Olen mies, enkä koe vaimoni arvostavan minua. Meillä on työläs elämänvaihe ja molemmat ovat tosi väsyneitä molempien työt ja lasten terveyspulmat. Vaimo ei juuri kysy väsyttääkö minua vaan ilmoittaa että häntä väsyttää ja pakko on saada levätä. Ollaan keskusteltu väsymyksestä ja tiedetään se molemmin puolin. Herään viikot ja viikonloput lastenkanssa... Yritetään molemmat kovasti tehdä ja touhuta. Minä hänen eduksi ja hän minun. Mutta olen kertonut mitä aina joskus tarvitsisin jne, mutta ei koska ei hänkään... En saa koskaan suuttua ja sanoa kiukuissani mitään muuten loukkaan niin pahasti että maailma kaatuu ja mun pitäisi aina koittaa hyvitellä ja tonkia että saatais puhevälit kuntoon ja sovittua asia. Harmittaa kun haluais olla vahva ja tukena, mutta tuntuu että on tullut niinpaljon laiminyödyksi ettei enää jaksa yrittää. Kun keskustellaan minulle tärkeät asiat ei saa tuulta. Seksiä ei ole yhtään "kun ei ole aikaa olla yhdessä muuten" niin katsoo että ei tarvi olla minuntakia, se olisi hänelle alentavaa. Keskusteluissa minussa on vikaa ja vaimolla oikeus olla ja sanella mitä jaksaa ja mistä mun on selvittävä. Mistä paukkuja kun tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta, on jo sen verran pitkä kokemus. Miten miehenä jaksan velvollisuuteni hoitaa, kun tunnen tulevani laiminlyödyksi? Mistä tsemppiä? Ei ehdi/jaksa edes harrastaa liikuntaa, jonka tiedän kokemuksesta tekevän hyvää.
Miten koette arvostusta
jokke72
6707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aloita sinä viisaampana( kun olet ongelman tiedostanut)keskustelu asiasta. Tai ehkä toinenkin osapuoli sen tiedostaa, muttei uskalla/osaa/jaksa tehdä asian eteen mitään.
Naisihmisille,kun tuo verbaalinen puoli on niin tärkeä, että henkisen yhteyden (enkä tarkoita tässä mitään uskonnollista hurmosta)saaminen kumppaniin on jo eräänlaista esileikkiä.
Mitä noihin petipuuhiin tulee, jos univelkaa on niin paljon, että muistuttaa lähinnä zombieta, niin vaikea siinä on makuuhuoneessa muusta kuin nukkumisesta kiinnostua.
Ja aina ei tarvitse vain tehdä ja touhuta. Vanhemmillakin on oikeus tehdä juuri jaksamisensa mukaan.Kodin ei tarvitse olla paraatikunnossa, kun perheessä on pieniä lapsia. Istuttakaa lapset välillä katsomaan videota tai viekää mahdollisuuksien mukaan mummon ja ukin iloksi.
Keskustelkaa ja puikaa ongelmaa niin kauan, kunnes hampaankolossa ei ole enää mitään(toisen osapuolen suuttumisenkin uhalla ja kunhan sinä muistat olla provosoitumatta), jättäkää lapset hoitoon ja menkää leffaan,lenkille,ulos syömään, hotelliin yöksi tms.(kunnollisten yöunien jälkeen), niin kyllä se rakkaus&huumori&arvostus palailee ihan itsestään takaisin puolin ja toisin.
Sitkeyttä ja tsemppiä Sinulle:o))
On yritetty keskustella ja käyty lomalla aina välillä, mummit ja ukit on senverran kaukana ettei ole mahiksia käyttää apuvoimana. Mutta kokemus on kuitenkin että muuhun riittää "ylimäärästä" virtaa... Ärsyttävää... Kyllä hän minuakin ajattelee merkkipäivät yms mutta sellaset mistä on puhuttu että on mulle tärkeitä niin ei saa hänen tukeaan, eikä pelkästään siis petipuuhat. No on ne sellasia mitkä vaatii kuitenkin häneltä jotain panosta.
