Tällä palstalla on keskusteltu siitä, mikä rooli petetyllä osapuolella on uskottomuuteen johtaneessa prosessissa. Asia jäi askarruttamaan. Saamani käsityksen mukaan jotkut palstalla mielipiteitään esittäneet ajattelevat niin, että petetty osapuoli on ikään kuin irrallaan uskottomuudesta ja jotenkin erillään pettävästä osapuolesta. Tästä sitten seuraa ajatus, että uskottomuus on pettäjän ja kolmannen osapuolen välinen asia eikä petetyllä ole siihen osaa eikä arpaa. Tämä ajatusmalli ei mielestäni ole oikea. Oma näkemykseni on, että uskottomuus on osa parisuhteen kokonaisuutta. Parisuhteessa on aina kaksi toisiinsa kietoutunutta osapuolta, ja myös petetty osapuoli on osa uskottomuuteen johtanutta prosessia.
Lisäksi uskottomuudessa on luonnollisesti osallisena myös se kolmas osapuoli. Yhtälailla monet palstalla esiintyvät toiset naiset ovat sitä mieltä, että toinen nainen ei ole millään tavoin osa uskottomuuteen johtanutta tapahtumaketjua. Niinkin voi olla, mutta niin ei mielestäni aina suinkaan ole.
On siis keskusteltu siitä, mikä on syiden ja seurausten merkitys uskottomuusongelmassa, ja on väitelty loputtomiin siitä, kenen ”syytä” uskottomuus on. Näkemykseni mukaan nämä ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa. On paljon hyödyllisempää pohtia sitä, mitkä ovat uskottomuuteen johtaneet syy-seuraus -suhteet kuin syytellä ketään osapuolta. ”Syyn” ja ”syyllisen” hakeminen on erittäin arvo- ja tunnelatautunutta toimintaa. Syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen on järkiperäistä ajattelua.
Filosohvi: tämä kirjoitus on myös vastaukseni minulle esittämiisi kysymyksiin:
Mistä uskottomuus on sinusta seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen uskottomuutta?
Mistä parisuhdeongelmat on seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen parisuhteen ongelmia?
Korostan heti alkuun, että kirjoitukseni ei pohjaudu tieteellisiin teorioihin. Kirjoitukseni on siis MIELIPIDE, oma NÄKEMYKSENI asiasta, EIKÄ SEN OLE TARKOITUSKAAN EDES YRITTÄÄ OLLA TYHJENTÄVÄ, LOPULLINEN TOTUUS.
Perustelen näkemyksiäni näin.
Ihmisen ajatteluun, asenteisiin ja käyttäytymiseen - siihen mitä ihminen on, mikä on ihmisen maailmankuva - vaikuttavat monet asiat. Niitä ovat ainakin
• geeniperimän kautta tulevat fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet
• kulttuurinen viitekehys
• sosiaalinen viitekehys
• fyysinen ympäristö
• kasvatus
Yksilön fyysiset ja psyykkiset peruslähtökohdat ovat geeniperimän määräämiä. Syynä siihen, että perimä on mikä on, on yksinkertaisesti se, että ihminen on perinyt juuri ne ominaisuudet juuri tietynlaisilta vanhemmilta ja nämä taas omilta vanhemmiltaan jne jne. Syynä geeniperimän muotoutumiseen on myös se, että juuri tietyt ihmiset ovat jatkaneet sukua toistensa kanssa. Ominaisuudet ovat siis seurausta tietynlaisesta geeniperimästä, joka toisaalta on myös seurausta ihmisten valinnoista.
Kulttuurinen viitekehys määrittää maailmankuvamme peruslähtökohdat. Me suomalaiset elämme länsimaisessa kulttuurissa, jossa vallalla ovat luterilaisuuteen pohjautuvat kristilliset arvot. Nykyisessä globalisoituvassa ja maallistuvassa yhteiskunnassa ihmisten maailmankuva on kuitenkin yhä monisäikeisempi ja kulttuuriset vaikutteet entistä monimuotoisemmat. Käsitys ympäröivästä todellisuudesta ei ole enää niin yhtenäinen kuin vaikka sata vuotta sitten. Syitä ihmisen maailmankuvan muotoutumiseen ovat siis syntyminen tiettyyn kulttuuripiiriin ja ihmisen myöhemmin tekemät havainnot ja saamat kokemukset ympäröivästä todellisuudesta. Havainnot ja kokemukset syntyvät ihmisen toiminnan kautta. Luemme lehtiä ja kirjoja, matkustelemme, katsomme TV-ohjelmia jne jne. Kaikkia näitä toimintoja varten teemme valintoja ja valintaan on aina jokin syy, tiedostamaton tai tiedostettu. Taas nippu syitä ja seurauksia.
