En tiedä olenko edes oikealla fooru
milla kirjoittaessani tänne.
Lyhysesti ja ytimekkäästi kuitenkin.
Olen juuri eronnut mies, kesällä,. meillä meni se ero niin että lapset jäivät minulle, yllätys loppupeleissä minullekkin.
Homma on kuitenkin mennyt mielestäni olosuhteisiin nähden helvetin hienosti, me pärjätään tosi hyvin, kai.
No yks syy siihen eroon oli se vanha kunnon brenkku, meillä oli toisinaan, eli siis aivan liian usein tosi kosteita viikonloppuja.
Nyt olivat "taas" lapset äidillään tämän parillisen viikonlopun.
Olin eilen viettämässä sitä omaa aikaa, olin taas dokaamassa ja bilettämässä, kun soi puhelin. anoppi, siis ex-anoppi, soittaa ja ilmoittaa että täällä ollaan täydessä kännissä ja tyuolit lentelee ja muksut saa kuuulla olevansa vaan pelkkä riesa.
Kaikkee muuta paskaa siihen päälle, ei voi oikeestaan kirjottamalla kertoa koko tarinaa, se vaan on jotenkin niin tavallinen, mutta silti niin saatanan kova juttu kun se kohdalle osuu.
Se just miten ihminen voi muuttua niin paljon siitä mikä hän oli, ei ketään voi mihinkään muottiin pistää, mutta jos äiti oli kuitenkin "äiti" joskus lapsilleen ja nytr lyödään koko homma ihan paskasi, kun ei voi tajuu miten ihminen voi muuttua ihan toiseksi,sitä vittu ei tajuu.
En tiedä ihan tarkkaan mitä edes yritän kertoa, mulla vaan on on nii helvetin paha olla, miks mä edes kannan murhetta ex:ästä, ihan tosi luulin jo päässeeni siitä irti.
Mä tiedän senkin että minun on ihan tosi pikkuhiljaa myönnettävä se seikka tutuille ja muille että vaikka mä pärjään, mulla ihan oikeesti jossain vaiheessa kiehuu yli sillä tasolla että "liikaa yhdelle ihmiselle".
Jos tästä tekstistä joku saa edes jotain tolkkua, kiva, meinaan mä vaan näppäilen.
Mul on oikeesti paha olla.
milla kirjoittaessani tänne.
Lyhysesti ja ytimekkäästi kuitenkin.
Olen juuri eronnut mies, kesällä,. meillä meni se ero niin että lapset jäivät minulle, yllätys loppupeleissä minullekkin.
Homma on kuitenkin mennyt mielestäni olosuhteisiin nähden helvetin hienosti, me pärjätään tosi hyvin, kai.
No yks syy siihen eroon oli se vanha kunnon brenkku, meillä oli toisinaan, eli siis aivan liian usein tosi kosteita viikonloppuja.
Nyt olivat "taas" lapset äidillään tämän parillisen viikonlopun.
Olin eilen viettämässä sitä omaa aikaa, olin taas dokaamassa ja bilettämässä, kun soi puhelin. anoppi, siis ex-anoppi, soittaa ja ilmoittaa että täällä ollaan täydessä kännissä ja tyuolit lentelee ja muksut saa kuuulla olevansa vaan pelkkä riesa.
Kaikkee muuta paskaa siihen päälle, ei voi oikeestaan kirjottamalla kertoa koko tarinaa, se vaan on jotenkin niin tavallinen, mutta silti niin saatanan kova juttu kun se kohdalle osuu.
Se just miten ihminen voi muuttua niin paljon siitä mikä hän oli, ei ketään voi mihinkään muottiin pistää, mutta jos äiti oli kuitenkin "äiti" joskus lapsilleen ja nytr lyödään koko homma ihan paskasi, kun ei voi tajuu miten ihminen voi muuttua ihan toiseksi,sitä vittu ei tajuu.
En tiedä ihan tarkkaan mitä edes yritän kertoa, mulla vaan on on nii helvetin paha olla, miks mä edes kannan murhetta ex:ästä, ihan tosi luulin jo päässeeni siitä irti.
Mä tiedän senkin että minun on ihan tosi pikkuhiljaa myönnettävä se seikka tutuille ja muille että vaikka mä pärjään, mulla ihan oikeesti jossain vaiheessa kiehuu yli sillä tasolla että "liikaa yhdelle ihmiselle".
