Kamala oikean silmän karsastus APUA!

Kierosilmä

Silmäni on ruvennu kokoajan entistä enemmän karsastamaan ja tämä on todella ikävää minusta ainakin=( Minulle on ilkuttu silmästä ja sanottu päin namaa kierosilmäksi, tämä loukkaa mua suunnattomasti. En näe kunnolla oikealla silmällä ja silmää särkee melkeenpä kokoajan. Tämän takia en kehtaa olla valokuvissa tai puhuessa katsoa ihmisiä silmiin tämän takia. Haluan leikkata silmäni vaikka se kyllä mua vähän pelottaa, mutta kierosilmänä en halua olla koko elämääni. Paljon maksaa leikkaus ja toipuuko siitä hyvin? Onko joku muukin käyny leikkauttamassa karsastavia silmiä? Auttakaa haluan olla valokuvissa ja katsoa suoraan!

49

14010

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hilu

      Olen kärsinyt silmien karsastuksesta koko ikäni. Sain kolmevuotiaana silmälasit,joilla karsastus on saatu hyvin korjattua. Lasit päässä vaivaa ei siis huomaa. Viisi vuotta sitten kokeilin ensimmäistä kertaa piilareita ja nekin korjaavat melkein yhtä hyvin karsastuksen. Lähinäkö on minulla myös heikko,koska stereonäköni ei toimi. Karsastusleikkaus minulle tehtiin kun olin 11 vuotias mutta todellakaan se ei paljoa auttanut, koska jos silmän asentoa "korjataan" liikaa, voi silmä alkaa karsastaa päinvastaiseen suuntaan. oletko käynyt silmälääkärillä? Tarvitko silmälasit nähdäksesi?

      • ...

        Myös minä kärsin karsastuksesta. Vasen silmäni on ollut lähes sokea syntymästäni asti, eikä sitä ole yritetty mitenkään korjata. (Sarveiskalvon samentuma) Lääkäreiden mukaan olin aina joko liian nuori tai liian vanha silmäleikkaukseen. Ilmeisesti tällaista vaivaa olisi voitu aikoinaan korjata sarveiskalvon siirrolla, korjatkaa viisaammat jos olen väärässä. Karsastushoidossakin olin lapsena, 90-luvun alussa. Mutta eihän sekään auta, kun toinen silmä on sokea. Viimeksi olen lääkärissä käynyt asian tiimoilta 13-vuotiaana, eli n. 10 vuotta sitten. Silloinkaan lääkäri ei ehdottanut minkäänlaista hoitoa, sanoi vain, että jos karsastus pahenee, voi ottaa yhteyttä. En ole yhteyttä ottanut, koska koen ettei kukaan ole asiastani kiinostunut ja nyt ajattelen ettei leikkaus auttaisi minua mitenkään. Eipä silti, ei mulla siihen olisi varaakaan. Hintoja en tarkkaan tiedä, mutta KELA ei ilmeisesti korvaa koko summaa jos ollenkaan.

        Eli karsastuksesta kärsin varmaan koko loppuelämäni ja olen toisten arvosteltavana. Tuntuu että ihmisillä ei ole nykyään oikeutta arvostella esim. lihavuutta ainakaan ääneen, mutta sen sijaan kierosilmäisyyttä kauhistellaan kaikkien kuullen, isolla äänellä. Enkä viitsi edes ajatella paljonko minustakin puhutaan "pahaa" selän takana, mukaanlukien esim. kaverit. En tiedä ymmärtävätkö ihmiset kuinka paljon sattuu olla aina se erilainen, kierosilmä.

        Ainainen katsekontaktien välttäminen yms. vaikeuttaa myös opiskelua, varsinkin kun opiskelee sosiaali-ja terveysalalla. Ihmisten kanssa pitäisi olla tekemisissä ym. mutta välillä nämä asiat tuottavat vaikeuksia. Koulussa ei ole paljoa kavereita, välttelen ihmisiä yleensäkin juuri siksi, että häpeän omaa itseäni. Itsetunto on usein nollassa.


      • Tumppi
        ... kirjoitti:

        Myös minä kärsin karsastuksesta. Vasen silmäni on ollut lähes sokea syntymästäni asti, eikä sitä ole yritetty mitenkään korjata. (Sarveiskalvon samentuma) Lääkäreiden mukaan olin aina joko liian nuori tai liian vanha silmäleikkaukseen. Ilmeisesti tällaista vaivaa olisi voitu aikoinaan korjata sarveiskalvon siirrolla, korjatkaa viisaammat jos olen väärässä. Karsastushoidossakin olin lapsena, 90-luvun alussa. Mutta eihän sekään auta, kun toinen silmä on sokea. Viimeksi olen lääkärissä käynyt asian tiimoilta 13-vuotiaana, eli n. 10 vuotta sitten. Silloinkaan lääkäri ei ehdottanut minkäänlaista hoitoa, sanoi vain, että jos karsastus pahenee, voi ottaa yhteyttä. En ole yhteyttä ottanut, koska koen ettei kukaan ole asiastani kiinostunut ja nyt ajattelen ettei leikkaus auttaisi minua mitenkään. Eipä silti, ei mulla siihen olisi varaakaan. Hintoja en tarkkaan tiedä, mutta KELA ei ilmeisesti korvaa koko summaa jos ollenkaan.

        Eli karsastuksesta kärsin varmaan koko loppuelämäni ja olen toisten arvosteltavana. Tuntuu että ihmisillä ei ole nykyään oikeutta arvostella esim. lihavuutta ainakaan ääneen, mutta sen sijaan kierosilmäisyyttä kauhistellaan kaikkien kuullen, isolla äänellä. Enkä viitsi edes ajatella paljonko minustakin puhutaan "pahaa" selän takana, mukaanlukien esim. kaverit. En tiedä ymmärtävätkö ihmiset kuinka paljon sattuu olla aina se erilainen, kierosilmä.

        Ainainen katsekontaktien välttäminen yms. vaikeuttaa myös opiskelua, varsinkin kun opiskelee sosiaali-ja terveysalalla. Ihmisten kanssa pitäisi olla tekemisissä ym. mutta välillä nämä asiat tuottavat vaikeuksia. Koulussa ei ole paljoa kavereita, välttelen ihmisiä yleensäkin juuri siksi, että häpeän omaa itseäni. Itsetunto on usein nollassa.

        Minä olen kanssa karsastuksesta kärsinyt koko ikäni ja sitä ei ilmeisesti ikinä tulla kuntoon saamaan. 3-vuotiaana olin leikkauksessa ja sen jälkeen pidin laseja jotka korjasivat silmiäni 10-vuotiaaksi asti, jolloin en enää tälläisiä laseja pystynyt jostain syystä käyttämään. Joskus 16 korvilla kävin taas silmälääkärillä toiveikkaana siitä, että olisin vihdoin päässyt leikkaukseen, mutta eihän ne lääkärit sitten suostuneet leikkaamaan. Syyksi sanottiin se, että olen alaikäinen, enkä pysty itse omista valinnoistani päättämään. Pelottelivat kaksoiskuvilla yms. No nyt kävin optikolla hakemassa silmälasit, koska näköni on oikeasti huonontunut ja kyselin mitä mahdollisuuksia olisi nyt päästä leikkaukseen. Ei paljoa taas lupaillut että kukaan suostuisi leikkaamaan kun pitäisi ilmeisesti useampaa kuin kahta lihasta leikata silmästä ja lopputuloksesta ei siltikään olisi takeita. Stereonäköä ei minulla koskaan ole ollut ja se ei juurikaan ole haitannut.

        Nykyään kun olen pikkuhiljaa siirtymässä työelämään ja tulen ilmeisesti käyttämään tietokonetta työssäni melkoisesti. Tässä puolen vuoden aikana olen huomannut ruutua tuijottaessa, että silmät väsyvät välillä ihan uskomattoman paljon. Optikkokin sitten sanoi, että ei välttämättä paras uravalinta ollut, mutta enpä tässä nyt sen vuoksi heti ole ammattia vaihtamassa.

        No nuo fyysiset ongelmat ei tässä kuitenkaan pahimpia ole vaan niinkuin muutkin jo mainitsivat se kierosilmäisyyden leima on ja pysyy. Nuorempana oli yhtä tuskaa kun ei uskaltanut ketään katsoa silmiin ja aina vittuiltiin, montako sormea näkee, kierosilmä taisi lempinimeninikin olla... Nyt kun olen reilu parikymppinen, ei enää paljoa nimitellä mutta hyvin huomaa ihmisten suhtautumisen. Itse olen kyllä nykyään ottanut sen asenteen, että katson ihmisiä silmiin, mutta silti huomaa että toiset välttelevät katsetta ja jotenkin se vaan tuntuu häiritsevän aina. Ja milläs sitä uusia naistuttavuuksiakaan saa kun aina tuttavuutta tehdessä pitäisi katsoa silmiin, mutta kun se ei tunnu onnistuvan niin loppuuhan se keskustelukin aika nopeasti. Vaikka ei se nyt vastakkaiselle sukupuolelle tunnu mikään mahdottomuus olevan, kun paremmin tutustuu. Tällä hetkellä kuitenkin sinkkuna ollessa tuo laskee taas itsevarmuutta ja naisten lähestyminen tuottaa hankaluuksia kun aina häpeää silmiään.
        No kärsittävä se on kun ei kierosilmäisyydestä eroon taida päästä nykytekniikalla, vaikka olisin kyllä valmis maksamaankin siitä. Onhan se mukava kuitenkin tietää, että meitä on täällä muitakin kuin minä, koska en itse ole karsastaviin pahemmin törmäillyt.
        No jos jollakin on hyviä kokemuksia karsastusleikkauksista niin olisi mukava kuulla mitä kautta sellaiseen pääsisi.


      • Ape
        Tumppi kirjoitti:

        Minä olen kanssa karsastuksesta kärsinyt koko ikäni ja sitä ei ilmeisesti ikinä tulla kuntoon saamaan. 3-vuotiaana olin leikkauksessa ja sen jälkeen pidin laseja jotka korjasivat silmiäni 10-vuotiaaksi asti, jolloin en enää tälläisiä laseja pystynyt jostain syystä käyttämään. Joskus 16 korvilla kävin taas silmälääkärillä toiveikkaana siitä, että olisin vihdoin päässyt leikkaukseen, mutta eihän ne lääkärit sitten suostuneet leikkaamaan. Syyksi sanottiin se, että olen alaikäinen, enkä pysty itse omista valinnoistani päättämään. Pelottelivat kaksoiskuvilla yms. No nyt kävin optikolla hakemassa silmälasit, koska näköni on oikeasti huonontunut ja kyselin mitä mahdollisuuksia olisi nyt päästä leikkaukseen. Ei paljoa taas lupaillut että kukaan suostuisi leikkaamaan kun pitäisi ilmeisesti useampaa kuin kahta lihasta leikata silmästä ja lopputuloksesta ei siltikään olisi takeita. Stereonäköä ei minulla koskaan ole ollut ja se ei juurikaan ole haitannut.

