Tästä aiheesta on täällä ollut monta kertaa. Tässä yksi näkökulma...
Eilen kävin apteekissa ja taas aimo laskun sain. Tulin kotiin ja sitä isännälle valitin, että uskomatonta mutta totta, joissain perheissä miehetkin osallistuvat ehkäisykustannuksiin. Se siihen tokaisi, että ei onnistu, eihän sitä jaksaisi joka päivä naida. Eipä siihen voinut todeta enää muuta kuin; TOISET VAIN OVAT TOTTUNEET SAAMAAN RAHOILLEEN VASTIKETTA...
-Pirkka-
Eilen kävin apteekissa ja taas aimo laskun sain. Tulin kotiin ja sitä isännälle valitin, että uskomatonta mutta totta, joissain perheissä miehetkin osallistuvat ehkäisykustannuksiin. Se siihen tokaisi, että ei onnistu, eihän sitä jaksaisi joka päivä naida. Eipä siihen voinut todeta enää muuta kuin; TOISET VAIN OVAT TOTTUNEET SAAMAAN RAHOILLEEN VASTIKETTA...
-Pirkka-
Vastaukset 23
Vanhimmat
enpä ole ajatellut osallistuvani naisen pillereihin..no, eipä ole pyytänytkään. Maksaa ne kiltisti itse.
Joskus on vedelty kausi kumeilla ja minä ne aina olen ostanut ja maksanut..enkä edes ajatellut että nainen maksaisi niistä osan.
ehkä jos budjetti on tiukka ja p.a, niin miksei noita hormoonikustanuksia voisi jakaa..
Annapa seuraavaksi ukkokultasi hoitaa ehkäisy. Rupee harvinaisen mielellään maksamaan osansa, kun ilmoitat, ettei sinulla ole ehkäisyä, käytä kondomia.
Meillä on yhteinen talous, joten ei väliä oikeestaan kumpi maksaa mitäkin, heitin homman vain ukolle läppänä ja oikeestaan tarkotus oli myös huomauttaa (kun se ihmettelee aina miksi minun tili menee samantien kun se tuleekin), että mihin ne rahat poikeesti mennekään... Ei kaikki aina vaatteisiin tai karamelliin...
Mutta tuo oli siltä osuvasti huomattu, sai hyvälle tuulelle koko päiväksi. Kaikkea sitä saituus ihmisessä laittaakaan ajattelemaan; rahoille täytyy saada vastiketta.
Ei vakaassa ja pitkäaikaisessa suhteessa tarvi mielestäni olla joka senttiä laskemassa ja joka laskua pistämässä puoliks. Eiköhän ne menot tasaannu ennen hautaa. Jos 50-50 -linjalle lähdette, pidähän huoli että sinäkin maksat puolet auton huolloista, vakuutuksista, bensasta, netistä ja kaikesta muusta, jota kotiinne kuuluu.
Meillä rahat käytetään kuin yhteiset, vaikka osa rahoista on mun tilillä ja osa miehen tilillä. Ei ole "mun rahoja" tai "sun rahoja". Minä maksan pillerit itse, mies taas muita maksuja. Eikä sitä tarvi naida joka päivä jotta saisi rahoilleen vastinetta, mutta kivaahan se tietysti on rakastella päivittäin :)
Kivahan se olisi päivittäin. Kyllä mekin joskus kymmenen vuotta sitten...
Eipäs meilläkään oo enää aikaa (tai edes aina haluja) rakastella päivittäin. Lomilla ja viikonloppuina tulee rakasteltua useammin, muuten tahti on varmasti sama, kuin muissa näin pitkään yhdessä olleissa parisuhteissa :)
Kun edes kerran vuodessa olisi yhtä aikaa vapaata viikonloppua pidempi pätkä, niin voisi verestellä vanhoja muistoja... Mutta eipä muuten, ei sitä enää ole yhtä notkeakaan, joten paikat voisi kipeytyä jos kylmiltään liian usein tällä iällä innostuu (En ole muuten vielä kolmeakymmentäkään, mutta kankea...). Nyt sitä arvostaa jo untakin vapaapäivänä.
Mutten kyllä koskaan penskana kuvitellut että parisuhde voisi olla näinkin "intohimotonta" ollakseen kuitenkin toimiva ja hyvä suhde...
Me olimme vielä ennen kesää opiskelijoita, jolloin vapaata oli hyvinkin paljon :) Nyt työelämään siirryttyä huomaa, ettei sitä vapaa aikaa todellakaan ole liikaa.
