Sattuu

en tiedä onko vaimo siinä vaiheessa oven takana, kun totuus valkenee, mutta sen voin lapseni jättäneenä naisena sanoa, että totuus todella valkenee ennemmin tai myöhemmin.
Ja se sattuu, aivan saakelisti. Ei niinkään se, että on lähtenyt perävalot pimeyteen häipyen, vaan se että on jostain syystä kyennyt jättämään lapsensa.
Se on mieletön juttu, en tarkempia seikkoja tässä kerro, mutta suurin motiivi on ollut uusi, epävarma rakkaus, jonka aallokkoon ei ole lasta halunnut viedä, mutta itse ei ole voinut olla menemättä.
Lapsi/lapset kärsii siitä että äiti jättää, etenkin jos isä ei osaa kertoa asiaa, ei ymmärrä tapahtunutta itsekään.
Totuuden valkeneminen ajoi minut itsemurhan partaalle, koin oman syyllisyyteni painavampana kuin mahdollisuuden elää tekemäni virheen so. synnin kanssa. Eipä ollut muita vaihtoehtoja kuin myöntää oma syyllisyytensä, pyytää armoa ja.. saada.
Lapsen isältä en koskaan kerjännyt mahdollisuutta palata, välit oli ennen lähtöä jo puhuttu selväksi, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ainoastaan tyyli olisi voinut olla toisenlainen, lapsi, joka oli pienen elämänsä ajan luottanut vain minuun, mukanani.
Uusi suhde kesti minkä kesti, mutta hyvin pian huomasin, ettei uhrauksellani ollut mitään arvoa. Se minkä taakseen jättää, jäytää tulevaisuudessakin.Nykyään elän yksin.
Lastani en enää saa takaisin, mutta nyt dramaattisten vuosien jälkeen minulla ja lapsellani on hyvät välit. Hän on jo lähes aikuinen, ja olemme pystyneet puhumaan tapahtuneista. Olen myöntänyt tehneeni elämäni suurimman virheen hänet jättäessäni, mutta en silti pysty muuttamaan tapahtumien kulkua.
Armon varassa jaksan eteenpäin. Kokemus oli kammottava kaikille, mutta opettavainen ainakin itselleni.
En tiedä kuinka moni lapsensa jättänyt äiti päätyy samoihin ajatuksiin, mutta itse en voi kuin pyytää anteeksi.
Lapsen jättäminen on rikos.

Näin ollen:
isä, jolle on jäänyt lapset:
pidä heistä huolta, he tarvitsevat kipeästi rakkauttasi, ja hoivaa.
Ehkä vaimosi tiesi jotenkin mielessään, että sinä pystyt rakastamaan ja hoitamaan lapset häntä paremmin.
Voimaa sinulle mielettömältä tuntuvien tapahtumien pyörteissä. Lapset on elämä.

sokea piste kirjoitti:

en tiedä onko vaimo siinä vaiheessa oven takana, kun totuus valkenee, mutta sen voin lapseni jättäneenä naisena sanoa, että totuus todella valkenee ennemmin tai myöhemmin.
Ja se sattuu, aivan saakelisti. Ei niinkään se, että on lähtenyt perävalot pimeyteen häipyen, vaan se että on jostain syystä kyennyt jättämään lapsensa.
Se on mieletön juttu, en tarkempia seikkoja tässä kerro, mutta suurin motiivi on ollut uusi, epävarma rakkaus, jonka aallokkoon ei ole lasta halunnut viedä, mutta itse ei ole voinut olla menemättä.
Lapsi/lapset kärsii siitä että äiti jättää, etenkin jos isä ei osaa kertoa asiaa, ei ymmärrä tapahtunutta itsekään.
Totuuden valkeneminen ajoi minut itsemurhan partaalle, koin oman syyllisyyteni painavampana kuin mahdollisuuden elää tekemäni virheen so. synnin kanssa. Eipä ollut muita vaihtoehtoja kuin myöntää oma syyllisyytensä, pyytää armoa ja.. saada.
Lapsen isältä en koskaan kerjännyt mahdollisuutta palata, välit oli ennen lähtöä jo puhuttu selväksi, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ainoastaan tyyli olisi voinut olla toisenlainen, lapsi, joka oli pienen elämänsä ajan luottanut vain minuun, mukanani.
Uusi suhde kesti minkä kesti, mutta hyvin pian huomasin, ettei uhrauksellani ollut mitään arvoa. Se minkä taakseen jättää, jäytää tulevaisuudessakin.Nykyään elän yksin.
Lastani en enää saa takaisin, mutta nyt dramaattisten vuosien jälkeen minulla ja lapsellani on hyvät välit. Hän on jo lähes aikuinen, ja olemme pystyneet puhumaan tapahtuneista. Olen myöntänyt tehneeni elämäni suurimman virheen hänet jättäessäni, mutta en silti pysty muuttamaan tapahtumien kulkua.
Armon varassa jaksan eteenpäin. Kokemus oli kammottava kaikille, mutta opettavainen ainakin itselleni.
En tiedä kuinka moni lapsensa jättänyt äiti päätyy samoihin ajatuksiin, mutta itse en voi kuin pyytää anteeksi.
Lapsen jättäminen on rikos.