        Nykyään kun olen pikkuhiljaa siirtymässä työelämään ja tulen ilmeisesti käyttämään tietokonetta työssäni melkoisesti. Tässä puolen vuoden aikana olen huomannut ruutua tuijottaessa, että silmät väsyvät välillä ihan uskomattoman paljon. Optikkokin sitten sanoi, että ei välttämättä paras uravalinta ollut, mutta enpä tässä nyt sen vuoksi heti ole ammattia vaihtamassa.

        No nuo fyysiset ongelmat ei tässä kuitenkaan pahimpia ole vaan niinkuin muutkin jo mainitsivat se kierosilmäisyyden leima on ja pysyy. Nuorempana oli yhtä tuskaa kun ei uskaltanut ketään katsoa silmiin ja aina vittuiltiin, montako sormea näkee, kierosilmä taisi lempinimeninikin olla... Nyt kun olen reilu parikymppinen, ei enää paljoa nimitellä mutta hyvin huomaa ihmisten suhtautumisen. Itse olen kyllä nykyään ottanut sen asenteen, että katson ihmisiä silmiin, mutta silti huomaa että toiset välttelevät katsetta ja jotenkin se vaan tuntuu häiritsevän aina. Ja milläs sitä uusia naistuttavuuksiakaan saa kun aina tuttavuutta tehdessä pitäisi katsoa silmiin, mutta kun se ei tunnu onnistuvan niin loppuuhan se keskustelukin aika nopeasti. Vaikka ei se nyt vastakkaiselle sukupuolelle tunnu mikään mahdottomuus olevan, kun paremmin tutustuu. Tällä hetkellä kuitenkin sinkkuna ollessa tuo laskee taas itsevarmuutta ja naisten lähestyminen tuottaa hankaluuksia kun aina häpeää silmiään.
        No kärsittävä se on kun ei kierosilmäisyydestä eroon taida päästä nykytekniikalla, vaikka olisin kyllä valmis maksamaankin siitä. Onhan se mukava kuitenkin tietää, että meitä on täällä muitakin kuin minä, koska en itse ole karsastaviin pahemmin törmäillyt.
        No jos jollakin on hyviä kokemuksia karsastusleikkauksista niin olisi mukava kuulla mitä kautta sellaiseen pääsisi.

        Samnkuuloista juttua teillä kuin minullakin, lapsena sai sitä haukkumista kuulla koko ajan. Samoin oli tuttua tuo katsekontaktin välttely. Jopa ihmiset, jotka tiesivät karsastuksestani saatoivat kysyä "kumpaan silmään pitäis katsoa".

        Ensimmäisessä leikkauksessa kävin 7-vuotiaana. Tämä tapahtui 60-luvulla. Leikkaus meni totaalipieleen ja jostain syystä korjausleikkaus tehtiin samalla sairaalreissulla terveeseen silmään. Kuullostaa uskomattomalta, mutta tarina on tosi.

        Korjausleikkauksia sitten tehtiin siihen heikompinäköiseen silmään vielä pari kertaa. Viimeinen tehtiin kun olin jo 18-vuotias.

        Stereonäköä en muista minulla koskaan ollenkaan, joten en tiedä mitä kaivata


      • Slaksjsk
        Tumppi kirjoitti:

        Minä olen kanssa karsastuksesta kärsinyt koko ikäni ja sitä ei ilmeisesti ikinä tulla kuntoon saamaan. 3-vuotiaana olin leikkauksessa ja sen jälkeen pidin laseja jotka korjasivat silmiäni 10-vuotiaaksi asti, jolloin en enää tälläisiä laseja pystynyt jostain syystä käyttämään. Joskus 16 korvilla kävin taas silmälääkärillä toiveikkaana siitä, että olisin vihdoin päässyt leikkaukseen, mutta eihän ne lääkärit sitten suostuneet leikkaamaan. Syyksi sanottiin se, että olen alaikäinen, enkä pysty itse omista valinnoistani päättämään. Pelottelivat kaksoiskuvilla yms. No nyt kävin optikolla hakemassa silmälasit, koska näköni on oikeasti huonontunut ja kyselin mitä mahdollisuuksia olisi nyt päästä leikkaukseen. Ei paljoa taas lupaillut että kukaan suostuisi leikkaamaan kun pitäisi ilmeisesti useampaa kuin kahta lihasta leikata silmästä ja lopputuloksesta ei siltikään olisi takeita. Stereonäköä ei minulla koskaan ole ollut ja se ei juurikaan ole haitannut.

        Nykyään kun olen pikkuhiljaa siirtymässä työelämään ja tulen ilmeisesti käyttämään tietokonetta työssäni melkoisesti. Tässä puolen vuoden aikana olen huomannut ruutua tuijottaessa, että silmät väsyvät välillä ihan uskomattoman paljon. Optikkokin sitten sanoi, että ei välttämättä paras uravalinta ollut, mutta enpä tässä nyt sen vuoksi heti ole ammattia vaihtamassa.

        No nuo fyysiset ongelmat ei tässä kuitenkaan pahimpia ole vaan niinkuin muutkin jo mainitsivat se kierosilmäisyyden leima on ja pysyy. Nuorempana oli yhtä tuskaa kun ei uskaltanut ketään katsoa silmiin ja aina vittuiltiin, montako sormea näkee, kierosilmä taisi lempinimeninikin olla... Nyt kun olen reilu parikymppinen, ei enää paljoa nimitellä mutta hyvin huomaa ihmisten suhtautumisen. Itse olen kyllä nykyään ottanut sen asenteen, että katson ihmisiä silmiin, mutta silti huomaa että toiset välttelevät katsetta ja jotenkin se vaan tuntuu häiritsevän aina. Ja milläs sitä uusia naistuttavuuksiakaan saa kun aina tuttavuutta tehdessä pitäisi katsoa silmiin, mutta kun se ei tunnu onnistuvan niin loppuuhan se keskustelukin aika nopeasti. Vaikka ei se nyt vastakkaiselle sukupuolelle tunnu mikään mahdottomuus olevan, kun paremmin tutustuu. Tällä hetkellä kuitenkin sinkkuna ollessa tuo laskee taas itsevarmuutta ja naisten lähestyminen tuottaa hankaluuksia kun aina häpeää silmiään.
        No kärsittävä se on kun ei kierosilmäisyydestä eroon taida päästä nykytekniikalla, vaikka olisin kyllä valmis maksamaankin siitä. Onhan se mukava kuitenkin tietää, että meitä on täällä muitakin kuin minä, koska en itse ole karsastaviin pahemmin törmäillyt.
        No jos jollakin on hyviä kokemuksia karsastusleikkauksista niin olisi mukava kuulla mitä kautta sellaiseen pääsisi.

        Itsellä kanssa silmät katsoo eri suuntiin ja on kai ollut silleen koko elämän, vaikka huomasin tämän vasta 2 vuotta sitten. Kun keskusteltiin aiheesta. Olen sikäli varmaan onnekas, että minulle ei olla koskaan kettuiltu asiasta, mutta aika tehokas keino itsetunnon hävittämiseksi on.


    • ...

      Itselläni oli kierot silmät kun synnyin. Nyt kuitenkin 15-vuotiaana silmäni ovat täysin normaalit! Silmät leikattiin 10 vuotiaana, koska haluttiin mitata ja tutkia ennen kuin tehtiin mitään leikkausta. Onnekseni leikkaus onnistui hyvin ja ei ollut mitään suurempia kipuja. Leikkauksen jälkeen silmä, joka leikattiin oli punainen pari viikkoa ja näin hieman asiat kahtena. Leikkaus muutti elämäni täysin!

    • mä_myös

      Itse en ole koskaan tiennyt, että oikea silmäni on 'laiska', ennenkuin kaverit alkoivat huomauttelemaan, että heidän sukulaisensa on sanoneet että onko minulla kierot silmät. Se alkoi tuntua pahalta, koska en ite tiennyt siitä mitään. Myöhemmin yläasteikäisenä minua haukuttiin päin naamaa kierosilmäksi, enkä enää uskaltanut katsoa sen jälkeen ketään paria sekuntia kauemmin silmiin. En kehtaa edes ystävieni silmiin katsoa. Ysiltä kun lähdin ja oli tarkastus terkkarilla lääkärin kanssa, niin siellä he huomauttivat myös asiasta että se on lievää ja jos häiritsee niin silmälääkäriin. Nyt olen lukiossa enkä vielä ole lääkäriin mennyt. Päätäni särkee välillä ja kuvista etenkin näkee sen, ettei toinen silmä pysy mukana. Vanhemmat ei jaksa varata aikaa silmälääkärille ja tuskin heillä rahaakaan ois.

      • yksi kierosilmäinen

        Itsekin olen oikealta silmältäni sisäänpäin karsastava. Olisi tosi kiva päästä leikkaukseen, tai johonkin. :( Itselläni on käytetty tekniikkaa, että toinen silmä peitetään, silmälasit, jne. Kuitenkaan karsastus ei ole lähtenyt.

        Eniten pahalta tuntuu, kun itsetunto on nollilla. En uskalla katsoa ketään silmiin. Saan kuulla usein haukkumasanoja ; kierosilmä, killisilmä, jne. Tämä tuntuu tosi pahalta, olla se porukan killisilmä.
        Vaikka ihmiset ei hauku, esim. kaupassa, huomaa kyllä, että ihmiset reagoivat.

        Olisin tosi onnellinen, jos saisin silmäni suoraan, se muuttaisi elämäni pysyvästi.


      • 1960-luvulta jo
        yksi kierosilmäinen kirjoitti:

        Itsekin olen oikealta silmältäni sisäänpäin karsastava. Olisi tosi kiva päästä leikkaukseen, tai johonkin. :( Itselläni on käytetty tekniikkaa, että toinen silmä peitetään, silmälasit, jne. Kuitenkaan karsastus ei ole lähtenyt.

