Olen ollut vähän yli vuoden yhdessä miesystäväni kanssa. Ensimmäiset puoli vuotta nähtiin joka päivä ja oltiin todella paljon yhdessä. Sitten olosuhteiden pakosta suhteemme muuttui kaukosuhteeksi ja mieheni oli pakko muuttaa kotimaahansa, joka ei nyt kamalan kaukana Suomesta olekaan.
Olen ollut tyytyväinen suhteeseeni, mutta nyt on pieniä (tai oikeastaan minun mielessä suuriakin ongelmia) ilmaantunut. Itse olen tässä viime aikoina huomannut olevani todella rakastunut häneen ja olen sanonutkin sen hänelle. Olen myös kertonut rakastavani. Ongelmana on, että eilenkin kun sanoin, kun hän kysyi, kun puhuttiin puhelimessa, että miksi olet niin iloinen. Sanoin, että olen niin rakastunut sinuun. Sitten tulee hänen puoleltaan vastaukseksi vain hiljaisuutta. Olen puhunut asiasta hänen kanssaan äskettäin, ja hän sanoi, että ei hän tiedä, että onko tämä mitä meillä on, oikeata rakkautta. Ei hän ole koskaan ollut rakastunut tms. Minua kyseiset sanat satuttivat kovasti, kun itse olen viime aikoina tajunnut, että tahdon elää hänen kanssaan pitkään ja että hän rakastan. Eilen mietin itkuissani, että onko tässä sitten mitään järkeä olla yhdessä.. Satutan vain itseäni.
Toisaalta asia ei kuitenkaan ole niin selkeä. Hän on selkeästi paras mies, mikä minulla on koskaan ollut, ja hän on aina rehellinen kanssani. Hän käyttää kaikki vähät rahansa minun luo tulemiseen ja puhumme internetissä tuntikausia päivittäin. Hän on hellä ja huomaavainen js kertoo joka päivä tykkäävänsä minusta.
Olenko jotenkin sitten pikkumainen ja takerrun pikkuseikkaan, kun kaipaan niitä rakkaudensanoja? Vaikka hän muuten onkin niin ihana ja huomaavainen. Minuun sattuu ja mielessäni pyörii ajatus, että entä jos hän löytää naisen jota oikeasti rakastaa? Kai nyt jokaisen ihmisen pitäisi tajuta, että rakastaako vai ei. Tai minulle se on ollut suhteellisen selkeää..
Erokin on käynyt muutaman kerran mielessä, mutta se tuntuisi niin kamalalta.. Mutta mitä järkeä tässä muutenkaan on?
Olen ollut tyytyväinen suhteeseeni, mutta nyt on pieniä (tai oikeastaan minun mielessä suuriakin ongelmia) ilmaantunut. Itse olen tässä viime aikoina huomannut olevani todella rakastunut häneen ja olen sanonutkin sen hänelle. Olen myös kertonut rakastavani. Ongelmana on, että eilenkin kun sanoin, kun hän kysyi, kun puhuttiin puhelimessa, että miksi olet niin iloinen. Sanoin, että olen niin rakastunut sinuun. Sitten tulee hänen puoleltaan vastaukseksi vain hiljaisuutta. Olen puhunut asiasta hänen kanssaan äskettäin, ja hän sanoi, että ei hän tiedä, että onko tämä mitä meillä on, oikeata rakkautta. Ei hän ole koskaan ollut rakastunut tms. Minua kyseiset sanat satuttivat kovasti, kun itse olen viime aikoina tajunnut, että tahdon elää hänen kanssaan pitkään ja että hän rakastan. Eilen mietin itkuissani, että onko tässä sitten mitään järkeä olla yhdessä.. Satutan vain itseäni.
Toisaalta asia ei kuitenkaan ole niin selkeä. Hän on selkeästi paras mies, mikä minulla on koskaan ollut, ja hän on aina rehellinen kanssani. Hän käyttää kaikki vähät rahansa minun luo tulemiseen ja puhumme internetissä tuntikausia päivittäin. Hän on hellä ja huomaavainen js kertoo joka päivä tykkäävänsä minusta.
Olenko jotenkin sitten pikkumainen ja takerrun pikkuseikkaan, kun kaipaan niitä rakkaudensanoja? Vaikka hän muuten onkin niin ihana ja huomaavainen. Minuun sattuu ja mielessäni pyörii ajatus, että entä jos hän löytää naisen jota oikeasti rakastaa? Kai nyt jokaisen ihmisen pitäisi tajuta, että rakastaako vai ei. Tai minulle se on ollut suhteellisen selkeää..
