En ole perehtynyt palstaan enkä siis tiedä, lukeeko kirjoituksia paljon parisuhteessa olevat miehet (ja naiset tietenkin myös), jotka harkitsevat pettämistä tai ovat juuri kohdanneet kiusauksen ryhtyä moiseen...
Kun parisuhde tuntuu olevan pelkkää rutiinia ja tuntuu, että on kyllästynyt katsomaan toisen naamaa päivästä toiseen, alkaa kaipaamaan jotain muuta. Uusi nainen voi vaikuttaa kiehtovalta ja uudelta ja joskus todellakin ihastuu syvästi toiseen ja tekisi mieli antaa tunteiden syventyä. Mutta enemmin tai myöhemmin asia kostautuu. En tarkoita ehkä siinä mielessä, että pettäminen koetaan olevan "väärin", vaan lopulta voi tulla omatunnontuskia ja tilanne muuttuu yhä raastavavammaksi. Vaikka siihen luulisi turtuvan niin asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.
Kyse ei ole vain puolisosta, joka tahtomattaan joutuu kokemaan tuskaa pettämisen johdosta... vaan siinä kärsii kaikki osapuolet. Tiedän, että sivusuhteessa on niitä hyviäkin puolia ja ihania hetkiä. Mutta lopulta nettosumma on aina negativiinen eikä siinä ikinä voi tulla onnellista loppua. Jos suhde on niin huono, ettei usko jaksavansa elää siinä, on keskusteltava parinsa kanssa ja sen mukaan joko erota tai selvitettävä asia.
Kirjoituksesta ei nyt tullut sellainen kuin piti, mutta tarkoitus oli kuitenkin vedota näitä ihmisiä harkitsemaan asiaa ja käyttämään aluksi kaikki muut keinot. Varmasti löytyy niitäkin, joita ei ahdista missään vaiheessa pettää toista eikä ihmisiä voi jakaa hyviin tai pahoihin. Mutta haluan uskoa, ettei lopulta ihmiset kallistuvat hyvään - niinkuin pettämistä harkitsevatkin. Tuskin minäkään siinä onnistun, mutta teille koituu myös tuskaa ja toivoisin, ettette joutuisi sitä kestämään. Ilman tulenpalavaa rakkauttakin voi toista ihmistä kunnioittaa.
Vaimoille/avovaimoille, jotka ovat joutuneet petetyiksi..En tiedä mitä sanoa, muutakuin toivoa että elämänne palaa raiteilleen ja olette onnellisia. Sille, jota itse ollut loukkaamassa aikoja sitten; Anteeksi, vaikka tiedän ettei sellaisia asioita voi anteeksi antaa.
Terveisin, virheitä tehnyt, niistä oppinut ja vieläkin katuva
Kun parisuhde tuntuu olevan pelkkää rutiinia ja tuntuu, että on kyllästynyt katsomaan toisen naamaa päivästä toiseen, alkaa kaipaamaan jotain muuta. Uusi nainen voi vaikuttaa kiehtovalta ja uudelta ja joskus todellakin ihastuu syvästi toiseen ja tekisi mieli antaa tunteiden syventyä. Mutta enemmin tai myöhemmin asia kostautuu. En tarkoita ehkä siinä mielessä, että pettäminen koetaan olevan "väärin", vaan lopulta voi tulla omatunnontuskia ja tilanne muuttuu yhä raastavavammaksi. Vaikka siihen luulisi turtuvan niin asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.
Kyse ei ole vain puolisosta, joka tahtomattaan joutuu kokemaan tuskaa pettämisen johdosta... vaan siinä kärsii kaikki osapuolet. Tiedän, että sivusuhteessa on niitä hyviäkin puolia ja ihania hetkiä. Mutta lopulta nettosumma on aina negativiinen eikä siinä ikinä voi tulla onnellista loppua. Jos suhde on niin huono, ettei usko jaksavansa elää siinä, on keskusteltava parinsa kanssa ja sen mukaan joko erota tai selvitettävä asia.
Kirjoituksesta ei nyt tullut sellainen kuin piti, mutta tarkoitus oli kuitenkin vedota näitä ihmisiä harkitsemaan asiaa ja käyttämään aluksi kaikki muut keinot. Varmasti löytyy niitäkin, joita ei ahdista missään vaiheessa pettää toista eikä ihmisiä voi jakaa hyviin tai pahoihin. Mutta haluan uskoa, ettei lopulta ihmiset kallistuvat hyvään - niinkuin pettämistä harkitsevatkin. Tuskin minäkään siinä onnistun, mutta teille koituu myös tuskaa ja toivoisin, ettette joutuisi sitä kestämään. Ilman tulenpalavaa rakkauttakin voi toista ihmistä kunnioittaa.
Vaimoille/avovaimoille, jotka ovat joutuneet petetyiksi..En tiedä mitä sanoa, muutakuin toivoa että elämänne palaa raiteilleen ja olette onnellisia. Sille, jota itse ollut loukkaamassa aikoja sitten; Anteeksi, vaikka tiedän ettei sellaisia asioita voi anteeksi antaa.
