime aikoina oon ajatellu sitä tyttöö tosi paljon ja oon kyllä tosi rakastunu siihen, vaikka me ei kovin pitkään edes ehditty tapailla (jotain pari kuukautta). Päätinpä sitten lähettää sille meilin ja avauduin siinä sille kunnolla, ja kysyin sitten että olisko meillä vielä jotain mahiksia vielä sitten kun se tulee takas. Eilen se sitten vastas ja kerto että se on melko vakuuttunu ettei me tulla tapailemaan muuten kun kavereina. Meitsi on nyt sitten aika paskana tästä tietty, kuitenkaan mä en oo kokonaan luopunu toivosta vielä. Ehkä se sen jälkeen kun muuttaa takas Suomeen vielä muuttaa mielensä. Ehkä tässä on taustalla vaan se kun se on siellä ulkomailla. tai ehkä mä vaan toivon turhaan. Jouluna varmaan nähään kun se tulee käymään Suomessa ja sit se muuttaa helmikuussa takas. Voi vittu ku mä oon säälittävä avaudun jossain internetpalstalla, mutta ei voi mitään.


      • traurig
        traurig kirjoitti:

        ainakin vähäsen kun toi sun juttu. Tapasin kesän lopussa yhden tosi kivan tytön, ja alettiin tapailemaan. Mä en sillon ollu ihan varma siitä tytöstä, ja mietinkin jo että jos mä laittasin poikki. Enpä kuitenkaan ehtinyt kun se tyttö ehdotti että oltas vaan kavereita. Mua ei vielä siinä vaiheessa paljoa haitannu se. Se halus kuitenkin vielä nähä ja pari kertaa nähtiinkin sitten vielä ihan kavereina, ennen kun sen piti lähtee vaihtariks ulkomaille. Mä oikeastaan joskus siinä niiden tapaamisten välillä sitten älysin että mitä mä oikein olinkaan menettäny. just ennen kun se lähti matkalle se vielä tekstas mulle että tykkää musta vielä tosi paljon ja näin, ja meillä vois sitten mahdollisesti olla vielä jotain juttuu sen jälkeen kun se tulee pois sieltä Saksanmaalta. Nyt viime aikoina oon ajatellu sitä tyttöö tosi paljon ja oon kyllä tosi rakastunu siihen, vaikka me ei kovin pitkään edes ehditty tapailla (jotain pari kuukautta). Päätinpä sitten lähettää sille meilin ja avauduin siinä sille kunnolla, ja kysyin sitten että olisko meillä vielä jotain mahiksia vielä sitten kun se tulee takas. Eilen se sitten vastas ja kerto että se on melko vakuuttunu ettei me tulla tapailemaan muuten kun kavereina. Meitsi on nyt sitten aika paskana tästä tietty, kuitenkaan mä en oo kokonaan luopunu toivosta vielä. Ehkä se sen jälkeen kun muuttaa takas Suomeen vielä muuttaa mielensä. Ehkä tässä on taustalla vaan se kun se on siellä ulkomailla. tai ehkä mä vaan toivon turhaan. Jouluna varmaan nähään kun se tulee käymään Suomessa ja sit se muuttaa helmikuussa takas. Voi vittu ku mä oon säälittävä avaudun jossain internetpalstalla, mutta ei voi mitään.

        se muija on siis just oikee mulle, just sellanen jota mä oon ettiny. En oo koskaan tavannu ketään josta oon niin paljon välittäny


      • tiedän tunteen
        traurig kirjoitti:

        se muija on siis just oikee mulle, just sellanen jota mä oon ettiny. En oo koskaan tavannu ketään josta oon niin paljon välittäny

        No meijän suhde oli jo sillä tasolla että oikeasti seurusteltiin ja rakastettiin toisiamme. Perheet tapas syksyllä ennen lähtöä ja muutama riitakin oli jo koettu. Suunniteltiin yhteistä asuntoa kun tulee tänne... Minä olin ehkä kuitenkin vähän passiivisempi puoli, mut ei mitään suurempaa eroa meidän tunteissa.

        Halusin jopa että hän lähtee, että saan oman elämän järjestykseen, en siinä mielessä että olisin halunnut erota. No kuitenkin hän päätti keskittyä omaan elämään ja unohti mut ja mä havahduin siihen mitä olen menettämässä... Pointti on nyt siinä, että näemmekö kaiken vaan vaaleenpunaisena. Olemmeko sokeita, kun toisesta kuvittelee enemmän mitä on.

        Vaikealtahan se tuntuu, että ihminen joka rakasti minua muuttuu niin paljon, että rakkauden tunne mua kohtaa vaan haihtuu. Siellä vaihtari paikalla nimittäin elämä on aika hehkeätä. Silloin kotisuomi tuntuu aika mitättömältä ja samoin me. He näkevät ehkä kaiken eri valossa, ei ruusunpunaisena, mutta ovat hekin jonkunlaisessa sokeudessa. Uutuden viehätyksessä ja alkuhuumassa. Ehkä he taas ymmärtävät, että tuo vuosi on vain väliaikaista. Olisko meille kahdelle käynyt kuitenkin samoin jos olisimme siellä ja naiset täällä. Luultavasti...

        Teillä nyt on vaan 2kk tapailu, joka kyllä on aika lyhyt aika. Et edes tunne tätä tyttöä kunnolla. Elä elämääsi ja katso jouluna sitten tilanne, mutta vain ystävänä... elämä jatkuu ja jotain suurempaa tulee vastaan. Ehkä voi olla että vielä löydätte toisenne, sitä ei koskaan tiedä. Mutta nyt pidä häneen yhteyttä, mutta vain ystävänä, tilanteelle et voi mitään.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2024
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1082
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      883
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      770
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      760
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      744
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      693
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      679
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      673
    Aihe