Tää sama viesti on tuol parisuhdepalstalla... sori toisto, mut aattelin josko tääl lukis ja kommentois eri immeiset...
Muuttuvatko tietokoneen ääressä roikkuvat miehet lainkaan, kun niistä tulee isejä, jos lapsi on laitettu alulle yhteisestä tahdosta ja sopimuksesta?
Haluisin kuulla onko kellään positiivisia kokemuksia (saa niitä negatiivisiakin kertoa, jos tahtoo).
Minä ja mieheni halutaan kumpikin lasta (minä vielä enemmän). Sitä ei oo vielä päätetty milloin ollaan valmiita. Mieheni pelkää lapsen tuomaa vastuuta ja mä taas pelkään sitä et jään lapsen ja kodin hoidon kanssa yksinäiseks, ku mies vaan pelaa, eikä nykyäänkään juuri ikinä tee oma-aloitteisesti mitään kotitöitä. Jos asian ottaa puheeks, niin yleensä loukkaantuu. Muuten rakastan miestäni suuresti ja välillämme on täydellinen luottamus. Mietin vaan kauhulla tulevaisuutta, jossa huolehdin lapsen/lapsien lisäksi aikuisesta kakarasta...
Kun kyselen mieheltäni pelaisko hän yhtä paljon, jos meil ois lapsia, on vastaus närkästynyt. Kysyy vaan vastaavaa omista harrastuksistani. Itse tiedän tarkalleen, etten juoksis yhtä paljon harrastuksissani, jos ois lapsia huolehdittavana. Sehän on itsestään selvyys, mutta miehelle ei taida olla... Onks mulla mitään toivoa...
Muuttuvatko tietokoneen ääressä roikkuvat miehet lainkaan, kun niistä tulee isejä, jos lapsi on laitettu alulle yhteisestä tahdosta ja sopimuksesta?
Haluisin kuulla onko kellään positiivisia kokemuksia (saa niitä negatiivisiakin kertoa, jos tahtoo).
Minä ja mieheni halutaan kumpikin lasta (minä vielä enemmän). Sitä ei oo vielä päätetty milloin ollaan valmiita. Mieheni pelkää lapsen tuomaa vastuuta ja mä taas pelkään sitä et jään lapsen ja kodin hoidon kanssa yksinäiseks, ku mies vaan pelaa, eikä nykyäänkään juuri ikinä tee oma-aloitteisesti mitään kotitöitä. Jos asian ottaa puheeks, niin yleensä loukkaantuu. Muuten rakastan miestäni suuresti ja välillämme on täydellinen luottamus. Mietin vaan kauhulla tulevaisuutta, jossa huolehdin lapsen/lapsien lisäksi aikuisesta kakarasta...
Kun kyselen mieheltäni pelaisko hän yhtä paljon, jos meil ois lapsia, on vastaus närkästynyt. Kysyy vaan vastaavaa omista harrastuksistani. Itse tiedän tarkalleen, etten juoksis yhtä paljon harrastuksissani, jos ois lapsia huolehdittavana. Sehän on itsestään selvyys, mutta miehelle ei taida olla... Onks mulla mitään toivoa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kokonaan ei muutu varmaan, jos ei itse tunne muutosta tarvitsevansa. Meilläkin tahtoo olla vähän kausiluontoista tuo pelaaminen, mies saattaa olla työpäivän jälkeen neljä tuntia koneella, eikä ole mielestään paljon! Joku kaunis päivä minulla menee hermot koko rakkineeseen, ja kannan sen ulos tästä huoneistosta. Saa sitten itse valita missä aikansa viettää, kotona vai jossain muualla. Tämän olen tehnyt myös hänelle selväksi, mutta eipä taida uskoa minun moiseen kykenevänkään.
Miestäsi tuntematta on mahdoton sanoa muuttuuko hän, ehkä sinun vain pitää ottaa riski.
nyt suhteessanne? ELi vastaako kysymyksiisi pelin aikana niin että on ymmärtänyt mitä kysyit? Tekeekö pyydettäessä heti jotain mitä toivot? Onko yleisemmät vastaukset kohta, viel yks juttu, seivaan kun tulee sopiva kohta, pelaan viel tän jutun tai vastaa ihan kysymyksien vierestä.
Ei vastaa puhelimeen. Joudut odottelemaan kun olette lähdössä jonnekkin. jättää muut velvollisuudet viime tinkaan. Kuluttaa suurimman vapaa ajastaan pelin äärellä. Lepertelee ennen kuin aloittaa pelaamisen. Jos näitä esiintyy niin voin vannoa että vaikeuksia on tulossa kun on lapsi talossa.
Pelihimoinen ei muuksi muutu, nimittäin kaikki kaverit ovat siellä nettipelin toisessa päässä. Ja pelaaminen vaatii aikaa, jota taas ei töiden jälkeen jää mitenkään ruhtinaalisesti jos on vauva kotona odottamassa. Joskus kun pitäisi nukkuakin...
Toinen ääriryhmä ovat työnarkomaanit. Vierestä olen tänä keväänä seurannut yhden eron, joka johtui siitä että työnarkomaani-isän vaimo kyllästyi hoitamaan yksin lasta ja leikkimään kotia.
Itselläni loppuivat kaikki harrastukset vauvan syntymän jälkeen. Ei yksinkertaisesti jää aikaa, jos ei vastapainoksi hylkää perhettänsä ja laiminlyö vauvaa. Oma pelihimoni sentään loppui noin kaksikymppisenä kun opiskeluilta ei jäänyt kunnolla aikaa pelaamiseen. Uudeksi ykkösharrastukseksi sentään löytyi se vauva, jonka kanssa aika kuluu siivillä.
taitaa olla ihan sama mikä riippuvuus on tai intohimo niin ei se mihinkään katoa. onhan niitä poikkeuksia ja iän myötä tietyt asiat saa uusia mittasuhteita, mutta jos todella himopelaaja niin enpä riskeeraisi. Kypsyyttä osoittaa lopettaa yletön pelaaminen jo ennen lapsen tuloa yhtä helppoa tai vaikeaa se on silloin kuin lapsen synnyttyäkin!
Jos mies ei ole tähänkään mennessä tehnyt kotitöitä, niin turha kyllä odottaa, että tekisi vauvan synnyttyäkään. Eikö muutos pitäisi tapahtua ennen kuin vauvaa on saatettu edes alulle? Pienin askelin voisi yrittää siirtää vastuuta miehellekin. Saattaa olla, että joudut muuten hoitamaan kodin ja lapsen yksin.
Samaa mieltä, ei muutu. Pahenee vain kun velvollisuuksia tulee enemmän.. Onhan niitä poikkeuksia varmaan, 1 miljoonasta...
Joo ei muutu... meillä on 7 kuukautinen pikkuinen ja pelaaminen jatkuu. Isäntä tulee töistä 8 aikaan illalla ja pelaa siitä johonkin kolmeen neljään yöllä :)