Sosiaalinen viitekehys koostuu ihmisen rooleista eri elämäntilanteissa. Esimerkiksi naisen yksityiselämän rooleja ovat äidin, vaimon, rakastajattaren, ystävän jne. roolit. Työelämän roolit ovat nekin oma lukunsa. Kaikkiin näihin rooleihin ja niihin liittyviin sosiaalisiin tilanteisiin liittyy sosiaalisia suhteita. Sosiaalisten suhteiden kautta ihmiset välittävät toisilleen ajatuksia, arvoja, asenteita, jotka muokkaavat toimintamalleja ja käyttäytymistapoja. Myös sosiaalisten suhteiden valinnan tai valikoitumisen taustalta löytyy aina jokin syy.
Kasvatuksen kautta vanhemmat siirtävät lapsiin omia arvojaan ja asenteitaan, oman maailmankuvansa aineksia. Kasvatus on osa sosiaalista toimintaa. Myös fyysinen ympäristö, jossa elämme, vaikuttaa käsityksiimme ympäröivästä todellisuudesta. Ja myös näiden tekijöiden taustalta löytyy syy-seuraus –suhteita.
Johtopäätökseni on, että ihmisen muotoutuminen juuri siksi, mitä hän on, on lukemattomien toisiinsa liittyvien tai toisistaan riippumattomien syy-seuraus -suhteiden summa. Mitään ei tapahdu pelkästään ihmisen sisällä ikään kuin sisäsyntyisesti.
Ja nyt päästään parisuhteeseen. Parisuhde on ihmiselämän kiinteimpiä sosiaalisia suhteita. Parisuhteen osapuolet ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään siten, että toisen ajatukset, arvot, asenteet ja niiden pohjalta syntyvät toimintamallit ja käyttäytymistavat väistämättä vaikuttavat myös toiseen. Tässä tullaan varsinaiseen asian ytimeen, uskottomuuteen johtaneeseen prosessiin. Päätös teosta, uskottomuuden ”suorittamisesta”, on pettäjän. Mutta se prosessi, ne syyt jotka ovat johtaneet tuon päätöksen tekoon, ovat seurausta pettäjän ajatusmallien ja käyttäytymistapojen muotoutumisesta. Ja koska petetty ja pettäjä ovat eläneet parisuhteessa tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään, EI PETETTY VOI OLLA ULKOPUOLINEN MYÖSKÄÄN USKOTTOMUUTEEN JOHTANEEN PROSESSIN OSALTA. Tämä pätee sekä parisuhteeseen, jossa on tiedostettuja ongelmia että parisuhteeseen, jossa osapuolet kokevat asioiden olevan hyvin.
Kolmas osapuoli on sitten asia erikseen. Näkemykseni mukaan kolmannen osapuolen osuus uskottomuuteen johtaneessa prosessissa voi olla kolmenlainen.
1. Kolmannen osapuolen astuminen kuvioihin voi olla suora seuraus pettäjän jo aiemmin tekemästä tietoisesta päätöksestä pettää. Siis pettäjä on jo päättänyt olla uskoton ja valitsee haluamansa kumppanin. Tällöin kolmas osapuoli EI OLE OSALLINEN pettämiseen johtaneessa prosessissa.
2. Kolmas osapuoli voi olla pettämisen laukaiseva tekijä; pettäjä tuntee seksuaalista halua kolmatta osapuolta kohtaan tai ihastuu tai peräti rakastuu tähän, ja seurauksena on uskottomuus. Tässä tapauksessa valmius (varmasti usein tiedostamaton) pettämiseen on jo olemassa pettäjän mielessä eli pettämiseen johtanut prosessi on jo ollut käynnissä. Kolmannen osapuolen laukaisemana tiedostamaton muuttuu tiedostetuksi ja lopulta toiminnaksi. Tällöin myös kolmas osapuoli ON OSA tätä pettämiseen johtanutta prosessia.
