Kun joku kertoo uskovansa jälleensyntymiseen, buddhalaisuuteen, teosofiaan, scientologiaan tai ylipäätään johonkin erikoiseen, usein itämaiseen oppirakennelmaan tai ajattelutapaan, sitä pidetään ihailtavana, rohkeana ja eksoottisena. Mutta jos tunnustautuu kristityksi ja uskovansa Raamattuun ja Jeesukseen, pidetään kummallisena, vanhanaikaisena ja joka hieman tyhmänä. Mistä tämmöinen johtuu? Miksi kristinuskolla on huono ja epätrendikäs kaiku? Miksi seurakuntanuorille naureskellaan?
Surullisenkoomista on myös seurata kirkon yrityksiä aina vain miellyttää alati maallistuvia ihmisiä. Mikä tahansa asia, mikä ihmisten mieleen juolahtaa, olisi kirkonkin heti sallittava ja unohdettava uskon peruskivet ja aatteelliset periaatteet.(ajankohtainen esimerkki hedelmöityshoidot) Jos kirkko ei näin tee, ihmiset eroavat siitä ja nyrpistelevät nenäänsä suvaitsemattomalle jämähtäneelle kirkolle. Mutta vaikka kirkko sallisikin ihmisen kaikki oikut, ei sekään kansalle riitä, vaan aina vain vaaditaan lisää.
Mutta ehkä ihmiset salaa sisimmässään kaipaisivatkin vahvaa kirkkoa, joka ei arkaile puolustaa kristinuskon sanomaa ja opetuksia. Ehkä tämä kirkon jatkuva "nykyaikaistuminen" lopulta kääntyy itseään vastaan, kun aito hengellisyys katoaa siinä sivussa. Ja hengellisyyttähän nykyihmiset selvästi kaipaavat, muodossa tai toisessa...
Surullisenkoomista on myös seurata kirkon yrityksiä aina vain miellyttää alati maallistuvia ihmisiä. Mikä tahansa asia, mikä ihmisten mieleen juolahtaa, olisi kirkonkin heti sallittava ja unohdettava uskon peruskivet ja aatteelliset periaatteet.(ajankohtainen esimerkki hedelmöityshoidot) Jos kirkko ei näin tee, ihmiset eroavat siitä ja nyrpistelevät nenäänsä suvaitsemattomalle jämähtäneelle kirkolle. Mutta vaikka kirkko sallisikin ihmisen kaikki oikut, ei sekään kansalle riitä, vaan aina vain vaaditaan lisää.
Mutta ehkä ihmiset salaa sisimmässään kaipaisivatkin vahvaa kirkkoa, joka ei arkaile puolustaa kristinuskon sanomaa ja opetuksia. Ehkä tämä kirkon jatkuva "nykyaikaistuminen" lopulta kääntyy itseään vastaan, kun aito hengellisyys katoaa siinä sivussa. Ja hengellisyyttähän nykyihmiset selvästi kaipaavat, muodossa tai toisessa...
Vastaukset 13
Vanhimmat
>> "nykyaikaistuminen" lopulta kääntyy itseään vastaan, kun aito hengellisyys katoaa siinä sivussa. Ja hengellisyyttähän nykyihmiset selvästi kaipaavat, muodossa tai toisessa...>>
Kirkon tehtävä on pitää kiinni Jumalan sanasta. Vaikka se karkottaisi maalliset pois kirkon keskuudesta. Itse koen, että tämän nykyaikaistamisen takia kirkko voi hengellisesti huonosti. Vääryys ja Jumalan sanan vastainen toiminta rehoittaa. Papit ovat vain leipäpappeja. Raamatun vastainen toiminta hyväksytään. Onhan se itsestään selvää, että tuollainen toiminta vie kirkkoa kauemmaksi Jumalasta. Ja vetää samalla päältänsä pois Jumalan siunaavan käden.
"Itse koen, että tämän nykyaikaistamisen takia kirkko voi hengellisesti huonosti. Vääryys ja Jumalan sanan vastainen toiminta rehottaa. Papit ovat vain leipäpappeja."
Itse en koe noin, päinvastoin. En edes ymmärrä sitä, miten joku voisi edes toimia ns. leipäpappina. Monissa muissa ammateissa voi toimia, vaikka olisikin leipääntynyt työhönsä, mutta tuskin pappina, ainakaan kovin kauan. Sitä paitsi kuka lähtisi huvikseen ja ajankulukseen opiskelemaan teologiaa yliopistoon. Jos haluaa työhön mihin hyvänsä ansaitakseen leipänsä, niin tuskin valitsee teologian opiskelun.
on varmasti heillä ollut, ainakin alussa.
Mutta oletkos kuullut uutisia kirkkoherroista ja piispoista joita on viime aikoina kuulunut ?