Huonosti on kyllä teillä asiat, jos ette pysty pitämään lomia yhtä aikaisesti. Onhan tuokin pikästi kiinni työnantajasta, mutta kaitpa tuon luulisi onnistuvan :) Tuo kankeus on muuten iskeny tännekkin, iski heti 25-vuotispäivän jälkeen. Onneksi siihenkin on olemassa lääke, läheisen kuntosalin järjestämät jooga/pilatestunnit ovat osoittautuneet oivaksi avuksi kankeutta vastaan.
Meillä on ollut loma suunnitelmia ja varattukin lomia, mutta ovat peruuntuneet aina viime tipassa, yleensä miehen töiden takia. Mies on rakennusalalla, joten kesät ja sulanmaan aikaan ei toiveitakaan pitää vapaata, mikäli aikoo leivänkannassa roikkua. Mies päivystää joka kolmas viikonloppu ja joka kolmas viikko arki-illat, jolloin ei toiveitakaan lähteä mihinkään kotikaupungista. Itse teen epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, joten minulla sattuman varaisesti vapaata noin joka kolmas viikonloppu. Mm. kesälomani minun on pidettävä kesän aikana. Murphynlaki ilmeisesti vaikuttaa, mutta usein minulla vapaata juuri silloin kun mies sidottu työhön.
Ei se mitään kunhan ikää tulee ja asemamme työyhteisöissä vahvistuu on meilläkin varaa vaatia vapaata omien tarpeidemme mukaan, vielä on vain paljon joustettava, otettava ne loman jämät jotka muilta jää. Varsinkin lapsettomuus vaikuttaa paljon, ainakin itse annan mielummin lapsellisille mahdollisuuden vaikuttaa lomiinsa enemmän, jotta saavat viettää aikaa perheensä parissa.
Hassua, että silloin kun opiskelimme, meillä oli aikaa vaikka muille jakaa olla kahdestaan, muttei rahaa tehdä mitään erikoista. Nyt olisi rahaa, muttei ole sitä aikaa. Ihminen ei ole kai koskaan täysin tyytyväinen tilanteeseensa. Toisaalta suhde säilyy tuoreena kun ei liikaa nähdä ja lomaillaan molemmat kaveriporukassa ilman toista.
Siis pillereiden hintaako valitat??? Oletko oikeasti todella köyhä vai mikä mättää? Aivan naurettava juttu. Eihän pillerit maksa kuin jotain pari kymppiä kuussa(?)En edes tiedä, en muista, vaikka itsekin käytän! Ei jokaista penniä tarvitse ikävöidä.
Olen itsekin opiskelija, enkä siis mikään miljonääri, mutta en hemmetissä tuollaista summista kehtais alkaa miehelle valittamaan, vaikka meillä omat rahat oliskin. No, nykyään meillä rahat ovat jo yhteisiä, kuten mielestäni yhdessä asuvalla parilla kuuluukin olla.
Ärsyttää tollasten köyhien ihmisten rutkutukset. Kun mistään muusta ei oo kyse, kun omasta kyvykkyydestä hoitaa raha-asioitaan hyvin.
Ihme suhtautuminen... En valita, vaan lähinnä naureskelen isännän asenteelle asiaan. Isännällekin on vähän muita syitä valittaa kuin raha, silloin kun valituttaa.
Molemmat käymme työssä, mutta rahaa saisi olla enemmänkin, sillä meillä on aikamoinen elintaso (lapseton työssäkäyvä pariskunta) joten voinen antaa tilinumeroni, niin voit auttaa, kun halusi puuttua on niin suunnaton...? ;)
Tiedätkö mikä on vielä ärsyttävämpää; sellaisten ihmisten rutkutukset, jotka katsovat asiakseen ilmaista mielipiteensä, vaikka eivät ole asiasta mitään ymmärtänetkään...
JOS pillereihin menisi kakskymppiä kuussa niin totta helvetissä se pitäisi puoliksi pistää. Taitaa sinulla "opiskelija" olla pappa betalar -mentaliteetti, 20 ekua kuussa on tosi iso raha pelkällä opintotuella, ilman vanhempien avustuksia elelevälle. Niikerta. :)
Omat pillerini taitaa olla ihan keskihintaisia, ja viimeksi hinta oli n. 27e/3kk, eli kympin kuussa. 6kk:n paketti on vielä halvempi. Hyvin selvisin tuosta maksusta opiskelijanakin, kun tulot olivat pelkkää opintotukea (404e/kk). Edelleen olen sitä mieltä, että jos yhdessä asutaan jokaista kulua ei tarvitse puolittaa. Jos ei vielä asuta yhdessä (eli on selkeästi eri taloudet) niin esim. tuota maksua voidaan puolittaa.
