Olen eronnut 15-v. avioliitosta ja ex-mieheni on muuttanut todella kauas pois. Lapset jäivät minulle ja isä käy heitä katsomassa n. puolen vuoden välein, koska etäisyys niin pitkä, että muu ei ole mahdollista. Olemme hyvissä väleissä ja pystymme puhumaan asioista jne. Näillä lasten tapaamismatkoillaan hän pyrkii aina minua lähelle ja minä myös tunnen häntä kohtaan mieletöntä vetovoimaa fyysisesti... Pelkään, että ajaudun hänelle "salarakkaaksi", vaikka se on vastoin periaatteitani! Hänellä uusi suhde siellä jossain. En tiedä, miten toimia...Hän petti minua avioliittomme aikana ja tiedän, että hänelle se ei varmaankaan olisi mikään ongelma, jos aina tavatessamme pitäisimme "vähän hauskaa"...
Onko jollakulla kokemuksia vastaavasta???
Onko jollakulla kokemuksia vastaavasta???
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aloin elättelemään toiveita yhteisestä
tulevaisuudesta.
Miehelle se oli tosiaan hauskan pitoa tutun
ihmisen kanssa.
En ole toipunut siitä vieläkään.
Aikaa itse erosta neljä vuotta ja tästä
"hauskanpidosta" vuosi.
Yhteiselämää takana 18 vuotta.
En suosittele!!!!
On meitä näköjään joka lähtöön. Tunnevammaisia miehiä ja toisissa kirjoiuksissa naisia näyttää olevan paljon. Ikävää kuinka paljon vahinkoa he saavat ympärilleen. Mitenkähän tämä uusi vaimo suhtautuisi tilanteeseen jos saisi tietää? Ymmärrän sinua ja ei voi muuta todeta kuin että pikkuisen pitäisi pyöräyttää että edes ne vähäiset miehenrippeet löytyisivät.
...mutta, mutta, lipsahtaminen on ollut jo todella lähellä...
En elättele sen kummempia toiveita hänen suhteensa, koska tunnen minkälainen "player" hän on, pettihän hän minuakin jo avioliittomme aikana. Tiedän,jos jotain tässä satutan, niin se olen minä... Toisaalta uutta miestä elämääni EN halua. Eli olisihan hän tuttu ja hyväksi havaittu, noin niinkuin fyysisessä mielessä...
Niinkuin jo edellisessä viestissä sanoin niin ihan pimee tilanne. Hänen uusi mahdollinen kumppaninsa ei ole syyllinen eroomme. En tiedä todellakaan mitä tehdä. Hän tulee vk.loppuna ja olen aivan hermona... Tiedän senkin, että olen vielä hänessä kiinni jollain tasolla ja revin vain haavoja auki...mutta, mutta...kaipa se aika näyttää, mihin päädyn...Kunpa tunteensa pystyisikin jäädyttämään...
Oikeasti. Tuo auttoi.
Tunnen sympatiaa tilannettanne kohtaan, mutta sellainen 'salarakkaus' ei olisi reilua pitemmän päälle sinulle, ex-miehellesi, lapsillenne eikä miehesi uudelle naiselle. Ei himot saa viedä ihmistä niin, että ne lopulta rikkovat kaiken. Olette eronneet. Hyväksykää se, ja muistakaa eronne syyt. Kaikkea hyvää...
Olen niin lukemattomat kolhut kokenut elämässäni, että tämä on vain yksi ongelma tällä hetkellä muiden joukossa. Olen tietoinen, että hän ei luultavasti tilanteesta kärsi uusi kumppani kylläkin, jos hänelle joku kertoo...minä en tule koskaan kertomaan, jos fyysiseen suhteeseen exäni kanssa ajaudun...En tiedä, en todellakaan tiedä, mitä tehdä??? Suurimman erotuskan, kun taakseen jättää, niin kaikki rupeaa näyttämään positiivisemmalta jopa exä ;D ihan pimee tilanne...
kirjoitettuja moraaliohjeita.
Ei himot saa viedä niin.
Lueskelehan vähän miten ihmiset yleensä toimivat, pääsääntöisesti sitä mennään eikä meinata, himojen varassa, ja ollaan siitä ylpeitäkin. Mieti onko vähän lapsellista sanoa, ettei himot saa viedä niin että rikkoo kaiken.
v--tuttaa tuollainen kaikkea hyvää tekopyhyys.
