...jos saisit kirjeen puolisosi x:ltä, jossa kerrotaan totuus puolisosi väkivaltaisuudesta ja epärehellisyydestä edellisessä suhteessa, ja suhteenne alun tapahtumat toiselta näkökannalta?
Erosta on kulunut jo viisi vuotta,eihän se enää horjuttaisi avioliittoanne?
Erosta on kulunut jo viisi vuotta,eihän se enää horjuttaisi avioliittoanne?
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos on paha olla. Antaa menneen olla.
Taitaa olla paljolti kiinni kirjeen sävystä ja ex suhteen pituudesta. Lukea kannattaisi ja miettiä onko puoliso käyttäytynyt nyt/munua kohtaan samoin. Siis verrata onko kirje edes totta vai joku vanha-suola-välinrikkojan vuodatus. Jos totuus puolisosta on todella väkivaltaisuutta ja epärehellisyyttä, niin eiköhän siitä jo ole omaakin kokemusta. Voisi olla tervettäkin tietää toinen näkökanta.
Itse kerroin n. viiden vuoden jälkeen oman näkemykseni erään suhdekuvion kulkuun (2 miestä ja minä). Halusin kertoa jutun tämän toisen miehen uudelle naiselle, siten ettei vahingossakaan jää mitään killeriä hautumaan. Juttu ei enää horjuta kenenkään suhdetta. Olemme tekemisissä keskenämme edelleen ja menneet on menneitä.
..kirje on kyllä ihan asiallinen sävyltään.
Tää uus puoliso on ihan fiksu ja tervejärkinen,ainakin mitä lapseni kertoo ja mikä kuva minulla on,kun olen jutellut hänen kanssaan puhelimessa.
Pahan mielen hän varmasti saa,kun lukee totuuksia..Mutta niinhän se on,totuus satuttaa.
Toivon todellakin,ettei hän ole saanut kokea samaa kohtelua kuin minä niinä kymmenenä vuotena,mitä yhdessä olimme.
Hän vain on nyt esitellyt julkisesti puolisonsa "perusrehellisenä",mitä hän ei todellakaan ole!
Heti eron jälkeen mulla on ollut pakottava tarve kirjoittaa tämä kirje,olen vain ollut kahden vaiheilla,että toimitanko sen oikeaan osoitteeseen.Toisaalta ajattelen että mitäpä se mulle enää kuuluu,antaa jokaisen oppia kantapään kautta.Toisaalta tuntuu,että on velvollisuus kertoa totuus.Itse ainakin haluaisin tietää muut näkökannat (jos olisin hänen asemassaan), vaikka se olisikin ikävää luettavaa.Mutta minä olen minä,rehellisyys on niin tärkeä ja arvostamani asia minulle.
Tämän asian olen "testannut" mielessäni,kuten muutkin tärkeät asiat,ajatuksella,että jos olisin nyt vetelemässä viimeisiä korahduksia,mitä haluaisin vielä tehdä ja sanoa,ja kenelle.Ja tämä on aina ollut ensimmäinen asia,joka tulee mieleeni..Että olisi vissiin aika toimia,ainako sitä pitää kuolemaa odottaa,että saa sanotuksi ja tehdyksi asioita?..No,ehkä lähetän kirjeen joulun jälkeen...Kun ei vain tahtoisi loukata ja satuttaa,mutta kun itsellekkään ei voi antaa anteeksi,jos ei kuuntele sydäntään.
Itse pääsin yli koko erosta puolessa vuodessa,tämä kirje on vähän niinkuin piste i:n päälle,tulisi samalla oikaistua muutamia väärinkäsityksiä itsestäni,joita minusta on mustamaalattu tälle uudelle puolisolle.
Uteliaille sen verran, minullakin on jo uusi rakas kolmatta vuotta, ja välillä täytyy oikein nipistää itseään,että voiko minua tällainen onni enää kohdata,ja että mitä olen tehnyt ansaitakseni näin hyvän ihmisen rinnalleni?Tosin,en itsekkään ole siitä pahimmasta päästä.. :)
Ja iältäni 35v,että ei nyt ihan teiniasioista ole kyse..Vaikka kyllähän nämä asiat olivat silloinkin ihan yhtä vakavia.
Kiitoksia kaikista vastauksista,lisääkin saisi laittaa,jos olisi vielä jokin pointti, mitä en ole tullut ajatelleeksi?
Hauskaa loppu vuotta kuitenkin kaikille!
jos suhteenne toimii ja olet onnellinen niin miksi penkoisit mennyttä..ellei näin ole niin miksi sitten olette yhdessä vieläkin?
Lähettäisin takaisin sen lähettäjälle, en lukisi enemppään kun huomaisin mitä sontaa siellä on. Liitteenä ystävällinen lappunen: ethän ota meihin enää yhteyttä.
Toiminut keino. Mahdollisiin puheluihin joita tulee kolmen päivän päästä: älä vastaa.
Riippuisi aika monesta seikasta, kuten siitä, miten kirje on kirjoitettu ja miten puoliso on minua kohtaan käyttäytynyt. Jos puolisoni olisi ollut toisinaan aggressiivinen ja uhkaava, niin huolestuisin. Jos taas ei olisi niin heittäisin kirjeen menemään. Lisäksi riippusi myös siitä, miten paljon ja millaisissa merkeissä olisin ollut puolisoni eksän kanssa tekemisissä.