Opiskelusta selviää ihan hyvin ilman vanhempien apua, ainakin täällä Oulussa :)
Eipä meilläkään joka penniä lasketa, maksetaan noita pillereitäni aina miten sattuu, lähinnä kummalta löytyy sopivammin rahat rahapussista, mitä siitä turhaan stressaamaan. Rahat sen verran pitkälti yhteiset, ettei moisesta jaksa nipottaa :)
Ihan ymmärrettävää. Muakin ärsyttää tuollaiset tyypit (aikaisemmin ketjussa), jotka todellakin luulevat että se on rahasta kiinni...
Kyse on periaatteesta ja huomioimisesta/kohteliaisuudesta!! Nyt eletään kuitenkin 2000 -lukua ja kaikki toivottavasti tiedostavat, ettei ehkäisy tänä päivänä ole vain naisen huolehdittava..
Meillä toimi aikaisemmin niin, että miehen kanssa vuoronperään maksettiin ne pillerit. Nykyään ei tarvita, vauva tilauksessa.. :)
Jos kyseessä on periaatteesta ja kohteliaisuudesta, sinäkin maksat varmasti puolet miehesi kustannuksista, jos ne ovat asioista jota sinäkin hyödynnät? Maksat varmasti puolet auton bensasta, puolet huolloista, puolet nettilaskusta, puolet hänen lääkkeistään...
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joilla on noin vahvat periaatteet. Mielestäni paljon tärkeämpää huomioimista on se, että mies kyselee miten pillerit vaikuttaa ja miten ne vaikuttaa omaan puolisoon, tulee mukaan lääkäriin, on huolestunut puolisonsa terveydestä sekä antaa henkistä tukea vahingon sattuesta. Henkinen puoli on tärkeämpi kuin raha.
Meillä kyllä menee aika ympäripyöreästi menot puoliksi. Mieheni on tämän ymmärtänyt. Syy löytyy taustoistani.
Minulla oli isä, joka piti meidät lapset hyvin selvillä KENEN asunnossa asumme, ketä tottelemme. Hän muistutti jatkuvasti siitä että sitten kun asutte omassa kodissanne niin siellä saatte tehdä mitä haluatte. Meitä ei kasvatettu hoitamaan solidaarisesti kotitöitä, vaan ne piti tehdä koska "jotenkin pitää korvata se että hän tuo taloon rahat".
Ajauduin yhteen ihan mukava kundin 8tai mies se oli, parikymppinen) kanssa. Asuttiin ensin mun vuokrakämpässä pari vuotta, sitten saatiin yhteinen vuokrakämppä pariksi vuodeksi. Miehen sukulainen kuoli ja muutettiin perikunnan asuntoon kun sitä ei kannattanut myydä. Mitään ongelmmia meillä ei ollut. Mutta sitten tuli yksi riita, jonka yhteydessä mies muistutti kenen kämpässä asutaan. Se teki pahaa, mutta päätin olla välittämättä. Kun sitten joskus riideltiin toisen kerran aika pahasti, sain jälleen kuulla samaa tarinaa... kenen asunto, mitä oikeuksia mulla muka siellä on jne. Se oli kertakaikkiaan raukkamaista. En ollut itse koskaan tuollaista asiaa ottanut esiin edes sillin kun asuimme mun kämpässä. Mielestäni sekin oli yhteinen asuntomme.
Suhde tietysti loppui, pysyttelin yksikseni viisi vuotta ja tapasin nykyisen mieheni. Muutimme yhteen ensin niin, että hän minun luokseni ja sitten ostimme yhteisen asunnon. Emme sentään senttejä laske, mutta aika tarkkaan puoliksi kiinteät menot on jaettu ja elämiseen kuluvistakin pystytään sopimaan. Miehellä on reilusti paremmat tulot ja hänen mielestään voisimme asua paremmassakin kämpässä, mutta minun tuloillani ei suurempaa lainaa makseeta. Ongelmakin on tullut ilmi... mies on sanonut, että kun menemme naimisiin ("kun"??), niin sitten tulomme ja menomme ovat yhteisiä riippumatta siitä kumpi niitä maksaa, hän haluaisi sen isomman asunnon (jälkikasvua?? ;) ) ja että hänestä on luonnollista että hän ehkä sitten joutuu maksamaan enemmän. Minulle tuo on kuin punainen vaate härälle. En tiedä voinko luottaa siihen ettei enää käy kuten ennen. Jos kävisi, minähän osoittaisin oman tyhmyyteni luottamalla toiseen. Toisaalta niin ei ehkä kävisikään, elämässä vo jäädä paljon kokematta josei koskaan luota kehenkään... mutta... en tiedä. Ehkä vielä vain ei ole sopiva aika miettiä asioita niin pitkälle.