        Eniten pahalta tuntuu, kun itsetunto on nollilla. En uskalla katsoa ketään silmiin. Saan kuulla usein haukkumasanoja ; kierosilmä, killisilmä, jne. Tämä tuntuu tosi pahalta, olla se porukan killisilmä.
        Vaikka ihmiset ei hauku, esim. kaupassa, huomaa kyllä, että ihmiset reagoivat.

        Olisin tosi onnellinen, jos saisin silmäni suoraan, se muuttaisi elämäni pysyvästi.

        Useimmiten karsastus otetaan seurantaan ja hoitoon jo ennen kouluikää tai kouluterveydenhuollossa siihen kiinnitetään huomiota. Eka leikkaus tehdään 5-11 iässä.

        Mulle tehtiin aikanaan yksi leikkaus, 10 vuotiaana. Paha karsastus suoristui sillä. Nimittäin jos käytän vahvempaa ns. ohjaavaa silmää. Jos käytän heikompaa silmää, niin karsastus näkyy. Siis ulkonäöllisesti karsastus poistui, koska käytän normaalisti vain vahvempaa silmää. Kouluikäisenä ennen leikkausta jonkunlaista haukkumista kuulin, mutten enää leikkauksen jälkeen. Aikuisena ei ole kukaan koskaan karsastuksesta mitään maininnut, vaikka karsastan katsoessani ilman silmälaseja kaukonäköisellä heikommalla silmälläni esim. saunassa, rannalla tai muulloin kun en käytä silmälaseja.
        Ehdottomasti kannattaa mennä karsastusleikkaukseen, tai ainakin selvittää olisko se aiheellinen. Jos siihen on lääketieteellinen tai vahva ulkonäöllinen syy, niin ei siitä itse hirveitä tarvitse maksaa.


      • 1960-luvulta jo
        1960-luvulta jo kirjoitti:

        Useimmiten karsastus otetaan seurantaan ja hoitoon jo ennen kouluikää tai kouluterveydenhuollossa siihen kiinnitetään huomiota. Eka leikkaus tehdään 5-11 iässä.

        Mulle tehtiin aikanaan yksi leikkaus, 10 vuotiaana. Paha karsastus suoristui sillä. Nimittäin jos käytän vahvempaa ns. ohjaavaa silmää. Jos käytän heikompaa silmää, niin karsastus näkyy. Siis ulkonäöllisesti karsastus poistui, koska käytän normaalisti vain vahvempaa silmää. Kouluikäisenä ennen leikkausta jonkunlaista haukkumista kuulin, mutten enää leikkauksen jälkeen. Aikuisena ei ole kukaan koskaan karsastuksesta mitään maininnut, vaikka karsastan katsoessani ilman silmälaseja kaukonäköisellä heikommalla silmälläni esim. saunassa, rannalla tai muulloin kun en käytä silmälaseja.
        Ehdottomasti kannattaa mennä karsastusleikkaukseen, tai ainakin selvittää olisko se aiheellinen. Jos siihen on lääketieteellinen tai vahva ulkonäöllinen syy, niin ei siitä itse hirveitä tarvitse maksaa.

        niin vielä siitä leikkaukseen menosta...

        Yleensähän kuvio leikkausasioissa on sellainen, että alan erikoislääkärin vastaanotolle mennään ja sitten lääkäri antaa lähetteen (= kirje/viesti) sairaalaan leikkausta tai sen vaatimia tutkimuksia varten. Siis ensin aika silmälääkärille ja sieltä lähtee mahdollisesti se lähete sairaalaan.
        Nythän hotitotakuun vuoksi ei pitäisi olla yli 6 kk jonojakaan :)
        Jos syystä tai toisesta haluaa/joutuu hoidattamaan yksityissairaalassa, niin kustannuksia tulee enemmän.

        Sinänsä leikkaus on pieni ja helppo homma, eli silmän liikuttajalihaksia vähän viritellään.


      • puolisokea..
        1960-luvulta jo kirjoitti:

        niin vielä siitä leikkaukseen menosta...

        Yleensähän kuvio leikkausasioissa on sellainen, että alan erikoislääkärin vastaanotolle mennään ja sitten lääkäri antaa lähetteen (= kirje/viesti) sairaalaan leikkausta tai sen vaatimia tutkimuksia varten. Siis ensin aika silmälääkärille ja sieltä lähtee mahdollisesti se lähete sairaalaan.
        Nythän hotitotakuun vuoksi ei pitäisi olla yli 6 kk jonojakaan :)
        Jos syystä tai toisesta haluaa/joutuu hoidattamaan yksityissairaalassa, niin kustannuksia tulee enemmän.

        Sinänsä leikkaus on pieni ja helppo homma, eli silmän liikuttajalihaksia vähän viritellään.

        Itselläni toinen silmä on kokonaan sokea. Oon 14 vuotias tyttö. Toinen silmäni on ollut sokea syntymästä asti, mutta silti asia vaivaa minua. Jotkut kaverit nauraa kun toinen silmäni katsoo toiseen suuntaan, kuin näkevä silmä, se tuntuu kyllä todella pahalta. kavereille en ole viittinyt kertoa, että silmäni on sokea, koska pelkään nauruja. Myöskin harmittaa kun en näe kahdella silmällä - vain yhdellä. Haluaisin jonnekkin leikkaukseen jolla silmän saisi edes liikumaan samaan tahtiin kuin toinen silmä, että päälle päin näyttäisi ettei silmässäni mitään vikaa ole. Mutta en usko että sokealle silmälle mitään leikkauksia tehdään. Inhottaa olla yksisilmäinen friikki, jota kaikki kiusaa.


    • äiti kuuden

      on vasen silmä "laiska". Kun poika syntyi rupesin seuraamaan silmiä tarkemmin ja huomasin että vasen katso välillä minne sattuu. Kävimme useasti silmälääkäreillä niin pojalleni todettiin synnyinnäinen haava vasemman silmä näkökentässä. Mitään ei ole tehtävissä ei leikkaus eikä lasit. Pidän sitä periytyvänä koska pojan isällä on täysin sama silmä ja samanlainen. Pojallani piettiin joka päivä lappua terveessä silmässä jotta se rupeisi pakosta käyttämään huonoa silmää. Se auttoi jonkin verran. Nyt emme ole lappua pitäneet muutamaan vuoteen ja silmä on taas veltompi.
      Poikani on nyt eka luokkalainen ja eilen sillä oli terveydenhoitajalla käynti ja siinä ótettiin samalla näkö.Oikea silmä=1,25 ja vasen silmä=0,1 ja molemmat=1,25.
      Sanon aina pojalleni kun huomaan sen silmän olevan laiska että paina silmät kunnolla kiinni niin silloin se suoristuu vähäksi aikaa.
      On otettava taas se lappu homma käyttöön että saadaa silmää taas enemmän mukaan ettei sitä ruveta koulussa haukkumaan.

      • Edellinen

        Mieheni silmät on leikattu todella usein ja viimeinen leikkus tehtiin kun se oli 16-v. Mitään apua ei leikkauksista ole ikinä olleet. Sen se on sanonut että ne oli kauheita ja aina oli silmät kipeät.
        Ei välttämättä aina ole paras vaihtoehto se leikkaus.


      • mietiskelevä
        Edellinen kirjoitti:

        Mieheni silmät on leikattu todella usein ja viimeinen leikkus tehtiin kun se oli 16-v. Mitään apua ei leikkauksista ole ikinä olleet. Sen se on sanonut että ne oli kauheita ja aina oli silmät kipeät.
        Ei välttämättä aina ole paras vaihtoehto se leikkaus.

        Olen 16 vuotias ja itselläni pyörii paljon näköön liittyviä kysymyksiä. Mitä ovat kaksoiskuvat? Tarkoittaako se että jos laitan sormen silmien väliin ja katson suoraan ( vaikka takana olevaa seinää ) ja näen sormen kahtena, että näen kaksoiskuvia? Kuitenkin jos tarkennan näön sormeen niin näen sormen yhtenä muta jos taustalla on esimerkiksi kello tai muu vastaava voin nähdä sen kahtena. Ollut näin niin kauan kuin muistan ja en ole varma kiinnitänkö siihen vain liikaa huomiota vai johtuuko oire kenties puhumastanne "laiskasta silmästä" tai karsastuksesta? Silmälasit sain vähän aikaa sitten.


      • ,-,
        mietiskelevä kirjoitti:

        Olen 16 vuotias ja itselläni pyörii paljon näköön liittyviä kysymyksiä. Mitä ovat kaksoiskuvat? Tarkoittaako se että jos laitan sormen silmien väliin ja katson suoraan ( vaikka takana olevaa seinää ) ja näen sormen kahtena, että näen kaksoiskuvia? Kuitenkin jos tarkennan näön sormeen niin näen sormen yhtenä muta jos taustalla on esimerkiksi kello tai muu vastaava voin nähdä sen kahtena. Ollut näin niin kauan kuin muistan ja en ole varma kiinnitänkö siihen vain liikaa huomiota vai johtuuko oire kenties puhumastanne "laiskasta silmästä" tai karsastuksesta? Silmälasit sain vähän aikaa sitten.

        Olen 14 vuotiass. Minulla on pienestä asti karsastanut oikea silmä, se on vaivannut minua siitä asti. Oikea silmäni on leikattu pienempänä, eikä siitä ollut mitään hyötyä, nyt haluaisin kuitenkin uuteen leikkaukseen, mutta ei siitäkään varmaan hyötyä olisi :


      • ex-plusnäkö
        ,-, kirjoitti:

        Olen 14 vuotiass. Minulla on pienestä asti karsastanut oikea silmä, se on vaivannut minua siitä asti. Oikea silmäni on leikattu pienempänä, eikä siitä ollut mitään hyötyä, nyt haluaisin kuitenkin uuteen leikkaukseen, mutta ei siitäkään varmaan hyötyä olisi :

        Itselläni karsasti vasen silmä sisäänpäin hyvinkin paljon, varsinkin väsyneenä huomasi erittäin hyvin. Ilman laseja kärsin myös pahoista kaksoiskuvista, eli selvennettynä näin kaikki asiat todella kahtena. Nyt ikää 23 vuotta ja laserleikkaus tehty n. 2kk sitten. Leikkauksen avulla katosivat kaksoiskuvat, plusnäkö sekä karsastus. "Ikävänä puolena" sain toiseen silmään hieman miinusta. Mutta kaiken kaikkiaan olen leikkaukseen todella tyytyväinen ja pärjään nyt loistavasti ilman laseja. Eikä karsastuksestakaan olla huomauteltu enää yhtään. Kun näkö tasaantuu ja ikää tulee vähän lisää niin suosittelen pohtimaan laserleikkauksen hyötyjä karsastukseen:) Leikkaus on hintava, mutta itse maksaisin tästä lopputuloksesta vielä vaikka enemmänkin.


