poikaystävälläni on 8 vuotta vanhempi isoveli, joka seurustelee tytön kanssa, joka tosin on yhtä aito kun tekokynnet. itse olen aika tavis...ainakin aito.
tilanne on se, että tämä "anoppi" näyttää kovasti suosivan isoveljeä ja tämän tyttöystävää...heidät kyllä kutsutaan aina juhlapäivinä kylään, mutta itse en ole koskaan kutsua saanut. olen 100 varma etten ole tehnyt tai sanonut koskaan mitään mikä olisi voinut ärsyttää/suututtaa tms. olen ihmisenä hyvin kiltti ja vanhempia ihmisiä kohtaan kohtelias- osaan kyllä käyttäytyä. kun anopilla oli syntymäpäivät hän oli kutsunut vain poikaystäväni kylään: annoin mukaan vietäväksi lahjan, joka osoittautui todella mieleiseksi. Poikakamu kertoi jälkeenpäin, että kun anoppi oli avannut paketin siitä oli seurannut pitkä hiljaisuus...sitten anoppi totesi että olisinkohan minäkin halunnut tulla...
poikaystäväni itsekin ihmettelee tilannetta, mutta ei tiedä miten siihen tulisi puuttua sillä ei haluaisi äitinsä vihoja niskoille.
miksi mua kohdellaan näin? onko jollakin vastaavanlaisia kokemuksia? miten asia selvitettiin? olisin erittäin kiitollinen vastauksista! haluaisin olla anopin kanssa hyvissä väleissä...jos ei muuten niin ainakin poikaystäväni takia.
tilanne on se, että tämä "anoppi" näyttää kovasti suosivan isoveljeä ja tämän tyttöystävää...heidät kyllä kutsutaan aina juhlapäivinä kylään, mutta itse en ole koskaan kutsua saanut. olen 100 varma etten ole tehnyt tai sanonut koskaan mitään mikä olisi voinut ärsyttää/suututtaa tms. olen ihmisenä hyvin kiltti ja vanhempia ihmisiä kohtaan kohtelias- osaan kyllä käyttäytyä. kun anopilla oli syntymäpäivät hän oli kutsunut vain poikaystäväni kylään: annoin mukaan vietäväksi lahjan, joka osoittautui todella mieleiseksi. Poikakamu kertoi jälkeenpäin, että kun anoppi oli avannut paketin siitä oli seurannut pitkä hiljaisuus...sitten anoppi totesi että olisinkohan minäkin halunnut tulla...
poikaystäväni itsekin ihmettelee tilannetta, mutta ei tiedä miten siihen tulisi puuttua sillä ei haluaisi äitinsä vihoja niskoille.
miksi mua kohdellaan näin? onko jollakin vastaavanlaisia kokemuksia? miten asia selvitettiin? olisin erittäin kiitollinen vastauksista! haluaisin olla anopin kanssa hyvissä väleissä...jos ei muuten niin ainakin poikaystäväni takia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"poikaystäväni itsekin ihmettelee tilannetta, mutta ei tiedä miten siihen tulisi puuttua sillä ei haluaisi äitinsä vihoja niskoille." Itse kirjoitat näin.
Miksi poika ei voi noin arkista asiaa kakaista? Eihän ole mitään loukkaavaa. Pelkääkö hän noin kovasti äitiä?
mieheksi ja selvittäköön asian tai jääkön itsekin pois kissanristiäisistä. Joskus tosin voit vielä muistella kaiholla niitä aikoja, kun anoppi ei ollut yhtään kiinnostunut sinusta ja sait elää kuten itse halusit, heh heh...
Minkä ikäisiä olette, sinä ja poikaystäväsi?
Ihan vain siksi kysyn, kun ajattelen että kovin nuoresta poikalapsestaan eivät äidit välttämättä ajattele heidän seurustelujensa vielä olevan kovin vakavaa laatua. Kun samat poikalapset alkavat olemaan lähes vanhapoikaikäisiä, tulee äideille jo huoli ja miniöitä ryhdytään melkein metsästelemään...
itse olen 20 ja poikaystäväni on 21 (suosikkipari noin 25 ja 28). tilannehan on siinä mielessä hankala kun isoveli on äidin suosikki...siksi ymmärrän ettei poikaystäväni halua sitäkin vähää menettää. olemme kaiken lisäksi seurustelleet huomattavasti kauemmin kuin tämä suosikkipari.
minua vaan häiritsee kun en ymmärrä mistä tämä asenne johtuu... en ymmärrä!
toisaalta, enhän minä anopin kanssa seurustele vaan poikaystäväni kanssa! mutta harmittaa silti...
