Viisi kuukautta sitten meillä oli ero lähellä, koska petin vaimoani. Haimme eropaperit ja nyt kun ajattelen teimme kaikki liian hätäisesti, sovimme asiat koska molemmat halusimme jatkaa avioliittoamme ilman taka-ajatuksia. Menimme kahvilaan, jossa juttelimme ja päätimme yrittää yhdessä. Olemme käyneet keskustelemassa asioistamme asiantuntijoiden luona, vaimo on käynyt myös psykologilla. Onko kenelläkään samanlaista tunnetta, että petettyä syyllistetään enemmän kuin pettäjää näissä keskusteluissa? Muutamassa paikassa on tullut kuitenkin ihan asiallista keskustelua. Kuitenki yritämme kokoajan järjestää asioitamme yhdessä ja keskustella kaikista asioista ettei tarvitse miettiä niitä yksikseen. Olemme huomanneet, että ne pienet teot, jotka olivat aikaisemmin unohtuneet elämästämme ovat nyt tulleet tavaksi, joka on ihanaa. Helppoa tämä ei tule olemaan. Kaikille jotka käytte samaa läpi toivotamme onnea.
Takana on 20 vuotta yhteistä elämää, jossa molemmat käyvät töissä ja helposti unohtavat toisensa, elämä vie mennessään ja arki syö kaikki voimavarat. Luottamuksen rakentaminen vaatii kaiken alusta aloittamisen, ihan niin kuin uudessa suhteessa, tuntemattoman ihmisen kanssa. Kaikesta huolimatta olemme ehkä tämän jälkeen paljon vahvempia yksin tai yhdessä. Tavoite on kuitenkin, joskus yhdessä asua hirsimökissä kahdestaan ja käydä lastenlapsia tervehtimässä yhdessä liikenteen tukkona autolla.
Takana on 20 vuotta yhteistä elämää, jossa molemmat käyvät töissä ja helposti unohtavat toisensa, elämä vie mennessään ja arki syö kaikki voimavarat. Luottamuksen rakentaminen vaatii kaiken alusta aloittamisen, ihan niin kuin uudessa suhteessa, tuntemattoman ihmisen kanssa. Kaikesta huolimatta olemme ehkä tämän jälkeen paljon vahvempia yksin tai yhdessä. Tavoite on kuitenkin, joskus yhdessä asua hirsimökissä kahdestaan ja käydä lastenlapsia tervehtimässä yhdessä liikenteen tukkona autolla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
suhteenne onnistuu kaiken kokemanne jälkeenkin. Itselläni ei ole kokemusta siitä, että olisin pettänyt, mutta minua kyllä on petetty joskus vuosia sitten, mutta sitä ei voi verrata teidän tapaukseen, koska suhteemme oli silloin ihan alussa ja loppuikin siihen kun miesystävä meni pettämään. Vaatii varmasti paljon vaimoltasi, että vielä jaksaa yrittää, mutta jos rakkautta on, niin miksi pitäisi kaikki heittää menemään, jos mahdollisuudet onnistuakin yhä on. Toivon sydämestäni, että pääsette tavoitteeseenne ja sitten joskus tulevaisuudessa saatte asua hirsimökissä yhdessä ja olla liikenteessä tien tukkona kiireisille kuskeille :))
Niin rakkautta on mutta riittääkö se, tähän tarvitaan molemminpuolinen tunne ja vastuu. Miksi joskus kaikki loppuu niin nopeasti, olemmeko liian hätäisiä vai emmekö anna itsellemme mahdollisuutta korjata virheitä. Avioliiton jatkuvuutta ei kuitenkaan aja taloudellinen tilanne vaan tosi rakkaus ja tunne ihmistä kohtaan, joka oli hetken aikaa todella kadoksissa. Luottamuksen palauttaminen tällaisen jälkeen tekee todella kipeää mutta alköö koskaan unohtako sitä toistenne läsnäoloa pienikin koskettelu ja aamukahvin tarjoaminen tuntuu siltä, että minä välitän sinusta. Tätä samaa voimaa toivotamme kaikille näistä asioita pohdiskeleville. Joskus täytyy antaa anteeksi vaikka se tuntuu vaikealta, anteeksianto ja luottamus täytyy ansaita uudelleen ja siihen vaaditaan tekoja ja tekoja yhä uudelleen. Helppoa se ei ole kummallekaan, kerrotaan omista tunteista ja uskalletaan luottaa toisiinsa. Parisuhde ihan oikeasti perustuu vain luottamukseen ja puhumiseen, emmehän ole ajatuksenlukijoita. Jos ei uskalla puhua omista tunteistaan on aivan turha lähteä uudelleen yrittämään. Me koitamme kaikin tavoin puhua niin hyvät kuin pahatkin olot toisillemme.
