Suurin virhe mitä voi tehdä on hakea tältä palstalta apua. Ohje on että erotkaa erotkaa erotkaa ja erotkaa, täällä on läpeensä kyllästyneitä ihmisiä jotka tekevät mustasta valkoista ja valkoisesta mustaa ja näin ollen haluavat palsamia omiin haavoihinsa mitä ovat kärsineet.
On olemassa hyviä miehiä ja naisia, olen vaan sellaisen käsityksen saanut että kaikki miehet ovat alkoholisteja ja väkivaltaisia, sehän se yksi ongelma on että asioista ei puhuta vaan tietyistä asioista myös vaietaan on hyvin yleistä myös se että nainen lyö miestä, mm. psykologi keltikangas muistaakseni viittasi kirjassaan siihen että se on vaiettu ongelma ja jos joku sanoo jotain että on joku tutkimus tai tutkittu asiaa, niin kuinka ollakaan se tuomitaan heti ja vedotaan OMIIN KOKEMUKSIIN, että sehän on ihan väärä tutkimus kun häntä on hakattu ja mies on ryypännyt.
Mies ja nainen on kaksi ihan eri asiaa, emme voi olla samanlaisia ihan luonnollisistakin syistä, vaan olkaamme omanlaisia toisia kunnioittaen ja kaikki me tehdään virheitä niin omissa asioissa kuin liitossakin ja jos itse tekee itselleen virheen niin se on annettava anteeksi itselle että voi itsensä kanssa elää, se toiselle antaminen anteeksi on jäänyt nykyisin vähemmälle ja antaa itsestä heikon kuvan.
Eiköhän meidän kaikkien ole syytä katsoa peiliin ja katsoa mitä sieltä todella näkyy, tiedä vaika nähtäisiin silmien kauttta sieluun, vai pelkäämmekö sitä että näkisimme mitä me todella olemme, eikö elämämme tarkoitus ole kuitenkin se että opimme virheistämme ettemme enää samaa virhettä tekisi, tuntuu vaan niin turhauttavalta katsoa kuinka samat asiat ja kuviot toistuu, ei tehdä edes kunnollista surutyötä jos vaikka suhde loppuu vaan haetaan sitä laastaria heti haavaan, vaikka lapset sitten siinä kärsisivät ja saavat syviä haavoja sydämeen asti, mutta pääasia että saan näyttää että mulla menee hyvin, kun on nyt uusi kumppani vierellä ja kyllä lapsienkin on sopeuduttava siihen uuteen ja on niin ihanaa olla uusio liitossa kun se on muutenki niin in.
Ne joille nämä asiat ei vielä ole tullut eteen niin jossain vaiheessa kuitenkin tulee, sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää, sen olen huomannut niin monesti että monet katkeruuden kyyneleet on tullut siitä että aikoinaan ei järjestänyt asioita kuntoon vaan oli nin voimansa tunnossa että sokaistui itsestään.
Voimia teille kaikille jotka ovat eronneet ja eroamassa aina on muitakin vaihtoehtoja kuin ero ja se voi olla ihan sellainen pikku asia jota ei ole aikaisemmin edes yritetty nöyrtyminen asioiden edessä ja anteeksipyytäminen ja antaminen, emmekö huomaa että kun osoitamme sormella toista ja moitimme häntä että samalla kolme muuta sormea osottaa itseä kohti.
On olemassa hyviä miehiä ja naisia, olen vaan sellaisen käsityksen saanut että kaikki miehet ovat alkoholisteja ja väkivaltaisia, sehän se yksi ongelma on että asioista ei puhuta vaan tietyistä asioista myös vaietaan on hyvin yleistä myös se että nainen lyö miestä, mm. psykologi keltikangas muistaakseni viittasi kirjassaan siihen että se on vaiettu ongelma ja jos joku sanoo jotain että on joku tutkimus tai tutkittu asiaa, niin kuinka ollakaan se tuomitaan heti ja vedotaan OMIIN KOKEMUKSIIN, että sehän on ihan väärä tutkimus kun häntä on hakattu ja mies on ryypännyt.
Mies ja nainen on kaksi ihan eri asiaa, emme voi olla samanlaisia ihan luonnollisistakin syistä, vaan olkaamme omanlaisia toisia kunnioittaen ja kaikki me tehdään virheitä niin omissa asioissa kuin liitossakin ja jos itse tekee itselleen virheen niin se on annettava anteeksi itselle että voi itsensä kanssa elää, se toiselle antaminen anteeksi on jäänyt nykyisin vähemmälle ja antaa itsestä heikon kuvan.
