Olen 40-vuotias, jota on jo pari vuotta työ ottanut päähän. Olen toiminut samalla alalla liki samanlaisissa tehtävissä 20 vuotta, ja nyt olen totaalisen kyllästynyt. Työ ei tarjoa enää mitään uutta.
Hallitsen työni, mutta ongelma on "kuoleva ala". Alani työpaikkoja ei ole juuri muualla tarjolla.
Opiskelemaankin olisi mielenkiintoistä lähteä ja vaikka vaihtaa alaa. Mutta miten sen asuntovelkainen lapsiperheen elättäjä toteuttaisi?
Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa? Miten ratkaisitte asian?
Hallitsen työni, mutta ongelma on "kuoleva ala". Alani työpaikkoja ei ole juuri muualla tarjolla.
Opiskelemaankin olisi mielenkiintoistä lähteä ja vaikka vaihtaa alaa. Mutta miten sen asuntovelkainen lapsiperheen elättäjä toteuttaisi?
Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa? Miten ratkaisitte asian?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Parhaita vaihtoehtoja ovat oppisopimuskoulutus, jossa sinulla toki pitää olla työpaikka jo valmiin. Toinen vaihtoehto on työvoimapoliittinen koulutus, jossa voit suorittaa esim. ammattitutkinnon vajaassa vuodessa. Kolmas vaihtoehto on koulutuspäiväraha. Katso siitä netistä. Jos sinulla on 10v työkokemusta ja 86 päivää työttömyyttä, olet siihen oikeutettu.
Toisaalta kannattaa miettiä vielä kerran. Ensiksikin alat olla siinä iässä että olet jo liian vanha uusiin töihin (työnantajien mukaan olet jo ikäloppu), toiseksi kaikki työt ovat yhtä rasittavia pitemmän päälle, palkka tuskin nousee vaikka opiskeletkin koska nykyään ei makseta palkkaa vaikka olisi kuinka opiskellut. Ja jos huonosti käyt (todennäköisesti) joutuisit työttömäksi, jos lopetat työt nykyisessä paikassa.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Stressaava työ, palkka kohtalainen, mutta huono työilmapiiri ja huonot esimiehet. Sain tarpeekseni ja irtisanoin itseni viime toukokuussa. Olen 41- vuotias ja varmasti jo monen työnantajan mielestä ikäloppu. Olen nyt onnellisempi työttömänä kuin töissä ollessani. Uskon kuitenkin vielä löytäväni töitä. Minulla on hyvä koulutus ja pitkä työkokemus. Huonossa työpaikassa ei kannata kärvistellä. Elämä on elämistä eikä työpaikkoja varten.
Jouduin työttömäksi vakituisesta työstäni yli 10 v sitten. Olen tehnyt työttömyystöitä ja käynyt kursseja, mutta tutkinto puuttuu. Sanotaan, että sama mitä työtä tekee, vaan ei se ole näin. Teen nykyisin työtä (määräaikaisena), josta en pidä ja lähden töihin joka aamu pala kurkussa, mutta jotenkinhan ne laskut vaan täytyy maksaa. Yli 40 v ei pääse enää minnekään töihin onhan se jo kokeiltu ja kuultu, työnantajatkin sanovat suoraan etsivänsä nuorempia työntekijöitä. Yritä jaksaa ja kysy pomoltasi työnkierron mahdollisuutta.
Voi v ku ottaa pattiin tuollaiset. Kuten otsikossani jää työttömäksi ja kituuta sillä.
Tyhmäkö olet kun et ymmärrä miten etuoikeitettu olet.
Ei ole etuoikeutettu olo jos työssään ei viihdy! Tiedän mitä tarkoittaa lähteä töihin kun oksettaa ajatuskin, enkä tarkoita kuvaannollisesti vaan konkreettisesti. Työssään voi joutua olemaan pakosta; asuntolainan maksut ja muu eläminen ei ole ilmaista ja ne on pakko hoitaa. Jos muuta ei ole tarjolla niin minkäs teet, hampaat irvessä vaan eteenpäin. Naisihmiset voi joutua inhottaviin luokkoihin; työtä on oltava ja palkkaa saatava, mutta pomo lääppii tms. Moni on hiljaa ja jatkaa töitä. Sad but true...