ja tuntuu että nyt voisi alkaa katsastelemaan jos löytys jotain uutta.Tämän kerron että ei turhaan olla huolissaan jos ei puolessa vuodessa tunnu olevansa eron jälkeen selvillä vesillä.
noin 5v meni
aikaa menee
141985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
nopeasti seuraa,sureeko he eroa niin kun naiset.Tuntuu joskus että miten pystyy tuosta vaan aloittamaan uuden naisen kanssa?
miehillä kyllä näin. Omalla kohdallani lapset ovat nyt etusijalla, joten mitään kiirettä ainakaan minulla ei ole ollut. En halua lasteni millään muodoin enää kokea samaa, jonka he kokivat äitinsä kanssa vuosi sitten. Hän vain ilmoitti eroavansa ja aloittavansa oman elämänsä ja samantien muutti uuden kanssa saman katon alle. Hmmm...mitähän otsikossa kysytäänkään???
Lapset (3) sai onnekseni jäädä minulle. Olemme kaikki tyytyväisiä ratkaisuun, ja sitä trataa. Btw, ovat muuten jo muutaman vuoden päästä aikuisuutensa kynnyksellä, joten sekään ei ole ongelma.
Olen selvästi heille kertonut, että uutta 'äitiä' ei tule ainakaan lähivuosina, joten se siitä.
Olen huomannut tässä ajan kuluessa, että näitä eronneita (ja sinkkujakin;) naisia riittää.
Itse ainakin olen hyödyntänyt näitä lastenhuoltajuussopimuksessa mainittuja ns. vapaa viikonloppu -jutskia lukuisia kertoja.
Ei siis mitään sitoumuksia kenellekään, vain hauskan pitoa. Puolin ja toisin.
Aivotonko?
Kolme vuotta erosta, muutaman kerran kokeillut aloittaa uutta elämää ensin yhden yön jutuilla, mutta ei iske, ei kiinnosta, ei halua. Edelleen exä/lasten äiti sen verran mielessä, ettei onnistu.
Nyt sitten keskityn lasten kanssa olemiseen, kavereihin ja työhön.
Eli ei tuo sukupuoleen katso, vaan lienee enemmänkin persoonallisuuskysymys..
Täytyy todeta, että olen tuntenut itseni tavallaan poikkeukselliseksi isäksi, sillä olen olen lasteni ns. ykköshuoltaja, eli muksut asuvat minun kanssani.
Olen ainakin omasta mielestäni saanut enemmän kuin olin odottanut. Lasten kanssa menee todella hienosti ja talous ei ole onneksi kärsinyt pahoja, päinvastoin;) "Rakkauselämä", hmmm... ninkuin totesin aiemmmin, silloin tällöin, sopivassa tilanteessa, ehkä...KYLLÄ! Ei vaki suhteita todellakaan.
Sulle urpo-vai-turpo tiedoksi, että mulle riitti se tieto, että ex-rouvani tunnusti suhteensa toiseen mieheen ja se siitä. Syy: Olin kuulemma alkanut rajoittamaan hänen rahan käyttöänsä???
Pakkasin koko hänen omaisuutensa, heti hänen tunnustuksensa jälkeen eteiseemme ja annoin hänelle käskyn häipyä kodistamme. Siinä meni kaikki tavarat, jotka rouva oli tavallaan tuntenut omakseen, ja myöhemmin meni vielä lisää. Kolme viikkoa myöhemmin, juristi, jonka olin hommannut finalisoimaan eron, ilmoitti, että paperit ovat valmiina. Ei muuta kuin nimet alle ja homma bueno. Ositus tehtiin ja köyhdyin, en onneksi sen enempää kuin noin vajaat 80000,- €.
Tämä on suuri summa ainakin minulle, mutta veikkaan, niin kuin aiemmin viittasin, olen 'liian pihi' tuhlaamaan rahojani. Oishan tuo summa voinut olla vaikka 100000€, vai?
Se 'piheys', johon viittaan, on pelkästään ne numerot joista kerroin aiemmin, eli brutto ansiot. Viimeisen 3 vuoden keskiarvo on ollut noin 125000,- €/ vuosi. Siitä ei jää paljon jäljelle prosentilla 63,5% pidätyksellä, joten paljon pitää säästää ja pitkään. Rouva ei ymmärtänyt minun missiota, että jonain päivänä tämä ilo voi loppua, joten rahaa on säästettävä. Hän oli jo valitettavasti tottunut ns. luxus elämään. Totuus tuli kuitenkin siis ilmi, että vaimollani oli katsottuna jo toinen, ja se siitä.
