Minne on kadonnut avaukseni siitä, että tarvitsen epilepsiani takia asuinkumppanin ja olen siitä hätäni vuoksi myös valmis maksamaan?
Olisin nyt lukenut vastauksia.... :( Oliko niitä?
Epileptikon elämä on muutenkin tarpeeksi rankkaa ja nyt tämä. Tämä on syrjintää. Jos viestiäni ei löydy, marssin tekemään teosta rikosilmoituksen.
Olisin nyt lukenut vastauksia.... :( Oliko niitä?
Epileptikon elämä on muutenkin tarpeeksi rankkaa ja nyt tämä. Tämä on syrjintää. Jos viestiäni ei löydy, marssin tekemään teosta rikosilmoituksen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sellaisia raha-tarjouksia ja bisneksiä saa kuulemma tehdä. Ei saa siis tarjota eikä ostaa palveluita. Semmoiseksi se aloitus kai katsottiin. Tuskin sitä syrjimisen takia olisi poistettu.
En saa lääkkeitäni ja hoitoanikaan täysin ilmaiseksi ja silti saan niitä käyttää! Mitä pahaa siinä on, jos haluaa käyttää rahaansa omaan hyvinvointiin?
Mutta huomenna poliisilaitokselle siis...
*Otsikko*
Kannattaisiko sinun laitella lehtiin ilmoituksia, jos tosissasi olet tuosta? Netissä ei sitä oteta todesta.
Paljon sait vastauksia, mutta olisiko siellä ollut 1 kiinnostunut.
Tuskin kukaan normaali tuohon tarjoukseen tarttuu.
Kannattaisiko lääkitystäsi vahventaa?
Saat siis vain muutaman kohtauksen vuodessa etkä sen takia uskalla asua yksin?!
Minulla on tuttava joka saa kohtauksen, kaksi kuukaudessa ja yksin hän asuu. Kohtaus tulee niin nopeasti, että vaikka hän asuisi jonkun kanssa, niin ei toinen kerkeä auttamaan ennen kuin pää vatkaa jo lattiassa. Tällä tarkoitan sitä kun hän tippui tuolilta lattialle ja löi päänsä, niin en olisi kerennyt estämään sitä vaikka olisin seissyt vieressä. Pää oli jo kolahtanut lattiaan..
Ei käy kateeksi, mutta onhan aikuisen ihmisen pärjättävä ilman hoitajaa.
Välttämättä aikuinen ihminen ei pärjää ilman hoitajaa, tai jatkuvaa toisen ihmisen läsnäoloa. Pärjääminen ei ole kiinni aikuisuudesta, vaan esimerkiksi epilepsia on tila, joka muuttaa selviytymiskykyä pahimmillaan niin, ettei voi pysty eikä kykene elämään yksin. Esimerkiksi epilepsia, mikä kaataa varoittamatta, ja kouristaa niin rankasti, että hengitys salpaa, on aika hurja tilanteena. Kun itse olet kanttuvei,ja jos ketään ei ole,et pysty laittamaan itsellesi happea,soittamaan apua. Alkaa silloin olla hetket luettuja.
Vähän kyllä ihmetyttää tilanne, että yöllisiä kohtauksia on muutama vuodessa,ja läsnäolon tarve olisi suuri.
Tosin eihän sitä koskaan tiedä minä yönä tai päivänä kohtaus iskee, joten siltä pohjalta ihan perusteltua,niin ehkä olisi jotain muuta tehtävissä.
Jos olisi ihan oma asia,niin pyrkisin keskustelemaan asiasta mm. hoitavan neurologin kanssa. Epilepsialiitosta saa myös hyviä ja asiantuntevia neuvoja, päinvastoin kuin täältä.
Ehkä olisi viisasta laittaa ilmoitus epilepsia-lehteen, ihan reilu ystävähaku. Sitä lukevat lähinnä saman henkiset ihmiset, ja saattaisi tuottaa parempaa tulosta. Täällä saa vittuilua osakseen vaikka kysyisi että paljonko teillä on pakkasta.