Näin ollen:
isä, jolle on jäänyt lapset:
pidä heistä huolta, he tarvitsevat kipeästi rakkauttasi, ja hoivaa.
Ehkä vaimosi tiesi jotenkin mielessään, että sinä pystyt rakastamaan ja hoitamaan lapset häntä paremmin.
Voimaa sinulle mielettömältä tuntuvien tapahtumien pyörteissä. Lapset on elämä.

Nostan hattua sinulle, joka kykenet kirjoittamaan näin kipeästä asiasta tänne kaiken kansan retosteltavaksi.
Äitiys on pyhä asia ja sitä vastaan toimiminen nostattaa suuria tunteita. Mutta on hyvä, jos tällaisestakin tabusta kyetään jo puhumaan julkisestikin.

Voimia sinulle.

sokea piste kirjoitti:

en tiedä onko vaimo siinä vaiheessa oven takana, kun totuus valkenee, mutta sen voin lapseni jättäneenä naisena sanoa, että totuus todella valkenee ennemmin tai myöhemmin.
Ja se sattuu, aivan saakelisti. Ei niinkään se, että on lähtenyt perävalot pimeyteen häipyen, vaan se että on jostain syystä kyennyt jättämään lapsensa.
Se on mieletön juttu, en tarkempia seikkoja tässä kerro, mutta suurin motiivi on ollut uusi, epävarma rakkaus, jonka aallokkoon ei ole lasta halunnut viedä, mutta itse ei ole voinut olla menemättä.
Lapsi/lapset kärsii siitä että äiti jättää, etenkin jos isä ei osaa kertoa asiaa, ei ymmärrä tapahtunutta itsekään.
Totuuden valkeneminen ajoi minut itsemurhan partaalle, koin oman syyllisyyteni painavampana kuin mahdollisuuden elää tekemäni virheen so. synnin kanssa. Eipä ollut muita vaihtoehtoja kuin myöntää oma syyllisyytensä, pyytää armoa ja.. saada.
Lapsen isältä en koskaan kerjännyt mahdollisuutta palata, välit oli ennen lähtöä jo puhuttu selväksi, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ainoastaan tyyli olisi voinut olla toisenlainen, lapsi, joka oli pienen elämänsä ajan luottanut vain minuun, mukanani.
Uusi suhde kesti minkä kesti, mutta hyvin pian huomasin, ettei uhrauksellani ollut mitään arvoa. Se minkä taakseen jättää, jäytää tulevaisuudessakin.Nykyään elän yksin.
Lastani en enää saa takaisin, mutta nyt dramaattisten vuosien jälkeen minulla ja lapsellani on hyvät välit. Hän on jo lähes aikuinen, ja olemme pystyneet puhumaan tapahtuneista. Olen myöntänyt tehneeni elämäni suurimman virheen hänet jättäessäni, mutta en silti pysty muuttamaan tapahtumien kulkua.
Armon varassa jaksan eteenpäin. Kokemus oli kammottava kaikille, mutta opettavainen ainakin itselleni.
En tiedä kuinka moni lapsensa jättänyt äiti päätyy samoihin ajatuksiin, mutta itse en voi kuin pyytää anteeksi.
Lapsen jättäminen on rikos.

