niin siinä sitten kävi että mentiin puhumaan tulevaisuudesta ja kihlauksesta...typerää oli mennä asioiden edelle,se oli viimeinen mitä olisin halunnut.sain sitten kuulla ettei kihlausta voisi edes ajatellakaan nyt..vaikka aivan sitä en kyllä kysynytkään.itsetunto täysin mennyt,ja joka sekunti mietin mitä olen tehnyt väärin.mies kun oli vuosi sitten aivan eri mieltä,ja suuttuu kun yritänkin kysyä miksi mieli muuttunut..no,nyt ei enää mistään tulee mitään.tunnen itseni aivan tolloksi ja arvottomaksi.älääkä sanoko että lähde sitten pois ,en pysty enkä halua.mutta toisaalta onko tässäkään järkeä..?voisin olla vaikka vuosia ilman virallisia sitoumisia,mutta eipä ollu kiva kuulla ettei toinen missään nimessä halua mitään sellaista.
umpikuja?
Toivoton
3272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mitäs muuta siihen voi sanoa, joko se ei pidä susta tai on katsellet liikaa leffoja joissa mies ei taho vakiintua, se ei vaan kuulu meidän kulttuuriin, täällä mies vakiintuu plus sitten siinä sivussa käy kaljoilla, vieraissa
Oli aika hauska kirjoitus sulla! Hyvät vaihtoehdot annat: joko mies ei tykkää tai sit se on katellut liikaa leffoja! Ja että vakiintunut mies käy kaljoilla ja vieraissa. Aika pienet on miesten kuviot sun mielestä ja loistavasti yleistät ja yksinkertaistat!
Mihin kulttuuriin muuten kuuluu, että miehet ei vakiinnu?
...selvitystä asiaan. Itse olen se "roisto", joka
vuosienkaan (ja lapsien) jälkeen ei osannut päättää onko nykyinen se oikea enkä halunnut kihloihin saatikka naimisiin. Nyt luulen ettei ole ja mieltä kaivaa syyllisyys... olisi PITÄNYT sanoa aiemmin rehellisesti mitä tunnen mutta, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, luulin kaiken muuttuvan enkä halunnut loukata?!?
Lue tilanteeni "Äidit&Isät" kirjoitusten alta.
Ei paljon kohduta sua mutta onpahan varoittavana esimerkkinä...