Jos tästä tekstistä joku saa edes jotain tolkkua, kiva, meinaan mä vaan näppäilen.
Mul on oikeesti paha olla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Uskon, että on paha olla. Kyllähän tuosta tarinastasi tolkkua sai.
Se mikä lähinnä pisti silmääni ja koski sydämeeni, on lastesi kohtalo.
Mietit miten äiti voi muuttua niin erilaiseksi. No kuulostaa, että teillä on molemmilla alkoholin kanssa ongelmia. Kun tilanne riistäytyy tarpeeksi pahaksi, niin kyllä se juominen yli kaiken menee, jopa omien lasten.
sinulla on aihetta olla huolissaan ja samalla myös miettiä omaa tehtävääsi. Olla hyvä isä lapsillesi. Puhuit dokaamisesta ja bilettämisestä. Toivottavasti teet sitä vain silloin kun lapsesi ovat äidillään. Minusta tuohon lasten äidilläoloon olisi välittömästi puututtava. Jos tuolit lentelevät ja lapset saavat kuulla vain olevansa riesoja, niin minusta lasten ei pitäisi käydä äidillään valvomattomissa olosuhteissa. Minusta sinun pitäisi olla kunnossa hakea lapset pois jos kuulet, että tuollaista tapahtuu.
Lapsille jää tuosta ikuinen trauma,katkeruus, pelko ja epävarmuus. Ensinnäkin ero ja sen jälkeen äidin välinpitämättömyys ovat rankkoja asioita lapsille. Todella rankkoja. yritä sinä näyttää lapsillesi, että heillä on aikuinen ihminen joka rakastaa ja välittää, se on tärkeää.
Minusta sinun pitäisi mennä juttelemaan jollekkin lastenvalvojalle tai mitä ne sitten ovatkaan. Paremmin tietävät kertokoot. Terveyskeskuksestakin varmasti saisi tietoa, kenen puoleen kääntyä. Koska teillä molemmilla on ongelmia juomisen kanssa, niin minusta sinun lasten huoltajana pitäisi ottaa ohjat käsiisi. Jos sinullakin ongelmia juomisen kanssa, niin voi olla, että joku kaunis päivä lapset sijoitetaan muualle. Pidä huoli ettei siihen ole aihetta.
Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinä olet aidosti huolissasi lapsistasi. Oikein hyvä niin. Lastenne äiti sen sijaan olisi avun tarpeessa oman ongelmansa kanssa.
Sinun on tosiaankin myönnettävä, että et enään jaksa. Sinulla on erosta johtuva pettymys, lasten äidin välinpitämättömyys, vastuu lasten kasvatuksesta ja kenties oman juomisen hallinnan ongelma (näin ymmärsin). jos sinulla on ystäviä, sukulaisia, kerro ihmeessä heille!! näin minäkin olen tehnyt (olen yksinhuoltaja minäkin. Monet varmasti arvostavat sitä, että olet lastesi kanssa, olet heistä huolissaan ja varmasti joltain apua saat. Toivottavasti pystyt käyttämään vapaa-aikasi muuten kuin bilettämällä. Sillä keinolla et saa ladattua akkujasi seuraavalle viikolle. Tee se lastesi vuoksi ja ole ylpeä yh-iskä :-)!
Ps. Moni nainen muuten arvostaa isiä jotka haluavat ottaa vastuun lasten kasvattamisesta. Toki isiä on paljonkin jotka haluaisivat lastensa huoltajuuden, mutta valitettavan paljon myös isiä jotka eivät lapsiaan koskaan edes nähdä halua.
Ex-vaimostasi ei selvästikään ole pitämään huolta lapsista, joten sinun on antauduttava vastuulle. Alkoholia vain silloin, kun lapset eivät ole paikalla, ja vaadi ex-vaimoltasi samaa. Selvästi ex-anoppisi on myös huolissaan tilanteesta, liittoudu hänen kanssaan. Mummona hän taatusti haluaa nähdä lapsia, anna lapset äidille vain jos mummo on paikalla.
Yritä selittää lapsille, että vaikka äiti rakastaa heitä, viina tekee ihmisestä kummallisen, ja silloin tulee käyttäydyttyä pahasti ja loukattua niitäkin ihmisiä joita rakastaa. Selitä myös, että teidän avioero ei missään nimessä johtunut lapsista, tai siitä ettei äiti rakastaisi lapsia, vaan viinasta, joka tekee ihmiset kummallisiksi.