Myöhemmin kerrottua/todettua kommentit (jotka olivat päinvastaisia ex-vaimoni kertomuksien kanssa;):
Vaimo kertoi uuden miehen tienaavan ainakin yhtä paljon kuin minäkin ja sitäpaitsi... ja sitä rataa. Olin hiljaa ja totesin vain, että koettaisit nyt vain elää sitä omaa elämääsi, jonka olit valinnut ja jätä minut ja lapset rauhaan.
Veropörssi -lehti kertoi sitten totuuden, ja tällä uudella miljonäärillä tulot ovat olleet noin 36000-45000 €/vuosi. Mahtaa ex-rouva olevan tyytyväinen;)
"Anysay, elämä 50-60", mutta kaikki enemmän kuin 100-prosenttia, ainakin minun elämässäni. Jälleen kerran kävin lasteni kanssa viettämässä ravintolapäivän, jonka lupasin heille eron tapahtuessa. Lupasin heille, että tästä lähtien jokaikinen sunnuntai, jos muuta ei sovita, saatte valita ravintolan ja syömingit oman mielenne mukaan. 9 kk:n aikana, vain 2x ollaan syöty kotona, kaikki muut kerrat ulkona. Lapset tykkää!
Ei sen takia, että tekisin huonoja ruokia, vaan sen takia, että jotain uutta.
Nimim. Ammattikokki
Mainitsit vaimosi touhujen syyksi finanssipuolen. Hmm... en usko että raha yksistään olisi ollut se syy petokseen. Etenkään kun eihän teillä oikeasti sen puute ollut, vaan miten sitä käytetään (tulotasosi vähintäänkin kohtuullinen).
Mutta omasta kokemuksestani tiedän sen, että naiseläjältä ei välttämättä sitä oikeaa syytä koskaan saa selville, siis minkä takia vieras peti oli ylivoimaisen houkutteleva. Voipi olla niinkin että oikeasti mitään syytä ei ollutkaan vaan jotain hohdetta ja jännitystä piti saada elämään, antoi viettien vain viedä itteään... Kotona kaikki ok siis perusturva yms. mukaanlukien perheensä hyvinvoinnista vastuunsa kantava mies. Mutta naisellasi ei näemmä ymmärrystä riittänyt sinun "missioosi" kuten asian ilmaisit.
Teit rankan ratkaisun pistäessäsi naisen ulos kodistasi. Mutta ilmeisesti se oli oikea ratkaisu kohdallasi. Omalla kohdalla tänä syksynä oli melko vastaavanlainen tilanne, muija kärähti sivusuhteestaan, mutta tilanteen selvittelyn jälkeen huomasin että se oli vain keski-ikäisen naisen älytön kokeilu eikä sillä ollut mitään tekemistä muun kuin fysiikan kanssa. Katuu ja on paniikissa että mitä sitä tulikin tehtyä. Lienenkö liian pehmeä luonteinen mies, mutta päätin antaa meille vielä mahdollisuuden. Sen verran paljon hyvääkin meillä takana, että ei tuo yksi sählinki nyt koko venettä kaada. Tein kyllä selväksi, ettei toista kertaa sitten tule.
Mutta jokainen parihomma on omanlaisensa, kukin tekee sitten omat ratkaisunsa. Vaikeeta se kuitenkin on, ei siitä mihinkään pääse.
se näköjään melkein teki tepposet jo aiemminkin.
11 vuotta sitten, kun aiemmin jäin työttömäksi (2 kk), niin rouva oli 30 v. Kertoi minulle, että haluaa erota, sillä elämä on pelkkää kidutusta kun ei voi ostaa mitään, jne. Nyt 11 vuotta myöhemmin, sain taas kuulla saman tarinan (ei työtön silloin vielä) ja aloin todellakin epäilemään rouvan 40-kympin kriisiä!!! ja en ollut väärässä. Kyllä niitä merkkejä oli ollut jo liikaa ilmassa tovin aikaa (n. 3 kk), mutta olisin silti voinut jakaa elämäni hänen kanssaan myöhemminkin. Parempi kuitenkin näin. Lapsetkin ymmärtävät tilanteen täysin ja ovat nyt tasapainoisempia, kaikin puolin.