Eiköhän meidän kaikkien ole syytä katsoa peiliin ja katsoa mitä sieltä todella näkyy, tiedä vaika nähtäisiin silmien kauttta sieluun, vai pelkäämmekö sitä että näkisimme mitä me todella olemme, eikö elämämme tarkoitus ole kuitenkin se että opimme virheistämme ettemme enää samaa virhettä tekisi, tuntuu vaan niin turhauttavalta katsoa kuinka samat asiat ja kuviot toistuu, ei tehdä edes kunnollista surutyötä jos vaikka suhde loppuu vaan haetaan sitä laastaria heti haavaan, vaikka lapset sitten siinä kärsisivät ja saavat syviä haavoja sydämeen asti, mutta pääasia että saan näyttää että mulla menee hyvin, kun on nyt uusi kumppani vierellä ja kyllä lapsienkin on sopeuduttava siihen uuteen ja on niin ihanaa olla uusio liitossa kun se on muutenki niin in.
Ne joille nämä asiat ei vielä ole tullut eteen niin jossain vaiheessa kuitenkin tulee, sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää, sen olen huomannut niin monesti että monet katkeruuden kyyneleet on tullut siitä että aikoinaan ei järjestänyt asioita kuntoon vaan oli nin voimansa tunnossa että sokaistui itsestään.
Voimia teille kaikille jotka ovat eronneet ja eroamassa aina on muitakin vaihtoehtoja kuin ero ja se voi olla ihan sellainen pikku asia jota ei ole aikaisemmin edes yritetty nöyrtyminen asioiden edessä ja anteeksipyytäminen ja antaminen, emmekö huomaa että kun osoitamme sormella toista ja moitimme häntä että samalla kolme muuta sormea osottaa itseä kohti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
yrittänyt viestittää itselleni ja muille: pitäisi olla sen verran selkärankaa, että kohtaa omat ongelmansa ja yrittää eteen päin yhdessä kumppaninsa kanssa. Minulla on hyvä mies, en eroaisi, mutta mies ei osaa päättää: haikailee jotakin elämäänsä, ei taida itsekään tietää mitä on vailla. Neljänkympin kriisi pahimmillaan...
Haluaisin yrittää vielä, mutta kyllä olen saanut ainoaksi neuvoksi puolelta jos toiseltakin: eroa, miksi sellaista katselet!
Nyt vain odotan ja katson, saako mies elämänsä järjestykseen, vai käykä kaipuu liian suureksi. Toivon ensimmäistä vaihtoehtoa. Minun apuni ei kelpaa, keskustelusta ei ole ollut apua. Annan ajan kulu ja yritän viestittää, että vielä tässä rakastetaan, vaikka vaikeaa välillä on...
on väkivaltaa ja väkivaltanen ei lähde hakemaan apua!
Jos palstan nimi on Avioero, niin mitähän täältä kuvittelet löytäväsi? Yleensä on mielestäni hyvinkin viisasta vastailla omien kokemustensa pohjalta, siis ei mitään mutu-juttuja, joita voi lukea jostain muualta.
Perehdypä teksteihin oikein ajan kanssa. Eivät ne ole läheskään niin mustavalkoisia kuin annat ymmärtää. Päin vastoin. Usein saa ajattelemisen aihetta suuntaan jos toiseenkin. Monet kirjoittajat ovat pohtineet paljon ja syvällisesti tätä elämää. Hyvä, että antavat kokemuksensa toistenkin käyttöön.
Sitä paitsi ratkaisut tekee jokainen aivan itse. Ei tällainen kirjoittelu riitä suurten päätösten tekoon, vaan toimii jonkinlaisena peilauspaikkana. Sellaisena taisit itsekin juuri toimia :)
..että tämä palsta on lähinnä "purku" palsta ja kenenkään ei pidä odottaa ehdotonta neuvoa.
Viime kädessä päätös on yksin vain hänellä, joka on lähtenyt "liikkeelle" ongelmineen ja missään nimessä ei pidä tukeutua ulkopuolisen neuvoihin saati "usutuksiin". Liikutaan varsin aroilla alueilla ja vaikka joka sana on totta, niin on muistettava, että jos toinen osapuoli kertoisi oman version, niin yleensä se hyvin erilainen.