      • psykanopiskelija
        mietiskelevä kirjoitti:

        Olen 16 vuotias ja itselläni pyörii paljon näköön liittyviä kysymyksiä. Mitä ovat kaksoiskuvat? Tarkoittaako se että jos laitan sormen silmien väliin ja katson suoraan ( vaikka takana olevaa seinää ) ja näen sormen kahtena, että näen kaksoiskuvia? Kuitenkin jos tarkennan näön sormeen niin näen sormen yhtenä muta jos taustalla on esimerkiksi kello tai muu vastaava voin nähdä sen kahtena. Ollut näin niin kauan kuin muistan ja en ole varma kiinnitänkö siihen vain liikaa huomiota vai johtuuko oire kenties puhumastanne "laiskasta silmästä" tai karsastuksesta? Silmälasit sain vähän aikaa sitten.

        Tuohan on ihan normaalia. Ilmiö johtuu binokulaarisesta stereonäöstä.

        Meillä on kaksi identtistä silmää, jotka kääntyvät ja liikkuvat samanaikaisesti ja samaan suuntaan. Koska silmät ovat noin 7-8 sentin etäisyydellä toisistaan, ne näkevät kohteen hieman eri suunnista. Tämä suunnan poikkeama riippuu katseltavan kohteen etäisyydestä, joten pystymme sen avulla arvioimaan etäisyyksiä.

        Kun viet sormesi lähelle silmiäsi ja katsot eteenpäin verkkokalvollesi piirtyy kaksi eri kuvaa sormesta. Tämä on normaalia, koska silmiisi piirtyvä kuva ei ole täysin identtinen johtuen niiden etäisyyserosta. Kuitenkin aivot yhdistävät kahdesta silmästä tulevan aistimuksen kunhan tarkennettava kohde on riittävän kaukana. Tässä tapauksessa siis sormestasi heijastuu verkkokalvolle kaksi kuvaa, mutta aivot muokkaavat niistä vain yhden.


      • Ihmettelijä2
        ex-plusnäkö kirjoitti:

        Itselläni karsasti vasen silmä sisäänpäin hyvinkin paljon, varsinkin väsyneenä huomasi erittäin hyvin. Ilman laseja kärsin myös pahoista kaksoiskuvista, eli selvennettynä näin kaikki asiat todella kahtena. Nyt ikää 23 vuotta ja laserleikkaus tehty n. 2kk sitten. Leikkauksen avulla katosivat kaksoiskuvat, plusnäkö sekä karsastus. "Ikävänä puolena" sain toiseen silmään hieman miinusta. Mutta kaiken kaikkiaan olen leikkaukseen todella tyytyväinen ja pärjään nyt loistavasti ilman laseja. Eikä karsastuksestakaan olla huomauteltu enää yhtään. Kun näkö tasaantuu ja ikää tulee vähän lisää niin suosittelen pohtimaan laserleikkauksen hyötyjä karsastukseen:) Leikkaus on hintava, mutta itse maksaisin tästä lopputuloksesta vielä vaikka enemmänkin.

        Mutta eihän laser leikkaus korjaa karsasusta? Näin minulle on silmälääkärit ilmoittaneet.


      • Stereonäkö nollassa.
        Edellinen kirjoitti:

        Mieheni silmät on leikattu todella usein ja viimeinen leikkus tehtiin kun se oli 16-v. Mitään apua ei leikkauksista ole ikinä olleet. Sen se on sanonut että ne oli kauheita ja aina oli silmät kipeät.
        Ei välttämättä aina ole paras vaihtoehto se leikkaus.

        Karsastus voi johtua aivoista eli leikkaukset ei auta.Ja jos oppii kauan aikaa katsomaan vaan yhdellä silmällä ni aivot oppii siihen eikä stereonäkö palaudu vaikka silmää leikattaisiin.Silmät pitäisi ihan pienenä leikata jos vanhemmat huomaa karsastuksen.Aivot ei vanhempana hyväksy tilannetta stereonäköön jos sitä ei ole koskaan ollu.


      • Scafoideum
        Ihmettelijä2 kirjoitti:

        Mutta eihän laser leikkaus korjaa karsasusta? Näin minulle on silmälääkärit ilmoittaneet.

        Karsastus voi liittyä monesta eri syystä esim. Silmänliikuttajalihasten toimimattomuudesta, hermotuksesta yms. Jos se johtuu linssin huonosta kyvystä katsoa lähelle ihminen kärsii plusnäöstä mikä voi aiheuttaa karsastusta kun pitää tarkentaa lähelle.


    • N.16wee

      Niin, muakin on vaivannu pienestä saakka vasemman silmän karsastus, sisäänpäin.
      Kiva kyllä kuulla, että en ole ainut jolla on tämä ongelma, vaikka ei pahemmin oo semmosii ihmisii tullut vastaan.
      Minä inhoan myös yli kaiken valokuvauksia, etenkin koulukuvauksia. :/
      Leikkauksissa olen muutaman kerran käynyt pienenä, mutta eipä oo auttanu..Eikä oo apua tullut vaikka on yritettykin.
      Vasemman silmän näköni on huonompi, mutta ei kuitenkaan paljoa huonompi kuin oikean.. Oon aina kotona yrittäny sitä käyttää..
      Silmälaseja olen nyt aikonut hommata, kun tuo lukiokin alkoi, voin kyllä sanoa, että lukioon pääsy oli ihana asia elämässäni, kun sain uusia ystäviä, eikä meno jatkunut samalla tavalla kuin ylä-asteella.
      Jokatapauksessa, minua ärsyttää myös se että ihmiset tuijottavat ja katsovat kummasti, ja myös nämä vanhemmat ihmiset, huoh..
      Mutta, täytyy myöntää, että mieluummin karsastava silmä, kuin sokeus/kuurous/mykkä tai muu vamma. Jos noidenkin kanssa pystyy elämään, niin yritän pärjätä tämän silmäni kanssa.
      Huono asia on kyllä se, että silmäni taitaa olla ongelma muille ihmisille, joka puree kyllä itsetuntoa aika lailla, mutta onneksi on niitä muutamia aitoja ystäviä. Ja kyllä sitä on oppinut itsekkin arvostamaan ja hyväksymään erilaisuutta eritavalla, ja etsimään muistakin niitä positiivisia asioita.. :)
      Pärjäilemisiin.. :) Tulispa valkee joulu.. :D

      • 32

        Minulla on karsastanut 2-3 vuotiaasta asti oikea silmä sisäänpäin ja vahvasti.Silmää ei ole koskaan leikattu ja olen käyttänyt 3-vuotiaasta silmälaseja,joiden kanssa menee ihan ok, vaikka silmä elää omaa elämää välillä lasienkin kanssa.
        Minullakin on vaikea olla ilman laseja julkisella paikalla ja on todella vaivalloista katsoa silloin ketään silmiin, mikä on noloa.
        Paikat missä osaan katsoa silmiin on sauna ja teatterin lava.
        Teatteri harrastus,(mikä on jäänyt harrastukseksi silmän takia) on tuonut minulle hyviä komedia/hullun rooleja.Toki olen olut tyytyväinen saamiini rooleihin,mutta olen salaa aina haaveillut jostain draaman henkilön roolista,mikä koskettaisi ihmisiä.Ehkä olen hakeutunutkin aina teatterissa vähän hassuihin rooleihin,että silmäni sopisi kuvioihin ja onhan komedia haastava laji.Silmälaseja on vaikea käyttää teatterivalojen vuoksi ja antavat aina henkilöstä tietyn mielikuvan.
        On minusta kirjoitettu lehdissäkin ja erään artikkelin muistan erittäin elävästi,koska yleensä en ota nokkiini jos kierosilmäni mainitaan vaan laitan ennemminkin lisää vettä myllyyn ja pidetään sen kustannuksella enemmän hauskaa.Tämä kirjoitus sai kuitnkin vereni kiehumaan,koska kuka nyt pystyy tahallaan katsomaan kieroon puoltatoista tuntia.Eli siinä sanottiin näin.. "Näyttelijä katsoo kieroon niin että yleisö vaivaantuu."
        No..saattoi vaivaantua,mutta se oli pojan mielikuvitus olento ja ohjaajan kanssa mietittiin ,että näin on hyvä. : )
        Olen huomannut myös,että ihmisillä on vaikea katsoa silmiin kun eivät tiedä miten katsoisi,mutta se on luonnollista niin tekisin varmasti itsekkin jos silmäni olisivat suorat.Siihen tottuu iän myötä ja oppii suhtautumaan.Ei sitä kukaan pahuuttaan tee.
        Lapset on ihanan suorasukaisia.Ne sanoo aina innosta puhkuen,kun huomaavat,että toinen silmä on kiero.Siihen vastaan aina,että silmäni on kiero,koska sen lihas on huono ja he ovat tyytyväisiä siihen.Toki jotkut kiljahtelee vielä,että tee se uudestaan : ) heh aivan kuin sen voisi tehdä uudestaan : )
        Parisuhteen alussa (siinä vaiheessa kun tehdään muutakin kuin sanotaan kättä päivää)selitän aina kuinka kierot silmäni ovat,että ei tarvitse hämmentyä.No,mitä enemmän on ollut ihmisen kanssa niin pystyn katsomaan pariini yhtään häpeilemättä.En edes ajattele koko asiaa.
        Mielenkiintoista oli löytää täältä ihmisiä,jotka katsovat kieroon.Olen luullut sen olevan nykyään niin harvinaista.Yhtä haltioissani olin,kun lähes 10 vuotta sitten näin televisiosta dokumentin,jossa oli kierosilmäisiä ihmisiä.Tästä ei paljon puhuta.Pieni vika,mutta silmiin katsominen on tärkeää kulttuurissamme.
        Halaus teille kaikille kirjoittaneille(Ekaa kertaa kirjoitin netin palstalle)


      • m.40=
        32 kirjoitti:

