En tiedä kuuluisko tämä tän otsikon alle, mut taatusti on särkynyt sydän.
Olen reilu parikymppinen mies ja olimme nykyisen entiseni kanssa toista vuotta yhdessä, koiran hankimme ja suunnittelimme tulevaisuutta tosissamme. Jälkeenpäin kaikki ehkä etenikin liian nopeasti. Totean vain, että mies on sokea kun rakastuu. Molemmat rakasti varmasti ja itse ainakin kuvittelin kyseessä olevan sen oikea. Kunnes täysin yksipuolisella ilmoituksella kaikki olikin loppu. Rakastamani nainen tapasi toisen, ihastui ja meni sänkyyn. Tosin ei ihan heti sitä raaskinu minulle ilmoittaa. Ilmoitti vaan et on pahoillaan, ei suunnittelut tätä, mut elämässä vain joskus käy niin. Voi vittu! En koskaan olisi voinut kuvitella aikuisen miehen menevän näin rikki.
Myöhemmin olemme tosin puhuneet edes vähän tapahtuneesta, menneestä ja tulevasta. Kaikki jäi hänelle, myös yhdessä kasvattamamme koira. Kaikesta huolimatta minulla on todella ikävä ja vahvat tunteet edelleen, vaikka tiedänkin ettei meistä tule enää koskaan mitään. Haluan todella yrittää jäädä väleihin, koska hän on ainut tähän astisessani elämässä kelle olen voinut puhua täysin kaikki asiani rehellisesti ja suoraan. Enkä sellaista halua menettää. Hänkin haluaa pysyä väleissä.
Erostamme on nyt kuukausi ja nyt hän kyselee neuvoja ihastuksensa suhteen. EXäni on korviaan myöten ihastunut toiseen mieheen, mutta sokeakin näkee että se mies vain pelaa ja käyttää hyväkseen. Ja oma paska olo kasvaa edelleen. Vittu, tämänkö takia meidän suhde loppui. Rakastan kuitenkin häntä niin paljon edelleen, että haluan ehdottomasti hänelle vain onnea ja kaikkea parasta. Ja pakkohan se on hyväksyä, et jos ei minun kanssa, niin sitten jonkun muun. Yritin vilpittömästi neuvoa mitä tehdä ja miten suhtautua, mutta nyt on niin kauhea olo itsellä ettei mítään järkeä. Neuvot rakastamallesi ihmiselle miten saada koukutettua joku toinen mies, joka selvästi vain pelaa ja pitää hauskaa.
Olisko teillä muilla kokemuksia vastaavasta tai edes jotain neuvoja omaa paskaa oloani helpottamaan tai mitä mielestänne muuten minun pitäisi tehdä?
Olen reilu parikymppinen mies ja olimme nykyisen entiseni kanssa toista vuotta yhdessä, koiran hankimme ja suunnittelimme tulevaisuutta tosissamme. Jälkeenpäin kaikki ehkä etenikin liian nopeasti. Totean vain, että mies on sokea kun rakastuu. Molemmat rakasti varmasti ja itse ainakin kuvittelin kyseessä olevan sen oikea. Kunnes täysin yksipuolisella ilmoituksella kaikki olikin loppu. Rakastamani nainen tapasi toisen, ihastui ja meni sänkyyn. Tosin ei ihan heti sitä raaskinu minulle ilmoittaa. Ilmoitti vaan et on pahoillaan, ei suunnittelut tätä, mut elämässä vain joskus käy niin. Voi vittu! En koskaan olisi voinut kuvitella aikuisen miehen menevän näin rikki.
Myöhemmin olemme tosin puhuneet edes vähän tapahtuneesta, menneestä ja tulevasta. Kaikki jäi hänelle, myös yhdessä kasvattamamme koira. Kaikesta huolimatta minulla on todella ikävä ja vahvat tunteet edelleen, vaikka tiedänkin ettei meistä tule enää koskaan mitään. Haluan todella yrittää jäädä väleihin, koska hän on ainut tähän astisessani elämässä kelle olen voinut puhua täysin kaikki asiani rehellisesti ja suoraan. Enkä sellaista halua menettää. Hänkin haluaa pysyä väleissä.
Erostamme on nyt kuukausi ja nyt hän kyselee neuvoja ihastuksensa suhteen. EXäni on korviaan myöten ihastunut toiseen mieheen, mutta sokeakin näkee että se mies vain pelaa ja käyttää hyväkseen. Ja oma paska olo kasvaa edelleen. Vittu, tämänkö takia meidän suhde loppui. Rakastan kuitenkin häntä niin paljon edelleen, että haluan ehdottomasti hänelle vain onnea ja kaikkea parasta. Ja pakkohan se on hyväksyä, et jos ei minun kanssa, niin sitten jonkun muun. Yritin vilpittömästi neuvoa mitä tehdä ja miten suhtautua, mutta nyt on niin kauhea olo itsellä ettei mítään järkeä. Neuvot rakastamallesi ihmiselle miten saada koukutettua joku toinen mies, joka selvästi vain pelaa ja pitää hauskaa.