Kerroin tän siksi että ymmärtäisit, että on erilaisia elämänkokemuksia ja asenteita. Ettet tuomitse aina niitä jotka toimivat eri tavalla kuin sinä.
Olet aivan oikeassa siinä, että meillä jokaisella on eri lähtökohdat elämään ja parisuhteeseen. Kotoa saadut mallit vaikuttavat valintamme hyvin pitkälle.
Meilläkin miehellä on jonkin verran paremmat tulot kuin minulla, eikä ole käynyt mielessäkään, etteikö hänen sitten "kuulu" maksaa enemmän menoistamme. Meillä menot on suhteutettu tuloihin, se jolla on rahaa maksaa. Yhteistä tiliä emme halua avata, vaikka käytämme rahat kuin yhteiset. Yhteisiin menoihin ne menee riippumatta siitä, kumman tilillä ne makavat.
Oletko ajatellut, miten selviydyt äitiysloma-ajasta ilman miehesi apua? Viimeistään silloin joudut luultavasti hyväksyä sen, että hän parempituloisena kantaa suuremman talousellisen vastuun kuin sinä. Äitiyspäiväraha (ja mahdolliset muut tuet) kun juuri ja juuri riittävät lapsen perustarpeisiin. Entäs jos toinen teistä jää työttömäksi? Olisitko sinä valmis maksamaan miehesi kuluista osan, jotta voisitte ylläpitää tuttua elintasoa? Vai söisitkö sinä pihvejä ja antaisit hänen syödä nuudeleita? Pitäisikö teidän heti muuttaa halvempaan asuntoon, jos hänen tulonsa ei riittäisikään puoleen vuokraan/lainaan?
Ymmärrän, että olet raha-asioissa varovainen, johtuen isästäsi. Mielestäni isäsi ongelmat kuulostavat kuitenkin mielenterveydellisiltä, ja erittäin harvinaisilta. Riidoissa tulee (valitettavasti) sanottua asioita joita ei tarkoita, ja ymmärrän että loukkaannuit entisen avomiehesi kommenteista.
Toivottavasti nykyinen miehesi on fiksu (ja normaali), ja toivottavasti pystyt luottaa häneen niin paljon, että suostut "elätettäväksi" jos tarve tulee. Sillä uskon, että jos sinä rakastat hänet sinäkin elättäisi hänet tarpeen tullessa :)
Kaikkea hyvää sinulle!
Ihan siihen lapsiasiaan liittyen... en voisi kuvitellakaan hankkivani lasta tällaisessa tilanteessa. Ensinnäkin suhde pitää olla riittävän vakaa ja tasapainoinen, sen lisäksi ja noilla edellytyksillä edellytän avioliittoa ennen lasten hankkimista. Eli jos niin pitkälle pääsee, niin kyllä luottamuskin pitää olla toisenlaisella pohjalla. En vielä ole lainkaan varma millaiseksi suhteemme kehittyy. Miehessä on joitain piirteitä, joita hieman vierastan, mutta joiden kanssa varmasti oppii elämään jos niin haluaa. Kiire ei ole mihinkään, näistä asioista ollaan puhuttu. Välillä vain tuntuu siltä että mies haluaisi saada minut "sidottua" itseensä jollain tavalla, jota en osaa selittää. Vaikka menisin naimisiin ja saisin lapsia, en haluaisi tuntea olevani jonkun "omaisuutta". Mies tietää taustani ja epävarmuuteni, joten luulisi että hän haluaisi kunnioittaa epävarmuuttani ja panostaa luottamuksen syntyyn ennemminkuin hosuisi. Jos hän ei kuitenkaan jaksa katsella tällaista, niin ymmärrän hyvin jos hän haluaa toisenlaisen naisen rinnalleen.
