eräänä lauantaina puhelin soi, ja nuoret pyysivät minua lastenlasteni kanssa, kun äiti ja isä menivät viihteelle..lähdin iloisena, ja olin onnellinen taas nähdessäni heidät..mutta kaikki muuttui, kun he palasivat kotiin..silloin anoppi sai kuulla kunniansa,miniän ollessa pienessä hiprakassa, että mitä yleensä teen heillä ja käytti niin törkeitä sanoja..pelästyin, ja ihmettelin mistä moinen raivokohtaus tuli minua kohtaan..en ymmärtänyt lähteä heti,kun olin huolissani jättää lapset.,sitten vasta, kun miniäni sanoi,että siinä on ovi ja läimäytti..lähdin itkien.seuraavana päivänä odotin jonkinlaista anteeksipyyntöä,ei vaan pyytänyt.Nyt tapahtuneesta on kulunut puolisen vuotta ja elämä jatkuu..mutta lapsenlapseni olen tämän jälkeen ottanut luokseni,kun tarvitsevat hoitajaa..mutta sydämessäni on suru,en saa tapahtunutta mielestäni,mitä pahaa olen tehnyt,kun minua kohtaan näin käyttäydytään.kertokaa miten te olisitte tilanteessa tehneet?
anopilla
asiaa..
203078
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
nainen tai mies. Viina on viisasten juoma ja viisaita on harvassa.
Miniäsi ei välttämättä muista koko tapausta. Tai hänelle se on normaalia käytöstä kännissä. Olen pahoillani, etta sinulle sellainen miniä on sattunut, mutta lapsenlapset ilmeisesti korvaavat tilannetta.
..mitä poikasi teki?
Mä en menis toista kertaa mihinkään jossa läimäytellään. Hulluhan tää miniä on, ei känni ole selitys.
Mutta kerroppas nyt mitä poikasi teki silloin tai jälkeenpäin tän tapauksen tiimoilta?
Tietääkö hän, jos ei, niin miksei?
oli paikalla kun tämä tapahtui,ja yritti rauhottaa muijaansa.jälkeenpäin olen poikani kanssa keskustellut tapahtuneesta,mistä hän on tosi pahoillaan ja oli käskenyt tämän pyytää anteeksi.olisin ottanut asian miniäni kanssa puheeksi, mutta poikani kielsi, kun tietää ettei siitä hyvää seuraa..ottaa vielä lapset ja lähtee...uhkailee sillä kuulemma.eli poikani on hyvin vaikeessa tilanteessa..
..jyrä tämä miniä. Ehkä on parempi mitä vähemmän olette tekemisissä. Onneksi poikasi tajuaa tilanteen, mutta pahassa raossa on kyllä hänkin.
Hyvä kuitenkin, että olet lasten kanssa saanut olla.
Toivon ettet niin paljoa katkeroituisi, että lapsenlapsiin vaikuttaa tämä sun ja miniän suhde.
Eihän ne pikkuiset sille mitään voi jos äiti on tuommoinen. Säälittää kun aattelen niitä lapsia.
Olet syystä loukkaantunut, se on selvä, olisin minäkin.
Lapset tarvitsevat kuitenkin mummia.
Ja mummi lapsia, ainakin minä. Nauti heistä täysin rinnoin.
Toivon, että asiat eivät mene enempää sekaisin.
"kyllä poikani oli paikalla kun tämä tapahtui,
ja yritti rauhottaa muijaansa. jälkeenpäin olen poikani kanssa
=====================
keskustellut tapahtuneesta,
mistä hän on tosi pahoillaan ja oli käskenyt tämän pyytää anteeksi"
Minä olen myös anoppi ja yksi pojan poika.
Sinulla on asenne joka poikii.
Jos miniäsi on mielestäsi muija, hyvä kun saat huutia.
luitko mahdollisesti alkuperäisen tekstini, mitä puoli vuotta tapahtui minun ja miniäni välillä, en ennen sitä ole nimitellyt häntä muijaksi,enkä muuta kuin nyt kun kirjoitin tässä tapahtunutta,käännä toisin päin jos itseäsi olisi loukattu näin pahasti olisitko kääntänyt vain toisen posken..olen iloinen puolestasi, että olet saanut hyvän miniän, sekin on lahja..