Olisko teillä muilla kokemuksia vastaavasta tai edes jotain neuvoja omaa paskaa oloani helpottamaan tai mitä mielestänne muuten minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos ulkopuolinen katsoo teidän kohtaloa, voisi todeta, että tyttö ei ole arvoisesi ja teki aika paskamaisesti. Sinä voisit hyvillä mielin jatkaa elämää, koska tiedät nyt että löydät paljon paremman. Älä anna rakkauden sokeuttaa. Ja jos hän vielä tilittää kaiken tämän jälkeen sinulle uudesta ihastuksesta, niin kyllä on aika itsekäs muija.
Mutta, mutta... ymmärrän tilanteesi, koska olen kokenut sama, mutta en ehkä noin kovalla kädellä. Toivot salaa, että tämä exäsi palaisi sinun luo. Välität hänestä niin paljon, että hyväksyt tilanteen ja otat kaiken kärsimyksen itseesi. Etkä halua naisellesi mitään muuta kuin onnea, vaikka mahassa vääntää ja sydäntä sattuu. Tämä on tosi rakkautta.
Minun tyttöystäväni (siis ex) kanssa erottiin kanssa tässä muutama viikko sitten. Syy vähän eri kun teillä, mutta sama fiilis mullakin. Toivon hänelle vain parasta ja haluan että on onnellinen, mutta alitajunnassa odotan häntä ja unelmoin että voisimme taas olla yhdessä. Mutta kaikki tuntuu niin pahalta, minä jäin yksin ja hän jatkaa vain elämäänsä. Annoin osan minusta hänelle, eikä hän palauta sitä. Toivon salaa, että hän taas havahtuisi siihen tunteeseen mikä hänellä on joskus ollut, ikään kuin heräisi ja huomaisi ettei kaikki muu olekaan niin hienoa ilman minua. Jossain mielessä me olemme sokeita, koska rakastamme ihmistä, joka on tehnyt paskamaisesti ja välinpitämättömästi meitä kohtaan. Hän on ajatellut itseään eikä punninnut toisen kärsimyksiä.
Mut toisaalta voisi olettaa että myös meidän exät ovat sokeita. Me nähdään kaikki eri valossa kuin he. Sulla on tunteet ja hän on ne haudannut jonnekkin. Alkuhuuma ja uutuuden viehätys loppuu aikanaan. Voi olla, vaikka en tiedä... että tyttösi huomaa sinut ja rakkautesi taas joskus. kuukauden kuluttua, ehkä vuoden jälkeen. Jos hän todellakin on rakastanut sinua, niin voisin uskoa, että näin käy.
Mutta tuskin sun sitä tyttöä kannattaa odottaa, vaan jatka elämääsi. Virittele uusia suhteita, vaikka kuinka ajattelisit häntä. Lopulta yleensä käy niin, että elämä yllättää ja jotain vielä parempaa tulee eteen.
Miellä kävi siis niin, että exäni lähti ulkomaille, koska halusi toteuttaa unelmiaan. Olimme rakastuneita ja hän lähti, koska oli suunnitellut tätä matkaa jo ennenkuin tavattiin. Ja oikeinhan hän teki, koska miksi pilata omaa elämäänsä mun takia, kun ei tiedä mihin suuntaan meidänkin suhde olisi mennyt. Jos suhde olisi kaatunut olisi kyllä häntä harmittanut... Ja en minäkään halua toisen uran ja haaveiden tielle tulla. No kaatu se suhde muutenkin, välimatkaan ja toispuoleisiin tunteisiin. Sieltä päästä tunteet lopahti ja hän hurahti uuteen elämään, jossa tunsi itsensä onnelliseksi. Samalla unohti mitä meillä oli. Ja nyt ei rakastanut minua, siksi erottiin. Mutta en tiedä onko tämä mikään este meidän tulevaisuudelle, ehkä vain hidaste. Toivon siis itsekkin salaa, että kun hän tulee sieltä muuttuneena ihmisenä, hän huomaa, että täälläkin joku odotti häntä ja rakasti. Ehkä silloin hän muistaa myös sen että itsekkin rakasti minua koko sydämmestä.
Toivon sinulle hyviä jatkoja, koska tuntuu että olet samassa jamassa. Nimittäin minäkin olen rikki. Mekin suunnittelimme tulevaisuutta ennen hänen lähtöään. Enkä voi uskoa, että näin kävi. Ja miten nopeasti ja yllättävästi toinen ei enää olekkaan se sama ihminen joka rakasti.