Kannattaa kartoittaa ongelmat hyvin itselleen ja hakea niihin myös ammattilaisen apua. Jos omalla paikkakunnalla on perheneuvola, niin sieltä.
Yksin voi mennä, jos kumppani ei koe tarvetta.
Hyvää ja viisasta on todella vastata omien kokemusten pohjalta, eikä todella mutu-pohjalta.
Monet ovat elämän "käännekohdassa" listanneet paperille kumppanin/liiton/elämän hyvät ja huonot puolet. Aivan selkeästi, mikä on plussaa mikä miinusta. Mitä itse voi/pitää tehdä, jotta miinus tilanne korjautuu? Mikä on paremmin ja kuka voi paremmin, jos/kun teen..? Mitä se vaatii, mitä siitä seuraa? Mitä se tarkoittaa mahdollisille lapsille jne...Olenko riittävän vahva kantamaan seuraukset? Listaa voi jatkaa...
Asiat selviävät kyllä, kun niihin paneutuu ja niitä pohtii monelta puolelta.
Itse tiedän useita huonostikin päättyneitä ratkaisuja, joissa päätöstä ei oltu pohdittu riittävästi. Eräässä tapauksessa äiti sekosi ja joutui psykiatriseen hoitoon, kun huomasi tehneensä virheen. Isä "otti" hänet kuitenkin takaisin ja äiti tervehtyi. Sitten tapaus, jossa äiti myös katui, mutta anelusta huolimatta ei ollut paluuta ydinperheeseen. Äiti kantaa kaunaa edelleen, vaikka silloin kun "lähtee" on riski että paluuta ei ole. K.o tapauksessa mies löysi uuden ja oli miehen onni, että nainen jätti.
Kun itse ilmoittelin lähipiirilleni viime syksynä joutuneeni avioeromyllerrykseen,yllätyin reaktiosta.Muutamat aviossa olevat onnittelivat ja ilmoittivat olevansa kateellisia rohkeudestani.Siitä seurauksena pidin palopuheen,jossa kehotin heitä huolehtimaan liitostaan ja tekemään suhteen eteen jotain.Ei nääs ole herkkua tämä eroprosessi.Itse en sitä tosin aloittanut,mutta kannan kyllä osavastuun tapahtuneesta.En ymmärtänyt tehdä asioille mitään silloin,kun siihen oli vielä mahdollisuus.
Uskon edelleen siihen,että suurin osa avioeroista on ns.turhia eroja.Ainakin meidän on,olemme sen jo molemmat todenneet,mutta asiat ovat jo menneet liian pitkälle.Molemmat sotkimme uudet kumppanit mukaan kuvioihin muutaman kuukauden kuluttua erilleen muuttamisen jälkeen.Niin meni taas hukkaan parin vuosikymmenen liitto,eikä yhdessä hoideta ehkä joskus tulevia lapsenlapsia.Kyllä me ihmiset olemme tyhmiä.
vaimojaan ja ovat vielä alkoholisteja???
Ei todellakaan pidä paikkaansa. Meillä kävi juuri päinvastoin.
Rouva tuli humalassa kotiin ja ilmoitti vain olleensa ystävän luona. Samantien, kiitos hänen humalatilansa' hän avautui ja kertoi olleensa uuden miesystävänsä luona rakastelemassa. Seuraavana päivänä kaikki sitten todella paljastui ja homma oli sitä myöten selvä. Rouva pihalle tavaroineen ja lapset jäivät minun kanssa kotiin. Ja tyytyväisinä!
Rouva ei kuulemma ymmärtänyt minkä vuoksi tein hänelle näin ja laittoi nyrkin vielä asian vahvistukseksi. Onneksi humalaisen liikeet on helppo aavistaa...
Sitten puh. soitto 2 päivän päästä häneltä ja selvensin sen asian, jonka olimme keskenämme sopineet jo vuosia aiemmin; jos sinulla on suhde jonkun toisen kanssa, eli petät, niin lähdet samantien! Tämä oli siis moleminpuolinen sopimus ja tätä noudatin.
Että näin meillä.
Yhdellä toisella palstalla on yksi - on muitakin! - joka vastauksissa pyrkii kyseenalaistamaan polaarisuuden ja stereotypiat. Eikä kannusta suoralta kädeltä eroamaan.
Kokemuksia kannattaa ja pitääkin laittaa, mutta ehkä enemmän muodossa: "minä kokeilin tätä", "meillä toimi tämä", "tästä on ollut joillekin apua".
