Yhdessä ollaan oltu vaatimattomat puolivuotta, kihloissa siitä puolet, mutta joka päivä tuntuu että rakastuu aina vaan uudestaan, niin hyvin menee. Nyt ollaan aloitettu yrittämään lasta. Kaikki kaverit todella onnellisia meidän puolesta ja pitää meitä varmasti hyvinä vanhempina. Uskalsin jopa omalle äidille tästä kertoa=) Odotetun moraalisaarnan sijasta tulikin hämmästynyt onnitellu yritykselle=)
toiveissa:lapsi!
ninni-84
81557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onnea vaan yritykselle!
Pitäkää sitten pää kylmänä kun lapsi syntyy ja opitte tuntemaan toistenne huonot puolet. Meillä rämmittiin yksvuotissynttäreille saakka eromielessä, mutta sitten vain loksahti elämänarvot kohdalleen; molemmilla.
ei saa, jos ei uskalla yrittää...
Toivotan vilpittömästi onnea teille ja toivon että onnenne jatkuu...
Meillä toinen tulossa ja vajaat 2 vuotta ollaan yhdessä oltu... Onnellisempia ei voitaisi olla...
ja voin veikata,että kun vauva syntyy, niin eroatte pian sen jälkeen!Muista nämä sanat.
Olette olleet aivan liian vähän aikaa yhdessä.
ihana päätös tuo lapsen tekeminen,mutta asioihin liittyy aina pieniä muttia,joita ei "alkuhuumassa" ehkä ajattele. olette vielä juuri siinä alkuhuumavaiheessa ja kaikki tuntuu niin ihanalta..kannattaisi kuitenkin asua yhdessä vähän aikaa (en kyllä tiedä asutteko) ja miettiä sitten asia uudelleen,koska arki on niin erilaista silloin ja toisen huonot puolet huomaa helpommin (toki myös hyvistä puolista saa nauttia enemmän). mutta silti on toisaalta ihanaa,että olette noin rohkeita ja saatte myös tukea lapsen odotukseen.
itse olen seurustellut n.3,5 vuotta ja siitä vajaat puolet ollaan asusteltu yhdessä ja vuoden verran on ihana pikku koiralainen hyörinyt mukana..ja nyt odotellaan perheenlisäystä alkukeväälle,jolloin minä olen 21v ja mieheni 24vuotta. kaikki menee mainiosti,mutta silti pelottaa vähän tuleva.
tsemppiä teille kaikkeen ja onnea odotuksen alkamiseen-eli odotukseen=)
Olen seurustellut mieheni kanssa reilu neljä vuotta.Asuneet yhdessä kolme vuotta ja nyt naimisissa puoli vuotta. Kihloihin menimme vasta 2,5 vuoden seurustelun jälkeen. Tiedän tunteesi, itsekin halusin (ja myös mieheni) lasta kun olimme seurustelleet n.puoli vuotta ja yritimmekin, mutta ei onneksi jälkeen päin ajateltuna tärpännyt. Alku huuman jälkeen oli erimielisyyksiä paljonkin, tuli sellainen kriisi vaihde. Meillä tämä kriisi tuli n. 1 ½ vuoden seurustelun jälkeen, jolloin toinen ei ollutkaan enää se iki ihana mussukka. Sitten siitä vähitellen kaikki tasoittui kun asiat puhuttiin halki. Nyt olen onnellisesti raskaana rv.21. Vaikka raskaana ollessa oma mieli on myllertänyt, niin voin sanoa että tämä aika on ollut elämäni onnellisinta aikaa. Eli oma neuvoni olisi että odottaisitte vielä vähän aikaa, mutta jos tuntuu siltä että lapsi on ajankohtainen, niin toivotan onnea matkaan! :)
jos tuntuu vakavasti siltä, että haluaa lapsen, niin miksi sitä ei voisi tehdä? kliseisesti elämä on todellakin liian lyhyt turhaan miettimiseen varsinkin jos on varma siitä mitä haluaa! Onnea yrittämiseen ja muistakaa olla kärsivällisiä vaikkei heti tärppääkkään!
vähän olisin. Siitä kun päättää lapsen hankkia siihen, kun se oikeasti syntyy, voi vierähtää yllättävänkin pitkä aika. Lapsia kun ei valitettavasti voi noin vain tilata. Itse olisin mieheni kanssa tehnyt lapsen puolen vuoden seurustelun jälkeen ja nyt vuosia myöhemmin toive on todella tulossa todeksi.
Totta on, ettei puolen vuoden kuluttua vielä kokonaan tunne puolisoaan, ei välttämättä edes kymmenenkään vuoden kuluttua. Puolet avioliitoista päätyy eroon, olivat pariskunnat sitten olleet yhdessä kauan tai vähän aikaa.
Kannattaa kuitenkin harkita, oletko valmis pahimmassa tapauksessa yksinhuoltajaksi, jos ette miehenne kanssa tulekaan niin hyvin toimeen keskenänne. Onko lapsi niin tärkeä, että sen joka tapauksessa haluat? Jos näin on, niin ei muuta kuin onnea yritykselle!
Miksi ihmeessä ihanan rakastumisen alkuhuumaan halutaan väkisin tehdä kolmas pyörä?
Tilastojen valossa olette 1,5 v päästä lapsen syntymästä eronneet.