Näin ollen:
isä, jolle on jäänyt lapset:
pidä heistä huolta, he tarvitsevat kipeästi rakkauttasi, ja hoivaa.
Ehkä vaimosi tiesi jotenkin mielessään, että sinä pystyt rakastamaan ja hoitamaan lapset häntä paremmin.
Voimaa sinulle mielettömältä tuntuvien tapahtumien pyörteissä. Lapset on elämä.

olisiko muka ollut parempi lapsillekaan, että olisit raahannut heidät vieraaseen ympäristöön, vieraan ihmisen luo? Eikö lapsen ole parempi olla isänsä luona tutussa ympäristössä, kun elämä järkkyy muutenkin? Ellei isä ole täysin kyvytön lapsesta huolehtimiseen.
En vaan saata ymmärtää niitä, jotka lähtevät salarakkaittensa luo ja pakkaavat lapsetkin mukaansa. Anteeksi tylyyteni

Niin iskee, ja minkäs siinä sitten mies menneelle tekee. Tietenkin voidaan sanoa, että mikset hoitanut ajoissa. Mutta kun on hoidettu, mutta kun mikään ei riitä, silloin kun se vimma iskee. Kylläihmiset, siis naiset ja miehet, pelaa kovilla korteilla. Silloin ei ole mielessä muuta kuin oma itse.

Mitenköhän kuuluu miehen menetellä, kun kuitenkin on kiintymystä tähän hairahtaneeseen naiseensa. Tietenkin on vaihtoehto, että pihalle ja heti. Mutta ei sekään niin helppo juttu ole.
Toinen vaihtoehto on yrittää jatkaa, mutta kyllä on sekin vaikea.

Vaihtaisin viestissäsi sanan "nainen" sanaan "ihminen", sillä rakkaus sokaisee molemmat sukupuolet ihan samalla tavalla.

yh-nainen kirjoitti:

Vaihtaisin viestissäsi sanan "nainen" sanaan "ihminen", sillä rakkaus sokaisee molemmat sukupuolet ihan samalla tavalla.

Kyllä molemmat sukupuolet sekoavat ja ajatukseni koski tämän avaajan tilannetta, joten siksi lipsahti epähuomiossa nainen, ihmisen sijasta.

mitä mietit mies moni varmaan haluaisi muulla sinust lisäää!!!!

Tapahtuma rikkaita päiviä takana mutta nyt näyttää valoisalta. Vaimo kääntyi matkalta takaisin ja meni äitnsä luo pariksi päiväksi miettimään asioita ja sitten halusi tulla takaisin kotiin.
Pikkupiru olkapäälläni neuvoi hylkäämään hänet mutta kuitenkin hyväksyin hänen pyyntönsä pitkien keskustelujen jälkeen. Puhuimme asiat selviksi ja sovimme ettei vanhoja asioita enää kaivella vaan jatketaan ns. tyhjältä pöydältä eteenpäin. Prosessi ei ollut meille kummallekaan helppo mutta kasvatti ja vahvisti henkisesti.
Joku voi ajatella että kuinka voin hyväksyä ja antaa anteeksi kaiken tämän tapahtuneen?
Mielestäni jokaiselle tulee antaa mahdollisuus korjata ja/tai hyvittää tekonsa ja näin tulla hyväksytyksi perheeseen jossa häntä kuitenkin rakastetaan vaikkei se aina näkyisikään.
Lapsille äidin paluu oli suuri helpotus jonka jokainen varmasti ymmärtää.
Haluan kiittää kaikkia kommenteista ja "ohjeista" jotka auttoivat pahimman yli. Hädän hetkellä ihminen tuntee itsensä pieneksi ja avuttomaksi mutta onneksi on Teitä tuntemattomia ystäviä.
Huomenna kaikki näyttää valoisammalta.

