Olin aiemmin töissä erittäin v..maisella alalla muutaman vuoden. Duuni otti päähän (tajuttomat ohjeet, nippelit ja nappelit ja koko ajan koettaa opetella uutta, tylsä aihealue jne). Otin loparit ja kas, hetken kortistossa olon jälkeen taas eksyin samalle alalle! Tosin muutakaan ei ollut tarjolla.
Nyt jo lopen kyllästynyt. Kaipaan niitä työttömyysaikoja: oli aikaa olla, tehdä halpoja tai ilmaisia juttuja omaan tahtiin (ulkoilu, samoilu luonnossa, lintujen seuraaminen, kirjastot, netti, tuttujen tapaaminen). Nyt päivät täyttää tympeys, sekavat työjutut, tympeät työkaverit (siis todella kuivakka ja hapan työyhteisö sekä retuperällä oleva perehdytys).
Olen alkanut kallistumaan siihen suuntaan, että raha ja palkka ei takaa elämäntyytyväisuyyttä. En omista tavaroita ja rojua, mitä pitäisi maksaa velan lyhennyksinä. Siitä syystä ansiosidonnainen ja sen jälkeinen työmarkkinatuki tai toimeentulotuki riittävät minulle mainiosti.
Olenko omituinen vai ainoa terve? Pitääkö minun elää naapureiden ja sukulaisten odottamalla tavalla vai ITSELLENI? Ottakaa kantaa!
Nyt jo lopen kyllästynyt. Kaipaan niitä työttömyysaikoja: oli aikaa olla, tehdä halpoja tai ilmaisia juttuja omaan tahtiin (ulkoilu, samoilu luonnossa, lintujen seuraaminen, kirjastot, netti, tuttujen tapaaminen). Nyt päivät täyttää tympeys, sekavat työjutut, tympeät työkaverit (siis todella kuivakka ja hapan työyhteisö sekä retuperällä oleva perehdytys).
Olen alkanut kallistumaan siihen suuntaan, että raha ja palkka ei takaa elämäntyytyväisuyyttä. En omista tavaroita ja rojua, mitä pitäisi maksaa velan lyhennyksinä. Siitä syystä ansiosidonnainen ja sen jälkeinen työmarkkinatuki tai toimeentulotuki riittävät minulle mainiosti.
Olenko omituinen vai ainoa terve? Pitääkö minun elää naapureiden ja sukulaisten odottamalla tavalla vai ITSELLENI? Ottakaa kantaa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Otan kantaa joo. Ei sun tartte elää kenenkään muun tavalla, mutta ei myöskään kenenkään muun RAHOILLA. Luulet varmaan että ne muut menee aina mielellään töihin, että saavat sitten veroillaan elättää tollaset saatanat laiskurit, joita ei mikään "huvita". On paljon ihmisiä jotka ei muuta toivokaan kuin jotain työtä, ja sinä vaan "otat loparit". Ei perkele tästä mitään tule jos kaikki ajattelisi noin. Kai sä nyt sen verran tajuat. Sosiaalipummeja on jo ihan tarpeeksi (eikä sitten tarkoita niitä, joille työttömyys on oikea ongelma eikä työnteko).
"On paljon ihmisiä jotka ei muuta toivokaan kuin jotain työtä, ja sinä vaan "otat loparit"."
Minä ainakin olen iloinen, jos joku ottaa loparit. Se parantaa minun (töihin haluavan) mahdollisuuksiani päästä töihin. Eikös nimenomaan pitäisi olla niin, että aloittajan kaltaiset saisivat olla rauhassa kotona, että kaltaiseni töihin haluavat pääsisivät vuorostaan tienaamaan?
"Luulet varmaan että ne muut menee aina mielellään töihin"
Eikö kuitenkin elämässä pitäisi tehdä asioita, jotka ovat mielekkäitä - siis tarpeellisia ja siksi tehtyinä iloa tuottavia - eikä pakotettuna raataa toiselle lisäarvoa.
"Ei perkele tästä mitään tule jos kaikki ajattelisi noin."
Mistä tästä? Valtiostako, pääoman kasautumisesta, hallinnoimisesta, kyykyttämisestä vai orjuutuksesta? Ihminen on todella vieraantunut omasta elämästään ja elämästä ylipäänsä, jos omaa aikaansakin täytyy ajatella jonkun ulkopuolisen tahon silmin. Sellainen vieraantuneisuus tai kehittymättömyys kostautuu koko elämän kestävänä helvettinä, ja kuolinvuoteellaan ihminen saattaa katua syvästi sitä ettei ole koskaan edes alkanut elää omaa elämäänsä - ja sitten on jo myöhäistä. Elämäni on mun/ eikä kenenkään muun/ en anna sitä muitten haltuun/... jotenkin noin lauloi aikoinaan Pelle Miljoona.