Olen ymmärtänyt saadessani: miniä on Lahja.
Ensinäkin pojallani on hyvä arvostelukyky, toiseksi poikani otti itselleen vaimon.
Minun ei tarvitse olla mitenkään mieltynyt Miniään. Nuorten koti on heidän, käyn sillä kylässä.
”Talo elää tavallaan vieraat kulkee ajallaan.”
Olemme erilaiset minä ja Miniä, mikä kertoo poikani hyvästä asenteesta ja elämän hallinasta.
Olen itsekkin miniänä kerran vihjaillut kännissä paineeni anopille kun en selvinpäin uskaltanut.
Niin on sekin muiden mielestä mukava nainen mutta minua ei ole koskaan arvostanut.
Semmosta se välillä on. Kaikki eivät vain aina sovi yhteen.
Pitää sen verran olla aikuisella ihmisellä selkärankaa, että kakistaa antipatiansa selvinpäin päinnäköä eikä kännissä eikä missään tapauksessa kaverin sedän anopin kälyn tyttären kautta.
Kännisen kanssa on turha keskustella. On myös turha painaa mieleensä, mitä toinen edesvastuuttomassa tilassaan sanoo.
Hänelle vain sattui estoton hetki.
Huono käytös tulee esiin.
Ole tasapainoittava aikuinen lapsenlapsillesi.
Itselläni ei ole tapan hörveltää, paineet tulivat ulos sillä mieheni perheessä ei ole tapana puhua asioista.
Sellaista vain sattuu joskus.
Ja on elämässä muitakin asioita, ei haudan vakavaa mielestäni.
kyllä miniä teki huonosti tirvaistessaan anoppia, mutta joskus pelkään itsekin, että patoamani tunteet tulevat niin rytinällä pintaan, että teen jotain, mitä sitten kadun. En usko, että anoppiini ikinä käyn käsiksi, niin iso se on... no, heh, en muutenkaan halua häntä enkä muitakaan lyödä, mutta joskus voi käydä niin, että kattila posahtaa ja sanon suustani kaiken sen, mitä olen padonnut. Tähän saakka strategiani anopin kanssa on ollut vain sietää ja olla nätisti, toteutan siis periaatetta ei pahaa kosteta pahalla, mutta tuntuu, että oma pää alkaa olla niin täynnä, että joskus kun olen siinä mielentilassa ja anoppi vielä laukaisee jonkun ääliömäisen loukkauksen, saatan minäkin purkaa mieltäni. Tosin tiedän, että sekään ei tilannetta auta, tilannettani anopin silmissä ei auta enää mikään, hän elää vain mielikuviensa varassa muutenkin, ja miniästä hän on jo heti aluksi kehittänyt paha miniä -mielikuvan ja itsestään anoppi parka -mielikuvan. Mielestäni kuitenkin olisi aika inhimillistä, jos minäkin räjähtäisin joskus, itseäni ainakin siinä ymmärtäisin. Ja anoppi voisi silloin ymmärtää katsoa itseään peiliin, mutta sitähän hän ei tietenkään ymmärrä tehdä. Joskus vaan ihminen on ajettu niin ahtaalle, että tekee jotain älytöntä, jota myöhemmin katuu. Harva meistä omasta ilostaan ja hyvästä mielestään muita mukiloi.
jostain?
Humalassa ihminen tekee sen mitä selvinpäin ajattelee.
Ikävä että hän käyttäytyy noin, mutta ajattele oletko sinä ehkä tehnyt jotain mistä hän on katkeroitunut?
Parasta olisi jos pystyisit juttelemaan hänen kanssaan ja kysyisit mitä olet tehnyt väärin? kerro hänelle että sinulla painaa hänen käytöksensä.
Jos kuitenkin on niin että et halua keskustella asiasta, niin sinuna en olisi myöskään hänen kanssaan tekemisissä muuta kuin pakolliset jutut. Pienen ajan voi aina käyttäytyä asiallisesti.