Mutta hyvin meillä menee niinkun muuten. Kaikkea hyvää sinullekin!
minä maksan pillerini ja mies maksaa bensat autoon. :D
Täällä tosiaan on ollut paljon puhetta kyseisestä aiheesta ja mielestäni se on hyvä. Alunperin tarkoitukseni ei ollut valittaa asiasta, vaan antaa yksi näkemys aiheeseen, näkemys miten saita mies asian näkee.
Kuitenkin itse en ollut edes ajatellut asiaa, ennen kuin luin täältä joskus, että voisi olla niin, että mies osallistuu ehkäisykustannuksiin. Mikäli olisin tiennyt sellaisen mahdollisuuden olevan, olisin minäkin ehkä hoitanut asiani paremmin. Köyhä opiskelija olen siis ollut joskus. Silloin ehkäisy tuli hoidettua todella surkeasti, koska se oli ensimmäisiä säästökohteita, kun rahaa ei yksinkertaisesti ollut. Mielestäni on hienoa, että asiasta puhutaan edes jossain, saattaa joku köyhä nainen huomata, että tämähän on oikea vaihtoehto. Tai joku köyhän puoliso huomaa, että hän voi tarjota apuaan kustannuksiin. Itse olen aina ajatellut hormonaalisenehkäisyn olevan vain naisen asia ja siksi töppöillyt pahastikin...
Mutta jos myös nainen olisi itara ja ajattelisi, että rahoilleen täytyy saada vastiketta, niin makuuhuoneessa kävisi säpinä... Kun ikää tulee ja suhde rutinoituu, niin voisi myös laskea, että kondomi ehkäisy tulisi halvemmaksi, mikäli rahalle antaisi suuren arvon tai on vaikka asuntosäästäjä. Se pari kertaa (maksimissaan...:( )viikossa ei ehkä ole sen arvoista, että kannattaisi kymppejä kuukaudessa uhrata, siis halvemmalla pääsisi kondomeilla... Kuitenkaan me kaikki emme ole tottuneet vaatimaan rahoillemme vastinetta.
Ensimmäisessä pitkäaikaisessa suhteessani, jonka aikana hankin e-pillerit, silloinen poikaystäväni maksoi puolet pillereistä. Se oli ihan luonnollista, sillä e-pillerit tulivat yhteiseen hyvään, ja koska emme asuneet yhdessä oli ihan ok, että hän maksoi puolet.
Seuraava poikaystävä taisi maksaa parista paketista puolet, mutta tulimme nopeasti siihen tulokseen, että senttien laskeminen on turhaa. Nykyään asumme yhdessä, joten kulut tasoittuvat kyllä pidemmän päälle. Meillä menee kuten sinä mainitsit, rikkaampi auttaa köyhempää. Olemme seurustelleet opiskelujen aikana, jolloin tulot olivat epäsäännölliset ja epävarmat. Mutta aina löytyi rahaa yhteisiin menoihin (kuten pillereihin), ihan sama miltä tililtä ne sitten otettiin.
Olet ollut suorastaan sinisilmäinen, kun et ole nuorempana huolehtinut ehkäisystä. Ehkäisy ei myöskään ole vain naisen velvollisuus, vaan miehenkin on otettava vastuu. Eikä se vastuu tarkoita vain sitä rahallista vastuuta, vaan paljon muutakin...
Ai niin, ei ne pillerit maksa montaa kymppiä kuussa, korkeintaan kympin kuussa. Ja pillereissähän on muitakin hyötyjä kuin pelkkä ehkäisy, joten vaikka emme rakastelisikaan "tarpeeksi usein" joka kuukausi, en vaihtaisi pillerit kortsuihin.
Minkä takia pitäs käyttää pillereitä? Me on oltu yli 5 vuotta yhessä ja aina on käytetty kortsua. Ne maksetaan puoliks, ja nykyään voi olla että yks iso paketti riittää moneks kuukaueks. Ei sitä niin usein enää paneskella. Eikä oo puhettakaan että mää alkaisin napsia niitä nappeja, oon kuullu ihan tarpeeks niistä sivuvaikutuksista. Että kasvaa karvoja ja turpoaa ja tulee ehkä lisää finnejäki.. Niittenhä pitäs auttaa finneihin mutta ei kaikilla. Oispas kivaa olla sit semmonen finninaamanen läskiperse jolla kasvaa viikset. Ja kuolla sit veritulppaan, nehä altistaa myös sille jos suvussa sitä esiintyy ja meillä esiintyy.