"Elämäni on mun/ eikä kenenkään muun/ en anna sitä muitten haltuun"
Joo on se sun, mutta elä se sitten jossain luontaistaloudessa äläkä pistä meitä veronmaksajia elättämään sua. Syö omassa pöydässäsi, älä minun. Minulla ei ole mitään velvollisuutta elättää tollasia sontaläjiä, vaikka pakko nykyisin onkin, ...kele.
maksusysteemiä niin että firma maksaisi Sinusta johtuvan veron ja sinä saisit sen verta vähemmän palkkaa, sitten se ei olisi sinun "luulostasi" pussistasi pois kun et olisi tietoinen että firma makselee ja mitä makselee. Sä saisit sen saman palkan kun nytkin. Sitten sun ei tarttisi kitistä siitä että justiinsa SUN rahoja käytetään joka paikkaan vaikka sinä et yhtään haluaisi. FairPlay, eikö vain? ;D
"Minulla ei ole mitään velvollisuutta elättää tollasia sontaläjiä"
Sinun tulosi muodostavat 0,000000021% valtion palkkaverotuloista. Mielipiteesi on aika nolla, johan sen tuokin laskelma kertoo.
Siihen päälle kaikki muut verot niin voidaan lisätä muutama nolla tohon väliin.
Kannattaa muistaa että työtön maksaa itsekkin veroa, alkaen syömästään ruoasta, käytetystä bensasta, joten oikeus hänelläkin tehdä tämä valinta.
Vastasit itse!
Minä aloitin 7 vuotta sitten 'pehmeän laskun' kautta = pätkätöitä lyhentämällä ja työttömyysjaksoja pidentämällä, tuon elämäntavan.
Olen käyttänyt ilmaisua, että on stressaavaa ajatella toisten aivoilla.
Kunhan rikoslain puitteissa pysytään.
Alkuun vaimon oli vaikeaa tulla tähän ajattelutapaan mutta pian hänkin omaksui tämän kiistattomat edut.
Tsemppiä!
Ps. Käytin myös hyödykseni mahdollisuuden 3:n kk:n työnhakurupeamiin Espanjassa. Se aiheutti närää ja ilmeisesti kateuttakin, mutta sehän on toisten päänsärky!
"oli aikaa olla, tehdä halpoja tai ilmaisia juttuja omaan tahtiin (ulkoilu, samoilu luonnossa, lintujen seuraaminen, kirjastot, netti, tuttujen tapaaminen)."
Mutta kun nämä asiat eivät ole trendikkäitä ja katsotaan ihan hippien huuhaana. Nykyään on muodikasta olla stressaantunut, kiireinen, juosta oravanpyörää kuin viimeistä päivää.
Järjestelmä on luonut harhan(kovalla työllä rakennettu), jossa viestitetään että onnellisuuden edellytyksenä on raha, omaisuus ja niiden eteen pitää tehdä kovasti työtä. Yhteiskunta sitten takaa hyvinvointia paimentamalla lampaita.
Tässä pääsemme kysymykseen paimen vai lammas?
1% suomalaisista osaa hallita ajatuksiaan, isännöidä ympäristöään, elää vapaammin ja tehdä kirkkaita valintoja.
Nämä ihmiset ovat monesti menestyineitä, joten heitä katsotaan kateellisesti panetellen. Se on tietysti totta että raha huuhtoo mukanaan, sydän tipahtaa pois pelistä ja pankkitilillä numeroiden määrä ja suurus ovat prioriteetti ja tekojen tausta.
Koneisto tykkää kun ihmiset elävät riidässä keskenään, kilpailevat paikasta ja vähättelevät toisiaan. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, näin on 99% kohdalla. Se 1% joka osaa tehdä omia valintoja omilla aivoilla ei ole riippuvainen järjestelmästä, ei tarvitse paimenta vaan luo itse omat ovat onnellisuuteen.
"Nyt päivät täyttää tympeys, sekavat työjutut, tympeät työkaverit (siis todella kuivakka ja hapan työyhteisö sekä retuperällä oleva perehdytys). "
Erityisesti suomalaisilla on tämä mentalitetti että kun minulla menee huonosti niin täytyy sinullakin. Ei perkele, eihän se vetele että naapurilla menee paremmin. Tätä kutsutaan myös kateudeksi ja mustasukkaisuudeksi.