        Minulla on karsastanut 2-3 vuotiaasta asti oikea silmä sisäänpäin ja vahvasti.Silmää ei ole koskaan leikattu ja olen käyttänyt 3-vuotiaasta silmälaseja,joiden kanssa menee ihan ok, vaikka silmä elää omaa elämää välillä lasienkin kanssa.
        Minullakin on vaikea olla ilman laseja julkisella paikalla ja on todella vaivalloista katsoa silloin ketään silmiin, mikä on noloa.
        Paikat missä osaan katsoa silmiin on sauna ja teatterin lava.
        Teatteri harrastus,(mikä on jäänyt harrastukseksi silmän takia) on tuonut minulle hyviä komedia/hullun rooleja.Toki olen olut tyytyväinen saamiini rooleihin,mutta olen salaa aina haaveillut jostain draaman henkilön roolista,mikä koskettaisi ihmisiä.Ehkä olen hakeutunutkin aina teatterissa vähän hassuihin rooleihin,että silmäni sopisi kuvioihin ja onhan komedia haastava laji.Silmälaseja on vaikea käyttää teatterivalojen vuoksi ja antavat aina henkilöstä tietyn mielikuvan.
        On minusta kirjoitettu lehdissäkin ja erään artikkelin muistan erittäin elävästi,koska yleensä en ota nokkiini jos kierosilmäni mainitaan vaan laitan ennemminkin lisää vettä myllyyn ja pidetään sen kustannuksella enemmän hauskaa.Tämä kirjoitus sai kuitnkin vereni kiehumaan,koska kuka nyt pystyy tahallaan katsomaan kieroon puoltatoista tuntia.Eli siinä sanottiin näin.. "Näyttelijä katsoo kieroon niin että yleisö vaivaantuu."
        No..saattoi vaivaantua,mutta se oli pojan mielikuvitus olento ja ohjaajan kanssa mietittiin ,että näin on hyvä. : )
        Olen huomannut myös,että ihmisillä on vaikea katsoa silmiin kun eivät tiedä miten katsoisi,mutta se on luonnollista niin tekisin varmasti itsekkin jos silmäni olisivat suorat.Siihen tottuu iän myötä ja oppii suhtautumaan.Ei sitä kukaan pahuuttaan tee.
        Lapset on ihanan suorasukaisia.Ne sanoo aina innosta puhkuen,kun huomaavat,että toinen silmä on kiero.Siihen vastaan aina,että silmäni on kiero,koska sen lihas on huono ja he ovat tyytyväisiä siihen.Toki jotkut kiljahtelee vielä,että tee se uudestaan : ) heh aivan kuin sen voisi tehdä uudestaan : )
        Parisuhteen alussa (siinä vaiheessa kun tehdään muutakin kuin sanotaan kättä päivää)selitän aina kuinka kierot silmäni ovat,että ei tarvitse hämmentyä.No,mitä enemmän on ollut ihmisen kanssa niin pystyn katsomaan pariini yhtään häpeilemättä.En edes ajattele koko asiaa.
        Mielenkiintoista oli löytää täältä ihmisiä,jotka katsovat kieroon.Olen luullut sen olevan nykyään niin harvinaista.Yhtä haltioissani olin,kun lähes 10 vuotta sitten näin televisiosta dokumentin,jossa oli kierosilmäisiä ihmisiä.Tästä ei paljon puhuta.Pieni vika,mutta silmiin katsominen on tärkeää kulttuurissamme.
        Halaus teille kaikille kirjoittaneille(Ekaa kertaa kirjoitin netin palstalle)

        Samat on "murheet" itsellänikin,ollut yli 40 vuotta silmät "sikinsokin" päässä,mutta ei muuten ole menoa haitannut..Kouluaikoina niitä nimittelijöitä tosin silloin tällöin kohdalla tupsahteli,mutta niistähän selvisi aika helposti sillä,kun pyyhkäisi poikapuolisia kierosilmäksi haukkujia nenänsyrjään nyrkillä ja niitä nätimmän sukupuolen edustajia läimäytteli takaisin sanan säilällä,muistutti haukkuvia tyttöjä siitä,etteivät he suinkaan niihin koulun näteimpiin tytöihin kuuluneet..typeräähän se oli niin tehdä,mutta siihen se nimittely kuitenkin loppui...
        Sitä täydellistä ihmistä kun ei ole vielä tähän maailmaan syntynyt,jokaisesta meistä se heikko paikka löytyy,jos sitä varsin ryhdytään SILLÄ SILMÄLLÄ katselemaan...;)
        Ninnkuin n.16wee jo edellä kirjoittikin,kyllä sinne ihmisen päähän isompiakin "vikoja" sopii...
        Aika paljon tuossa edelliset vierailijat ehtivät asiaa jo kirjoittamaan muutenkin,tuollaisilla asenteilla pärjää ja saa arvostusta tässä maailmassa aina,karsasti ne silmät tai ei...
        Ja aina pitää muistaa sekin,että luultavasti se karsastava silmäisen katseeseen ykskaks törmäävä on siinä tilanteessa se epävarmin osapuoli,ehkä hämmentynytkin,eikä sillä käyttäytymisellään suinkaan mitään pahaa tarkoita.. silmä tottuu ja seuraavan kerran samassa tilanteessa niin ei mahda enää käydäkkään...
        Omien puutteidensa,jos ne haluaa sellaisina nähdä,tunnistaminen ja tunnustaminen on siksi toisekseen rikkauskin,se opettaa näkemään ja ymmärtämään ja sen kautta hyväksymään... Kun sitä vartenhan me elämme,jotta oppisimme elämään.
        Se ihmisen ulkonäkö kun ei kuitenkaan ole muuta,kuin pelkkä kuori,se kaunis ihminen itse on siellä kuoren sisällä...Ja niin hullua kuin se onkin,jotkut meistä näkevät sen kauneuden sen kuoren läpikin,joten ei sitä kannata sinne oman epävarmuutensa vuoksi kätkeä...;)
        Joten katsellaan silmät suurina tätä maailmaa,meillehän se on vielä jopa etuoikeus katsella sitä tavanomaista "laajakatseisemmin...."


      • ksldorklrjeh
        m.40= kirjoitti:

        Samat on "murheet" itsellänikin,ollut yli 40 vuotta silmät "sikinsokin" päässä,mutta ei muuten ole menoa haitannut..Kouluaikoina niitä nimittelijöitä tosin silloin tällöin kohdalla tupsahteli,mutta niistähän selvisi aika helposti sillä,kun pyyhkäisi poikapuolisia kierosilmäksi haukkujia nenänsyrjään nyrkillä ja niitä nätimmän sukupuolen edustajia läimäytteli takaisin sanan säilällä,muistutti haukkuvia tyttöjä siitä,etteivät he suinkaan niihin koulun näteimpiin tytöihin kuuluneet..typeräähän se oli niin tehdä,mutta siihen se nimittely kuitenkin loppui...
        Sitä täydellistä ihmistä kun ei ole vielä tähän maailmaan syntynyt,jokaisesta meistä se heikko paikka löytyy,jos sitä varsin ryhdytään SILLÄ SILMÄLLÄ katselemaan...;)
        Ninnkuin n.16wee jo edellä kirjoittikin,kyllä sinne ihmisen päähän isompiakin "vikoja" sopii...
        Aika paljon tuossa edelliset vierailijat ehtivät asiaa jo kirjoittamaan muutenkin,tuollaisilla asenteilla pärjää ja saa arvostusta tässä maailmassa aina,karsasti ne silmät tai ei...
        Ja aina pitää muistaa sekin,että luultavasti se karsastava silmäisen katseeseen ykskaks törmäävä on siinä tilanteessa se epävarmin osapuoli,ehkä hämmentynytkin,eikä sillä käyttäytymisellään suinkaan mitään pahaa tarkoita.. silmä tottuu ja seuraavan kerran samassa tilanteessa niin ei mahda enää käydäkkään...
        Omien puutteidensa,jos ne haluaa sellaisina nähdä,tunnistaminen ja tunnustaminen on siksi toisekseen rikkauskin,se opettaa näkemään ja ymmärtämään ja sen kautta hyväksymään... Kun sitä vartenhan me elämme,jotta oppisimme elämään.
        Se ihmisen ulkonäkö kun ei kuitenkaan ole muuta,kuin pelkkä kuori,se kaunis ihminen itse on siellä kuoren sisällä...Ja niin hullua kuin se onkin,jotkut meistä näkevät sen kauneuden sen kuoren läpikin,joten ei sitä kannata sinne oman epävarmuutensa vuoksi kätkeä...;)
        Joten katsellaan silmät suurina tätä maailmaa,meillehän se on vielä jopa etuoikeus katsella sitä tavanomaista "laajakatseisemmin...."

        Mutta olettekos huomanneet että jotkut ihmiset alkavat kääntää omia silmiään kieroon kun joutuvat katsekontaktiin karsastavn henkilön kanssa? Itse olen ollut muutaman kerran tilanteessa jossa vastapuoli vääntää omia silmiään kieroon (ilmeisen tahattomasti) katsoessaan minua silmiin. Se on aika koomista. Nuorempana välttelin katsekontaktia, koska oli jotenkin noloa kun silmäni eivät asetu standardien mukaan ,mutta nyt jo yli nelikymppisenä tuijottelen ihan reilusti. Vastapuolen ongelma mikäli siitä vaivautuu. Erinomaisen totta on myös tuo että kaikista meistä löytyy se rumakin puoli kun tarkasti katsoo, pahinta on jos se ruma puoli löytyy henkiseltä eikä fyysiseltä tasolta, joten älkää olko moksiskaan karsastuksestanne!


    • Ilolla eteenpäin

      Itse myös karsastan lapsuudesta asti. Tehty leikkaus joskus 10-11-vuotiaana, mutta siitä oli hyötyä vain alkuun, kunnes silmä alkoi karsastaa taas. Silmäjumppa on auttanut alkuun ja laseista luovuin omasta tahdosta. Yläasteella muutama on nimitellyt kierosilmäksi, mutta en huomioinut sitä koskaan.

      Elämässä kun on suurempiakin murheita. Jotkut on invalideja, toisilla on huono näkö, toiset kuurosokeita... mitä me sille voidaan... mutta mieluummin karsastan kuin kärsin vaikka siitä etten kuule tai näe lainkaan. Haitta on kosmeettinen ja tietysti ärsyttää, kun pitäisi katsoa muita silmiin eikä tiedä mitä ne ajattelee kun toinen silmästä karsastaa.

      Kesällä käytän aurinkolaseja "ongelmaa peittämään". Talvella ei voi, joten täytyy tyytyä siihen, että muut mahdollisesti näkee. Olen nyt 20 ja huomaan että nykyään siitä ei niin helposti mainita. Esim. ostoksia tehdessä kassatäti ei tunnu edes huomioivan ja miksi huomioisi, kun kukaan ei tosiaan ole täydellinen...