Yritä puhua tilanteesta lasten kanssa, kysy esimerkiksi miltä heistä tuntui ja miltä heistä tuntuu lähteä uudelleen käymään äidin luo. Älä pakota menemään, jos eivät halua tai pelkäävät liikaa ja ota heti yhteys lastenvalvojaan, jos eivät halua mennä. Kun lastenvalvoja järjestelee tilanteen äidin kanssa, sinä voit keskittyä olemaan tukena ja turvana lapsille, eikä tarvitse stressata niin paljon.
Ja kun itselläsi alkaa jaksaminen loppua (koska kaikilla loppuu jaksaminen joskus, eikä sitä tarvitse hävetä tai siitä tuntea alemmuudentunteita), lähetä lapset yökylään vanhemmillesi/ex-anopille, ja vedä vasta sitten pää täyteen jos se on ainoa tapasi rentoutua. Lapsilla pitäisi olla olemassa edes yksi turvallinen lähiaikuinen, jonka heidän ei tarvitse pelätä haukkuvan ja heittelevän huonekaluilla. Älä anna lastesi nähdä sinua edes pienessä sievässä, ettei heidän tarvitse elää pelossa ja stressata sinun takiasi. Tukijoukkoja löytyy lähipiiristä, Mannerheimin lastensuojeluliitosta, Al-anonista, päihdetukipisteestä jne.
Voimia sinulle!
Hei Harri!
Tekstistä sai selvää. Rivienki välistä saa jo paljon tolkkua.
Itselläni on joltaki osin sama tilanne. Minä vaan olen äiti ja asun lasten kanssa.
Sinun jaksaminen sattui... En minäkään meinaa jaksaa.
Meni kauan että uskottelin itselleni että jaksan ja jaksan, lasten takia. Mutta, lomaa oli haettava ja yritettävä antaa itselleen luvan väsyä. Hitto ku se voi ottaa luonnon päälle. Minä, siis miä en jaksa!! Miten se voi olla totta?
Oikeesti pitkinä illantunteina olen itkuni itkenyt. Olen niin yksin loppujen lopuksi. On sukulaisia ja ystäviä ympärillä vaikka kuinka paljon, mutta jokaisella on oma elämä ja omat menot. Ei kenelläkään ole aikaa minulle ja lapsilleni. Yksin on tallustettava seuraavaan päivään ja mikä raskainta...siis tää kaikki vastuu lapsista on yksin minulla... sitä on raskas kantaa ja pelottaaki välillä.
Yhden neuvon annan sulle. Pidä itses miehenä ja huolehdi siitä, että jaksat. Eli huomenna heti hakemaan lomaa ja rauhoitut kotia. Annat lapsille turvallisen olon ja uskon siihen ettet sinä jätä heitä. Moni nainen varmasti nostaa hattua sinulle jos jaksat huolehtia lapsista. Kyllä se aurinko vielä paistaa sinullekin.
Älä anna lasten nähdä sitä mitä äiti tekee heidän siellä ollessaan. Ethän? Äiti on nyt siinä kunnossa että lasten ei ole hyvä mennä hänen luokseen. Hommaa kaupungilta joku ihminen joka kävis ainakin kerran kuussa lastenhoitajana teillä että ite pääset lomalle siitä touhusta. Helppo on sivusta sanoa tämä kaikki... tiedän. Kyllähän minäkin saan jos millaista neuvoa, mutta kaikkia ei ole mahdollista toteuttaa...
voimia sinulle ajattele lapsiasi. aina lapsen etu jos perhe pysyy kasassa oli siinä äiti ja lapset tai isä ja lapset ota itseäsi niskasta kiinni jätä alkoholi pane asiat tärkeys järjestykseen .että lapset saisivat kasvaa ja kehittyä rauhassa oman isänsä kanssa ... mieheni lopetti itsensä jätti minut lasten kanssa,ei aina niin helppoa ,mut periksi ei kannata antaa kyl aurinko paistaa risukasaankin joskus kunhan positiivistä mieltä riittää .toivon teille kaikille hyvää jatkoa ..
eli ero tuli ja 3 lasta jäi minulle (onneksi). Vähän samansuuntaisia oireita myös minun ex-vaimollani.