Kun joku veroja maksava kuulee että työtön elää omalla tavallaan, omaa onnellista elämää niin välittömästi aivoissa syntyy kateellisuuden tila, joka on muokkautunut länsimaisessa yhteiskunnassa vihaksi ja vähättelyksi, aivan kun hän olisi toisarvoinen.
Nykyajan länsimaalaisessa järjestelmässä opetetaan elämään hyvin pinnallisesti, onnellisuus ja arvo mitataan materiassa joka on saavutettu kovalla työllä järjestelmässä joka on naruttanut sinut tähän, mutta tätähän et suostu myöntämään, saatikka ajattelemaan loppuun asti. Et uskalla myöntää että työsi on loppujenlopuksi merkityksetöntä ilman aitoa onnellisuutta ja yhteinäistä päämäärää. Hyvin harva oikeasti rakastaa työtään. Voit kyllä teeskennellä rakastavasi mutta tosiasia on että ihmisluonto on laiska ja pyrkii pääsemään mahdollisimman vähällä.
Siinä ei ole mitään vikaa, kunhan ylläpitää itseään henkisesti ja fyysisesti, alkaen riittävästä veden juomisesta, ravitsevasta syömisestä, kehon liikuttamisesta ja lopulta ajatustensa kontrolloinnista. Pelko, viha, kateus muuttuvat ajanmyötä onnellisuudeksi, et pelkästään pysty tekemään itselleen hyviä ja oikeita valintoja vaan myös kaverille. Näin sinusta on oikeasti hyötyä. Lähtökohtana on se että täytyy myöntää olleensa väärässä ja oppia elämään yhtä aikaa kerrallaan. Näinhän se on että on olemassa vain tässä ja nyt, parasta huolehtia että se on hyvin sillä tulevaisuus riippuu täysin tekemistästi valinnoista nykyhetkessä.
Sitten haluan todeta vielä monille ikävän faktan, mutta mikäli kuulee että joku hyväksikäyttää järjestelmää, joka pyrkii hyväksikäyttämään ihmistä, aletaan häntä pilkkaamaan, haukkumaan ja väheksymään. Tiedän että kerroin tämän jo aiemmin, mutta mennään vielä hieman pidemmälle.
Tämä yhteiskuntaa hyväksikäyttävä osaa tehdä rohkeasti omia valintoja ja elää omaa elämää, näin ollen hän pystyy myös torjumaan olemattomat kateellisten panettelut. Sitäkään tämä työtä tekevä ei tule ajatelleeksi, hänelle yhteiskunnassa sosiaalinen statushan on merkki vallasta ja arvoista. Ei osata ajatella että on tie ulos tuosta pahoinvoinnista. Usko itseensä on hyvä alku :)
Itse sain ensimmäisen 'oikean'työni noin 10 vuotta sitten ja siitä sitten opiskelemaan ja inttii, uusiin hommiin lisää opiskelemaan ja uudestaan monen harjoittelun kautta nykyisiin hommiin.
Työ sinänsä on ihan ok ja pärjään siinä, mutta se ei tarjoa minulle juurikaan mielenkiintoisuutta ja kehittymistä ja siitä syystä 'masennun' tänne toimistoon ja virikkeitä koitan etsiä muita kautta.
Usein iltaisin sitten kuitenkaan ei riitä voimia omasta mielestäni riittävään liikuntaan ja muihin harrastuksiin.
Reissuja en viitsi tehdä, koska viikonloppu on niin lyhyt mihinkään kunnon matkaan, jossa voisi rentoutua.
Palkkaa tulee reilu 3000€/kk ja olen sillä saanut hankittua tarpeellista tavaraa kohtuulliseen elämään, mutta silti en ole tyytyväinen.
Lainaa on pankkiin suunnilleen saman verran kun on rahaa tilillä, joten sekään ei kauhesti mieltä paina.
Minulla on ollut juuri samanlaiset ajatukset kuin sinulla ja haluaisin jäädä pois työelämästä ainakin vähäksi aikaa.
Se, että muut maksavat sinun kulut on täyttä soopaa !
Olet verojen kautta kyllä maksanut itsellesi muutaman vuoden loman.
Itse olen kallistunut myös siihen suuntaan, että raha ei takaa elämänlaatua vaan sen voi löytää muitakin keinoja käyttämällä.
Oma pienyritys on myös käynyt mielessä vaikkakin sen pyörittäminen vaatii helvitisti työtä, mutta teempähän sen jotain tarkoitusta vasten.
Tsemppiä sulle sinne happamaan työyhteisöön kaikesta huolimatta !