Niinkuin totesit, ei naiselta näköjään saa sitä oikeata vastausta aina, vaikka olikin aviovaimo. Kyllä sitä 'oikeaa' syytä kysyin monta kertaa, vaikka millä keinoin. Kun ei, niin ei. Avioliittoa oli takana jo 17 vuotta.
Mutta päätös oli tehtävä, joten hän on nyt historiaa minun osaltani, mutta onneksi ei lasten.
On todella kiva kuulla, että meitä on myös muita, jotka ovat kokeneet saman. Emme ole siis yksin ongelmiemme parissa:)
Kait se on jonkinlainen "kaava" että etenkin pitkissä liitoissa (mulla myös pitkä avioliitto ja vielä saman naisen kanssa ;=)) tulee eteen, syystä tai toisesta, kriisi juuri tässä 40 ikävuoden paikkeilla. Ja monesti se menee juuri näin, että nainen kokee jonkinlaisen "herätyksen" että tässäkö tämä elämä nyt olikin, nyt on pakko vielä kokee jotain ennen kuin on kurttaantuu lopullisesti... Ja usein tämä liittyy siihen että elämässä on jonkinlainen kahden kauden välivaihe menossa. Syynä esim. että penskat lähteneet jo pesästä, työpaikka on mennyt tai tullut, opiskelu (kuten omalla vaimollani) uuteen ammattiin, vuorotteluvapaa tms. normaalista poikeava vaihe. Aikaa ja mahdollisuuksia on vähän vaikka pelaillakin aikansa kuluksi... ? Vastaavasti mies toilailee pitkin elämäänsä, siis jos on toilaillakseen, se ei miehellä niin liity mihinkään muutoskauteen erityisesti.
Oma tilanne on ollut sikäli helevetin vaikea käsitellä omassa kaalissa kun, ihan oikeasti, en koskaan ole kajonnut toiseen naiseen (vaikka hyviäkin tarjouksia on tullut eteen) ihan vaan sen takia ettei ole ollut tarvetta, oma nainen on antanut kaiken sen mitä olen tarvinnut. Se jotenkin turmelee aivan hillittömästi, ettei toinen näin toiminutkaan. Mutta minkäs teet? Jokainen tekee itse omat virheensä, ja varmasti kantaa myös kivikuormansa siltä osin, jos tälläkään tiedolla nyt mitään merkitystä mihinkään on.
On meitä monia jotka näitten asioitten kanssa painii, se on varma. Vain aniharva koskaan tulee tietämään sen että näin on (tuskinpa näillä palstoilla kaikki vierailee), sääli. Vertaiskokemusten jakaminen edes vähän helpottaa siinä kun kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Olin muuten muodostanut aivan ehdottoman kannan jo vuosia sitten siihen, miten toimin jos ja kun vaimo alkaa pelailla vieraissa. Olin päättänyt toimia juuri kuten sinä teit. Sitä jotenkin halusi, kuin varmuudeksi, valmiin toimintamallin että sitten jos... ja sitten ei muuta kuin kohtausta peliin ja lusikat jakoon. No, kuinkas kävikään sitten ehdottomuuteni kanssa tosipaikan tullen. Kohtaus kyllä tuli, useampikin, mutta kaikki asiat huomioiden, ei pitkän avioliiton päättäminen niin helppo homma olekaan. Tietysti uuden alun aikaansaamiseksi pitää tahto siihen olla kummallakin puolella. Eihän siitä sitten enää mitään tule, jos toinen on tunnetasollakin sitoutunut vieraaseen.
Tällainen ratkaisu mulla, en sitten tiedä pitemmän päälle oliko tämä hyvä ratkaisu, nyt ainakin vaikuttaisi siltä. Ja vaimo on edelleenkin se nainen jolta saan kaiken mitä tarvitsen... on erittäin rasittava ajatus että joutuisin etsimään lähellekään vastaavaa tilalle tässä iässä (43). Todennäköisesti en edes haluaisi yrittää, vaan elelisin sitten itsekseni, ehkä "irtonumeroja" läpi käyden...
eli jos omasta mielestä tuntuu olo siltä, että jaksaa vielä olla yhdessä, niin sitten ollaan. Tätä olisin itsekin halunnu, mutta kun kävi näin:(
Kirjoitit "Oma tilanne on ollut sikäli helevetin vaikea käsitellä omassa kaalissa kun, ihan oikeasti, en koskaan ole kajonnut toiseen naiseen (vaikka hyviäkin tarjouksia on tullut eteen) ihan vaan sen takia ettei ole ollut tarvetta, oma nainen on antanut kaiken sen mitä olen tarvinnut."
