Kuinka moni on muuttanut nais-tai miesystävänsä kanssa yhteen niin, että on ehkä hieman epäröinyt asiaa? Mutta kuitenkin muuttanut yhteen. Miten jatkossa mennyt, onko epäröinnit osoittautunut turhaksi? ja mistä nämä epäröinnit johtuivat?
Mulla on nyt tällainen tilanne. Olen kyllä aiemmin asunut yhdessä miehen kanssa, mutta nyt jostain syystä olen hieman kahden vaiheilla. En tiedä onko tämä vaistoa vai mitä..rakastan miestä, mutta en ole varma yhteenmuutosta. Hän kokee epäröintini rakkaudenpuutteeksi..etten näe meillä samanlaista tulevaisuutta kuin hän.
Mulla on nyt tällainen tilanne. Olen kyllä aiemmin asunut yhdessä miehen kanssa, mutta nyt jostain syystä olen hieman kahden vaiheilla. En tiedä onko tämä vaistoa vai mitä..rakastan miestä, mutta en ole varma yhteenmuutosta. Hän kokee epäröintini rakkaudenpuutteeksi..etten näe meillä samanlaista tulevaisuutta kuin hän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tilanne. Tosin tulen varmaan aina epäilemään yhteenmuuton kannattavuutta. En tiedä oko minua edes luotu sellaiseen, kun "näinkin pitkälle" olen issessein jo ollut. Vaan eipä tuo välttämättömyys ainakaan itselleni edes ole..
Ehdimme olla nuoren ikäni vuoksi yhdessä lähes viisi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Poikaystäväni oli minua selvästi vanhempi, ja sen vuoksi minua häiritsi kovasti juuri se, että HÄN epäröi. Hänen piti olla se "valmis" ja "kypsä". Mutta ehkäpä hänen kohdallaan oli ongelmana se, että hän ehti asua itsekseen jo jonkun aikaa, ja minullakin oli paljon piintyneitä tapoja. Lisäksi miehen edellinen kokemus avoparina elämisestä päättyi hyvin onnettomasti yhteen päivään. Minun epäröintini lähti siitä, että mies epäröi.
Sitten kuitenkin riittävän kauan jahkailtuamme ehdotin ukolle, että muutamme yhteen niin, että pidän oman asuntoni vielä kuukauden tai pari. Niin me päätimme, mutta itse asiassa vielä saman kuun aika irtisanoin oman vuokrasopimukseni. MITÄÄN ongelmia yhdessäasuessamme ei ole ollut, siis ei mitään mikä olisi seurusteluajoista eronnut. Elämä vain helpottui, kun reppureissaus loppui =)
ns. miesystäväni muuttaa pois kotoaan vuodenvaihteen jälkeen.. ja tota.. en nyt sitten tie menenkö.. onko minulla saumoja mennä perässä.. miehen mielipiteet vaihtuvat asiasta.. koko ajan.. ja kun mies muutta minulla ainakin on koko ajan sellanen tunne että se on hänen kämppänsä.. mikä onkin.. en varmaan viitti pahemmin viedä omia kamoja sinne kun pelkään että lähtö tulee.. no jaa kaippa sen sitten näkee mitä täs touhus sattuu ku se muuttaa.. juu..
siulle.. oletko varma suhteenne lujuudesta?
kauanko olette olleet yhdessä?
muutto yhteen on iso askel ja siitä pitää olla varma ennekuin jotakuta sattuu...
ja muutin yhteen tyypin kanssa. Epäröin ja kerroin miehelle että en oikein olekkaan varma muutosta. Olimme olleet vasta muutaman kuukauden yhdessä ja vaistoni sanoi että ei vielä et tunne toista vielä niin hyvin ja oli epäilyksiä. Mies kuitenkin sanoi että muutto tai poikki suhde ja niin sitten muutin! Ei olisi kannattanut, en todella tuntenut miestä ollenkaan.. Kunpa olisin silloin kuunnellut omia tunteita ja epäilyksiäni.. Joten suosittelen että kuuntelet itseäsi ettei myöhemmin tarvitse katua! Muuta vasta sitten kun olet itse varma ja jos hän ei hyväksy sitä on se hänen ongelmansa.. tsemppiä sinulle!
olimme seurustelleet poikaystäväni kanssa pari vuotta, kunnes muutimme yhteen. Sen jälkeen hän kuitenkin osoittauti keskenkasvuiseksi kakaraksi, joka halusi jonkun laittamaan ruokaa, tiskaamaan, olemaan häntä varten, jonkun jolta saa seksiä, jos muualta ei saa. Piti minua itsestään selvyytenä. En muuta enää ikinä kennkään kanssa yhteen.
olimme seurustelleet poikaystäväni kanssa pari vuotta, kunnes muutimme yhteen. Sen jälkeen hän kuitenkin osoittauti keskenkasvuiseksi kakaraksi, joka halusi jonkun laittamaan ruokaa, tiskaamaan, olemaan häntä varten, jonkun jolta saa seksiä, jos muualta ei saa. Piti minua itsestään selvyytenä. En muuta enää ikinä kennkään kanssa yhteen.
täälläkin.
Olen päälle parikymppinen ja poikaystävä on viisi vuotta vanhempi. Hän on asunut entisensä kanssa kimpassa. Minä olen kotoa muuton jälkeen asunut yli kaksi vuotta yksin. Tunnettu on vasta neljä kuukautta, joista oikeestaan seurusteltu 2½ kk.
Hän on puhunut jo yhteen muutosta. Käytännössä hän melkeinpä jo minun luona asuukin.
Mulla on jokseenkin samantapaisia ajatuksia, kuin kekustelun aloittajalla. Periaatteesa me yhdessä jo asummekin, mutta jokin sisälläni sanoo, ettei nyt ihan vielä.... aikasintaan sitten, kun on tunnettu edes puoli vuotta.....mielummin vasta ensi keväänä. En kuitenkaan tiedä, johtuuko ajatteluni siitä, että vaisto sanoo, että liian aikaista vai onko yhteiskunta opettanut minut ajattelemaan näin?
Muutenkin aina välillä olen epäilevä mitä suhteeseemme tulee. Olen melkoisen mustasukkainen ja välillä tulee surkeuskohtauksia jolloin kyseenalaistan hänen kiintymystään.
Tätäkin olen miettinyt, että johtuuko se oikeasti siittä, että pelkään että minä pidän hänestä enemmän, kuin hän minusta, vai onko asia niin, että en itse ole oikeasti tarpeeksi innoissani hänestä ja sen vuoksi kehittelen näitä ahdinkoja?
Kyllon sekavaa......
En ole koskaan asunut yksin , nyt asun kommuunissa. Olen tapaillut yhtä miestä nyt kuukauden ,joka asuu vielä kotona. Nyt hän jo alkaa puhumaan yhteen muuttamisesta. Onko virhe muuttaa liian aikaisin? kokemuksia?Aikaisintaan suostuisin muuttamaan yhteen ens vuonna....Ollaan 20-vee.