Kannattaa aina muistaa, että vain puolet miehistä pettää vaimoaan ja vaimoista vain kolmannes pettää miestään. Voinee siis sanoa, että suurinta osaa ihmisistä himot eivät vie. Pettäjistäkään kaikki eivät petä pelkän himon vuoksi.
Vaikkeivat ihmiset anna himon viedä, ei tarkoita, etteivätkö "pettämättömät" tuntisi himoa. Himo ja nätimmin sanottuna intohimo kuuluu myös ihmisen elämään. Jo koulussa opetettiin, että ihminen eroaa eläimestä ajattelukykynsä vuoksi. Lienee niin, että kokonaisvaltaiseen ajatteluun kykenevät ihmiset eivät anna himojensa viedä, koska he ymmärtävät ajatella sitä seuraavaa hetkeä himojen tyydyttämisen jälkeen.
Olen juuri se ajtteleva osapuoli ja sen takia niin kovissa tunnontuskissa...
Mulla ja mun exällä ei ole "pelissä" uusia kumppaneita. Fyysinen vetovoima välillämme on mieletön. Muuta ei sitten olekaan - minkäänlaista henkistä yhteyttä en häneen koe, ja fyysisellä ei pitkälle pötkitä - se on jo nähty.
Silloin tällöin "lankean" häneen, ja silloin kaikki aina alkaa alusta... Saan miljoona kertaa selittää, etten rakasta häntä, mutten pysty vastustamaankaan. Että mitään mahdollisuuksia yhteenpalaamiselle ei ole.
Eli parempi vaan pitää ne himot hillinnässä ja hallinnassa...!
Kun olisikin jokin nappula, millä pitää ne himot ja halut kurissa, koska meillä myös fyysinen vetovoima mieletön! Exäni ei ruikuta takaisin varmastikkaan, koska tiedostamme molemmat ne ongelmat, mihin liittomme kaatui...Tulen rakastamaan hänta Aina jollain tasolla, onhan meillä yhteisiä lapsia...
Minkälainen olotila on lankeamisen jälkeen???Sinua varmastikin helpottaa se, että sinulla ei ole häneen minkäänlaista henkistä yhteyttä? Onko teillä yhteisiä lapsia?
Erona oli se että minä rakastin häntä ja
hän ei rakastanut minua.
Halusi vain seksiä kanssani.
Olo oli hyväksikäytetty, nöyryytetty ja
se synnytti myös katkeruutta josta
yritän päästä kaikin tavoin eroon.
Ei ole helppoa.
millainen olotila on lankeamisen jälkeen. Sekin tunne syntyy kokonaisuudesta, jonka vain sinä ja exäsi tietää. Kukaan täällä ei osaa varmasti etukäteen sanoa mitä ja miten sitten, sinä epävarmuudessasi tiedät sen parhaiten.
Tällä hetkellä puntit on tasan, fifty-fifty,mitään et ole menettänyt etkä voittanutkaan. Voi olla että vajoat hetkeksi maanrakoon, tai lennähdät taivaisiin.
Sittenhän sen näkee, riskipeliä kaikki tämä on, mutta vain sen tietää, minkä on kokenut.
Luulisin että olet ansainnut hyvät hetket exäsi kanssa: ei niitä tule, jos ei toista enää halua, ja sen tunteen kyllä tunnistaa itsessään, eikä ole mitään epäselvää.
Luullakseni itse antaisin tilanteen ja tunteen viedä.
lapsia nimittäin, ja tietysti jonkin tasoinen henkinenkin yhteys, mutta en enää ikinä voi luottaa häneen 100%:sti. Ja tiedän (jo kokeneena), että jonkun muun kanssa voin tuntea itseni paremmaksi ja onnistuneemmaksi ihmiseksi - onnelliseksi, uskaltaisin jopa sanoa.
Ainakin sanon hänelle tunteettomuuteni suoraan, silloinhan en kai ole hyväksikäyttäjä?
Lankeamisen jälkeen harmittaa tietysti vietävästi, koska hänelle se tarkoittaa, että "annan uuden mahdollisuuden"... Minulle se on pelkkää nautintoa enkä todellakaan suunnittele meille "uutta yhteistä tulevaisuutta"!!