Aamu. Raotan silmiäni, en uskalla kääntää päätäni, sillä tiedän, että paikkasi on tyhjä. Kurkkuani kuristaa. Pakotan itseni ylös. Vierain silmin katselen ympärilleni; miten kaikki näyttääkään niin erilaiselta ilman sinua. Miksi jokainen esine muistuttaa sinusta? Yritän nauttia aamun hiljaisuudesta, mutta kahvikin maistuu kitkerältä, kuin kuvastaen elämääni. Yhtä´äkkiä päätän, tänään aloitan uuden elämäni, vaihdan jokaisen kotdin esineen, poistan kaikki mikä muistuttaa sinusta.Koko päivän kerään esineitä laattikkoihin, koko päivän valuvat kyyneleet. Iltapäivällä haen uusia tavaroita kaupasta, ostan itselleni uusia vaatteita kuin vimmattu, leikkaan hiukseni,ostan erilaista ruokaa kotiin. Ei kyllä tunnu auttavan. Ilta. Käperryn sohvan nurkkaan ja yhä valuvat kuumat kyyneleet.... Pitää luovuttaa, unohtaa, elää..Tiedän, tiedän. Mutta että näin kipeästi!
vain tämän kerran
yksikkö
61153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaikka mitä tein,aika vaan auttaa lopulta!Voimia!
Ole armollinen, älä edes yritä selvitä yhdessä päivässä. Sinun on lupa itkeä niin kauan kuin itkettää. Kyyneleitä ei riitä loputtomiin, mutta ei ne ihan heti lopu.
Helpottaa, pikku hiljaa. Jokainen kärsitty tuska vie lähemmäs päivää että olet oppinut hengittämään ilman häntä.
Se vie aikaa, ja tekee kipeää, mutta salli se itsellesi.
kuulostaa tutulta-rakkaus on sammunut kaikki mikä oli yhteistä-mies ei rakasta hän vihaa mua minä rakastan häntä,,,,, ja se tekee kipeää-kun hän sanoo et oksettaa kun katsoo mua,en käyny koskaan"vieraissa"-tapoin vain itseni työllä-hullu kun olin,nyt olen sit niin kuvottava
kuulostaa niin tutulta. minä vihasena pakkasin kaikki miehen tavarat ja kun ne oli kuskattu, lyhistyin lattialle ja itkin, itkin,itkin....... miten ihmiset selviävät erosta? miten voi ikinä unohtaa kaikki ne yhteiset hetket, kaikki paikat joissa on yhdessä käyty, jokainen tavara johon hän on koskenut.... kuinka ikinä voi unohtaa.....jokainen yö on tuskaa, valvon ja mietin ja itken, kunnes nukahdan.....
niin voin sanoa että jossain vaiheessa helpottaa, mutta aikaa se vie.
näin kävi minullekin se oli valtava se romahtaminen , tavarat pakkasin ja siinä vaiheessa olin vahva ja sitten maa lähti alta ja se hitonmoinen tyhjyys ja yksinäisyys velloi ympärilläni, toinen ei välittänyt enää mitään vaan lähti ja huikkasi ovelta mennessään "hitto"
juoksi toisen n;sen luo hakemaan lohtua ja ymmärrystä, ja nyt sitten pitää jaksaa ja ymmärtää , mutta miten sen tekee kun kroppakin alkaa jo oireileen kaikesta jonka suru aiheuttaa, kertokaa jotka olette selvinneet näistä kivuista ja kaikesta kauan pitää jaksaa...