Voi kun itse joskus miehen saisin, joka noin paljon minua rakastaisi, eikä vain sanoisi niin!!
Onnea jatkoon, ansaitset paljon parempaa!!
että kyllä mies toisen miehen tuntee.
Mun mielestä sun pitää ehdottomasti sanoa tälle tytölle, miten asia oikeasti on.Ei hän sitä itse ihastuneena välttämättä huomaa, millainen vedättäjä tämä toinen mies on.
Ja vaikka tätä tyttöä vielä rakastatkin, niin ei se tarkoita, että sun tarvii ihan kaikkea sietää sen taholta.Uskoisin, että jos kertoisit exällesi, että rakastat häntä vielä(En tiedä, oletko sanonut tai että tietääkö hän...), niin tuskin tämä kovin paljoa sen jälkeen enää vaivaisi sinua näillä mieshuolillaan.
Kaikenkaikkiaan ikävään välikäteen olet joutunut.
Ton siittä saa, kun rakastuu liikaa!!
Mäpä neuvon sua vastaisuuden varalle!
1. Ole mies!!!!
2. Kun ero tulee, niin se olet sinä joka ottaa koiran, valokuvat, sormukset ja perkele ihan kaiken minkä olet maksanut.
3. Pistät muijan kävelemään
4. Jos neuvot akkaa, niin just kusetus mielessä, jotta saa myös elämässään maistaa katkeria kyyneleitä, joita sinä nyt nielet.
5. Miten helvetissä, jos tiesit jätkän olevan peluti, niin jätit rankaisematta??? Ei helvetti olisit vetänyt lättyyn, niin että ens kerralla kun poju pelaa jälleen peliään, niin se miettiin edes pienen hetken!
6. Lähdet reissuun jonnekkin kauas ja nait kuin kani!
7. Alat vuorostas pyörittään suomi muijia, ja et rakastu kehenkään!!!
8. Kun haluat perheen, niin haet itseäs nuoremman, kauniin ja fiksun sekä hyvän kasvatuksen saaneen naisen ulkomailta.
Eipä kestä kiittää.
olen kyllä usean kohdan noista jo toteuttanut ja toteutus osan kohdalta jatkuu.. noilla kuitenkin vain hetkeksi unohtaa, kunnes huomaa taas aamulla herätessään oman paskan olonsa. Uskon et aika on ainut mikä tappaa tän.
Ja vaikka koiran haluaisinkin, niin en sitä tällä hetkellä pysty millään pitämään. Joten exäni ostaa minut siitä ulos. Raha ei vaan silti helpota.
Kiva kuulla kannustavia sanoja. Olen kyllä realisti ja tiedän ajan parantavan haavat..mutta tämä aika ennen sitä vaan ottaa niin koville.
Tiedän ettei koira ole mikään ihmislapsi, mutta itse kun on kouluttanut, niin kyllä vaan kiintyy voimakkaasti. Kaipaan lenkkejä ja koulutushetkiä sen koiran kanssa, enkä kuitenkaan voi enää koskaan sen kanssa telmiä. Ja vaikka hankimme sen yhdessä, se jäi oman tilanteeni vuoksi täysin entiselleni. En voi muuta kuin kuvia katsella ja miettiä miten pentu on kasvanut.. harmittaa ja paljon.
Ja siihen kysymykseen et olenko sanonut nykyiselle entiselleni rakastavani häntä kaiken tämän jälkeenkin; olen, ja hän tietää sen tasan tarkkaan. Olenko sanonut, että hänen ihastuksensa vain pelaa ja on perseen perässä; olen, mutta hän pitää minua vain katkerana. Toivon todella olevani väärässä, sillä hän ei kaikesta huolimatta ansaitse sellaista kohtelua. Ja vaikka äärimmäisen pahalle tuntuukin sanoa, niin toivon et se uus mies paljastuu kuitenkin hyväksi.
Ja vaikka joskus haaveilenkin yhteisestä ajastamme, niin tiedän se ettemme koskaan palaa enää yhteen. Se tosiasia on vaan hyväksyttävä.
Koskaan en olisi ilman taistelua halunnut luovuttaa, mutta jos toinen ilmoittaa tunteidensa laantuneen ja kertoo innostuneena uudesta ihastuksestaan, niin en voi mielestäni tehdä muuta kuin nostaa kädet ylös ja tunnustaa tappioni. Vaikka itse rakastankin, niin en halua olla hänen onnensa tiellä. Jos kaikki tämä on se mitä hän haluaa, niin olkoon niin.
Mutta ilmeisesti minun pitää vain jaksaa kärsiä ja kuunnella hänen pulmistaan ihastuksensa kanssa, jos haluan edes jollain tavalla jäädä yhteydenpito valeihin..haluaisin niin vielä joskus koiraakin nähdä.
Mutta kiitos teille kannustuksista..