Pähkäilen miten jatkaa eteenpäin. Miten sen tekee?
Olen seurustellut 3 vuotta ensirakkauteni kanssa, olen 18-vuotias. Nyt poikaystäväni ilmoitti, ettei enää halua jatkaa suhdettamme. En ole koskaan rakastanut ketään toista näin, ja hän on ollut luonani murrosiästä varhaisaikuisuuteen asti. Tuntuu kuin koko maailma olisi juuri kaatunut.
Aina sanotaan, että aika parantaa ja uuden löytää. Tällä hetkellä ei vain tunnu ollenkaan siltä, että voisin ikinä rakastaa ketään toista niin kuin rakastan häntä. Ruoka ei maistu, koulu ei maistu, tekeminen ei maistu, mikään ei maistu.
Olen vain surullinen ja itken. Miten ihmeessä tämän olon saa pois?
Hieman lohduttaa lukea, että muitakin on samassa tilanteessa kuin minä. Että muutkin ihmiset kokevat samoja asioita ja silti selviävät niistä.
Minä en myöskään perusta sinkkuiluun. Olen vain halunnut ihmisen jota rakastaa ja jonka kanssa olla. Luulin löytäneeni hänet. Onko se aina tälläistä? Eikö kukaan koskaan voi olla "loppu elämää" yhdessä? Miksi sitten minusta tuntuu, että minä voisin, vaikka olen näin nuori.
En tiedä mitä tehdä.
Entiselläni on ollut vielä tapana hankkia uusi tyttöystävä todella nopeasti suhteen loputtua. Se jos mikä raastaa minua sisältä. Haluaisin olla ystävä, mutten tiedä voinko.
Onko se aina näin vaikeaa? Kuinka kauan kestää, että 'pääsee yli'?
Minulla ei ole aikasempaa kokemusta erosta. Siksi kysyn teiltä neuvoa.
Olen seurustellut 3 vuotta ensirakkauteni kanssa, olen 18-vuotias. Nyt poikaystäväni ilmoitti, ettei enää halua jatkaa suhdettamme. En ole koskaan rakastanut ketään toista näin, ja hän on ollut luonani murrosiästä varhaisaikuisuuteen asti. Tuntuu kuin koko maailma olisi juuri kaatunut.
Aina sanotaan, että aika parantaa ja uuden löytää. Tällä hetkellä ei vain tunnu ollenkaan siltä, että voisin ikinä rakastaa ketään toista niin kuin rakastan häntä. Ruoka ei maistu, koulu ei maistu, tekeminen ei maistu, mikään ei maistu.
Olen vain surullinen ja itken. Miten ihmeessä tämän olon saa pois?
Hieman lohduttaa lukea, että muitakin on samassa tilanteessa kuin minä. Että muutkin ihmiset kokevat samoja asioita ja silti selviävät niistä.
Minä en myöskään perusta sinkkuiluun. Olen vain halunnut ihmisen jota rakastaa ja jonka kanssa olla. Luulin löytäneeni hänet. Onko se aina tälläistä? Eikö kukaan koskaan voi olla "loppu elämää" yhdessä? Miksi sitten minusta tuntuu, että minä voisin, vaikka olen näin nuori.
En tiedä mitä tehdä.
Entiselläni on ollut vielä tapana hankkia uusi tyttöystävä todella nopeasti suhteen loputtua. Se jos mikä raastaa minua sisältä. Haluaisin olla ystävä, mutten tiedä voinko.
Onko se aina näin vaikeaa? Kuinka kauan kestää, että 'pääsee yli'?
Minulla ei ole aikasempaa kokemusta erosta. Siksi kysyn teiltä neuvoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt ala elämään itsenäistä elämää. Älä koskaan luota miehiin.
Olit sellainen harjoitussexi-lelu sille miehelle.
Et muuta.
Älä enää koskaan uudestaan ole jonkun sexilelu. Elä omaa elämääsi ja itsenäisenä ja vapaana.
kehitä itseäsi. Ole itsenäinen.
Hei, oliko tämä tarpeen. Lyödä lyötyä...
Mistä voit tietää mitä kukakin on kenelle. Häpeä.
Sinulle ap. Aikaa toipuminen vie, mutta tee se surutyö huolella. Sillä varmistat, ettei jää luurankoja kaappiin.
Ja sitten jonain aamuna heräät ja huomaat, että kaikki on takana, ei satu, ja uudet ovet on avoinna.
Itse joskus ajatellut aivan samalla tavalla ja kai vieläkin haluaisin että olisi vain se joku jonka kanssa olisi helppo olla aina..
erosta on yli vuosi, eikä tämä vieläkään aina helppoa ole, itkeminen loppuu kyllä, mutta vieläkin viime yönä unta näin ja ikävä on..
Paras tapa miten pääsee jatkamaan on jos löytää " sen oikean" vaikka tuossa vaiheesa tuskin haluaa muita.. Aika parantaa haavat, niin kauhealle kuin se kuulostaakin. Ja kannattaa yrittää päästää irti, mitä vähemmän eron jälkeen on yhteydessä toiseen, sitä helpompaa se on..
Todella kestänyt vuosi ja sittenkään ei ole päässyt yli? Onko kestänyt niin kauan?
Huoh.. Itkua vain tulee ja toivoo, että se loppuisi.
itse olen käynyt läpi saman asian.. 15vuotiaana aloin seurustelemaa ja melkein kahden vuoden yhdessä olon jälkee jätkä jätti.se oli mun ensirakkaus Mä olin varma, että en tuu koskaa pääsee yli, mut toisin kävi.. mun ja exäni erosta on kulunut noin puoltoista vuotta ja tällä hetkel tunnen pientä sydänsurua mutta ihan toisen jätkän takia jota en olis silloin puoltoista vuotta sitte usko koskaa kokevani..että surisin jonku muun kuin exäni perään. kannattaa surra nyt jos oikeesti tuntuu pahalta ettei asiat ala myöhemmin vaivaan. Aika auttaa, se on turhauttava mutta tosi asia.
Pian sä huomaat että hei ei elämä niin kauheeta olekaa vaikket enää olekaa exäs kanssa.
Ensirakkautta ei tuu koskaa unohtaa,ainakin mulla ne asiat ja muistot joita mä surin silloin kun erosin ovat muuttuneet iloksi.
VOIMIA!!vaikka kuinka myrskyäisi niin aurinko alkaa paistaa pilvien takaa jossakin vaiheessa
Sä olet vielä todella nuori, ja ehdit tapailemaan ja seurustelemaan vaikka kenen kanssa!
Niinhän minä olen ja sitä yritän koko ajan itsellenikin selittää. Eipä sen tiedostaminen oloani tällä hetkellä paranna.
Täytyy yrittää elää itselleen, vaikka hampaat irvessä.