Vois sanoa, että nyt olen TODELLA epätoivoinen, pistän viestiä Suomi24:ään. :P
Kesän aikana tutustuin internetin kautta erääseen etäisesti tuntemaani tyttöön, jota kohti minulla oli ollut tunteita noin puolen vuoden ajan. Olin tuntenut hänet jotekuten pari vuotta, mutten koskaan ollut kertonut hänelle niistä huonon itsetuntoni vuoksi. Lähes koko elämäni olen saanut paskaa niskaani moniltakin eri tahoilta, enkä koskaan ollut tosissani edes miettinyt tyttöystävän saamista. Tarkemmin ajateltuna asia ei edes koskaan vaivannut minua kovin suuresti.
Joka tapauksessa pikkuhiljaa ystävyytemme kasvoi jat apasimme toisiamme vapaa-ajalla lähes aina kuin on mahdollista ja koko ajan leijailin taivaissa. Ihastuminen oli molemminpuolista ja pitkät kävelylenkit myöhään iltaisin jäivät mieleeni elämäni parhaana aikana. Jokainen päivä kun emme nähneet oli tuskaa. Juuri kun tajusin, että tämä todellakin on todellista, kuin salamana kirkkaalta taivaalta sain viestin, jossa hän halusi lopettavansa seurustelun ja kysyi onnistuisiko meidän jatkaa "vain kavereina".
Tässä vaiheessa murruin täysin. Tuntui kuin elämästä olisi kadonnut tarkoitus, jälleen sama homma kuin aina ennenkin: ei tällä naamalla. Jätin itsesäälin sikseen ja keskityin yrittämään saada häntä takaisin, tuloksetta.
Olemme edelleen erittäin hyviä ystäviä ja tuemme toisiamme huonoina hetkinä, mutta siitä huolimatta tekee pahaa tietää, että juttumme tuskin tulee enää onnistumaan, vaikka kuinka yrittäisin. Minulla ei ole mitään ajatuksia ketään muuta kohtaan, oloni tuntuu vain niin pirun tyhjältä ilman häntä vierelläni.
En kaipaa sääliä, kaipaan vain keinoa, millä voisin saada hänet takaisin. Onko edes mahdollista, vai pitääkö tyytyä DNA:n mainoslauseeseen?
Kesän aikana tutustuin internetin kautta erääseen etäisesti tuntemaani tyttöön, jota kohti minulla oli ollut tunteita noin puolen vuoden ajan. Olin tuntenut hänet jotekuten pari vuotta, mutten koskaan ollut kertonut hänelle niistä huonon itsetuntoni vuoksi. Lähes koko elämäni olen saanut paskaa niskaani moniltakin eri tahoilta, enkä koskaan ollut tosissani edes miettinyt tyttöystävän saamista. Tarkemmin ajateltuna asia ei edes koskaan vaivannut minua kovin suuresti.
Joka tapauksessa pikkuhiljaa ystävyytemme kasvoi jat apasimme toisiamme vapaa-ajalla lähes aina kuin on mahdollista ja koko ajan leijailin taivaissa. Ihastuminen oli molemminpuolista ja pitkät kävelylenkit myöhään iltaisin jäivät mieleeni elämäni parhaana aikana. Jokainen päivä kun emme nähneet oli tuskaa. Juuri kun tajusin, että tämä todellakin on todellista, kuin salamana kirkkaalta taivaalta sain viestin, jossa hän halusi lopettavansa seurustelun ja kysyi onnistuisiko meidän jatkaa "vain kavereina".
Tässä vaiheessa murruin täysin. Tuntui kuin elämästä olisi kadonnut tarkoitus, jälleen sama homma kuin aina ennenkin: ei tällä naamalla. Jätin itsesäälin sikseen ja keskityin yrittämään saada häntä takaisin, tuloksetta.
Olemme edelleen erittäin hyviä ystäviä ja tuemme toisiamme huonoina hetkinä, mutta siitä huolimatta tekee pahaa tietää, että juttumme tuskin tulee enää onnistumaan, vaikka kuinka yrittäisin. Minulla ei ole mitään ajatuksia ketään muuta kohtaan, oloni tuntuu vain niin pirun tyhjältä ilman häntä vierelläni.
En kaipaa sääliä, kaipaan vain keinoa, millä voisin saada hänet takaisin. Onko edes mahdollista, vai pitääkö tyytyä DNA:n mainoslauseeseen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kerrot miltä sonusta tuntuu
se kummasti helpottaa omaa oloa vaikka se toinen ei vastaiskaan samalla...
tärkeintä että toinen tietää milta sinusta tuntuu!!
tsemppiä!
Olen puhunut tästä hänen kanssaan jonkin verran, mutta jokainen pienikin yritys pyytää häntä ulos tai muuten vain nähdä häntä tuntuu päättyvän johonkin kummaan syyhyn, milloin kyseessä on väsymys, milloin kyseessä on sovittu tapaaminen jne jne. Mistään suuremmasta välttelystä ei ole kyse, luulen ettei hän vain jaksa kuunnella minua. :/
Kaikesta huolimatta en voi suoraan sanoa kaikkea, sillä kuviteltuani itseni hänen asemaansa en todellakaan toivoisi mitään perässäroikkujaa. Tiedämme kumpikin, miltä toisistamme tuntuu, mutta se ei vain ole tarpeeksi :(.
Lämmin kiitos vastaamisesta