Anoppi luulee heilaksi vain. Ajattelee, että pieni kuopus ei vielä tiiä lemmestä mittää.
Kyllä pojan pitää sanoa, että tuo tyttöystävänsä käymään vaikka jonain pyhäpäivänä. Viet kukkasen ja olet lyhyen aikaa, ettei anoppi kuvittele sinun tuosta vaan asettuvan taloksi.
kuin vanhempien lasteni isä aikoinaan. Minä olin se, joka tein aloitteita, esittelin itseni jne. Poika oli niin äidin tossun alla, että ei uskaltanut liikahtaakaan pelossa, että vanhemmat sanovat jotain poikkipuolista. Mutta, sitä se rakkaus teettää, yhteen mentiin silti.
Anoppi oli ja on edelleen upea ihminen. Poika vain oli lapanen...
Olet sitten vielä seurusteluasteella, avo/avioliitossa, et tarvitse henkilökohtaista kutsua anoppilaan. Menet vaan coolisti poikaystäväsi kanssa, kuin vieraisille muuallekin. Jos sinua ei katsota hyvällä, keskustele asiasta poikaystäväsi kanssa. Minä en ainakaan antaisi lahjaa, jos en olisi tervetullut, en edes anopille, enkä kynnyksen yli astuisi, jos kutsusta tehtäisiin liian suuri numero.
Laitoimme mieheni kanssa 3 kk sitten välit poikki entisen ystäväpariskunnan kanssa, jonka vaimo ei mieheni alettua seurustelemaan minun kanssani enää kestänytkään tietynlaista kilpailutilannetta. Viitisen vuotta tätä kestimme, yhdessä, ja lopullinen niitti tuli kesällä. Anopin kanssakaan välit eivät ole kunnossa, mutta syy onkin hänessä. Menin naimisiin perheen vanhemman pojan kanssa, joka seurustelun alkuun asti ja sen jälkeenkin hyppi jatkuvasti äitinsä ja isänsä luona. Olen yrittänyt vähentää kertoja, mutta tilanne räjähti käsiin puoli vuotta häiden jälkeen.
Tilanne riipii välillä hermoja. Painiskelen kahden luonteenpiirteeni välillä. En toisaalta enää suostu kestämään moukkamaista käytöstä, arvostan itseäni liikaa. Mutta sitten taas en pysty sanomaan suoria sanoja anopille, koska minut on kasvatettu hiljaiseksi ja nöyräksi.
Mieheni lähisuku passaavat vanhempiaan ja puhelin pirisee meilläkin vähintää kerran viikossa, joskus useamminkin. Näitä pienyrittäjävanhempia autetaan maksutta ja vastikkeetta. Mieheni ja minut kutsutaan vanhempilaan ehkäpä 4 kertaa vuodessa, joulut ja tärkeimmät pyhät, kuten Äitienpäivä mukaanlukien. Mieheni, hänen sisaruksensa, kuten minäkin olemme luonteeltamme kilttejä, ehkäpä liiaksikin. Emme uskalla sanoa ei, vaikka pitäisi, oman mielenterveyden kannalta.
Anoppi ei koskaan maksa velkojaan. Viime kesänä hän soitti ja sanoi, että ruokaa on pöydässä. Harvinaista, ja sanoinkin miehelleni, että mitäs nyt tarvitsevat. Heillä oli töissä taaaaas hurjan kiirettä, mukamasa, ja halusivat kaataa stressinsä meidän niskaan. Sitä paapatusta saimme kuulla parikin tuntia. Ihmettelin, että kehtasi tarjoja miniälle ja omalle, perheen vanhimmalle pojalle, niin surkeaa ruokaa. Odotin, että kun näin harvinainen kutsu käy pyhien ulkopuolella, että vähintään kalaa olisi uuniin laitettu, kuten tavallista. Eipäs ollut.