Iskä63 kirjoitti:

Tapahtuma rikkaita päiviä takana mutta nyt näyttää valoisalta. Vaimo kääntyi matkalta takaisin ja meni äitnsä luo pariksi päiväksi miettimään asioita ja sitten halusi tulla takaisin kotiin.
Pikkupiru olkapäälläni neuvoi hylkäämään hänet mutta kuitenkin hyväksyin hänen pyyntönsä pitkien keskustelujen jälkeen. Puhuimme asiat selviksi ja sovimme ettei vanhoja asioita enää kaivella vaan jatketaan ns. tyhjältä pöydältä eteenpäin. Prosessi ei ollut meille kummallekaan helppo mutta kasvatti ja vahvisti henkisesti.
Joku voi ajatella että kuinka voin hyväksyä ja antaa anteeksi kaiken tämän tapahtuneen?
Mielestäni jokaiselle tulee antaa mahdollisuus korjata ja/tai hyvittää tekonsa ja näin tulla hyväksytyksi perheeseen jossa häntä kuitenkin rakastetaan vaikkei se aina näkyisikään.
Lapsille äidin paluu oli suuri helpotus jonka jokainen varmasti ymmärtää.
Haluan kiittää kaikkia kommenteista ja "ohjeista" jotka auttoivat pahimman yli. Hädän hetkellä ihminen tuntee itsensä pieneksi ja avuttomaksi mutta onneksi on Teitä tuntemattomia ystäviä.
Huomenna kaikki näyttää valoisammalta.

että annoit hänelle vielä mahdollisuuden, voihan olla että tällä kertaa kaikki menee hyvin. Jo lastenkin takia tämä on paras ratkaisu. Toivotan onnea koko perheelle.

Iskä63 kirjoitti:

Tapahtuma rikkaita päiviä takana mutta nyt näyttää valoisalta. Vaimo kääntyi matkalta takaisin ja meni äitnsä luo pariksi päiväksi miettimään asioita ja sitten halusi tulla takaisin kotiin.
Pikkupiru olkapäälläni neuvoi hylkäämään hänet mutta kuitenkin hyväksyin hänen pyyntönsä pitkien keskustelujen jälkeen. Puhuimme asiat selviksi ja sovimme ettei vanhoja asioita enää kaivella vaan jatketaan ns. tyhjältä pöydältä eteenpäin. Prosessi ei ollut meille kummallekaan helppo mutta kasvatti ja vahvisti henkisesti.
Joku voi ajatella että kuinka voin hyväksyä ja antaa anteeksi kaiken tämän tapahtuneen?
Mielestäni jokaiselle tulee antaa mahdollisuus korjata ja/tai hyvittää tekonsa ja näin tulla hyväksytyksi perheeseen jossa häntä kuitenkin rakastetaan vaikkei se aina näkyisikään.
Lapsille äidin paluu oli suuri helpotus jonka jokainen varmasti ymmärtää.
Haluan kiittää kaikkia kommenteista ja "ohjeista" jotka auttoivat pahimman yli. Hädän hetkellä ihminen tuntee itsensä pieneksi ja avuttomaksi mutta onneksi on Teitä tuntemattomia ystäviä.
Huomenna kaikki näyttää valoisammalta.

KIVA KUULLA !!!!!! Johan minä sanoin et routa porsaan kotiin ajaa,ei "aidan takana ruoho ollutkaan parempaa".teit oikein kun otit vaimosi takaisin kotiin-toivotan teille koko perheelle hyvää joulua.

joku todellakin voi sanoa et teit väärin kun otit vaimosi takaisin.mut mielestäni teit oikein lasten ja itsesi takia-ei perhettä kannata niin vain hajoittaa-VOIMIA SINULLE!!! ps.pidä "vaimosi kurissa" ettei toiste karkaa

Iskä63 kirjoitti:

Tapahtuma rikkaita päiviä takana mutta nyt näyttää valoisalta. Vaimo kääntyi matkalta takaisin ja meni äitnsä luo pariksi päiväksi miettimään asioita ja sitten halusi tulla takaisin kotiin.
Pikkupiru olkapäälläni neuvoi hylkäämään hänet mutta kuitenkin hyväksyin hänen pyyntönsä pitkien keskustelujen jälkeen. Puhuimme asiat selviksi ja sovimme ettei vanhoja asioita enää kaivella vaan jatketaan ns. tyhjältä pöydältä eteenpäin. Prosessi ei ollut meille kummallekaan helppo mutta kasvatti ja vahvisti henkisesti.
Joku voi ajatella että kuinka voin hyväksyä ja antaa anteeksi kaiken tämän tapahtuneen?
Mielestäni jokaiselle tulee antaa mahdollisuus korjata ja/tai hyvittää tekonsa ja näin tulla hyväksytyksi perheeseen jossa häntä kuitenkin rakastetaan vaikkei se aina näkyisikään.
Lapsille äidin paluu oli suuri helpotus jonka jokainen varmasti ymmärtää.
Haluan kiittää kaikkia kommenteista ja "ohjeista" jotka auttoivat pahimman yli. Hädän hetkellä ihminen tuntee itsensä pieneksi ja avuttomaksi mutta onneksi on Teitä tuntemattomia ystäviä.
Huomenna kaikki näyttää valoisammalta.

