kestävä ja onnellinen suhde -miten?

jos haluaa pitkän parisuhteen pitää olla valmis sietämään myös sellaisia aikoja kun suhde ei toimi-- niitä on nimittäin jokaisessa parisuhteessa!
itselläni on 15 v.vanha suhde ja voin kertoa,että jokaisen vuoden eteen on pitänyt kestää kaikenlaista - suurin osa elämästä on arkea,juhlaa on vain silloin tällöin...
itsekkäitä olemme olleet kummatkin,eikä avoimuuskaan toimi..ehkä anteeksianto on kaikista tärkeintä ja uskollisuus.
Ihastuminen johon kuhun on ihan normaalia ja sellaista on sattunut meilläkin(lähes tulkoon joka päivä kummallekin).Mutta jokaiseen tunteen perässä ei kannata lähteä elämäänsä muuttamaan,eihän siitä voi siten tulla koskaan mitään!

Pitkä parisuhde on kaikista eniten tahdon asia!

Kerron vain oman kokemuksen. Avioliittoa pitää hoitaa, se ei vain onnistu tai epäonnistu itsestään. Arki ja rutiinit tulevat jokaiseen liittoon, silloin tai jo ennen pitää olla suunnitelmia.
Selviytymiskeinoja voi olla yksi yhteinen harrastus, mikä tahansa, ulkoilu, säilöminen, futismatsit, leffat. Toinen yksi yhteinen haave, ulkomaanmatka, mökki, siitä puhuminen ja vaikka pikkuhiljaa toteuttamaan.
Kirkolla on ainakin jossain kursseja onnellisille pareille, ei tuputeta uskontoa ja on kuulemma valaisevaa.
Meillä oli heti alussa yksi yhteinen päivä, molemmat oli kirjoittanut kolme huonoa asiaa viikon varrella ja kolme hyvää, joskus verenpaine nousi, mutta kun oli pikkuhyvää pöydällä ja jopa keskustelutaitoa, saatiin mennä lakanoiden väliin rakastuneina. Lasten syntyessä ja yhteinen aika vähissä kävi kriisikin, kunnes uudelleen löysimme tuon kirjoittelun, perjantai-iltana kymmenen jälkeen, kun jälkikasvu nukkui.
Yksi asia pitää painaa mieleen, toista ei voi muuttaa, hänet on hyväksyttävä vikoineen, täydellistä ei ole. Meillä menee hyvin, toivottavasti olet löytänyt sen oikean etkä pelkää vastoinkäymisiä. tv 26v avioliittoa takana

että asioiden eteen täytyy tehdä jotain. Tuntuu vaan , että kun näin parhaan naimaiän ohittaneena löytää onnen, soisi sen jatkuvan ja jatkuvan... Onneksi meillä onkin yhteinen harrastus, jonka puitteissa tutustuttiinkin ja molemmilla intressejä ja halua uusien asioiden tutkimiseen (yhdessä ja erikseen).

Se se on :)

Eipä se aina ole se onnikaan niin sanottua.Ei sitä ulkopuoliset aina tiedä millaista elämä on kun ei ole muita katsomassa ja kuuntelemassa.Itse olen todistanut paria ikävää tapausta,jossa nämä kaikkien niin ihannoimat liitot olivatkin alistussuhteita ,oikein viimesen päälle.Kaikki meni niin kauan hyvin,kunhan toinen osapuoli teki niinkuin se toinen määräsi.Lopulta katkesi kamelin selkä.Ikävä homma.Mutta se osoittaa kuinka vähän ulkoapäin voi asioita tietää.Toki kunnollisia suhteita voi muodostua,ihan tasapuolisena,mutta silloin täytyy molempien kehittyä rinnakkain,ja hyväksyä siten ne toisen muutokset.Se ei ole helppoa,sillä joskus ihminen voi muuttua niin paljon että tulee täysin vieraaksi.Väkisin siitä ei tule mitään.

Kun kaksi vaikean suhteen kokenutta liittoutuu, osaa kumpikin kunnioittaa hyvää suhdetta ja toimia niin että se säilyy.

Eli, koetusta pitää ottaa oppia - jopa uutta kumppania valitessaan.

Tutustu kumppaniisi oikein kunnolla ennenkuin solmitte avioliiton.
Tarista hanen arvomaaailmansa, tyomoraalinsa, henkiset kiinnostukset jne. Seksi on, varsinkin alkuvaiheessa aivan kaukana,listan hantapaassa.
Sitten ja vasta siten kun tunnet toisen hyvin ja han vastaa asettamiasi tasoja ja arvoja voit ajatella hanta pitkalla tahtaimella.
Tuo vaihe saattaa kestaa puoli vuotta, vuoden ehka jopa kaksikin.
Aivan liian usein hyokataan sekstailemaan, tuskin edes nimea tiedetaan. Siita sitten toivotaan etta tama nyt on se ihana unelmien kumppani. Luullaan ja kuvitellaan etta toinen on sita mita itse haluaa.Mutta kun toinen onkin aivan eri ihminen! Yksi kaunis hetki ja kupla poksahtaa.

Jos olisi viitsinyt nahda vaivaa oppia tuntemaan toinen ensin, saastyisi niin monelta turhalta,taysin tahallaan aikansaaduilta kyyneleelta.

Sitten tietenkin kun avioliitto on solmittu ja yhteinen taival alkaa, jatkuva toisen kunnioitus ja arvostus kuuluu jokapaivaiseen elamaan. Mutta tassa vaiheessa se onkin aivan luonnollista, onhan itse harkiten valinnut kumppanin jota aidosti voi kunnioittaa.
Henkinen tukeminen on molemminpuolista, kumpikin aina tarpeentullessa vuorollaan.

kun ei salaa toiselta yhtään mitään homma toimii.Kaikesta on pystyttävä puhumaan avoimesti.