Lidlin tarjousbroilerinkoipia, -30% hinnasta pois, koska menivät vanhaksi huomenna. Luuta ja nahkaa meille tarjottiin. Ja kehui vielä, että ostakaa , saatte hyvää halvalla. Asioimme itsekin Lidlissä välillä, mutta minulle ei tulisi mieleenkään näyttää tarjouskäärettä vieraille ja vielä kehua. En kehtaisi edes tarjota pian pilaantuvaa. Yrittäjinä heillä olisi varaa muuhunkin kuin tarjoustuotteisiin. Mutta eivät raaski. No, pidetään kulissia yllä ja katsotaan sitten n. 20 v päästä, kuka nauraa haudan äärellä.
Kuulostaa pahalta. Varmaan kannattaa erota...Jännä tosissaan lukea näitä anoppiongelmia, kovasti vaikuttaa kärpäsestä härkäsen teolta!
Minunkin mielestä kannattaa erota, koska anoppi tarjosi alennettuun hintaan myytyä ruokaa. Mitenkä olisi maistunut, jos olisi tarjottu jostakin muusta myymälästä tarjoushintaan olevaa lihaa. Ota ero! Jos et itsesi, niin miehesi ja anoppisi hyväksi!
Ruoka ei mene pilalle sillä hetkellä, kun viimeinen myyntipäivä täyttyy.
Toiseksi, se ei muutu luuksi ja nahaksi, kyllä se säilyy lihaisena, kuten pakkauspäivänäkin.
Ruuan voi tehdä halvemmastakin raaka-aineesta. Riippuu tekijän taidoista saako maukasta aikaan.
Paraskin liha voi mennä pilalle, jos ei osaa sitä oikein käsitellä.
Pienellä rahalla toimeen tulevat joutuvat väkisinkin ostamaan juuri noita sinun halveksimiasi broiskunkoipia. Ja niiden ostajat ovat oppineet tekemän niistä maukasta.
Opettele syömään se mikä tarjotaan, niin selviät paljon helpommalla elämästä. Jos ei pidä ruuasta, niin se on se kerta. Ensi kerralla ruoka on saattanut onnistua paremmin.
Ei ole tarjoajallekaan mikään iloinen asia, jos kutsuvieraat viestittävät, ettei heille olisi pitänyt tarjota halpaa ruokaa.
Anopistasi en tiedä, mutta itse masentuisin kovasti, koska olen juuri edullisten tarjousruokien ostaja. Olosuhteiden pakosta.
Nyyh. Nyyh. Nyyh. Tiedän, että maailmassa on nälkäänäkeviä lapsia ja köyhiä, jotka dyykkaavat roskiksia, jotka olisivat ikionnellisia jopa anopin tarjoamasta tarjousbroilerista, mutta minulla on onneksi asiat sen verran paremmin, ettei armopaloja tarvitse anella. Minä käyn töissä, ja niin käy appivanhempanikin. Tienaavat tuhansia euroja viikossa, ja tarjoavat kanttarellikastikkeita muille, mutta me saamme mieheni kanssa vain tarjousbroileria. Loppuiko mammona juuri meidän kohdalla? Ai, että pitäisi olla tyytyväinen, että saa edes jotain ruokaa anoppilassa? Tykkäisit varmaan itse tarjousbroilerista eleenä, nam, pilaantuu vasta huomenna, hurrrjan hyvää. Kuka nyt on tyhmä?
Jos paketin päälle on laitettu ilmoitus viimeisestä käyttöpäivästä, se on meidän perheessä kanssa se viimeinen käyttöpäivä, varsinkin näin pilaantuvan elintarvikkeen kuin broilerin kohdalla. Sattumoisin olen ollut kaupassa töissä, joten tiedän kyllä, miten siellä lihoja kuskataan ja esim. vuoden pakasteessa ollutta eltaantunutta lampaanlihaa syötetään asiakkaille kuin uutena, vain tujussa valkosipulimarinadissa. Älkää siis luottako siihen viimeiseen käyttöpäivään kuin pyhään sanaan.
Joo, en ole puhunut erosta, enkä eroa. Että tiedoksi kaikille teille. En kanan enkä kanamaisen tai kukkomaisen käytöksen takia.