3. Kolmas osapuoli on sysäys, joka saa aikaan pettämiseen johtavan prosessin alkamisen pettäjän mielessä. Syyt tähän samat kuin kohdassa 2. Myös tässä tapauksessa kolmas osapuoli ON OSA pettämiseen johtanutta prosessia.
Ja ilman muuta kolmas osapuoli on aina kolmiodraaman osa, kun pettäminen alkaa, kun se jatkuu ja tavallaan läsnä vielä silloinkin, kun varsinainen uskottomuus tekoina on jo ohi.
Syiden ja seurausten pohtiminen ei tarkoita syyllisten etsimistä tai nimeämistä. Mielestäni kuitenkin kolmiodraaman jokaisen osapuolen - petetyn, pettäjän ja sen kolmannen - tulisi ymmärtää olevansa osa äärettömän monimuotoista syy-seuraus –suhteiden viidakkoa, osa kokonaisuutta.
Tässä olen siis käsitellyt sitä prosessia, joka johtaa uskottomuuteen. Kokonaan eri lukunsa on se, mitä tapahtuu uskottomuuden jatkuessa ja varsinkin sen jälkeen, kun uskottomuus on tullut petetyn osapuolen tietoon.
Lisäksi uskottomuudessa on luonnollisesti osallisena myös se kolmas osapuoli. Yhtälailla monet palstalla esiintyvät toiset naiset ovat sitä mieltä, että toinen nainen ei ole millään tavoin osa uskottomuuteen johtanutta tapahtumaketjua. Niinkin voi olla, mutta niin ei mielestäni aina suinkaan ole.
On siis keskusteltu siitä, mikä on syiden ja seurausten merkitys uskottomuusongelmassa, ja on väitelty loputtomiin siitä, kenen ”syytä” uskottomuus on. Näkemykseni mukaan nämä ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa. On paljon hyödyllisempää pohtia sitä, mitkä ovat uskottomuuteen johtaneet syy-seuraus -suhteet kuin syytellä ketään osapuolta. ”Syyn” ja ”syyllisen” hakeminen on erittäin arvo- ja tunnelatautunutta toimintaa. Syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen on järkiperäistä ajattelua.
Filosohvi: tämä kirjoitus on myös vastaukseni minulle esittämiisi kysymyksiin:
Mistä uskottomuus on sinusta seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen uskottomuutta?
Mistä parisuhdeongelmat on seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen parisuhteen ongelmia?
Korostan heti alkuun, että kirjoitukseni ei pohjaudu tieteellisiin teorioihin. Kirjoitukseni on siis MIELIPIDE, oma NÄKEMYKSENI asiasta, EIKÄ SEN OLE TARKOITUSKAAN EDES YRITTÄÄ OLLA TYHJENTÄVÄ, LOPULLINEN TOTUUS.
Perustelen näkemyksiäni näin.
Ihmisen ajatteluun, asenteisiin ja käyttäytymiseen - siihen mitä ihminen on, mikä on ihmisen maailmankuva - vaikuttavat monet asiat. Niitä ovat ainakin
• geeniperimän kautta tulevat fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet
• kulttuurinen viitekehys
• sosiaalinen viitekehys
• fyysinen ympäristö
• kasvatus
Yksilön fyysiset ja psyykkiset peruslähtökohdat ovat geeniperimän määräämiä. Syynä siihen, että perimä on mikä on, on yksinkertaisesti se, että ihminen on perinyt juuri ne ominaisuudet juuri tietynlaisilta vanhemmilta ja nämä taas omilta vanhemmiltaan jne jne. Syynä geeniperimän muotoutumiseen on myös se, että juuri tietyt ihmiset ovat jatkaneet sukua toistensa kanssa. Ominaisuudet ovat siis seurausta tietynlaisesta geeniperimästä, joka toisaalta on myös seurausta ihmisten valinnoista.