On erottu ja menty uudelleen naimisiin. On petetty aviopuolisoa. On varastettu kirkon rahoista yms.yms.
Meidänkin kirkkoherra erosi ja nyt seurustelee uuden naisen kanssa. Ei tietysti voi yleistää. Mutta todella paljon on juuri tällä hetkellä pappeja, jotka toimivat Jumalan sanan vastaisesti.
"Aloitti hengessä. Lopetti Helsingissä." - Tämä kai oli pappien kulku-ura (joskus) vähän aiemmin. Herätysliiketaustainen nuori tuli epävarmaksi kristinuskon äärellä yliopistomaailmassa ja siirtyi sitten epävarmuuksinensa seurakuntiin, jossa levitti epävarmuuden evankeliumia.
Nykyään tilanne on toinen. Teologisiin tiedekuntiin tullaan usein jopa ilman seurakuntataustaa... Kirkon töihin tullaan toteuttamaan itseään, eikä vuosituhantista klassisen kristinuskon perinnettä...
Papin virka on arvokas, mutta luulenpa, että kansankirkkomme on oikeasti kriisissä, koska se ei enää nojaa uskonnolliseen peruskirjaansa ja sieltä nousevaan normistoon. Sen sijaan kirkko hakee usein suuntaa yhteiskunnan "poliittisista" ratkaisuista.
Olisi kiva, jos kirkolla olisi kanta, että saisi edes kunnolla kapinoida. Nyt se on kuin isä/äiti, joka yrittää olla "poppikaveri"...
Ehkä näitä leipäpappejakin joukossa on, mutta tuskin kovin monta. Tosiasia nimittäin on, että papin ura ei nykyään ole mitenkään kadehdittava leivänhankkimiskeino. Seurakuntapastorin palkka ilman kokemuslisiä on nykyään noin 2.200 euroa kuussa. Tämä on huomattavasti alempi kuin kansalaisten keskiansio, muistaakseni noin 2.440 euroa kuussa, puhumattakaan miesten keskiansiosta, noin 2.700 euroa kuussa. Kun lisäksi ottaa huomioon työn epäsäännölliset työajat ja sen edellyttämän pitkän koulutuksen, ei pappsiuralle hakeutumista voi nykyään pitää mitenkään rahallisesti edullisena ratkaisuna. Varmasti juuri työn rankkuus ja sen kehno palkkaus ovat saaneet aikaan sen, että yhä useampi teologi etsii leipäpuunsa muualta kuin pappisvirasta.
Lisäksi tulee vielä se jo alkuviestissä todettu asia, että kristinusko ei nykyään ole "trendikästä". Tämän takia ulkoinen maine ja kunnia tuskin saavat monia papinhommiin, kuten asia on saattanut olla joskus aikaisemmin. Nykyään kun tätä mainetta ja kunniaa ei enää ole kasapäin tarjolla.
Kyllä valitettavasti ns. leipäpappeja vaan löytyy (yksikin on liikaa). Onhan tehty tutkimuksiakin, kuinka moni pappi uskoo keskeisiin uskontotuuksiin. Nyt on ilmestynyt myös kirja "Ateistit alttarilla". Ei auttaisi olla liian sinisilmäinen. Kyllä meidänkin seurakunnassa on kirkkoherra joka kieltää klassisen kristinuskon totuuksia. Vaan mitäs teet, mistä sitä muualtakaan hyvän viran tänä aikana ottaisit. Hyvä palkka juoksee vaikka sunnuntaina pidät 5 min. saarnan liirum laarum. Todella murheellista. Herra armahtakoon meitä. Onneksi on paljon myös elävässä uskossa olevia pappeja, jotka tahtovat julistaa Jumalan Sanan totuutta.
Ehkä kirkon alennustila johtuu juuri siitä, että papisto ja muotojumalinen seurakunta kirkolliskokouksineen ja piispoineen yrittää tehdä kirkosta trendikkään. Konstit on monet kunnellaan enemmän ihmistä kuin Jumalaa ja rakennetaan uskonoppi ja opetus ihmisestä itsestään kumpuavan viisauden ja rakkauden varaan, näin kirkosta tulee kuntien ja kaupunkien jonkinmoinen sosiaalitoimen jatke.
Seurakunnilla on oma "salarakkaansa" se on maailma. Näitä salarakkaus hommia ennen kutsuttiin huoraamiseksi. "Älä tee huorin" se on Jumalan käsky ja Jumala ei voi syntiä hyväksyä.
Teologiseen tiedekuntaan menevät nuoret ja sieltä valmistuvat seurakuntiin kutsutut papit eivät ehkä monetkaan tiedä mitä papin virka pitää sisällään, johtuen juuri edellä mainitusta syystä oppi mikä on saatu on ihmisoppia. Hyvä esimerkki on siinä, että taitaa teologian opiskelijoista jo yli puolet olla naisia. Enkä halua tässä nyt ruveta heitä lyömään vaan totean, että hekin ovat tulleet harhaan johdetuksi.