Mitä sinä minun kimppuuni käyt siitä, että syön broilerinkoipia? Minä en niitä meinaa sulle tarjotakaan.
Jos luulet, että broilerinkoipien ostajat dyykkaavat myös roskiksia, niin olet erehtynyt. Fiksu myöntää erehdyksensä.
On tyhmän ylimielisyyden osoitus, että kehuskelee olevansa siksi varakas, ettei tarvitse ostaa halpaa ruokaa.
Kivaa tietenkin.
Moni vain ostaa halpaa ruokaa, aina. Moni on myös oppinut tekemään edullisista raaka-aineista maistuvia ruokia.
Olen minäkin ollut liha-alalla työssä. Riippuu kauppiaan rehellisyydestä, mitä hän tekee vanhentuneille tuotteille. Reilu kauppias hoitaa firmaansa mallikkaasti eikä pane marinaadin vuoden vanhaa lammasta.
Tiedätkö, että reilujakin yrittäjiä on!
meillä on taas niin että me ollaan oltu yhdessä 9vuotta ja mieheni veli iski itsellensä uuden eukon,meni naimisiin ja teki mukulan-minua ei kutsuttu häihin eikä ristiäisiin,mieheni kyllä kutsuttiin ja sitten ihmeteltiin että miksi mieheni ei niihin juhliin mene-hän sentään ymmärtää että minusta tuollainen tuntuu pahalta ja osaa tässä asiassa ajatella empaattisesti.ja koko suku ihmettelee että mitä minä kapinoin!!! olen ihan tavallinen ja mukava ihminen ja minulla on paljon ystäviä ketä myös on ihmetellyt että miten joku voi toimia noin.olen yrittänyt ajatella että-mitäs näistä ja koitan olla välittämättä,mutta silti tuntuu todella pahalta.anoppikaan ei ota kuuleviin korviinsa kun sanon tästä ja olen sanonut että ei meillä ole niin että on mieheni ja minä erikseen vaan me olemme me.minulle ei tulisi koskaan mieleenkään että kutsuisin pariskunnasta vain toisen.onko jollain tälläiseen tilanteeseen hyviä neuvoja???kiitos niistä näin etukäteen!!!
minulla ei ole sinulle neuvoja, mutta kokemusta ulkopuolelle jättämisestä kyllä on. Anoppini ja mieheni sisarukset eivät kutsu minua mihinkään muihin tilaisuuksiin, kuin sellaisiin, missä on naapureita näkemässä: naapureille näytetään, että miniä on mukana talon touhuissa (siis "mukana"). Jos he kokoontuvat nimi- tai syntymäpäiville tai muihin kissanristiäisiin vain perhepiirissä (siis mieheni sisarukset plus anoppini sisarukset), minulle ei mainita asiasta ollenkaan, vain miehelleni mainitaan ja mieheni on niin taukki, että hänkään ei sano minulle mitään, vaan menee yksin. Tietenkin ollaan tästä aiheesta väännetty kymmenittäin riitoja, mutta mieheni ei opi, hänelle ei vaan kuulemma koskaan tule mieleen, että minutkin olisi pitänyt ottaa mukaan, kun ei äiti tai sisarukset erikseen maininneet. Tuntuu tosi mukavalta kuulla, että jaa, taas oli anoppilassa mies ja sen siskot perheineen yhdessä koolla, mutta mulle ei kerrottu mitään.
Kaikkein raivostuttavinta tässä on se, että jos on tilaisuuksia, joissa on naapureita, minut kirjaimellisesti pakotetaan tulemaan mukaan, anopille ja hänen suvulle kun on niin älyttömän tärkeää, miltä kaikki näyttää ulospäin. En tietenkään haluaisi mennä niihin juttuihin, mutta sitten aloittaa anoppi kitinän, että kun minä aina valitan, että minua ei oteta mukaan ja nyt kun kerran pyydetään, pitäisi minun vaan olla kiitollinen; myös mieheni puhuu näin.