Kiitos kommenteista.
Ehkä vaimosi kokee asemansa äitinä uhatuksi, jos sinä alat olla lapsille täysipainoisempi isä. Ehkä hän tuntee asemansa uhatuksi myös, jos huomioi myös miestään kuten ennen lapsia, ja arvostaa häntä myös ihmisenä eikä ainoastaan perheen elättäjänä. Äitinä hän kokee että hänellä pitää olla kaikki piuhat hallinnassa, ja jos hän ei hallitse sinua hän menettää otteensa.
Tuolla menolla en näe sinulle yhtään valoisampaa tai arvostetumpaa tulevaisuutta kyseisen naisen kanssa. Puhu hänelle, yritä saada ymmärtämään, mutta älä uhkaile lähdöllä tai erolla. Kerro hänelle tiedoksi, ettei sitten joskus vuosien päästä ihmettele jos sinulta voimat loppuvat. Ettei ihmettele mistä se johtuu.
Tunnetko hänen ystäviään tai sukulaisiaan niin hyvin, että voisit puhua heille, saada heidät puhumaan Naisellesi? Jos he saisivat hänet vakuuttumaan, ettei ole yhtään sen huonompi äitinä jos arvostaisi myös sinua. Päinvastoin. Lapsen parhaaksi on kaikki, jos molemmat vanhemmat ovat onnellisia.
En voi kuin toivoa sinulle voimia. Yritä pinnistää että jaksaisit jonkun liikunnan parissa, vaimosi naputuksesta välittämättä.
On vähän vielä vaikeampi aste puhua vaimon suksulaiselle, kun miehenä yrittää selvitä vähällä omista tunteista puhumisella muutenkin. Mutta pitää katsoa jos tulee tilaisuus puhua. Siksi tänne kirjoitin että tulis vähän näkemystä kun tahtoo omat ajatukset alkaa jurraamaan niin niitä saa vähän auki keskustelemalla vaikka näinkin. Mutta paras tietenkin olis jos keskustelis jonkun kanssa joka jollakin tapaa tuntee vamoani.
Kiitos ajatuksista.
Ei kukaan ole pohjaton kaivo, josta muut vaan ottaa.
Olen elämässäni kohdannut naisia, äitejä ja vaimoja, joilta on totaalisesti puuttunut kyky havaita miehensä tai/ja lastensa väsymys. En tarkoita että vaimosi olisi tällainen. Tarkoitan sitä, että kyky havaita toisen tarpeita on jollain suurempi ja jollain vähempi. Miten sitä voisi kehittää ? Se ei saisi olla vaihtokauppaa että se on sitten toiselta pois.
Mitä tarkoitit tuolla vaihtokaupalla, en ihan ymmärtänyt? Mikä ei saisi olla toiselta pois... Esimerkiksi minä teen paljon sellaista mikä ei ole niin mieleen mutta vaimolle on tärkeää. En vaihokaupaksi mutta siksi että katson sen velvollisuudekseni, koska hän tarvitsee niitä asioita ja juttuja. Kyllä minusta meillä tiedetään mitä tarvitaan mutta jostain syystä ei ole haluja tai ehkä vaimoni on niin väsynyt ettei tosiaan jaksa/kykene burn-out. Siksi kyselen että jos olis joku parhaimmillaankin mies jolla ois samoja kokemuksia ja selviämistä. Mistä pumppaa itselle energiaa kun ei kynnet ja hampaat enää meinaa kestää eikä jaksaa vääntää asioita plussalle, ei ole aikaa perheen kanssa touhutessa edes harrastaa... Tankki tyhjä ja apuja ei ole. Duuniakin pitäis vaihtaa mutta toisaalta pitäis olla kotona enemmän eli ei uskalla vaihtaa ettei tule ylitöitä yms ongelmia...