Mulla on aika usein selkä kipeä milloin mistäkin kohden. Tällä hetkelläkin on kipuja.
Kysyisin tälläista asiaa. Oisko niitä kipeitä selkälihaksi paras liikutella ja venytellä siinämäärin kun sietää. Vai pitäsikö niiden aintaa olla rauhassa vaan ???
Kysyisin tälläista asiaa. Oisko niitä kipeitä selkälihaksi paras liikutella ja venytellä siinämäärin kun sietää. Vai pitäsikö niiden aintaa olla rauhassa vaan ???
Vastaukset 4
Vanhimmat
että ei koske! Kipu nimittäin saa selässä olevia lihaksia jännittymään entisestään, vääristää asentoa ja pahentaa selkäkipua.
Sitten kävelyä pehmeällä alustalla, vaikkapa metsässä. Eikä sopiva venyttelykään pahaa tee, ei liian rajusta, vaan hitaasti venyttäen.
"niin paljon kipulääkettä että ei koske!"
Ja siinä vaiheessa useimmilla menee jo henki...
kuolla kupsahtaa vuosittain useampi sata ihmistä. Mitä pidemmälle pärjää ilman myrkkyjä, sen parempi. Käytän sanaa myrkky, koska tässä maailmassa ei ole lääkkeitä ilman sivuvaikutuksia.
Itselläni selkärangan oikealla puolella olevat lihakset kipuilevat jo parikymmentä vuotta.
Kipulääkkeitä suositteleva on kyllä oikeassa siinä, että lihaskivut "ruokkivat" itseään siten, että lihas jännittyy aina vain lisää, sen aineenvaihdunta heikkenee, ja se jumiutuu aina vain enemmän, ja kipu vaan pahenee...
Itse olen löytänyt melko hyvän menetelmän selkääni ilman kemiaa, nimittäin rentoutuksella. Se on mielenkiintoinen asia, että kun rentoutuksen oppii ja se tehoaa, niin siinä prosessissa juuri niihin paikkoihin, jotka saa laukaistua, koskee vielä enemmän sillä hetkellä. Rintalastan seutu on minulla myös yksi kireyskeskus, joka aiheuttaa rytmihäiriöitä. Kun ensimmäisen kerran siihen keskityin ja jännitykset rinnasta laukaisin, niin pari päivää kävelin rinta tosi kipeänä, mutta rytmihäiriöt olivat tyystin pois. Jos rentoutuksen laiskuuttani lopetan muutamaksi viikoksi, niin selkä on taas nalkissa ja pumppu jytkähtelee miten sattuu. Kuulostaa ehkä ufoilulta, mutta on totisinta totta.
Se rentoutus olisi toisen kirjoituksen paikka. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja harjoittelua, jotta kunnolla oppii.
Suosittelen tutustumaan aiheeseen rauhassa kirjaston kirjoista. Sen kun oppii, voi seuraavaksi edetä itsesuggestioon, ja elämäntapojen muutokseen, mutta se olisi jo kolmannen kirjoituksen paikka.
Ei mun enää tartte, ku mun kivut on jo parannettu pois jäsenkorjaajan luona.