Kerro miten olet löytänyt uskovan puolison !(kristinusko)Missä tapasitte ? Kauanko häntä katselit ? Kauanko seurustelitte ennen kihloja,avioliittoa ? Mihin ihastuit,rakastuit ? Oliko Jeesuksen johdatusta...
Uskova Puoliso , se Oikea ! : )
Miten löysit ?!
61347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla ei ole vastauksia kysymyksiisi, mutta tahdon kertoa sinulle, että minäkin tahtoisin uskovan puolison.
Olen toivonut ja rukoillut uskovaa puolisoa jo miltei 10 vuotta, sen ajan, mitä olen ollut uskossa, mutta aina vaan tärppää uskosta osattomien kanssa - vaikka liikun paljon uskovienkin keskuudessa. Uskon, että Herralla on minullekin katsottuna joku tietty uskova mies, jolla on nimi:)
Ja Hän vastaa myös sinun rukouksiisi:)
Herramme siunausta sinulle:)
Minä en enää etsinyt uskovaista tyttöystävää. Seurustelin edellisenä vuonna yhden uskovan naisen kanssa ja suhteemme loppui, koska naisen suvaitsevaisuus ei riittänyt minun elämäntyyliini. Eli en ole aivan pyhimys.
Viime jouluna aloin sitten tapailla erästä nettituttavuuttani, ja vastoin odotuksiamme meille kehittyi aivan mahtava rakkaussuhde. Käytännöllisesti katsoen samantien muutin hänen luokseen asumaan. Siinä ohessa minulle paljastui pikkuhiljaa, että uusi puolisoni olikin uskova. Toki olin rukoillut itselleni uskovaa puolisoa, mutta olin kuitenkin erittäin iloisesti yllätetty.
Niinpä koska molemmat uskommo Jeesukseen ja oltiin käytännöllisesti jo aviopari, kosin. Nyt ollan naimisissa ja minun ensimmäinen lapsonen on tulosillaan. Puolisollani on jo ennestään neljö suloista lasta, ja olemme onnellinen iso perhe.
Olipa mukava lukea terveisesi. Minulla on menossa "sinne päin" -juttu.. en avaa sitä tämän enempää, kunhan mainitsen, että se tuottaa minulle surua. Isä kyllä tietää missä mennään. En ole minäkään pyhimys..
Siunattua jatkoa sinulle ja rakkaallesi, sekä koko perheellenne ja tulevalle yhteiselle pienokaisellenne.
Kaikella on tarkoituksensa.
eihän uskovaisuus voi olla mikään määrite...en minä ainakaan jos olisin uskossa määrittele, että minä voin seurustella ja tavata vain uskovaisia.Uskontohan pitäisi olla jokaisen henkilökohtainen asia, eikä häntä saisi uskonnon vuoksi syrjiä eikä asettaa toiseen asemaan...näinhän ihmisoikeuslakikin sanoo. Uskovainen on yhtä ihminen ihmisenä kuin ei uskovainen. Ja mielestäni uskovaisten tulisi miettiä omilla aivoilla elämäänsä kuin ottaa mallia muista tai raamatusta.tylyä, mutta totta!
Kun kattot ympärilles, niin näet mitä omilla aivoolla ajattelu on saanu aikahan. Hypitähän kukasta kukkahan ja sitte tuumatahan notta mistä ne rikkinääset ihimiset tuloo.
Kyllä asiat on aina otettava asioina.Suurin harha on
lähteä hengellistämään asioita.Usko on jokaisen oma henk.koht.asia, eikä ole oikein lähteä aivopesemään jotakuta uskoon.Mulla kokemuksia tästä,mun lapsuuden koti oli voimakkaasti hengellinen,jossa suunnillensa
joka toinen asia hengellistettiin,eikä puhuttu elämän ongelmista oikeilla nimillä vaan ongelmat lakaistiin ns. maton alle.On kestänyt kauan kun olen
pikkuhiljaa päässyt menneisyyden taakasta eroon,ja jopa vielä niin että mulla edelleen on kristillinen vakaumus.Ja sen olen oppinut,että yritän pitää huolta vain omista tekemisistäni tai tekemättä jättämisistä enkä halua moralisoida toisia,riittää kun vastaan itsestäni.Kun liikun erilaisissa porukoissa niin jotkut ihmettelevät tietysti sitä kun en käytä alkoholia(en ole koskaan käyttänyt),vastaan että en käytä mutta en liioin moralisoi. Tavallisesti ja tähän asti se on
hyväksytty vastaukseksi ja porukat on niin fiksuja
että asiasta ei ole tarvinnut kuulla keljuilua,vaan olen tullut hyväksytyksi erilaisena
ja omana itsenäni porukkaan.