Olen odottanut neljä vuotta että mies tietäisi
mitä haluaisi.
Kokeiltuan nyt poikamieselämää ja vapautta
mennä ja tulla kuten itse haluaa.
Sitä mitä hän kaipasikin.
Toivoin tähän päivään asti että lopulta minä ja lapset saamme hänet takaisin.
Toisin kävi.
Hän ottaa etäisyyttä koko ajan enemmän ja enemmän.
Lapset käyvät vain kylässä pikaisesti ja
minun kanssani ei halua olla missään tekemisissä.
Ei puhua eikä nähdä.
Kaikki lomansa hän viettää "uuden" suhteen ja tämän lapsien luona tuhannen kilometrin päässä.
Nyt on pakko luovuttaa ymmärrän sen mutta
miten?
mitä haluaisi.
Kokeiltuan nyt poikamieselämää ja vapautta
mennä ja tulla kuten itse haluaa.
Sitä mitä hän kaipasikin.
Toivoin tähän päivään asti että lopulta minä ja lapset saamme hänet takaisin.
Toisin kävi.
Hän ottaa etäisyyttä koko ajan enemmän ja enemmän.
Lapset käyvät vain kylässä pikaisesti ja
minun kanssani ei halua olla missään tekemisissä.
Ei puhua eikä nähdä.
Kaikki lomansa hän viettää "uuden" suhteen ja tämän lapsien luona tuhannen kilometrin päässä.
Nyt on pakko luovuttaa ymmärrän sen mutta
miten?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Unelmoida, uskoa ja haaveilla voi, mutta joskus sille on pantava piste ja hyväksyä tosiasiat.
Aloita huominen sillä, että odotus on turhaa ja sinä järjestät elämäsi omalla tavalla, mietit mitä haluat ja alat toteuttaa sitä, olkoon virkkaus tai yhteydenotto ystäviin, oman joulun järjestely, yksi pieni asia, joka antaa hyvää mieltä.
tee päätöksesi H E T I ja aloitat uuden elämän, se kannattaa vaikka koskee..tulevaisuus edessä..
tuo sinun tarinasi, ainakin minun lukemanani. Kerroit, että:
'Olen odottanut neljä vuotta että mies tietäisi
mitä haluaisi.Kokeiltuan nyt poikamieselämää ja vapautta mennä ja tulla kuten itse haluaa.
Sitä mitä hän kaipasikin.'
Ja sitten:
'Toivoin tähän päivään asti että lopulta minä ja lapset saamme hänet takaisin.'
Mitä tässä on todellisuudessa oikein tapahtunut? Sinä toivoit, ja varmaan edelleenkin toivot, että lapset ovat puolellasi ja haluavat elää sinun kanssasi, näin kerroit. 'Latter this message', sanoit kuitenkin jotain ihan päinvastaista, eli lapset vain käy kylässä pikaisesti ja se siitä???
I doubt, there is some issue with the language here now, so could you post your message in English once again, please, so maybe I could give you some help herein.
Terveisin,
"Olen Mies, joka ei tahdo mitään..."
Lapset siis käyvät pikaisesti isällään kylässä.
Mies lähti 4 vuotta sitten mutta kävi yrittämässä
takaisin mutta ei kuitenkaan halunnut luopua
siitä poikamieselämästään.
Olisi halunnut pitää molemmat.
Perhe-elämää silloin kun huvitti kuitenkin
sitoutumatta siihen millään tavoin tai
minuun.
Pyysin että valitsee ja hän jäi siihen elämään.
Kuvittelin että kyllä se tajuaa mitä
se haluaa ja tänne se lopulta tulee.
No, eipä tullut.
Minä jaksoin kuitenkin uskoa ja toivoa mutta
se ei riittänyt.
Hän valitsi toisin ja pettymys on suuri.
Ymmärsin sen vasta nyt että näin kävi.
Ilmeisesti olen niin tottunut odottaja?
Suhteemme aikana odotin häntä aina työmatkoilta
kotiin.
Olen varman ajatellut että tämä oli pitempi työreissu?
Järki ja tunteet on vaikeita sovittaa yhteen.
oletko tosiaan odottanut 4 vuotta mitä miehes mahdollisesti haluaa tehdä!!!!!!! Ei oo totta.
Jos on oltu yhdessä 20 vuotta.
On ihmisiä jotka eivät selviä 10 vuodessakaan
kumppanin lähtemisestä.