Olen sinkkuilut aika kauan enemmän tai vähemmän omasta tahdostani. ei siinä mitään, sulhasehdokkaita kyllä riitäisi ja ihan mukaviakin, mutta kun sitten ei kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi seurustella.
Nyt minulle on kuitenkin vuoden sisään sattunut kaksi sellaista tapausta, jonka kanssa olisin ollut valmis oikeasti yrittämään vakavampaa, mutta nämä eivät ole olleet valmiita tällaiseen. Onkohan tämä paradoksaalista, että mä en oikeasti pysty sitoutumaan ja sitte haluan vain sellaisia miehiä, jotka eivät halua seurustella. Ei minun vaatimustasoni ole muuten niin korkea, mutta jokin vaan sanoo että tässä ihmisessä on sitä jotakin.
Nyt minulle on kuitenkin vuoden sisään sattunut kaksi sellaista tapausta, jonka kanssa olisin ollut valmis oikeasti yrittämään vakavampaa, mutta nämä eivät ole olleet valmiita tällaiseen. Onkohan tämä paradoksaalista, että mä en oikeasti pysty sitoutumaan ja sitte haluan vain sellaisia miehiä, jotka eivät halua seurustella. Ei minun vaatimustasoni ole muuten niin korkea, mutta jokin vaan sanoo että tässä ihmisessä on sitä jotakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on sulle ihan oikein! Pysy vaan sinkkuna ja unelmoi siitä prinssistä, joka ei koskaan tule.
pointtihan oli just siinä etten unelmoi mistään prinssistä... mutta se ei nähtävästi ilmennyt, tai sivutit sen tahallasi? olen ollu ihan tyytyväinen sinkkuuteeni, koska olen mielummin sinkku kuin epätyydyttävässä suhteessa. On kuitenkin suuri ero olla yksin ja olla yksinäinen=)
Minulla on aivan sama "ongelma".
Kerran minä ehkä yritin liikaa, soittelin jätkälle yms.. kai säikähti ja se jäi siihen..
Kyllä jos saisin uuden mahdollisuuden tekisin toisin, mutta sen mahdollisuuden saa aniharvoin..
:(
Kuukauden olen aina jätkien kanssa, mutta sitten rupeaa ahdistamaan ja jätkä lentää..
No kyllä se joskus vielä meillekin tulee sellainen jätkä kohdalle joka vie jalat alta, ja jota ei päästetä menemään..!
Liian moni hyvä on jo livahtanut.. :)