      Toista leikkausta en ole enää ajatellut. Pystyn nauttimaan elämästä näinkin ja näkö on ihan hyvä. Yläasteella oli huono itsetunto, kun koulussa välillä kiusattiin, mutta se on nyt kohentunut, kun toisen asteen opinnoissa oli paljon parempi luokkahenki. Ja nyt koulujen päättyessä tuntuu ainakin siltä, että ei pahemmin karsastus edes haittaa.

      Pitkään aikaan ei kukaan ole maininnut tuosta ja sukulaisistani olen ainoa joka karsastaa. Oikea silmäni siis karsastaa, kun katson suoraan, karsastusta ei näy, mutta kun katson oikealle, se näkyy todella hyvin. Jos katson vasemmalle, karsastusta ei näy. Suoraan katsoessa karsastaa hieman. Tämä on lähinnä kosmeettinen haitta.

      Kyllä tuon kanssa on pystynyt elämään. Jos joku ei tykkää minusta sellaisenaan kuin olen, se on hänen valinta. En minä voi sille mitään, jos olen syntynyt vinosilmäisenä. Kuitenkin jos yksi asia toteutuisi, haluaisin toivoa, etten karsastaisi enää. En halua rahaa. Kuitenkin, tällä mennään ja elämä jatkuu!

      Iloa päiviin kanssakarsastajat!

    • Miila Mi

      Päädyin tänne kun etsin netistä karsastusleikkauksia. Itse olen 24-vuotias ja haluaisin leikkaukseen vain ulkonäöllisistä syistä. Olemme menossa miehen kanssa naimisiin vuoden päästä, ja lapsesta asti olen ajatellut, että hääkuvassa pitää olla silmät suorassa.

      Kun otan itse kuvia itsestäni olen rento, koska tiedän, että kuvia saa poistettua, silloin yleensä 10 kuvasta yksi on sellainen jossa silmät ovat suorassa.

      Olen myös kokenut kiusaamista ala- ja yläkouluissa, mutta eipä se ole kamalasti haitannut. Olen muuten ulkonäöltäni nätti, joten olen aina ajatellut, että elämässäni olisi tapahtunut enemmän noloja miesskandaaleja jos olisin ollut jo yläkoulussa jätkien suosiossa. Lukiossa ihailioita sitten tulikin, kun laihduin ja värjäsin hiukset. Tyttökavereita on ollut aina paljon, koska olen luonteeltani todella sosiaalinen ja kiusaajille sanoin aina takaisin, koska osaan aika nopeasti nähdä ihmisten virheet :D Pakko oli opetella puolustamaan itsään. Puolustin myös lihavaa ystävääni ja käskin kiusaamaan minua "haukkukaa mieluummin mua kierosilmäks kun mua ei rumien finninaamojen sanomiset kiinnosta"...

      No nykyisin ei ole karsastuksesta juuri haittaa, välillä toki häiritsee kun pikkulapset tuijottaa, ja joskus aikuisetkin, joskus tuijotan vihaisena takaisin jos olen huonolla tuulella :D

      Tutuissani on kaksi kierosilmää eikä se minusta niin pahalta näytä. Mikä ihmeellisintä oma mies kehuu aina silmiäni ja sanon hänelle että perseelläänhän ne ovat :D Myös hyvä ystäväni kielsi menemästä leikkaukseen kun näytän kuulemma söpöltä! Hahaha!

      No en kuitenkaan ole sellaista hyvää laaserleikkausfirmaa vielä löytänyt, etsintä on kova. Tänään ajattelin soittaa mehiläiseen.

      Kaikille karsastaville haluan sanoa, että älkää välittäkö, jos olisitte kauniita teitä silti kiusattaisiin jostakin. Kaunista ystävääni kiusattiin minnihiireksi koska hänellä oli kimeä ääni. Luonne se on mikä lopulta ratkaisee. Itsellä on ainakin ollut kosioita ihan tarpeeksi :)

    • aafor

      Voi kumpa minäkin osaisin ajatella noin positiivisesti.. Itsetunto nollaakin alempana tämän toisen silmän karsastuksen takia., mulla on prismalasit jotka luojankiitos auttaa (kai) ja silmä ei muuten karsasta lasit päässä,kun väsyneenä vain, mutta mistä tietäisin karsastaako se jatkuvasti. tämä vaiva on vienyt multa elämänhalun, enkä ajattele, että mulla olis joku tulevaisuuski vielä. oon vielä nuorikin,17vuotta..muuten olen mielestäni ihan nätti, mutta toi hiton silmä pilaa kaiken..se tunne, kun miettii jatkuvasti, jos juttelee kasvotusten jonku kans, että mitenhän mun silmä tälläkin hetkellä on, ja mitähän toiki nyt ajattelee..katseita yritän aina välttää..minulla on paljon ystäviä tyttöjä,sekä poikia,, mutta tuntuu etten jaksa nykyäään edes niitä nähdä. kiitos silmäni.. minua on vain muutaman kerran koulussa haukutta tämäntakia. ja kerran eräs entinen kaverini kysyi muien kavereiden kuullen "hei karsastaako toi sun silmä"?.. sitä ei voi sanoin kuivailla miten pahalta se tuntu ja kuinka loukkaantunu olin..olisin voinu vajota maan alle sillä hetkellä..sen jälkeen, mulla on ollu jatkuvasti itsetuhoisia ajatuksia. ei pelkästään silmän takia, mutta monin muidenkin asioiden takia, ja silmäni on siihen kylläkin suurin osasyy.. tekisin mitä vain , että saisin normaalit silmät jotka katsovat suoraan....minulle siis on joskus lapsena tehty leikkaus tohon silmään, mut ei oo mitään auttanu, siinä on kyllä näkö, joka ei ilman laseja ole kovin hyvä..
      miksei joku voi vain kehitellä jotain lääkettä, tai vastaavaa jolla karsastajille saataisiin joku apua tähän vaivaan.. pelkään, että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän karsastus alkaa näkymään..voiko se olla edes mahdollista? hohhoijjaa.nyt pitäis vaan yrittää nostaa itsetuntoa, että ois jotain fiilistä edes tähän elämään.. vihaan tätä vaivaa
      tsempit kaikille karsastelijoille!

      • shsrthf

        lasisilmän voi tosiaan hankkia


    • TässäOnNimimerkki

      Löysin tämän viestiketjun täysin sattumalta, ja päädyin sitten lukemaan sen läpi asti. Vasen silmäni sokeutui pari vuotta sitten (Olen tällä hetkellä 20-vuotias) ja noin vuosi sen kuluttua silmä alkoi karsastamaan ulospäin koska eihän se oikein nähnyt että minne pitäisi katsoa. Kameraan katsoessani silmä elää omaa elämäänsä ja jonkin takia myös oikea silmäni katsoo hieman väärään suuntaan kuvassa, vaikka se muuten katsookin suoraan. Vasenta silmää kiinni pitäessä oikea silmäni katsoo juuri sinne minne pitääkin joten siitä se johtunee.

      Sokea silmäni myös näyttää jatkuvasti kamalalta ja tulehtuneelta ja lääkärit ovat sanoneet että ainoa asia mitä he voivat tehdä on silmän poistaminen silloin jos se alkaa häiritsemään itseäni oikein kunnolla. Olin jo ehtinyt suht tottua asiaan, mutta viikko sitten sain kuulla tuttavaltani kommenttia silmästäni ja päätin että alan käyttämään silmälappua sen päällä niin eipähän enää ketään häiritse.

      Silmälappu tuntuu itselleni paremmalta vaihtoehdolta karsastukseen, sillä enhän minä kuitenkaan silmälläni mitään näe niin eipä sen peittämisestäkään haittaa olisi. Ja piraatti-kommentit voisivat olla mukavaa vaihtelua, ne voisi ottaa huumorilla paljon helpommin. Sen kanssa myös uskaltaisin katsoa suoraan kameraan ja ihmisiä silmiin, ei tarvitsisi muidenkaan miettiä että kumpaan silmään katsoa kun siitä tekee ilmiselvää.

      Täytyy siis nytten vain toivoa että siihen silmälappuun tottuisi ja että se sopisi ulkonäöllisesti edes jotenkuten minulle, hiusten kanssa voi tulla jotain ongelmaa.

      Mutta niin, tsemppiä teille kaikille muillekin, jotka kärsitte karsastuksesta. Erittäin ikävä asiahan se on, mutta ei siinä oikein muuta voi tehdä kuin jatkaa elämässä eteenpäin ja koittaa jaksaa läpi huonojenkin päivien, oli niitä kuinka monta tahansa :)

    • RiepuParka

      Pitää kanssa jotain kirjoittaa, kun luin tätä ketjua. Tuntuu todella ihmeelliseltä kokemukset, että lääkärit eivät ole karsastusleikkausta suositelleet.

      Minä olen nyt 48 - vuotias ja toinen silmäni on ollut sokea 5 -vuotiaasta.
      Myöhemmin siihen kehittyi ns. toiminnallinen sokeus, eli näen varjot noin 20 sentin päästä.
      Minulle tehtiin karsastusleikkaus ollessani 24 vuoden ikäinen, ja mitään ongelmia siihen pääsyssä ei ollut. sanottiin että voisi leikata uudelleen, mikäli silmä alkaisi taas karsastamaan liikaa.
      Toki on erilaisia leikkauksia riippuen siitä onko silmä ehjä tai tapaturmaisesti sokeutunut. Mutta vaikka silmästä olisi mennyt hermot, niinkun minulla, se ei estä leikkausta.
      Minulle karsastusleikkaus tehtiin päiväkirurgisena toimenpiteenä ja ei ollut siis kallis.
      nykyään päiväkirurginen maksu on 90,30 €.

    • Kierosilmäinen

      Olen asiakaspalvelutyössä ja oikea silmäni karsastaa sen verran ulospäin, että asiakkaat ihmettelevät usein, että kenelle puhun. Luulevat kiilanneensa jonkun joka on heidän takanaan. Tämä on suoraansanottuna raivostuttavaa.

      Minulla oli pienenä karsastusta, joka todettiin 13 vuotiaana ''hoidetuksi''. Noin vuosi sitten ystäväni huomautti karsastuksestani hienotunteisesti''kato sun silmät kattoo eri suuntaan!!!'' ja sen jälkeen en ole voinut muuta ajatellakkaan. Aina, kun puhun jopa tuttujen ihmisten kanssa, yritän pitää silmäni suorassa, vaikka eihän se tahdonvoimasta ole kyse. En uskalla katsoa ihmisiä reippaasti silmiin, kuten tein ennen. Olen vaan niin väsynyt tähän, varsinkin kun joka päivä töissä saan todeta asian.