Vielä tätäkin kamalampi ja hermoja ynnä mielenterveyttä jäytävämpi juttu on se, että viime aikoina on USEAMMANKIN kerran käynyt niin, että kun on ollut jotkin kissanristiäiset, joihin minua siis EI ole pyydetty, on anoppi juhlien jälkeen, vieraitten jo lähdettyä alkanut känistä miehelleni, että missä se vaimo oikein on, että mikäs sillä on kun ei juhliin kelpaa tulla. Näissä tilanteissa mieheni on sentään ollut rehellinen ja sanonut äidilleen suoraan, että minua ei ole kutsuttu, mutta eihän anoppi ymmärrä tai siis halua ymmärtää vaan aloittaa haukkumisen... Myös mieheni sisaret ovat näistä "salaisista" tapaamisista, siis niistä, joista ei minulle ole kerrottu mitään, päätelleet, että minä olen niin ylpeä, että en halua pitää yhteyttä.
En siis osaa neuvoa, miten tällaisesta tilanteesta pääsee, mutta sen tiedän kokemuksesta jo tässä iässä, että jotkut suvut ovat oikeasti hulluja ja niitten edustajat sellaisia, jotka pystyvät silmää räpäyttämättä kääntämään asian kuin asian päälaelleen. Pelottaa olla ihmisten kanssa tekemisissä, jotka pystyvät näin sumeilematta vääristelemään totuutta! Ai niin, pitää muuten vielä mainita, että olen mieheni kanssa naimisissa, eli pitäisi luupäisimmänkin tajuta, että yhdessä ollaan ja kutsut pitäisi koskea kumpaakin.
tee miehellesi selväksi että kun suvun juhliin tulee kutsu niin sinne mennään yhdessä patiskuntana tai ei mene kumpikaan yhsin. Kun tulee kutsu vain miehellesi niin meihesi tulee kysyä suvultaan että kutsu pitää koskea molempia tai niihin juhliin éi tule kukaan yksin.
En tiedä miten tässä näin kävi mutta vaikuttaa siltä että tämä kolmen vuoden suhde on sitten huuhdeltu alas viemäristä...
Eilen illalla menetin malttini. Poikaystäväni oli jutellut asiasta anopin kanssa ja nuo anopin sanat satuttavat...poikaystäväni mainitsi ihmetelleensä miksi anoppi ei näytä pitävän minusta/kutsuvan koskaan juhliin yms. Vastaus oli suunnilleen tämä: "X on todella herttainen, kiltti ja lämminsydäminen tyttö, mutta hänessä on paljon piirteitä joista en pidä. Teillä ei ole mitään yhteistä ja teidän mielipiteenne asioista ovat ihan eri. En vain näe teitä parina."
Ihan ku tää anoppi osais sanoa yhtään mitään kun ei meitä yhdessä ole kuin kaksi kertaa nähnyt!! Luulisi, että aikuinen ihminen osaisi käyttäytyä ja sanoa sitten vaikka suoraan jos ei muuta! Tollanen kutsumatta jättäminen on typerää ja lapsellista!!!
Lopputulos: illalla "puhuimme" poikaystäväni kanssa tästä ja nyt ollaan loppusuoralla. Uskomatonta että anoppi voi vaikuttaa näin paljon suhteeseemme. En voi käsittää tätä tilannetta! Poikaystävä pitää mielummin kiinni omista näkemyksistään kuin minusta...hyvä että tuli edes tässä vaiheessa ilmi.
Mitä pahaa mä oon tehny ansaitakseni kaiken tän!? Ahdistaa ja tuntuu todella pahalta...Pliis auttakaa, voiko joku sanoa jotain kannustavaa... Tuntuu kuin maailma romahtais niskaan.
Jos anoppisi jo tässä vaiheessa osoittaa tuommoista yhteistyökyvyttömyyttä ja miehesi menee äitinsä puolelle, niin voin sanoa, että vaikeaa tulee olemaan, jos jatkatte semaan malliin. Se kuule vaan vaikeutuu kun/jos menette naimisiin. Harkitse tosi tarkkaan maksaako vaivan pysyä yhdessä.
tuliko ero? meilläkin takana n. 3 vuotta seurustelua, ja anopin hyväksyntää ei ilmeisesti ole tulossa ikinä. väsyttää olla ystävällinen ihmiselle, josta ei pidä ja joka ei pidä sinusta.