Ei apua saa ei. Ihminen voi vain itse auttaa itseään. Itsensä auttamista on mm. iloista ja suruista puhuminen ,kirjoittaminen, ajatusten vaihto. Suurtakaan apua ei ole sellaisesta että joku sanelee miten pitää tai kannattaa toimia, tai mikä on oikein. Ei ole oikeaa ja väärää. Jokainen kriisi on yksilöllinen. Haittaa itselleen tekee se joka lähtee noudattamaan muiden ohjeita tuosta vaan.. Pitää kuunnella itseään, kuunnella toista, tai miettiä miten se toinen suhtautuisi. Silloin kun toinen on täysin haluton yhteistyöhön, pettää, lyö, valehtelee tms. niin ei siinä ole paljonkana tehtävissä. Sen toisen on itse mietittävä asioita, eikä häneen voi vaikuttaa kuin joku sellainen ketä hän arvostaa. Kaikki ristiriitojen kylväminen ei paranna mitään. On pystyttävä hyväksymään, että jos ei toinen kuuntele hyvällä niin epätodennäköisempää on, että kuuntelisi pahalla. Mutta kuten jo sanoin, jokainen kriisi on erilainen.
Kun kävelee kaupungilla, seuraa työpaikalla ihmisiä, niin päällisin puolin ihmiset ovat positiivisia. Siitä voi yrittää ammentaa positiivisuutta myös itseen. Jos kotona tilanne on tulehtunut, katso maailmaa kodin ulkopuolella ja ota kaikki positiivisuus mitä voit. yritä pitää se myös kotiin mennessä mielessä mahdollisimman pitkään. Kyllä se ainakin laimentaa sitä pahaa oloa mikä tulisi jos koko ajan olisi paha olo. Pilvien takana on aurinko. Jos ei se paista tänään eikä huomenna, niin jonain päivänä se paistaa. Siihen pitää uskoa.
Mielestäni täältä on saanut paljon asiallista kommenttia. Täytyy myös itse osata suodattaa ja lajitella viestit ja vastaukset. Jotkut ovat pahan olon purkua (mikä tällä palstalla on sallittu). Hyvin monet viestit taas ovat asiallisia neuvoja, mikä osoittaa, että tuntemattomista kanssaihmisistä välitetään. Omasta erostani on jo kahdeksan vuotta ja elämä hymyilee minulle, mutta kaikki eivät ole samassa kohdassa elämän vuoristoradalla.
Sen lisäksi on ihmisiä, jotka haluavat kertoa miten itse ovat selvinneet, mikä on olllut itselle hyvä ratkaisu. Haluavat kannustaa ja luoda uskoa myös muihin. Jos ei niillä samoilla keinoilla, niin jollain kuitenkin.
Ja johan niitäkin sitten parjataan itsekkäiksi ym. ja aina on joku osapuoli kuitenkin jätetty huomioimatta. Pahimpia = typerimpiä ovat sellaiset kommentit ilmeisesti naisilta, että erosta hyvin selvinnyt nainen onkin heikko luuseri paska perheenpettäjä ja lasten elämän pilaaja. Tai mies on uskoton pettäjä valehtelija ja KAIKKi miehet ovat samanlaisia. Mutta ne kommentaattorit tiedetään. Tuskin heitä montaa kappaletta on, vaikka useilla nimimerkeillä kirjoittavat. He ovat onnettommia ja katkeria eivätkä salli kenellekään onnea millään keinolla. On tietysti ikävää että jollain menee NIIN huonosti, mutta elämässä pitää olla jokin balanssi, ja onneksi meitä positiivisempiakin ihmisiä löytyy :)
APUA JA VERTAISTUKEA SAA JOS OSAA OIVALTAA-JOKAINENHAN ITSE TEKEE OMAT PERHE RATKAISUT -EI NÄIN KIRJOITUSTEN PERUSTEEL VOI TIETÄÄ KAIKKE TOISTEN ELÄMÄSTÄ-"LUURANKOJA" kaapeissa-aina on se toinenkin osapuoli!se ettei ole yksin on hyvä tunne.vallankin jos ei ole sitä hyvää ystävää jonk kaa jakaa asioita.Minulla on se vaihe elämässä et ystävät hylänny.jotentäältä olen saanut henkistä apua.terapia kun ei ole auttanut.
joo olen samaa mieltä ettei apua saaa olen niin kusessa minä ainakin