      Nyt haluaisin kokeilla laseja, josko korjaantuisi niillä. Ajatus leikkauksesta pelottaa.

    • Madildamainio

      Löysin kans tän keskustelun sattumalta. Ensiksi kaikille teille vanhemmille joiden lapsi karsastaa, niin tehkää kaikkenne sen eteen että saisitte silmät kuntoon, ilmiset on julmia. Itselläni karsastaa sisäänpäin vuorottelevasti jompikumpi silmä on kokoajan "levossa". Oon käynyt pienenä leikkauksessa, siitä olikin apua muutamaksi vuodeksi. Nyt olis tarkotus mennä leikkaamaan toinen silmä. Mulla nousee samantien palakurkkuun ku edes kuulen sanan kiero. On kiusattu ja asiasta muistutetaan edelleen jatkuvasti vaikka olenkin jo yli 20. Olen muuten hyvä kroppainen ja nätti. Onhan mussa muitakin "virheitä" josta kuulisin mielummin haukkuja. Nää silmät on mulle niin arka aihe että se loukkaa tuplasti enemmän ku mikään muu. Vältän jatkuvasti katsekontaktia jopa omien vanhempieni kanssa. Koko elämä pyörii vaan silmien ympärillä mihinkään ei pysty keskittymään, ammattinikin valitsin sillä että pystyn olemaan yksin piilossa. Olisin halunnut kauneusalalle mutta en uskalla koska pelkään että saisin kamalasti haukkuja. Olen myös huomannut kun hoidan asioita esim pankissa niin virkailija luulee minun olevan jotenkin vähempi älyinen, ainakin ne puhuu kuin pikkulapselle että varmasti ymmärrän. Anteeks tää avautuminen oli pakko purkautua. Lisäksi eniten ärsyttää ne jotka laittaa kuvissa tahallaan silmät kieroon pitävän sitä hauskana. Toivon kovasti että vuodenpäästä mun silmät on kunnossa ja uskaltaisin katsoa ensimmäisen kerran miestäni silmiin ilman että joutuu tuntemaan häpeää. Vaikka hän on sanonut että tykkää silmistäni, itsekin tykkäisin jos ne eivät olisi minun päässäni.

      • Lukijaxyz

        Saattaa olla suurelta osin niinkin, että ihminen, jonka silmä karsastaa voi luulla, kuvitella, että kaikki katsovat. En minä ainakaan pidä sitä yhtään ihmettelemisen tai kiusaamisen paikkana. Enpä juuri ajattele mitään kun tälläisen henkilön tapaan. Maailmassa on niin paljon vikoja meissä ihmisissä ettei karsastavia silmiä tule hävetä. Ainut mikä on jos silmässä on särkyä tai näkö heikko, niin se on tietysti ikävää asianomaiselle.
        Olen paljon nähnyt jalkansa tai muita jäseniä menettäneitä ihmisiä ja ihailen ainoastaan heidän sinnikkyyttään selvitä arjen haasteista. Eikö se ole tyhmä, joka nauraa. Kukapa täällä täydellinen olisi.


    • Leiska

      Lääkäriin, lääkäriin... VARSINKIN alle 10-vuotiaat lapset. Jos silmät sojottavat minne sattuu pienenä, kun aivoissa näköalueen piuhat ratautuvat, ei silmien yhteisnäköä kehity myöhemminkään, vaikka silmät korjattaisiin katsomaan samaan kohteeseen. Tällöin joko käytetään vuorotellen kumpaakin silmää, tai vain parempaa silmää, ja toinen silmä kääntyy toimettomana muualle. Joku sanoi piilolinsseillä korjaavansa karsastusta, mutta se ei kylläkään ole mahdollista.

    • silmät hujanhajan :D

      Voi ei aivan mahtava asenne joillakin! :) Hymyilin ihan toden teolla kun sain lukea näinkin mahtavia ja asenteellisia kommentteja! :))

      Pari vuotta siten en ollenkaan tiennyt että silmäni karsastavat. Sitten menin terveydenhoitajalle, ja hän puhui jotain vauvaiän karsastuksesta, jota minulla on ollut. Kysyin kavereiltani karsastavatko silmäni, ja he sanoiva muitta mutkitta, että kyllä. Hetken aikaa maailmani oli hirveää, enkä uskaltanut katsoa ketään silmiin.

      Hetki sitten olin tullut sinuiksi karsastuksen kanssa, joka ei ole kovin paha kylläkään. Kunnes samanikäinen 14-vuotias) "joumän" tokas isossa porukassa kaikkien kuullen että: "SUN SILMÄT KARSASTAA" ! Sitten sopersin punaisena, että joo mä tiiän, ja muut kyseli mitä karsastus tarkoittaa, ja katso silmiini oudosti. Sitten itsetuntoni oli taas nollilla.

      Mutta nyt kun luin mahtavia kommentteja joiltakin, niin tuntuu paremmalta, ja jos joku tokaisee silmistäni, niin nyt voisin jopa huumorillakin vastata heille ;)

      Voimia kaikille karsastuksesta kärsiville!!!

    • tsemppiäteille

      Leikkaus pelotti aluksi, nyt olen tyytyväinen toipilas. Kolme viikkoa sitten leikattu. Suosittelen karsastaville aikuisille ensiksi prismalaseja ja jos ei auta niin rohkeasti leikkaukseen! Tsemppiä.

    • yks miljoonista

      Ihmettelen jos vielä tänä päivänä jaksetaan kiusata tai ujostella noin yleistä asiaa kun karsastus tai silmälasit. Tuntuu että melkeen jokaisella vastaantulijalla on lasit. Muistan kyllä omasta nuoruudesta että kouluikäisenä se heikensi itsetuntoa monen muun asian ohella, kun oli lasit ja silmä veti kieroon, mutta olen luullut tosiaan ettei sitä juttua nykyään noteerata enää oikeen miksikään. Olen keski-iässä ja silmälääkäriin menossa, kun tuo karsastus rupes tekemään kaksoiskuvia ja päätä särkee joka päivä, ei oikeen aivot ota selvää siitä kuvasta, mitä silmät yrittää niille näytellä riippuen miten väsyny on. Monasti tuntuu tekevän migreenikohtauksenkin ihan vaan tää silmien harotus.

    • Puolisokea.

      Olen ollut sokea oikealla silmällä jo syntymästä asti, eikä se mua hirveesti ole vaivannut vaikka olenkin 20-vuotias. Tulee todella tuttu tunne kun lukee näitä viestejä, oikea eli sokea silmäni karsistaa todella pahasti, enkä sille tietysti mitään voi, eikä varmasti leikkauksetkaan auttaisi mitään.
      Nimittely on aika tavallista, ja loukkaa myös aika pahasti. Ala-asteelta asti aina sillon tällöin mainittu aisiasta "kierosilmä" "miks sun silmä on noin ihmeellinen?" ja että "monta sorma näet?" ylä-asteella se onnekseni väheni, mutta aina siitä sillon tällöin saa asiasta kuulla. Opettajat kyselivät että mihin silmään heidän pitäisi katsoa, suurensi papereita turhasta A4losesta A3moseen j.n.e.
      Nå nytt kun just olen aloittanut työt, multa kysyttiin että onko mun kasvoilleni tapahtunut joku onnettomuus kun olen vähän erinlaisen näköinen, nå kyllähän se satuttaa mutta pakko sen kanssa on opeteltava elämään.

    • entiä

      oon nyt 17vuotias ja mulla tuo karsastus on tullut vasta noin 1,5 vuotta sitten ja en ite sitä huomannu muuten kuin toinen silmä tuntui jotenkin oudolta ja muut alkoivat ilkkumaan tms. Miten saisin silmät takasin normaaliksi?

      • silmävamma

        kärsin samasta jutusta. oikea silmäni heittää välillä ihan tonne toiseen kulmaan ja nään kahtena... ja jos karsastusta ei ajoissa hoida ni kyseinen silmä saattaa sokeutua lopullisesti. itse käytän silmälaseja joten suosittelen kokeilemaan lasien käyttöä, ennenkuin on myöhäistä


    • Sama murhe yhdistää

      Löysin sattumalta tämän palstan ja heti pääsi pitkä helpottava huokaus että kohtalotovereita sentään löytyy. Yleensä tuntuu että olen ainoa "kierosilmä" koska juuri milloinkaan en törmää toisiin samanlaisiin. Olen jo 54-vuotias ja koko elämäni olen kärsinyt tästä asiasta. Lapsuudesta aikuisikään asti sain kuulla tästä ja olin koulukiusattu koko kouluajan. Vielä nytkin häpeän asiaa ja välttelen katsekontakteja. Pyrin katsomaan ihmisiä siitä suunnasta josta karsastus ei niin paljon näy. Tämä on henkisesti todella uuvuttavaa kun aina pitää miettiä näkyykö se nyt ja jatkuvasti joutuu kääntämään katsetta muualle. Valokuvien otto (varsinkin passikuvien) on piinava tilanne.

    • samasta kärsivä

      mulla sama :( mulle koko ajan tullaa kysyyn että mitä sun silmälle on käyny kun se on karsastanut lapsest asti :/ leikkaukses autto jonkin verran 2:luokalla :/ mut vielki yhä..... :( mua mietittyy tuunko mää koskaan samaa bf:ää koska katon kieroo ... kaikki ei tunnu hyväksyvän :(

      • makeleuu

        Itellä kans karsastusta ollu syntymästä asti ja ei mitään lievääkään vaan ihan kunnolla oikea silmä kattoo nenään päin.. Olen 14v eli menossa kasille ja nyt ylä-asteella aina ollu se kierosilmä koulussa ja käytävillä huutelua saanu kuunnella koko seiska luokan ajan ja tuskin meno muuttuu tulevinakaan vuosina mutta onneksi on sentään se oma kaveripiiri joka hyväksyy tämän ja niitä uskaltaa jo kattoa silmiin joitaki mutta kuiten mietityttää että miten tämän kans pärjää aikusena.. Aika hankalaa mennä vaikka tytöile jutteleen ko ei voi kattoa silmiin... Mutta hyvvää kesää vain kaikile meile kierosilmile ;) :D


    • Here we go!