Hyvä että voit olla lasten kanssa.
Miniäsi ei pidä sinusta, hän on osoittanut sen käytöksellään.
Ikävä on poikasi vuoksi tämä tilanne.
joka ei huomaakaan kuinka tökerösti käyttäytyy?
Minulla on sellainen anoppi, kaikki mielipiteet tulee suusta ulos "tietona", mikään ei pysy sisällä. Anoppi pitää pojastaan tiukasti kiinni jatkuvasti kommentoimalla pojan elämää ja mahdollisia tulevaisuuden valintoja yleensä negatiiviseen sävyyn kun ei jostain "valinnasta" pidä..
miniäkin pääsee anopin huolen pidon kohteeksi, vaatteista huomautellaan, hampaisiin ostetaan valkaisuaineita, ristiäiset järjestetään...
ja anoppi ei huomaa mitään, yhtään sammakkoa ei ole myöntänyt suustaan päässeen, liekö dementia jo 50-vuotiaana?
kyllä minä tätä anoppia saatan pyöräyttää tukasta tarpeen tullen
uskomatonta,kuinka aina vaan morkataan kuinka kauhea anoppi on.Missä on sellainen foorumi missä miniästä/vävystä voisi keskustella.
..meillä sama anoppi? ;) Kuvailisin omaa anoppiani juuri ed. mainitulla tavalla. Anoppi kyllä arvostelee/haukkuu kaikki muut, muissa on aina vikaa muttei koskaan hänessä itsessään. Puuttuu joka asiaan ja huomauttelee ohimennen kylässä käydessään vaatteista, sisustuksesta, ihan kaikesta. Olen muutaman kerran erehtynyt jostain asiasta huomauttamaan mutta hän ottaa niin nokkiinsa kun häntä loukataan jua odottaa vaikka kuukauden päivät että tajutaan pyytää anteeksi, jos ei tajuta niin haukkuu meidät taas pystyyn, jopa oman poikansa!! Voin todellakin sanoa ettei hän kuulu suosikki-ihmisiini.
niin anopit voisivat siellä oikein joukolla purkautua niin sitten ei tarvitse tulla päin naamaa latomaan noita "totuuksia"
sinne voisi sitten palkata jonkun ammattipsykologin irroittamaan näitä äitejä lapsistaan ja hyväksymään muutakin kuin itsensä
nyky ajan "nuoret"miniät osaa taidon latoa päin naamaan.Kokemusta on,itse saa sanansa miettiä tarkkaan ettei vaan sano väärää sanaa.Piruilla sen taidon osaavat.Mut annas olla kun apua tarvitaan,kyl sitten ollaan maireita.
en ole kyllä minä anopilleni latonut päin naamaa enkä liioin apua pyytänyt.. Senkin kerran kun lapsen sinne pyynnöstä vein tuli taas jotain tehtyä niin olennaisesti väärin, etten ole toiste vienyt..
Olen sen verran arka luonteeltani, etten ole tohtinut anopille sanoa, mutta kyllä se viha täälläkin suunnalla niin suurta on, että seuraavan kerran tulee varmasti sanottua ja jos tilanne on se mikä yleensä, että on mies, anoppi ja miehen sisko minua vastassa niin kyllä silloin voi käsikin osua jonnekin minne ei pitäisi.
Joku tässä ketjussa pohti uskaltaisiko annattaa, niin kyllä minun mielestä kannattaisi, vaikkei se anoppi siitä ehkä tajuakaan. JOku kuitenkin voi tajuta ja jää sitten ehkä kuitenkin käsi heilahtamatta
tänäpäivänä, ei tulisi kuuloonkaan että minua läimäytettäisiin ja haistateltais päin naamaa, varmaan takaisin tulisi, että paukkuis..jos niin alentavasti miniä käyttäytyisi.kyllä se niin on, että kunnioitus pitää sentään olla vanhempaa ihmistä kohtaan se pitäisi olla jo itsestäänselvyys.