Erokin on käynyt muutaman kerran mielessä, mutta se tuntuisi niin kamalalta.. Mutta mitä järkeä tässä muutenkaan on?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joillekin riittää se, että on vaan hyvä olla. Eivät he kaipaa rakastumisen tunnetta, tai mitään "suuria tunteita", vaan se läheisyys ja tasainen hyvä olo riittävät, ja rakastaminen perustuu näille eikä intohimolle. Rakastaminen on pitkäkestoisempaa, ja suhteen kannalta tärkeämpää kuin rakastuminen. Mutta riippuu mitä' itse haluaa, mitä kokee tarvitsevansa sihteessa. Voi olla että miehes silti haluaa olla sun kanssa, eikä ajattele että joku muu olisi parempi kuin sinä. Ei hän välttämättä nää mitään ongelmaa siinä ettei ole ollut rakastunut. Sinä näät, koska et ehkä pystyisi olemaan suhteessa joka perustuisi "laimeammille" tai erilaisille tunteille. Voi olla että tarvitset tässä mielessä samanlaisen miehen kuin itse olet, että voit tuntea olevasi rakastettu. Se on aika tärkeää suhteessa. Onko miehesi tulossa takaisin suomeen? Mä en kyllä tiedä kestäisinkö kaukosuhdetta enää, oon sen kokenut ja se riudutti ihan tarpeeksi. Oli samanlaisia epäilyksiä kuin sinulla, vaikka tämä mies kyllä oli tosi tunteellinen ja rakkaus-mielessä samanlainen kuin minä. Mutta mä tarvitsen toisen läsnäoloa, en voi olla onnellinen jos näen toista vaan kerran kuussa. Mut kukin tekee valintansa. Mieti mitä itse haluat. Joillain ihmisillä rakkauden syttyminen kestää paljon kauemmin.
Siis sinä olet viimeaikoina huomannut olevasi todella rakastunut ja miehen olisi samalla sekunnilla huomata myös olevansa. Jospahan hänellä kestää hieman kauemmin sen huomaaminen, ja vaikka syvällä rakastaisikin miehet usein menevät mykäksi kun toinen hehkuttaa, älä vaadi, etene hiljaa.
Oikeassa olette varmasti molemmat.. Jotenkin vain ne sanat, jotka kuulin, tuntuivat niin pahalta. Tuntuu, että tässä on vakava tilanne. Purin mieltäni ja laitoin miehelleni pitkän sähköpostin. Saa nähdä mitä saan vastaukseksi. Sellaiset sanat saavat miettimään, että mikä on suhteen tulevaisuus ja että onko tässä mitään järkeä. Toivon, että kaikki selviää jotenkin. Ehkä tunnekuohuissani liioittelen tilannetta. Mutta nyt on läsnä paha olo.
Kaukosuhde meilläkin. Samat lukemat: puoli vuotta yhdessä ennenkuin naiseni lähti ulkomaille vaihtoon. Olimme rakastuneita ja uskoimme kaiken kestävän. Mutta jo kolmen viikon päästä kävi tismalleen saman kaavan mukaan. Sanoin rakastavani häntä kylmän puhelunkeskustelun jälkeen ja toisessa päässä pelkkä hiljaisuus. Sitten tiesin jo jonkun olevan vialla. Jos nainen on hiljaa tuossa tilanteessa tietää miten asiat on. Tunteet viilenee. Mies voi olla hiljaa, mut se ei pakolla tarkoita mitään.
Joten neuvo sinulle: Anna asioisen mennä omalla painollaan. Älä ahdista, koska välimatka tekee kepposet, toista ei nää ja kun mikään ei muistuta toisesta, muistot alkaa haaleta. Nyt tiedän, että tein virheen kun vaadin rakkautta täältä niin kaukaa. Se on mahdotonta. Jos miehesi on vielä kiireinen ulkomailla ja kulttuurierot ovat suuria, alkaa Suomi ja sinä sen mukana unohtua. Me erosimme 2kk jälkeen naiseni lähdöstä. En edes tiedä miksi... mutta voisin sanoa, että minun tunteeni vahvistuivat täällä pimeässä kotisuomessa, kun toisella ne vaan pikkuhiljaa katosi. Ehkä hänkin vielä ymmärtää ja muistaa meidän yhteisiä hetkiä, mutta ei nyt, ei näin kaukaa.
Minulla taas on kaukosuhteesta hyviä kokemuksia... Mutta mies ei ole vielä kertaakaan sanonu niitä maagisia sanoja. Ja mun mielestä tää meidän juttu on jo rakkautta... Mut so what? En halua painostaa tai muuta vastaavaa. Antaa ajan kulua ja jos sit tulevaisuudessa... =) Ainakin voin olla 100% varma, että hän tarkoittaa mitä sanoo.
Meidän suhde alko kaukosuhteena, tosin elimme kuitenki samassa maassa. Olimme seurustelleet jo reilusti yli puolivuotta, kun sitten kerroin miehelle tunteistani. Vastaukseksi sain hiljaisuutta tai jotain mä tykkään susta (en enään muista). Sitten eräänä viikonloppuna kun olimme yhdessä ja rakkauden tunnustusta ei vain alkanut kuulumaan, aloin kyselemään, että miksi hän ei rakasta ja muuta typerää.. Mies selitti, että kun hän ei ole koskaan ollut rakastunut niin hän ei tiedä miltä se tuntuu, ja haluaa vasta sitten kun on varma sanoa ne kolme sanaa. Sitten kun hän ne sanoo niin hän varmasti sitä myös tarkoittaa. Samalla hän kertoi miten olen muuttanut hänen elämäänsä ja että olen tärkeä. Olin vastaukseen tyytyväinen, ja kun vihdoin sain sen rakkauden tunnustuksen tunsin itseni hyvin erityiseksi. Nyt olemmekin olleet jo viisi vuotta onnellisesti yhdessä ja rakkaus vain vahvistuu.
Kannattaa puhua tunteistanne, kun seuraavan kerran tapaatte. Kaikki tuntuu aina kauheammalta kun on erossa toisesta, eikä pääse kunnolla keskustelemaan. Kyllä kaikki vielä hyvin järjestyy..