Näin oli minullakin! Ei ole tarvinnut kajota vieraisiin, koskaan. Tilaisuuksia on tullut minullekin tuhansia, ei enempää tai vähempää sen takia, että olen ollut myyntitykkinä ympäri maailmaa.
Nyt siis 'luotan' vain ja ainoastaan näihin hetken huumiin.
Yes sir, I can boogie...kuten Baccara aikoinaan sanoi...
Mielenkiintoinen yhteensattuma, nimittäin meikäläisenkin leipä on irronnut viimeiset 10-v myyntihommista... ei nyt sentään koko maailmaa kiertäen mutta ympäri omaa maata kuitenkin, eikä koko ajan mutta ajoittain reissuttavaa on runsaastikin.
Ja kuten tiedät, näissä hommissa jos missä törmää jatkuvasti tilanteisiin jossa vakoa olisi tarjolla kynnettäväksi vaikka kuinka. Mutta on ollu helevetin hienoa aina sanoa että kiitti vaan mutta ei kiitti. Enkä koskaan ole tuntenut menettäväni mitään, päinvastoin.
Reissulta kotiin oman naisen luo on ollut aina hyvä tulla ja ilman mitään omantunnon tuskia. Mutta ajoittainenkin kotonta poissaoleminen lienee meidän ongelmiin yksi syy uskoakseni, siispä järjestelen elämääni uudelleen tältä osin sikäli kun se on mahdollista.
Mielenkiintoista huomata, ettei tämä meidän ammattikunta nyt aivan maineensa veroinen olekaan... ;=) siis mitä tulee työretkillä tekemisiin.
Samoin on minulla ollut syksy. Muija ( ennen nimitin vain vaimoksi) jäi kiinni kuukausi sitten suhteestaan.
Olen kovin sekaisin, raivonnut ja keskustellut. En vielä ole kuitenkaan pistänyt pitkää suhdetta poikki, koska toinen sentään katuu ja pyytää että olisimme yhdessä.
Samaa olen ajatellut, olenko liian pehmo. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että itse teen ratkaisuni. Vielä en suunnasta tiedä.
On helpottavaa kuulla, että jollakulla on samoja ajatuksia.
Toivon voimaa samoissa asioissa pyöriville.
Erosta toipuu nopeammin laastarisuhteen avulla. Osa näistäkin heti eron jälkeen solmituista suhteista ja saman katon alle muuttamisista jää pysyviksi. Voihan olla, että ero-ongelmissa on pitkään paininut ennen lopullista päätöstä ja mielen pohjalla on jo pitkään ollut tilaus tietyn tyyppisestä uudesta elämästä ja uudesta kumppanista. Sitten vain jostain se osuu pikaisestikin kohdalle. Eihän se erosta toipuminen ole helppoa aikuisille eikä lapsille ja toisaalta jos eron jälkeen lapsilla on heti paljon uusia, terveitä ihmissuhteita uusissa aikuisissa, niin sehän vain luo turvallisuutta, uskoisin.
on hyväksi,sillä siinä on uskottu ystävä ja voi toipua hyvässä hoivassa.Mutta ei missään tapauksessa laastari saa olla moniongelmainen sillä omat toipuminen jää ja itsestä tulee hoivaaja.
Minulla on ns. laastarisuhde menossa. Ei ole tarkoitustakaan lopettaa tätä suhdetta, saa puolestani kestää koko loppuelämän.
Tämä ihminen on juuri sitä mitä kaipasin koko avioliittoni ajan. Löysin hänet puoli vuotta eroni jälkeen, enkä päästä menemään! Lapseni rakastavat häntä. Hän on nyt uusi perheenjäsenemme. Kiitos ex, kun löysit uuden, ja annoit meille muillekin mahdollisuuden uuteen ja parempaan elämään! :)
Aika mielenkiintoinen määritelmä uudelle suhteelle. Itse haen varmaan samanlaista. Tuntuu, että entiset murheet olisi helpompi unohtaa kun olisi toinen ymmärtävä ihminen jonka kanssa jakaa niin ilot kuin surut.