Kulttuurinen viitekehys määrittää maailmankuvamme peruslähtökohdat. Me suomalaiset elämme länsimaisessa kulttuurissa, jossa vallalla ovat luterilaisuuteen pohjautuvat kristilliset arvot. Nykyisessä globalisoituvassa ja maallistuvassa yhteiskunnassa ihmisten maailmankuva on kuitenkin yhä monisäikeisempi ja kulttuuriset vaikutteet entistä monimuotoisemmat. Käsitys ympäröivästä todellisuudesta ei ole enää niin yhtenäinen kuin vaikka sata vuotta sitten. Syitä ihmisen maailmankuvan muotoutumiseen ovat siis syntyminen tiettyyn kulttuuripiiriin ja ihmisen myöhemmin tekemät havainnot ja saamat kokemukset ympäröivästä todellisuudesta. Havainnot ja kokemukset syntyvät ihmisen toiminnan kautta. Luemme lehtiä ja kirjoja, matkustelemme, katsomme TV-ohjelmia jne jne. Kaikkia näitä toimintoja varten teemme valintoja ja valintaan on aina jokin syy, tiedostamaton tai tiedostettu. Taas nippu syitä ja seurauksia.
Sosiaalinen viitekehys koostuu ihmisen rooleista eri elämäntilanteissa. Esimerkiksi naisen yksityiselämän rooleja ovat äidin, vaimon, rakastajattaren, ystävän jne. roolit. Työelämän roolit ovat nekin oma lukunsa. Kaikkiin näihin rooleihin ja niihin liittyviin sosiaalisiin tilanteisiin liittyy sosiaalisia suhteita. Sosiaalisten suhteiden kautta ihmiset välittävät toisilleen ajatuksia, arvoja, asenteita, jotka muokkaavat toimintamalleja ja käyttäytymistapoja. Myös sosiaalisten suhteiden valinnan tai valikoitumisen taustalta löytyy aina jokin syy.
Kasvatuksen kautta vanhemmat siirtävät lapsiin omia arvojaan ja asenteitaan, oman maailmankuvansa aineksia. Kasvatus on osa sosiaalista toimintaa. Myös fyysinen ympäristö, jossa elämme, vaikuttaa käsityksiimme ympäröivästä todellisuudesta. Ja myös näiden tekijöiden taustalta löytyy syy-seuraus –suhteita.
Johtopäätökseni on, että ihmisen muotoutuminen juuri siksi, mitä hän on, on lukemattomien toisiinsa liittyvien tai toisistaan riippumattomien syy-seuraus -suhteiden summa. Mitään ei tapahdu pelkästään ihmisen sisällä ikään kuin sisäsyntyisesti.
Ja nyt päästään parisuhteeseen. Parisuhde on ihmiselämän kiinteimpiä sosiaalisia suhteita. Parisuhteen osapuolet ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään siten, että toisen ajatukset, arvot, asenteet ja niiden pohjalta syntyvät toimintamallit ja käyttäytymistavat väistämättä vaikuttavat myös toiseen. Tässä tullaan varsinaiseen asian ytimeen, uskottomuuteen johtaneeseen prosessiin. Päätös teosta, uskottomuuden ”suorittamisesta”, on pettäjän. Mutta se prosessi, ne syyt jotka ovat johtaneet tuon päätöksen tekoon, ovat seurausta pettäjän ajatusmallien ja käyttäytymistapojen muotoutumisesta. Ja koska petetty ja pettäjä ovat eläneet parisuhteessa tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään, EI PETETTY VOI OLLA ULKOPUOLINEN MYÖSKÄÄN USKOTTOMUUTEEN JOHTANEEN PROSESSIN OSALTA. Tämä pätee sekä parisuhteeseen, jossa on tiedostettuja ongelmia että parisuhteeseen, jossa osapuolet kokevat asioiden olevan hyvin.
Kolmas osapuoli on sitten asia erikseen. Näkemykseni mukaan kolmannen osapuolen osuus uskottomuuteen johtaneessa prosessissa voi olla kolmenlainen.
1. Kolmannen osapuolen astuminen kuvioihin voi olla suora seuraus pettäjän jo aiemmin tekemästä tietoisesta päätöksestä pettää. Siis pettäjä on jo päättänyt olla uskoton ja valitsee haluamansa kumppanin. Tällöin kolmas osapuoli EI OLE OSALLINEN pettämiseen johtaneessa prosessissa.