jippii-olethan sinä hengissä!!!!!Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa-ensin valittaa ja sitten ei ei kuulu mitään joten ajattelin et "olet kuollut",-olen onnellinen puolestasi-vaikka melkein "rakastuin " sinuun halusin sulle hellyyttä tukea jne netin välityksellä, en haluu et kukaan on yksin,ehkä se on niin et jos nainen jättää lapset miehen niin se tuomitaan paremmin kuin jos tilanne on toisin päin-miehet tekeesen useammin ja ne on tunnetusti aina roistoja!!!
oma miheni lähti aamul työmatkal ei sanonna koska palaaa sieltä-ikävä on

Iskä63 kirjoitti:

Tapahtuma rikkaita päiviä takana mutta nyt näyttää valoisalta. Vaimo kääntyi matkalta takaisin ja meni äitnsä luo pariksi päiväksi miettimään asioita ja sitten halusi tulla takaisin kotiin.
Pikkupiru olkapäälläni neuvoi hylkäämään hänet mutta kuitenkin hyväksyin hänen pyyntönsä pitkien keskustelujen jälkeen. Puhuimme asiat selviksi ja sovimme ettei vanhoja asioita enää kaivella vaan jatketaan ns. tyhjältä pöydältä eteenpäin. Prosessi ei ollut meille kummallekaan helppo mutta kasvatti ja vahvisti henkisesti.
Joku voi ajatella että kuinka voin hyväksyä ja antaa anteeksi kaiken tämän tapahtuneen?
Mielestäni jokaiselle tulee antaa mahdollisuus korjata ja/tai hyvittää tekonsa ja näin tulla hyväksytyksi perheeseen jossa häntä kuitenkin rakastetaan vaikkei se aina näkyisikään.
Lapsille äidin paluu oli suuri helpotus jonka jokainen varmasti ymmärtää.
Haluan kiittää kaikkia kommenteista ja "ohjeista" jotka auttoivat pahimman yli. Hädän hetkellä ihminen tuntee itsensä pieneksi ja avuttomaksi mutta onneksi on Teitä tuntemattomia ystäviä.
Huomenna kaikki näyttää valoisammalta.

tietääkö vaimosi et olet käyny keskuteluja netin kautta teidä elämästä?ja lukeeko saamasi palautukset?No se on oma asiasi sanotko vai et,itse tiedät paremmin mitä kritiikkiä hän kestäää

kotikissa kirjoitti:

tietääkö vaimosi et olet käyny keskuteluja netin kautta teidä elämästä?ja lukeeko saamasi palautukset?No se on oma asiasi sanotko vai et,itse tiedät paremmin mitä kritiikkiä hän kestäää

Sovintoomme kuului lupaus rehellisyydestä joten kerroin tästä keskustelusta hänelle sekä sen mistä tämä ketju löytyy. Hän suutahti ensin mutta sitten tajusi ettei tämän keskustelun kohdetta voi tunnistaa muut kuin me itse.
Kerroin että aloitin keskustelun helpottaakseni oloani ja siinä onnistuin ja tätä taustaa vasten hän on hyväksynyt tekoni.

Iskä63 kirjoitti:

Sovintoomme kuului lupaus rehellisyydestä joten kerroin tästä keskustelusta hänelle sekä sen mistä tämä ketju löytyy. Hän suutahti ensin mutta sitten tajusi ettei tämän keskustelun kohdetta voi tunnistaa muut kuin me itse.
Kerroin että aloitin keskustelun helpottaakseni oloani ja siinä onnistuin ja tätä taustaa vasten hän on hyväksynyt tekoni.

terveisiä vaimollesi-hyvästä miehestä kannattaa pitää kiinni!!!!OLEN ONNELLINEN teidän kaikkien puoleszta.