Kokeiltiin terapiaa, siinä vaiheessa kun terapeutti sanoi että mieheni on toinen osapuoli ongelmissamme, mies kieltäytyi keskusteluista. Hän niin kovasti toivoi terapeutin osoittavan minua sormella ja sanovan "Hyi, paha vaimo"
Ei tilanteemme ole hullumpi kuin kolmasosa liitoista, joissa jompikumpi on harpponut kasvukäyrää henkisellä puolella loikkauksin ja toinen taapertaa kananaskelin paikallaan.
Mainitsin myös kommunikointi ongelmista, noihin lähinnä hain apua pariterapiasta, mutta kun on miehiä kuten mieheni, jotka sulkevat kaiken vastaanottopuolellaan saadessaan pisarankaan negatiivista palautetta.
Tuollaisen ihmisen kanssa ei löydy tietä avoimeen kommunikointiin, tässä liitossa jossa siis toistaiseksi olen päättänyt jatkaa (lyömättä mitään vuosilukuja tauluun, miten kauan) kommunikaatio ongelma on, siihen ei löydy ratkaisua ennen kuin mieheni herää kasvamaan.
Minä en tuota kasvua alkuun saa jalkaani polkemalla, sen täytyy lähteä miehestäni itsestään.
Se mitä voin, on ohjailla häntä huomaamattaan, siksi että oma kommunikointitaitoni on vuosien saatossa kehittynyt kiertämään ja kieroilemaan päämäärieni hyväksi, toista harhauttaen.
Tuo on julmaa, eikä näin saisi, mutta entä jos päämääräni on antaa miehelleni tilaa löytää oma kasvupaikkansa.
Toki elämää voi elää useilla eri tavoilla, minä pohjaan teoriani siihen, että kasvamaan tänne on tultu.
Tämä kaikki kasvattaa itseäni, jos eroan myöhemmin, en usko että tämä aika on hukkaanheitettyä, jos eroan en jää miettimään kannattiko, jäikö joku keino kokeilematta.
Kasvaminen on tätäkin, ottaa huomioon elämän realiteetit, ne ihanat lapset ja sen mitä on luonut ympärilleen. Jos koti on lämmin, kuten se meillä kaikesta huolimatta on, kannattaako kaikkea lähtä purkamaan vain siksi että yksi neljästä ei ole täydellinen?
Täydellisiä ihmisiä kun ei ole luotukaan, jos mieheni ongelma on lapsenasteelle jäänti parisuhteessa, ongelma toki koskettaa koko perhettä, mutten silti näe ainoana ratkaisuna erottaa miestäni perheestä.
Eikö tuollainen hyvän etsiminen (omalle kohdalleni) uudesta miehestä, joka olisi kasvukohdassa jota toivon, eikö se osoittaisi omaa keskeneräisyyttäni. Nostaisin lapseni hyllylle omaa mielihyvää etsiäkseni, nostaisin mieheni kartanolle kasvamaan, jotta hän kelpaisi seuraavalle naiselle, joka ei olisi niin pitkällä kuin olen?
Miksi en antaisi miehelle tilaa kasvaa, tai olla kasvamatta, opetella elämään sen tosiasian kanssa ettei täydellisyyttä ole. Sitä voi toki etsiä, mutta ainut täydellisyys mitä voi saavuttaa on omasta itsestä lähtevä tieto siitä että tekee omien arvojensa pohjalta ratkaisuja joita joutuu katumaan mahdollisimman vähän elämänsä aikana.
Ei tilanteemme ole hullumpi kuin kolmasosa liitoista, joissa jompikumpi on harpponut kasvukäyrää henkisellä puolella loikkauksin ja toinen taapertaa kananaskelin paikallaan.
Mainitsin myös kommunikointi ongelmista, noihin lähinnä hain apua pariterapiasta, mutta kun on miehiä kuten mieheni, jotka sulkevat kaiken vastaanottopuolellaan saadessaan pisarankaan negatiivista palautetta.
Tuollaisen ihmisen kanssa ei löydy tietä avoimeen kommunikointiin, tässä liitossa jossa siis toistaiseksi olen päättänyt jatkaa (lyömättä mitään vuosilukuja tauluun, miten kauan) kommunikaatio ongelma on, siihen ei löydy ratkaisua ennen kuin mieheni herää kasvamaan.
Minä en tuota kasvua alkuun saa jalkaani polkemalla, sen täytyy lähteä miehestäni itsestään.
Se mitä voin, on ohjailla häntä huomaamattaan, siksi että oma kommunikointitaitoni on vuosien saatossa kehittynyt kiertämään ja kieroilemaan päämäärieni hyväksi, toista harhauttaen.
Tuo on julmaa, eikä näin saisi, mutta entä jos päämääräni on antaa miehelleni tilaa löytää oma kasvupaikkansa.
Toki elämää voi elää useilla eri tavoilla, minä pohjaan teoriani siihen, että kasvamaan tänne on tultu.
Tämä kaikki kasvattaa itseäni, jos eroan myöhemmin, en usko että tämä aika on hukkaanheitettyä, jos eroan en jää miettimään kannattiko, jäikö joku keino kokeilematta.
Kasvaminen on tätäkin, ottaa huomioon elämän realiteetit, ne ihanat lapset ja sen mitä on luonut ympärilleen. Jos koti on lämmin, kuten se meillä kaikesta huolimatta on, kannattaako kaikkea lähtä purkamaan vain siksi että yksi neljästä ei ole täydellinen?