2. Kolmas osapuoli voi olla pettämisen laukaiseva tekijä; pettäjä tuntee seksuaalista halua kolmatta osapuolta kohtaan tai ihastuu tai peräti rakastuu tähän, ja seurauksena on uskottomuus. Tässä tapauksessa valmius (varmasti usein tiedostamaton) pettämiseen on jo olemassa pettäjän mielessä eli pettämiseen johtanut prosessi on jo ollut käynnissä. Kolmannen osapuolen laukaisemana tiedostamaton muuttuu tiedostetuksi ja lopulta toiminnaksi. Tällöin myös kolmas osapuoli ON OSA tätä pettämiseen johtanutta prosessia.
3. Kolmas osapuoli on sysäys, joka saa aikaan pettämiseen johtavan prosessin alkamisen pettäjän mielessä. Syyt tähän samat kuin kohdassa 2. Myös tässä tapauksessa kolmas osapuoli ON OSA pettämiseen johtanutta prosessia.
Ja ilman muuta kolmas osapuoli on aina kolmiodraaman osa, kun pettäminen alkaa, kun se jatkuu ja tavallaan läsnä vielä silloinkin, kun varsinainen uskottomuus tekoina on jo ohi.
Syiden ja seurausten pohtiminen ei tarkoita syyllisten etsimistä tai nimeämistä. Mielestäni kuitenkin kolmiodraaman jokaisen osapuolen - petetyn, pettäjän ja sen kolmannen - tulisi ymmärtää olevansa osa äärettömän monimuotoista syy-seuraus –suhteiden viidakkoa, osa kokonaisuutta.
Tässä olen siis käsitellyt sitä prosessia, joka johtaa uskottomuuteen. Kokonaan eri lukunsa on se, mitä tapahtuu uskottomuuden jatkuessa ja varsinkin sen jälkeen, kun uskottomuus on tullut petetyn osapuolen tietoon.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihminen tutkittu sieltä ja täältä, niin myös perimät ja muut sen sellaiset.Mies tai nainen ,kun on näin paljon tietoa silti pettää ja juo ja tupakoi ja ....,Tottakun puhutaan eikä aina keksitä selityksiä kaikki nämä on kivoja mutta pettäminenkin kuten muut kuuluvat kastiin kiellettyä.Jospa alettaisi alusta, lapsille asetetaan kieltoja pienenä,mutta kielletty kivaa ja mekö nyt ollan sitten aikuisia?Lapsiaikuisia jotka tykkää kielletyistä likeistä.
Kotona kun on tylsää, ja arki maistuu rutiinilta
niin onhan sekivakäydä vieraissa ja sitten selitellä kun akka tai ukko onsellainen ja sellainen,onha näytä oppeja kaikki kirjat ja catit täynä miten pitää toimia.
Onko uskottomuus osa parisuhteen kokonaisuutta vai ongelma?
Tässä ajattelumme ero ja siksi puhumme koko ajan eri asiasta.
Mutta kiitos edellisen viestiketjun kritiikistä, minusta varoittamisesta lukijoille. Kumpi on pahempaa: se, että ylläpidämme uskomuksia vai se, että enenevissä määrin uskallamme käyttää omaa järkeä; sekä maalaisjärkeä sellaisenaan että asettaa sen tarkastelun alle sen kyseenalaustaen?
Jotta johtopäätöksillä olisi merkitystä, on ne kyettävä osoittamaan järjestelmällisiksi, järkiperäisiksi ja tosiasioihin perustuviksi. Muutoin ne ovat subjektiivisen henkilön esittämiä omia uskomuksia, subjektiivisia mielipiteitä, ei sovellettavissa olevia yleistyksiä.
Siitä syystä olisi hyvä, että osoittaisit ajatuksesi edellä kuvatuin periaattein.
Kyllä, ajattelussamme on todellakin tässä kohtaa perustavaa laatua oleva ero. Kysymys, onko uskottomuus osa parisuhteen kokonaisuutta vai ongelma, on mielestäni täysin absurdi, täysin epärelevantti. Kuinka voi olla olemassa jokin ongelma, joka ei ole osa jotain kokonaisuutta, ongelma joka elää ikään kuin omaa elämäänsä irrallaan muusta elämästä ja ympäröivästä todellisuudesta? Väitän (maalaisjärjen ja edellä esittämäni pohjalta), että uskottomuus on ongelma, joka on osa parisuhdetta.