      Hieno ketju!

      Tuntuu, että koko kaupunki tietää, kun toisella karsastaa. Mutta kuka on sanonut, että karsastaja ei olisi ihminen? Minua on kiusattu yläasteella niin paljon kuin tiedän mm. haukkumalla kierosilmäksi, pistämällä noloon tilanteeseen vaikka käytävällä sanomalla "hei miks sä katot kieroon". Se pisti itse tunnon ihan pohjaan asti, niin pohjaan, että itkin joskus miksi minusta tuli tällainen!

      No kertomatta jäi vielä että noin 10-vuotiaana minulle on tehty silmäleikkaus, jolla karsastus hävisi. Mutta miksi sitten karsastan vieläkin? No se leikkaus auttoi vain vuoden ajan ja lihakset löystyivät jälleen toisessa silmässä. Karsastava silmä ei ole ihan sokea, mutta parempi silmä peitettynä lähelle näen huonommalla silmällä ihan ok, mutta kaus epätarkasti, sumeasti - ihan kuin näkisin varjoa samalla kohteessa jota katson ja näen muutenkin huonolla silmällä kaukaisen kohteen niin epätarkasti, että käytännössä vain molemmilla silmillä katselu palauttaa kaukonäön edes välttäväksi. Silmälaseilla asiat korjautuvat ja kauaskin näkee hyvin.

      Nyt aikuisena vain harva mainitsee asiasta ja niille, jotka mainitsevat, kerron olevani valmis käyttämään silmälappua. Silloin minusta tulisi myös piraatti. Ja silloin minä olisin tämän kylän legenda enkä se kierosilmä, jollaisena minut nyt tunnetaan. Ha! Kanssakarsastajille haluan kertoa sen, että lasien käyttö vähentää karsastusta, eli silmälääkäriin heti huomenna, eiks joo? Ja sitten vielä - laseilla karsastus ei siis poistu vaan se ainoastaan häviää tai paranee ainoastaan laseja käytettäessä ja sen aikana. Kun otat lasit pois, karastus palaa normaalina. Julkisella paikalla voisi sanoa, että laseilla ei enää useimminkaan karsasta.

      Silmäleikkausta en suosittele. Ellei ole suurta kahtenanäkemistä - itse näen kahtena vain väsyneenä ja silloinkin lähinnä satunnaisesti. Vaikka sä kävisit leikkauksessa, leikkaus ei poista ihmisten käsitystä karsastuksesta. Jos leikkauksen jälkeen karsastus palaa, olet taas se kylän kierosilmä. Elikkä oikea tapa olisi laittaa karsastuksesta mainitsevat ja erityisesti siitä haukkuvat pakkohoitoon - sillä ilmeisen selvästi elämä ei ole vielä heille opettanut käyttäytymistapoja.

      En ole professori, mutta minusta karsastus on juttu, jonka kanssa voi elää. Siitäkin huolimatta, että olet kaupungin kierosilmä. Mutta hei, ainahan voit olla myös kaupungin piraatti silmälapun kanssa. Silloin olet jo legenda ja sinua suositaan. Valinta riippuu sinusta ja muista.

      Joka tapauksessa vielä pari sanaa niille, joita karsastus ärsyttää ja siitä pitää aina mainita: ei enää ole kauan, että karsastus on teillä siellä, jos vielä tästä karsastusasiasta minulle mainitsette. Nyt anteeksi juon lasillisen vettä.

    • Käytöstavat

      En ymmärrä miksi jotkut haukkuvat ja nauravat toisten ihmisen vammalle. Eihän sitä ole kukaan halunnut itselleen. Kukaan ei tiedä milloin omalle kohdalle sattuu. Silloin viimeistään ymmärtävät.
      Hyvät käytöstavat pitäisi opettaa jo lapsena, eikä lasten kuullen pitäisi puhua toisista ihmisistä pahaa tai arvostella heitä. Mutta hyvin usein vanhemmat tekevät tämän virheen.

      • dasdasdasd

        Noh. Ei kyseessä taida kuitenkaan ihan vamma olla.


    • zxxxxxzx

      aina kun näen kierosilmäisen naisen niin ajattelen että nainen on harrastanut seksiä vaan todella paljon että on tullut hulluksi. en näe mitään vikaa tässä. mielellään menisin kierosilmäisen naisen kanssa suhteeseen. naitaisiin se toinenkin silmä kieroon.

    • Nennn

      Ihan super ihana ketju!

      Piristi päivää- tänään oli taas sellainen 'ei hemmetti mä oon ruma killisilmä' -olo, ja oli kiva saada vertaistukea tän kautta. Niin tuttuja juttuja: ei katso toisia silmiin, passikuvat on hirveitä, kuten myös luokkakuvat, kiusaamista peruskoulussa... Tavallaan surullista, että meillä melkein kaikilla on samanlainen tarina! Voimia antaa oma mies: aina sanoo, ettei asia häntä häiritse ja lohduttelee. Onneksi on edes ne muutamat tärkeät ihmiset lähellä. Tsempit täältäkin jokaiselle, itse aina ajattelen näinä pahoina päivinä, että ehkä huomenna sitten paremmin. Ja suosittelen myös lämpimästi silmäjumppaa niiille, joilla karsastus on paha ainoastaan väsyneenä!

      • Läskikierosilmä

        Hei, olen jo 45v nainen. Minulla on ollut lapsena jo karsastusta ja ekat lasit sain 4-vuotiaana. Molemmat silmät kyllä näki hyvin, mutta toinen karsasti sisään ja toinen vuorollaan ulos. Lasit eivät auttaneet ja molemmat silmät leikattiin 6-vuotiaana Hyksissä. Leikkaus ei juuri auttanut pitkään.

        Kouluaikana sisäänpäinkarsastus jäi. Uusi leikkaus 9v. Ei apua. Minua kiusattiin rankasti koko kouluaika, lihoinkin. Ikuiset traumat ovat jääneet.

        Sitten hakeuduin 20- vuotiaana silmälääkäriin. Sain uusintaleikkausen edelleen Hyksissä molempiin silmiin. Ja edelleen silmät leikattiin vielä leikkauspäivää seuraavana aamuna. Tulos oli hyvä ja silmät täysin suorassa 10 vuoden ajan.

        30v karsastus taas alkoi ja menin silmälääkäriin ja edelleen taysin silmäklinikalle. Olin kuitenkin joutunut saman sairaalan psyk osastolle vakavan masennuksen takia aiemmin 2kk ajaksi. Lääkäri totesi, että silmiä ei enää leikata vaan oikea osoite on psyk terapia, jossa voin käsitellä hyväksymään ongelmani.

        Palasin järkyttyneenä Helsinkiin ja hakeuduin HYKSin silmäklinikalle. Minut otettiin ehdollisena leikksuksern. Tällöin myös aivoni varjoainekuvattiin, kävin pioli vuotta heidän psykiatrilla piirtämässä omakuvia ja lopulta vielä allekirjoitin vastuuvapaus lomakkeet mahdollisista ongelmista. Silmät leikattiin 32-vuotiaana ja leikkaus onnistui täysin. Ainoastaan minulle jäi kaksoiskuvia, kun katson alaviistosta valoja. Autoa pystyn ajamaan. En voi makuulta katsoa telkkaa, mutts ei haittaa. Tulos kesti 10 vuotta ja 42v:nä karsastus taas jatkui. Silmät on leikattu nyt 6 kertaa ja en kyllä ole edes enää miettinyt leikkausta.

        Silmät mietityttävät joka päivä. Näen hyvin eikä minulla ole ollut laseja. Nyt olen joutunut ostamaan lukulasit jaolen huomannut , että ne suoristavat silmiä. Käytänkin niitä niin psljon kuin mahdollista.

        Kiusaaminen on jättänyt persoonaani ikuiset traumat ja ihmispelon. "Normaaleina vuosina" onnistuin laihduttamasn ja olinkin todella kajnis nainen. Pelkäsin miehiä , mutta nyt olen ollut komean ja mukavsn miehen kanssa yhdessä 10 vuotta. Meillä on lapsia ja elämä normaalia. Teen ammatikseni paljon neuvotteluja, mutta lukulasit päässä. Silmät vsivaavat yhä ja ovat olleet läpi elämän raskain painolasti. Mies ei ole ikinä puhunut sanalllakaan mitään. Kovin paha ei karsastus ole ikinä ollut, sinakin kiusaaminrn oli aivan ylimitoitettua, kun nyt katsoo vanhoja koulukuvia. Fb:ddä on luonnollisedtk kavereina vanhat ilkkujat. Inho on yhä valtaisa.

        Voimia.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan kisa (asialliset kommentit)

      Yksi, ikuinen umpityperien ketjujen aloittaja.. voidaanko tehdä joka kerta ilmoitus moderaattorille.. josko katoais bittiavaruuteen.. Mutta siis: uinn
      Kotimaiset julkkisjuorut
      591
      4727
    2. En haluaisi uskoa että miehet ajattelee vain munallaan,

      mutta taas sain olla väärässä. Eli.. törmäsin männäviikolla puolituttuun mieheen työmatkalla. Hän kertoi, että viettäisi juhannusta minun kotikaupun
      Sinkut
      562
      4302
    3. STEFULLA OLI KOVA IKÄVÄ SOFIAA!

      Lennätti naisen Hankoon koko juhannuksen ajan ! Tosi rakkautta ilmassa. Taisi tulla kihlat ja häitä vietetään !
      Kotimaiset julkkisjuorut
      90
      2098
    4. Martina kisan kärjessä

      Kisa on käynnissä. Käsipohjauinti vetää kisaajien kädet hapoille. Martinan ranne on jo kivulias.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      194
      1630
    5. 65
      1559
    6. Yhden viestin päässä

      Voisit juuri tälläkin hetkellä olla tässä vieressäni. Silittelisin ja paijaisin sinut puhki.
      Ikävä
      56
      1169
    7. Abortti on kiellettävä Suomessakin

      Feministinen ajatus raskaudesta, ja sen keskeyttämisestä, jota Suomessa usein tarjoillaan ainoana mahdollisena, on kummallinen. Argumentti, jonka muka
      Maailman menoa
      603
      1134
    8. Tuletteko/tulitteko ikävöimäsi

      Kanssa hyvin juttuun? Ymmärsittekö toisianne? Sovitteko yhteen?
      Ikävä
      94
      1031
    9. Kyllä jään aina miettii

      Miks tää meni näin.. En ymmärrä sua.
      Ikävä
      55
      936
    Aihe