Täydellisiä ihmisiä kun ei ole luotukaan, jos mieheni ongelma on lapsenasteelle jäänti parisuhteessa, ongelma toki koskettaa koko perhettä, mutten silti näe ainoana ratkaisuna erottaa miestäni perheestä.
Eikö tuollainen hyvän etsiminen (omalle kohdalleni) uudesta miehestä, joka olisi kasvukohdassa jota toivon, eikö se osoittaisi omaa keskeneräisyyttäni. Nostaisin lapseni hyllylle omaa mielihyvää etsiäkseni, nostaisin mieheni kartanolle kasvamaan, jotta hän kelpaisi seuraavalle naiselle, joka ei olisi niin pitkällä kuin olen?
Miksi en antaisi miehelle tilaa kasvaa, tai olla kasvamatta, opetella elämään sen tosiasian kanssa ettei täydellisyyttä ole. Sitä voi toki etsiä, mutta ainut täydellisyys mitä voi saavuttaa on omasta itsestä lähtevä tieto siitä että tekee omien arvojensa pohjalta ratkaisuja joita joutuu katumaan mahdollisimman vähän elämänsä aikana.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kas,taas oli kovin tuttua.Juuri miehelleni sanoin että tämä kommunikointi ei meillä pelaa.En tiedä eikö mies oikeasti ymmärrä mitä kerron ,puhun ja selvitän,vai eikö halua ymmärtää.
Tässäpä kipuilen,yritän kasvaa ja antaa toiselle tilaa.Vaikeaa.
Hyvät päivänjatkot sinulle.
mies ei ymmärrä mitä puhun tai ei asitten halua ymmärtää!!!Hän jankaa semmosia asioita mille ei kertakaikkiaan enään voi mitään!!En tiiä kohta mitä oikei teen piänkö jonkin verran välimatkaa enkä ole häneen missään yhteydessä.(asumme omissa asunoissa vaikka olemme avioliitossa)Tämä on nyt ainakin aivan ok,nakakaapa vinkkejä!!
Minkäs sille voi, kun yksi kolmesta ei ole ole täydellinen. Kamalaa, te muut olette.
Oletko ajatellut, että ongelma voi olla myös sinussa, täydellisyyden tavoittelussa. Ihana ja lämmin koti. Missä miehen tila. Elä parisuhteessasikin omaa elämääsi toista kunnioittaenja anna toisen olla oma itsensä. Mikä sinä olet arvioimaan toisen kyspyyttä tai kypsymättömyyttä. Ehkä intosi manipuloida ja junailla vie toiselta sanomisen halut. Sinähän olet aina kait oikeassa.
Dietrich Schwanitzin "Miehet-erään lajin tarkastelu"
Aika ihmeellinen tarina kyllä mitä luin, sain sen käsityksen että miehesi on nynny nysverö jolla ei ole munaa.
Kyllä se miehesi varmsti puhuu ja pussaakin jos annat aikaa hänelle ja kysyt vilpittömästi että mitä sinulle kuuluu ja katsot silmiin ja pidät kädestä kiinni ja annat hänen puhua, vaikka sitä puhettta ei heti tulisikaan niin anna aikaa hänelle, koska hän vasta sitten alkaa aloittamaan puhumisen ja anteeksi pyyntö sydämestä ja antaminen on risukkojen raivaamista.
Sinä et edes tunne räyhänhengen ukkoa!! paraskin neuvoja.
Kamalaa itsekeskeistä löpinää. Oletko varma, ettet lopulta jää puhelemaan yksinäsi, kun miehesi kyllästyy ja nostaa kytkintä.
Elämä on luotu elettäväksi, eikä ihmissuhdevellontaan, etenkin kun sitä käydään vain toisen ehdoilla. Voisiko pahaolosi johtua siitä, ettet tee mitään itsellesi tärkeää vaan tuumit koko ajan ukkoasi.
Ukollesi sanon, nosta kytkintä ennekuin tukehdut. Etsi itsellesi uusi kumppani ja jätä akkasi marisemaan.
Olen pikaisesti lukenut tähän kirjoitukseen samasi kommentit, ja läheskään kaikki eivät ole ymmärtäneet sanojasi oikealla tavalla. Ihmisille näyttää olevan todella vaikeaa ymmärtää sitä, että hyvää energiaa tuottavasta yhteiselämästä ei tosiaan tule mitään, jos molemmat puolisot eivät kykene kasvamaan henkisesti samassa tahdissa. Silloin elämää pitäisi elää sen henkisesti keskenkasvuisemman ehdoilla, ja se on erittäin raskasta.
Lähes kaikissa parisuhteissa on se tilanne, että yhteiselämä tapahtuu tyhmemmän tai henkisesti heikkolahjaisemman puolison ehdoilla. Jos henkisesti kypsempi puoliso on tarpeeksi vahva, ja perheen taloudellinen asema on hyvä, niin kyllähän se elämä silloin jotenkin menee. Viisaampi ja henkisesti kypsempi puoliso kuitenkin joutuu käyttämään lähes kaiken henkisen energiansa odotteluun ja jarrutteluun, ja se alkaa vähitellen tuntua täysin turhauttavalta. Ei kai pelkkä jarruttelu ole elämän päätarkoitus?
Sie puhut asiaa lulkekaapa te muutkin mitä äskenen viesti pitää sisällään!!!!LUULISIN ET MONELLE TULEE PÄHKÄILTÄVÄÄ!!!
..että.. jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla ottaa.