Olet selvästi johtaja-ainesta. Bob ja Bob ottanevat lähiaikoina yhteyttä, neuvottelemme siitä minkälaisein ehdoin saisimme sinut jäämään töihin, olisivatko kenties optiot ja viihtyisämpi toimisto ja henkilökohtainen avustaja sopivia houkuttimia. Yhtiössämme on aivan liikaa kaikkensa antavia, mielikuvituksettomia puurtajia.
Katselin surkeaa esimiestä ja työyhteisöä keskipalkalla muutaman vuoden. Työni tein hyvin työnantajan etuja painottaen (lue omaa ammattimoraalia vastaankin omistajan vaatimusten vuoksi). Ei palkankorotuksia, ei koulutusta, ei etuja. Esimies häiritsi, ylennyksiä tai palkankorotuksia ei kuulunut kuin suosikille, joten lähdin. Huomattavasti harmitti näitä lammasmaisia ihmisiä huomata, että joku tekee omaa elämäänsä ja uraansa koskevia päätöksiä saatuaan p*****a kohtelua. En valittanut vaan äänestin jaloillani. En kertonut mihin ja miksi olen menossa. Ei se kuulu ihmisille, jotka eivät aiemminkaan olleet kiinnostuneita työurani kehittämisestä tai työviihtyvyydestä, tavoitteista ja palkkioista. Se kiinnosti, että olenhan varmasti joulut ja uudet vuodet töissä ilman palkkaa painostamalla. No, saavat jatkaa valitsemallaan tiellä. Olen vaihtamassa alaa, kouluttautumassa ja ennenkaikkea ehdin elää (niukkuudessa tosin), mutta onnellisena valinnastani. Työpaikkahäiritsijä jäi koloonsa miettimään (toivottavasti jos mitään älyää) mitä tapahtui ja voivoi kun työt eivät suju entiseen malliin.
Onneksi meillä kaikilla on oikeus valita!
"En valittanut vaan äänestin jaloillani."
Tuossa teit erittäin fiksusti! Nostan hattua sinulle! Olet ollut tervellä ja oikealla tavalla itsekäs, mitä ei monikaan "lammasmaisuudessaan" ymmärrä.
"POP" eli populaari, eli suosittu.
Tämä kertoo lammasmaisuudesta, jossa ihmiset tekevät mikä on muotia. Muoti tulee paimenen luomasta tyylistä, eli se sitten vaate, musiikkia tai joku tapa toimia.
Objektiivinen vastavirtaan uiminen on itsenään olemista, olet sellainen kuin sisimmissäsi kuuluu, ei se mikä on 'pop'.
Koko sanakin sai aiemmin minut voimaan pahoin, nyt nauran sille ja sen uhreille.
on muita mielenkiintoisia asioita elämässä, jaksaa työssäkin paremmin. Ehkä sinä voisit itse yrittää osaltasi parantaa työyhteisösi ilmapiiriä. Asioihin voi usemmiten vaikuttaa, jos haluaa ja viitsii ryhtyä toimiin ja aloittaa oman asenteen ja käyttäytymisen muuttamisesta.
Hyvää jatkoa ja "rikkaampia" päiviä elämääsi.
Mikset vaihtaisi työpaikkaa tai alkaisi opiskella uutta alaa, koska vaikuttaa siltä että et ehkä ole oikealla alalla. Vaikutat jotenkin voimattomalta. Yritä miettiä mitä oikeasti haluat elämältäsi, tuskinpa se on vain nukkumista ja "olemista". Toivottavasti saat voimasi takaisin!
Osta vaikka kiva auto, saat motivaatiota pysyä työn raadannassa, tai sitten vaikka asunto tai kesämökki! Tai maailmanympärimatka. Noita et saa jos et paina duunia. Ja lohtu: joka ikinen normaali ihminen duunaa, ja ennen wanhaan sitä vasta raskasta oli töissä!
On se kiva auto? Onko se edes tärkeä? Ei minulle! Minulla on juuri sellainen jonka tarvitsen. Enää emme viitsi edes ajella euroopassa omalla.
Entä jos on kolme asuntoa joista yksi Espanjassa?
Entä jos matkailemme 14 - 16 viikkoa / vuosi?
Olen sitä paitsi normaalisti duunannut ja ilman extraa, verotetuista tuloistani nämä hankkinut.
Siinä sivussa elättänyt pienipalkkaisen eukon ja kaksi lasta joita vieläkin ajoittain sponssaan?
Ei ole vuosiin ollut minkäänlaista motiivia leikkiä työntekoa.
Puhtaalla omallatunnolla jätän sen niille jotka sitä haluavat!