Kohtasin mukavan fiksun ja todella seksikkään ja kaikin puolin mahtavan naisen. Oltiin tekemisissä lähes päivittäin, ja taisin ihastua häneen heti kun näin ensimmäisen kerran ja huomasin/tiesin hänen myös olevan kiinnostunut. Asutaan eri paikkakunnilla ja hänen oli palattava kotikaupunkiinsa ja heti alusta lähtien tämä seikka oli tiedossa ja se jarrutti aloitteisen tekoa puolin ja toisin. Silti jäähyväisistä muodostui haikeat. Pidin yhteyttä lähinnä tekstarein ja hän ei ollut kovinkaan hanakka vastailemaan, kesti joskus monta päivää ennen kuin hän vastasi. No aloin ajatella ettei hän taidakkaan olla kiinnostunut. Kutenkin ajattelin etteipä minulla ole mitään menetettävää ja kerroin tunteistani ja ihastuksestani häntä kohtaan ja ehdotin että jos tulisin tapaamaan häntä. Ei mitään vastausta ja se jäi sitten siihen, eipä minulla ollut syytä jatkaa. Nyt hän siiten otti itse yhteyttä monen kuukauden tauon jälkeen ja en oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua...? Miksi häntä nyt alkoi kiinnostaa, ja kuinkahan "vakavasti" hänet pitäisi ottaa?
mistä nyt tuulee...?
ymmyrkäinen
3670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Häntä kiinnostaa silloin kun se hänelle sopii.Selväähän tuo.Haluatko jatkossakin olla vain varana ,ja jos ei muuta kiinnostavaa löydy..Kyllä nuo selvät merkit tuttuja itsellekin on,ja pitäneet paikkansa...
Meillä minä annoin miehelleni aikoinaan pakit kaksi kertaa. Asuin siis toisella paikkakunnalla, ja olimme tavanneet vain kerran. Hän halusi tavata uudelleen, mutta minä en historiani ja monen muun syyn takia ollut vielä valmis uskomaan, että sellaista suurta onnea kuin rakkaus kohdalleni osuisi. Ajattelin että kyseessä on taas vain nopeasti haalistuva ihastus, joka vain tuntui poikkeuksellisen vahvalta. No, siis annoin kaksi kertaa pakit. Puhuimme alkuksi puhelimessa jopa useita tunteja päivässä ja tutustuimme, mutta kun mies oli liian hyvä minulle ollakseen totta...
Kolmatta kertaa mies ei kehdannut miehisyytensä takia kysyä. Yhteydenpito loppui. Kului kymmenisen kuukautta siitä yhdestä ainoasta kohtaamisestamme, kun minä sitten lopulta soitin hänelle! En voinut unohtaa. En yhtään. Ei kulunut päivääkään, ettenkö olisi häntä ajatellut. Se ei siis ollutkaan vain ohi menevä ihastus... Onni onnettomuudessa, ja hänkin oli palavasti kaivannut minua. Kun soitin, olimme sekunnin sadasosassa taas samalla aaltopituudella. Aivan kuin olisimme puhuneet eilen. 10 kuukautta hävisi väliltämme hetkessä.
Tapasimme viikon päästä, ja ensimmäisestä halauksesta tiesimme molemmat missä mennään. Yhä muistelemme sitä halausta lämmöllä. :) Nyt olemme yhä onnellisesti yhdessä, asumme samalla paikkakunnalla, ja yhteistä tulevaisuutta, avioliittoa ja lapsia suunnittelemme. Olemme niin varmoja kuin ihminen vain voi olla.
En voi tietää teidän juttua. Mutta sen voi sanoa, että hyvinkin voi käydä! :)
Olen utelias. Mitä teit? Miten kävi? Oletteko nyt onnellinen pari?