Ole hyvä kritiikistä, tosin se kritiikin esittäjä oli Se Toinen Eeva, en minä. Mutta allekirjoitan kyllä hänen mielipiteensä ja selvennän sitä vielä omasta näkökulmastani. Olet esiintynyt tällä palstalla jonkunlaisena tieteen airuena, ”tieteellisen totuuden” esittäjänä. Sinä esitit aloituksesi ”tieteellisenä totuutena”, minä omana mielipiteenäni. Näiden kahden välillä on selvä ero. Tieteen on aina oltava objektiivista ja näkemyksen on oltava kokonaisvaltaista, kun taas mielipide on aina subjektiivinen ja voi aivan hyvin halutessaan keskittyä yhteen näkökulmaan. ”Tieteellisen totuuden” esittäjänä sinun tulee ymmärtää vastuusi lukijakunnasta varsinkin, kun kyseessä on tällainen jo valmiiksi asenteellinen mielipideilmasto. Tieteen objektiivisuuden nimissä sinun on ”tieteellisiä totuuksia” esittäessäsi käsiteltävä kaikki asiaan liittyvät näkökulmat. Muussa tapauksessa syyllistyt, kuten Se Toinen Eeva sanoi, totuuden vääristelyyn ja propagandistiseen, tarkoitushakuiseen kirjoitteluun. Hyvä Filosohvi, mieti tätä, kun seuraavan kerran aiot esittää ajatuksiasi mielipidepalstoilla ja ymmärrä vastuusi!
Ja juuri edellä esittämäni takia oma kirjoitukseni korostetusti siis oli MIELIPIDE, minun näkemykseni asiasta. Vastuu on nyt lukijalla. Jokainen voi oman järjenkäyttönsä avulla pohtia ja kyseenalaistaa esittämiäni väitteitä ja näkemyksiä. Niiden ei ole tarkoituskaan olla totuus. Totuuden esittämiseen minulla ei ole mitään tarvetta. Kuten olen aiemminkin sanonut, voin vain pohtia ja kyseenalaistaa. Kirjoituksessani kyllä tasapuolisuuden vuoksi pohdin asiaa sekä petetyn että kolmannen osapuolen näkökulmasta.
Aloituksessani käytin nimenomaan maalaisjärkeä, jonka perään kyselet. Suosittelen itsekin lämpimästi kaikille järjen käyttöä. Tuntuu olevan valitettavan harvinaista puuhaa.
Filosohville =)))
Ensin ilkuitte siitä, että hän esitti OMIA teesejään, nyt siitä, että hän käyttikin teoriaa ja tiedettä - TUTKITTUJA ASIOITA - apuna.
Eeva, ajattele arkiajattelun ja uskomuksien tuotoksia. Noitavainot historiassa. Onneksi tiede kehittyi.. Maapallo uskallettiin kiertää sen jälkeen, kun uskomuksesta, että maapallo on pannukakku luovuttiin.. Eeva, 2000-luvulla pitäisi ottaa jo omien uskomusten lisäksi kaikkien ulottuvissa oleva tieto ja ymmärtämys käyttöön!
Ai, niin.. Anteeksi. Sinä suutut aina, jos joku ulkopuolinen puuttuu keskusteluun; kas, että ulkopuoliset saa kuitenkin kenen tahansa elämään puuttua.. Mutta sen olet osoittanut jo ajattelussasi, että sallit asioita oman mielesi mukaan.
Mutta minuakin jäi kiinnostamaan ne kysymykset, joita Filosohvi sinulle esitti. Filosohvilla oli perustelut väitteilleen, jotain, mikä on testattavissa ja todennettavissa. Kuinkas sinulla? Mutta tässä vastaat itse: sinulla on mielipide, joten voit keskittyä vain yhteen näkökulmaan, omaan mielipiteesi. Mutta kun sen tässä tiedostat, niin pitäisiköhän sinun tiedostaa sekin, että et voi silloin osoittaa kenenkään muun mielipiteen, tieteen tai teorian olevan väärässä.
Tutun oloisesta sävystäsi päätellen olet kommentoinut kirjoituksiani myös aiemmin. Valitettavasti en kuitenkaan pysty luomaan kokonaiskuvaa mielipiteistäsi, koska syystä tai toisesta et käytä nimimerkkiä.