Terveisin, virheitä tehnyt, niistä oppinut ja vieläkin katuva
Vastaukset 8
Vanhimmat
kaikkien pitäisi oikeasti miettiä, että ei se sivusuhde onnea tuo. Vaan varastaa siltä alkuperäiseltä suhteelta. Tietenkin alkujännitys tuo ihanan tunteen uuteen suhteeseen, mitä tavallisessa arjessa ei ole vuosiin kokenut. Mutta jos alkaisi samalla tavalla liehitellä omaa vaimoa/miestään ja panostaisi siihen, niin kyllä omakin puoliso alkaisi lämmetä uudella tavalla.
Itse olin eräänlainen toinen nainen, vaikkei seksiä ollutkaan. Pyydän myös anteeksi osuuttani enkä suosittele kenellekään suhdetta varattuun, vaikka se alkaisi kuinka viattomasti ja tuntuisi kuinka hyvältä tahansa. Kuten aloittaja totesi, pettämisen saldo on aina negatiivinen loppujen lopuksi. Vaikkei heti, mutta vuosien päästäkin sen voi oivaltaa ja vain ihmetellä, miten olikaan niin tyhmä..Ja tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Onneksi kuitenkin sinä "toinen nainen", kadut tekemääsi. Se sentään todistaa, että et ole tunteeton ja omatuntosi ei ole täysin paatunut. Siitä on hyvä jatkaa parempaan huomiseen. :)
Hyvää miestä voi kaksikin naista rakastaa. Ei, emme ole olleet yhdessä "sillälailla".
jos pettäminen ei ahdista eikä aiheuta mitään negatiivisia tunteita, päinvastoin? suurta iloa ja fyysistä mielihyvää?? ja ruummiillisen puolen lisäksi "salarakkaasta" voi olla hyötyä myös henkisellä puolella. hänestä voi tulla hyvä ystävä jolle voi puhua kaikki asiat maan ja taivaan väliltä. näin meillä.
Mutta VOIKO noinkin olla!?
Tuottaahan se mielihyvää ja onnentunnetta. On tietenkin tapauksia, keille ei tule näitä henkisiä tuskia. Ihmisiä ei voi lajitella yhteen kategoriaan. Vaikka sitä kuinka paljon tukea antaisi sille varatulle, niin se ei kuitenkaan auta pyyhkimään kaikkea pois. Syyllisyydentuonto jää silti roikkumaan ja vaikkei se vaivaisi, niin onhan siinä sitä salailua ym. stressaavaa. Omalla kohdallani se meni jopa siihen pisteeseen, että en kohdistanut sitä ainoastaan itseeni vaan myös tähän mieheen. En tiedä yleistä käsitystä, mutta ei se aina mene niin, että tässä salaisessa suhteessa kaikki on ruusuilla tanssimista ainakaan pitkään kestäneessä suhteessa. Ei kai siihen suhteeseen ajaudutakaan jos ei niitä hyviäkin puolia ole. Ei ole minun oikeuteni enkä edes halua mennä sanomaan mikä väärin tai mikä ei..mutta löytyy paljon niitäkin ihmisiä, joista ei ole pettämiseen vaikka niin itse luulisivatkin.
En osaa noista seksisuhteista mitään sanoa. Jälkeenpäin silmät ovat vain avautuneet sille, kuinka paljon ukkomiehet hakevat passiivisesti tai aktiivisesti pakotietä uskottomuuden avulla. Enhän minä heidän tauoistaan voi tietää, tekisi vain ravistella juuri näitä jotka eivät ole ikinä olleet uskottomia etteivät menisi sille tielle, jo itsensäkin takia! Kaikki heistä eivät ole niin "paatuneita" kuin uskovat olevansa.
Tietääkö puolisosi pettämisestäsi? Tuottaako se iloa myös hänelle?
..terapeuttinen salarakkaussuhde..HAH ja hah..eikä mitään tunnontuskia.Tunteeton? Tunnevammanen? Onko terapeuttisi näihin alueisiin antanut terapiaa, vai liekö havainnut puutoksia.. Onko viehätys siinä, että sa tehdä salaa..siis salarakkaudessa. Kannatteisiko antaa ero aviopuolisolle ja vapauttaa hänet elämään omaa onnellista elämää ilman sinun salaisuuksiasi. Uskon hänen elämänlaatunsa paraevan huomattavasti vapauduttuaan pois kaikesta salamyhkäisyydestä. Näin uskon vaikken puolisoasi tunne. Ja vielä, sitten saat rauhassa harrastaa harrastuksiasi. Jos vielä viehättää..
Siis ei pelkän jännityksen takia kannata hyvää puolisoa menettää. Pitää sopia pelisäännot; siis meiilä se meinaa pelkkää seksiä. Mitään muuta emme saa harrastaa suhteemme ulkopuolella.