Tämän lisäksi sain vielä ilmoituksen työnantajaltani, että minut on irtisanottu. Olen nyt siis kotona ja annan kaiken aikani lapsille. Hyvä niin. Mutta, ikänsä työtä tehneenä, tuntuu jotenkin epätoivoiselta tämä tilanne. Ensin siis avioero ja sitten työttömäksi.
En ole kuitenkaan luovuttajatyyppi, joten ajattelen, että jokainen uusi päivä on mahdllisuus. En kuitenkaan rakentele pilvilinnoja, joten se taitaakin olla ainoa selviytymiskeinoni tällä hetkellä. Toivottavasti sinäkin ajattelet näin?
T. Kohtalotoveri
"Jospa voisin sitoa särkevän sydämesi haavoja.
Jospa voisin kantaa edes hiukan suruasi.
Jospa voisin olla rinnallasi kun ystävää kaipaat.
Mutta tiedä, että ajatuksissani lähetän voimia Sinulle"
*Rutistus*
Mari
Kyllähän minä sen tajuan että mun on PAKKO jaksaa. Tässä vaan tuli joku kummallinen takapakki koko tilanteessa, tuntu jo välistä ettei mitään hätää.
Rahat vaan loppuu ja voimat on välistä ihan helvetin kovilla, lasten oma "urheuskin" aina toisinaan antaa vähän niinkuin lisäpotkua tässä jaksamisessa.
Nää muksut on mun elämäni tärkein seikka, ja tuntuu vaan aina toisinaan pahalta että mä en sitä uuvuksissa aina itse vaan tajua.
Sitten on vielä se että minä olen jopa tavannut yhden ihanan nais-ihmisen, hän jopa saa minut toisinaan tuntemaan oloni tosi hyväksi, on niin sanotusti minun tyyliseni nainen.
En vaan voi sillekkään mitään että pää sanoo juokse pois.
Muutamalle huolestuneelle kirjoittajalle, en dokaa kun lapset ovat minulla.
minä olen kateellinen sinulle -oma elämä päin pyllyä---oma syyni-tapoin itseni työllä nyt en kelpaa kellekkää tulevaisuus pelottaa
minun elämä oli vielä muutama vuosi sitten hyvin sitten mokasin tosipahasti----ei alkoholi vaan tapoin työllä itseni-nyt koko perhe kärsii siitä eniten lapset-joka päivä saa miettiä millä minkäkin laskun maksan-tunnen kuuluvani juoppojen sekaan niin hyvin mua nykyisin kohdellaan jos olisin mies niin olisin jo tappanut itseni-
Luulen, että meillä kaikilla välillä tulee sellainen olo ettei kertakaikkiaan jaksa. Sinulla on sen verran kinkkinen elämäntilanne, että suosittelisin ottamaan yhteyttä vaikkapa terveyskeskukseen. Ainakin meidän terveyskeskuksessa on psykologi juuri elämän kriisejä varten. Koska lapset ovat samassa sopassa ja olet huolissasi heistä, uskon, että sinut otetaan kyllä vakavasti ja tarjotaan apua. Oikeasti kannattaa hakea apua, ette aivan täysin loppuun pala. Olethan jo myöntänyt ongelman ainakin kirjoittamalla tänne, sekin on jo iso askel.
Meille yksinhuoltajille tosiaankin nämä lapset antavat voimaa ja pitävät pään kylmänä. Toisinaan teksisi mieli vain luovuttaa ja antaa elämän viedä. Sitten ajattelee lapsukaisia ja muistaa että onhan sitä jotain arvokasta tässä maailmassa vielä minullakin.
Valitit rahan puutetta. Sinulla on kuitenkin lapset. Minusta olet paljon rikkaampi kuin joku ökyrikas pohatta jolla ei ole lapsia. Jokainen arvostakoot mitä haluaa, tämä oli vain minun mielipiteeni.
Elämä on tällaista kuoppaista tietä, välillä mennään ylös ja välillä alas. voi olla, että pian huomaat kulkevasi ylämäessä. Se vaatii kuitenkin varmasti tilanteessasi kovaa tahtoa ja myöntämistä ettei voimavarat aina yksin riitä. Soita ihmeessä terveyskeskukseen. Siellä saat ilmaista (ainakin hyvin edullista, jos maksaa) apua.