Tieteessä ja tieteeseen pohjautuvissa kirjoituksissa ei sinänsä ole mitään moitittavaa; ongelma on se millä tavoin asiat esitetään. Sanon sinulle edelleen samoin kuin äsken Filosohville: haluan vain pohtia ja kyseenalaistaa, en esittää totuuksia.
Jo viikkoja sitten oli joku viestiketju käynnissä, jossa olit todella aktiivisesti mukana. Joku taisi silloinkin kommentoida, että argumenttien loppuessa et osaa lopettaa kirjoittelua vaan jatkat ja jatkat, koska haluat pitää itselläsi illuusion, että sanot viimeisen sanan ja olet näin ollen oikeassa. Lapsellista!
Tämä aloittamasi ketju ei ainakaan tuonut minulle mitään uutta ajateltavaa. Filosohvin "nurin perin" ajattelu on ollut virkistävää ja ehkäpä suurelta osin siksi, että hän pysyy koko ajan tosiasioissa. Muutenhan tämä palsta on täynnä ymmärrettävistä syistä aikamoisia tunteen purkauksia. Minusta tunteen purkauksetkin ovat mielenkiintoista luettavaa - oli ne sitten petettyjen, pettäjien tai salapanojen/rakkaiden kirjoituksia. Jotenkin valheellisinta luettavaa on "eevan" kaltaiset valheelliseen asiantuntijan kaapuun asettujat, jotka kuitenkin ovat selkeästi putkiajattelijoita eivätkä yritäkään ymmärtää muunlaisia mielipiteitä. Sori! Sinulla on varmaan itsestäsi erilainen mielikuva kuin mitä minä olen kirjoituksistasi päätellyt. Mutta sellaisia ihmisiä on maailma täynnä, joiden minäkuva on erilainen kuin muiden kuva heistä.
Tämän ketjun aloituskirjoituksessa Eeva kertoi tyhjentävästi sen, mitä itsekin asiasta ajattelen: uskottomuus on osa parisuhdetta, mutta se ei tietenkään poista sen ongelmaluonnetta. Toki se on ongelma, mutta miten se voidaan nähdä parisuhteen ulkopuolisena asiana, mikäli 50 % salasuhteen osapuolista kuuluu myös parisuhteeseen?
Vielä haluaisin sanoa Filosohvin nk. tieteellisyydestä erään kriittisen sanan. Hän käyttää alkuperäiskirjoituksensa tausta-aineistona Suomi24-palstalle kirjoittavien toisten naisten kirjoituksia ja pitää tätä validina (= luotettavana) tieteellisenä otoksena. Validi otos on sellainen, joka mahdollisimman tarkkaan vastaa koko kohderyhmän rakennetta, eli Filosohvi olettaa, että Suomi24-palstalle kirjoittavat toiset naiset ovat läpileikkaus Suomen kaikista toisista naisista. Itse rohkenen suuresti epäillä tätä(kin) yleistystä. Työskentelen itse medioiden parissa ja joudun usein tekemisiin mediankäyttötutkimusten kanssa, ja kyllä totuus on se, että säännöllistä nettikirjoittelua harjoittaa edelleenkin melko pieni osa Suomen kansasta. Lisäksi luulen, että uskottomuus on jo aiheena niin tulenarka, että moni toinen nainen haluaa pitää 100-prosenttisen salaisuuden eikä siksi kirjoita aiheesta edes anonyyminä nettipalstalle.
Ja täällä olevista kirjoituksista taas pienellä tekstianalyysillä on huomattavissa, että niiden sävy on useinkin tarkoituksellisen provosoiva ja uhitteleva. Sanoisin, että mikäli tieteellisesti ajatteleva käyttäisi niitä lähteenä, hänen tulisi suhtautua niiden todenperäisyyteen erittäin suurella varovaisuudella.
