Jokainen kokee sen omalla tavallaan kun tulee jätetyksi.Toiset on vahvoja,minä taas kuulun niihin heikkoihin joihin sattuu helv..Mikään ei jaksa kiinnostaa.Töitä yrittää tehdä mut vapaalla olo on tärkeämpää.Juotua on tullut ankarasti koska kaikki näyttää kännissä paremmalta kunnes uusi päivä lyö saman pack..naamalle.Naiset kiinnostaa tasan yhden yön verran vain siksi ettei halua olla yksin ja sitä samaa rataa päivästä toiseen.Järki pelaa mut sydän harhailee vielä entisessä.
Jätetyn tuska..
montekristo
41411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samojen asioiden kanssa itse painin. Mikään ei huvita, yritän hoitaa arkeni jotenkuten, vaikka ei edes kiinnosta. Rahatilanne surkea, koska on tullut ryypättyä melko rankasti. Tuntuu että se on ainoa mikä helpottaa, hetkeksi. Turruttaa tunteet, antaa mahdollisuuden nukkua ilman painajaisia. Seuraavana päivänä tosin onkin kahta kurjempi olo. Miehet eivät kiinnosta, muuta kuin satunnaisena seurana, ketään en halua sydämeeni päästää. Jos mies edes vaikuttaa mukavalta, sellaiselta, josta voisi joskus välittää, nostan kytkintä välittömästi. Ettei enää sattuisi. Ei vaan pysty unohtamaan, paikkaamaan särkynyttä sydäntään...
viina helpottaa tuskaa, kun sammut et tunne yhtään mitään, et näe edes unia,,päivästä toiseen sama, mikään ei kiinnosta..miksi tämän pitää tuntua tältä???!!!
En osaa auttaa enkä lohduttavia sanoja sanoa, ja tiedän hyvin etteivät nekään auttaisi kun maailma kaatuu päälle. Mutta sanon silti tämän: uskokaa tai älkää, melkein kaikki me olemme kokeneet saman. Sitä ei vain aina tajua. Kun itkee sateessa ei kukaan huomaa kyyneliä. Kaikkien vastaantulijoiden kasvot ovat märät. Tuskasta ei pääse yli muuta kuin elämällä se läpi. Tulee huonoja päiviä ja parempia päiviä, mutta ajan myötä tuskakin vähitellen häviää - tai sitten siihen tottuu.
Olen sanonut tämän ennenkin jollekulle, sanon teillekin: muista silti nauraa joskus, vaikka hampaat irvessä ja verenmaku suussa. Jos pystyy nauramaan ei vielä ole kuollut.
Mä kanssa olen täynnä surua ja ahdistusta.
Rintaan koskee,veri muuttuu alkoholipitoiseksi myrkyksi. Hetken olen onnellinen omissa kuvitelmissa, hetken ja olen taas maassa.
Jokainen päivä on yhtä piinaava ja yhtä pitkältä tuntuva. Vertaan itseäni marttyyriin revin muistot auki, itken, katson valokuvia, otan oloni helpottumiseksi taas juotavaa, sammun ja aloitan uudestaan.