Meillä on myös samanlainen tarina nyt kohta takana.Mies jäi kiinni pettämisestä ja siitä yritetään selvitä.En tiedä onko haittaa vai hyötyä siitä että mies kertoi tosi yksityiskohtaisesti pettämisen tapahtumien kulun, kun sitä tenttasin.Minulle kun tuli aina joku "filmi" heidän tekemisistään silmien eteen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mies ehkä katuu ja pelkää mitä se tekee minulle myöhemmin mutta itesestäni tuntuu että mielummin tiedän asioiden todellisen kulun kun oman mielikuvituksen tuotteen koska se on aina rankempi.
Kyllähän tämä on aikaajoin vielä (onneksi ei kestä kauan) tosi rankkaa kun asia rävähtää silmien eteen ja pyörii nauhana läpi.Tulee vaan kaamea tunne että se todella on tapahtunut!!
Onneksi meillä tuntuu rakkauta riittävän ja joka päivä lisää yhdessä vahvistaa meidän liittoa!
Meillä oli takana kolmekymmentä yhteistä vuotta. Kun puolisoni kertoi sivusuhteestaan, olisin antanut hänelle heti eron, hän ei sitä halunnut, vaan pyysi vielä edes yhtä viikkoa kanssani. Yritimme löytää toisemme, kävimme perhetarapiassa ja kumpikin puhui erilaisten asiantuntijoiden kanssa. Eropaperitkin teimme, ne peruimme kun palasin kotiin.
Kävimme perheterapiassa yhdessä seitsemän kuukautta. Ne keskustelut auttoivat aluksi, mutta sitten vähitellen koin yhä vahvemmin olevani syyllinen - en päässyt helposti yli tapahtuneesta. Jopa puolisoni huomasi miesterapeutin asenteellisuuden. Niinpä sitten terapiassa käyntimme jälkeen tilanne oli aina vain pahempi ja viimeisen käyntikerran jälkeen muutin pois kotoa. Kun sitten palasin kotiin, päätimme yrittää selvitä yhdessä ilman perheterapeuttia.
Mielenterveystoimiston terapeutti, itse eronnut nainen, oli sitä mieltä, että pettäjäpuoliso saa jäädä. Kun pelkäsin puolisoni kuolevan syyllisyydentunteeseensa ja vaikeisiin sydänoireisiinsa terapeutti kehotti ajattelemaan: "No menipä se helpolla."
Eniten apua olen saanut taitavalta miespsykiatrilta, itse petetty ja jätetty, joka aina löysi ne voimaa antavat sanat, jotka kantoivat seuraavaan tapaamiseen asti. Hän myös auttoi ymmärtämään puolisoni käytöstä ja omaanikin.
Olen iloinen, kun olette päättäneet jatkaa yhdessä - vuosien onnellista elämää ei kannata heittää pois yhden virheen takia. Erota voi myöhemminkin, ellei uuden rakentaminen onnistu. Mutta jos eroaa, on aina vaikeampi palata yhteen, vaikka eroa myöhemmin katuisikin. Olette valinneet sen vaikeamman tien, mutta ette ole ainoita. Tuhannet parit ovat onnistuneet ja elävät nyt onnellisina yhdessä. Lämpimin ajatuksin Petetty
Oli mielenkiintoista lukea tekstiäsi, myös minulla on ollut näissä erilaisissa pariterapioissa sellainen tunne, että minä, se petetty osapuoli, olenkin syyllinen. Ensin alkuun en huomannut mutta nyt kun ollaan käyty vähän useammassa paikassa ja eri ihmisten luona niin, selvästi kuultaa läpi, että syyllistä minusta tehdään. Terapeutit tai henkilöt, joiden luona olemme käyneet yhdessä, ovat olleet naisia. Olen myös kokenut, että niin kuin sinäkin parhaan avun olen saanut psykologilta, ihmiseltä, joka ei neuvo, ei syyllistä, kuuntelee ja herättää puheillaan ajatuksia, niin minun kuin mieheni käyttäytymisestä.