Filosohville ja muille: olen todellakin toinen henkilö kuin Eeva. Häntä ei tule syyttää kahdella nimellä kirjoittamisesta. Minä se varoitin, ja tulen edelleen varoittamaan, lukijoita tieteellisyyteen verhotusta mielipidekirjoittelusta. Eeva on rehellisempi, koska hän sanoi suoraan kirjoituksensa edustavan hänen omaa näkemystään. Nimimerkki "Yksi palstalainen" edellisessä kirjoituksessa sanoo Filosohvin pysyttäytyvän koko ajan tosiasioissa - niinpä, mutta eihän se vielä riitä koko totuuteen. Yhtä tärkeää on tietää, mistä ne tosiasiat on poimittu ja millä kriteereillä, ja mitä muita asiaan vaikuttavia tosiasioita on jätetty pois.
Jotenkin uskon, että Filosohvin on älykkäänä ihmisenä pakko itsensäkin tämä kyllä ymmärtää.
Filosohvi on nimenomaan korostanut koko ajan sitä, että (suora lainaus) ja hän on nimenomaan ihmetellyt sitä ristiriitaa oikeassa elämässä ja täällä anonyymisti heitetyissä kommenteissa mitä uskottomuuteen liittyy.
Et itse tajua edelleenkään, että toistuvasti syyllistyt perättömään lausumaan; nyt jo vääristelet toisen sanoja! Mitä tulee seuraavaksi??!!
Ja ihme, että kukaan muu ei joudu selittelemään nimimerkkinsä takaa, että en ole sama kuin se.. Itse en ainakaan olisi moiseen edes kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kun varta vasten halusit meidän lukijoiden sen huomaavan, niin syytä muistaan, että todellakin, näiden kirjoitusten - kuten juuri sinun - luotettavuus on kyseenalaistettava.
Mutta nyt suora kehoitus: älä enää anna toisista perättömiä lausumia. Tajua, että se on rikos, myös netissä, anonyymistikin tehtynä. Kaikki kirjoittajat voidaan tarvittaessa tai asianosaisen tehdessä rikosilmoituksen, jäljittää.
on määritelty jokaisessa aloituksessa erittäin hyvin.
On ikävää, jos muuta keinoa ei löydä enää keskustelun jatkamiselle kuin tämän tolkuttoman syyttelyn. Eikös sinulle joku ole jo jossain toisessa ketjussa sanonut, että perätön lausuma on rikos!
Ja jos kerta median parissa töissä, niin sinun pitäisi todellakin tietää tämä tarkkaan. Toivottavasti joku tekee sinusta ilmoituksen. kerroit vielä työaikanasi kirjoittelevasi tänne. Tehtailet siis rikoksia työaikan.. Mielenkiintoista.
Jaaha, nyt sitten uhitellaan jo oikeustoimilla. Veikkaanpa, että kirjoitukseni ei tosiaankaan anna laillista perustetta minkäänlaiseen syytteeseen. Näyttää olevan keinot vähissä, kun enää ei sanallinen puolustautuminen riitä. Voi sinua. Sitäpaitsi en ole missään vaiheessa väittänyt kirjoittavani työajalla – ja vaikka olisinkin, mistä tiedät vaikka olisin yksityisyrittäjä, osakas tai muuten johtajatasolla? Entäpä jos saan ihan itse päättää, miten käytän työpäiväni?
Mutta koska luetun ymmärtäminen tuntuu olevan täällä kovin venyvä käsite, en katso että täällä enää juurikaan kannattaa vängätä. Toivotan onnea Eevalle ja kiitän kiinnostavista puheenvuoroista. Mukava havaita, että laajempaakin perspektiiviä löytyy jostain – ehkäpä enemmänkin tämän palstan ulkopuolelta.
itsellesi! Olet pelastanut päiväni monta kertaa näiden erittäin turhauttavien ns. keskustelujen aikana. Hyvää jatkoa sinulle!
Vastasit omaan viestiisi. Mutta kellepä muulle olisit sanasi voinut osoittaa ;). Että harvinaisen osuva kommentti Se Toisen Eevan aatoksiin..
Miksi ihmeessä olet niistä tehnyt turhauttavia?! Pitää osata ja älytä katsoa sinne peiliin välillä, ennen kuin muita syyttää. Ja keskusteluketjut on osanottajien yhteistuotos. Sinun viestit ovat aiheuttaneet tietynlaisia vastauksia. Yritä nyt hyvä ihminen muistaa se meille tolkuttamasi "osa kokonaisuutta" ideologia. Sinä olet osa keskustelujen kokonaisuutta.