Todellinen Kristuksen seurakunnan merkki on toki aina ollut se, että sitä ei ole maailma voinut sietää. Kun nyt pyrkimykset on sen suuntaiset, että haetaan maailman mielisuosiota ja siinä onnistutaan niin silloin kulissit kaatuu ja jäljelle jää vain todellinen Kristuksen seurakunta joka on aina muodostunut Kristukseen uskovista ihmisistä ja heillä ei ole mitään hätää sillä onhan Jeesus Kristus itse luvannut olla heidän kanssaan aina maailman loppuun saakka ja tietysti sen jälkeenkin iankaikkisessa elämässä taivasten valtakunnassa.
Kun tällaisilla mietteillä on matkassa niin ei toki tahdo enää helposti löytää seurakunta yhteyttä evl.kirkosta, mutta Jumalan kiitos on vielä joitain pappeja jotka pitäytyvät Jumalan Sanassa johtaen ja pitäen lauman oikealla tiellä.
...ei hän myöskään muutu.
Näin isäni kertoi vanhojen herätyskristittyjen ajatelleen...
Olen hieman eri mieltä siitä, kun sanot, että kristillisen kirkon tulisi olla ihmisille vastenmielinen tms.
Ei vastakkainasettelua tule hakea, eikä siitäkään tule tehdä mitään aidon kirkon tunnusmerkkiä (tyyliin mitä enemmin närää, sitä enemmin Henkeä).
Tässä kohtaa herkeän raamatulliseksi:
"46. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,
47. kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen." (Apt. 2:46-47)
Kyllä kirkon pitää puhua aikansa kielellä ymmärrettävästi. Tätähän tarkoittaa myös Raamatun kansankielisyys, joka oli uskonpuhdistuksen idea (Se, joka tuntee kaikkien mielen, taitaa myös Suomen kielen tms.). Ei kannata olla tahallaan ajastaan jäljessä kirkossakaan, mutta se ei tarkoita kirkon aarteesta luopumista.
Mikä on luterilaisen kirkon aarre?
Käsittääkseni tämä löytö:
Ihminen on läpikotaisin itsekäs ja synnin läpäisemä. Parhainkin tekoni pitää sisällään omahyväisyyteni. Ihmisyyden olemuksen paljastaa Raamatun todistus. Sama lähde antaa myös avun tähän hätään kuvauksessaan Jumalan armollisesta sydämestä. - Eikö tämä ole luterilaisen kirkon aarre?
Jos luovumme kirkossamme siitä, mitä olemme kautta vuosisatojen ymmärtäneet ihmisestä syntisenä, menetämmekö samalla armollisen Jumalan?
Tätä tarkoitan sillä, että kirkon tulee pysyä sanomalleen uskollisena. - En suinkaan tarkoituksellista vastakkainasettelua mihinkään suuntaan...
Hyvin kirjoitit ja tulipa siinä sievästi jopa nuhdetta ja opetusta. Ei ole itsetarkoitus arvostelulla sohimisen riemu, aina olis hyvä jos arvostelulla voisi rakentaa eikä rikkoa se on hyvä pitää mielessä. Kuitenkin totuudessa pysyen.
Raamattu ei kyllä ole aikaansa sidottu, siinä mielessä kuin usein kuulee väitettävän, että voisimme mitätöidä Jumalan lain ja käskyt.
Ihminen on perusolemukseltaan samanlainen kuin 2000 vuotta sitten. Jokainen kyllä ymmärtää, että tekninen kehitys on muuttanut ihmistä melkoisesti, niinkuin elämisen olosuhteita ajatellen ja kyllä kai nämä seikat on hyvä ottaa huomioon puhuttaessa siitä Jumalan armollisuudesta tämänkin päivän ihmiselle.
Puhuit kirkon aarteesta ja se mitä kerroit olen täysin samaa mieltä. Oppi vanhurskauttamisesta, Jumala vanhurskauttaa jumalattoman ihmisen Jeesuksen Kristuksen kautta/tähden on juuri se luovuttamaton aarre jota ollaan kadottamassa meidän evl.kirkossa ja sehän tässä juuri on surullista.
Jumalaton maailma luottaa itsekkyydessään vain itseensä ja ei tunne olevansa syntinen ja ei näinollen ymmärrä tarvitsevansa syntiensä sovittajaakaan Jeesusta. Eikä siedä edes kuulla puhuttavankaan mitään vapahtajasta. Toinen vaihtoehto on se, että penseinä ollaan uskonnollisia ja kiillotetaan omaa julkisivua.
Rukouksessa ollen saamme vain toivoa itse kukin, että Pyhä Henki pitäisi meitä sanassa ja antaisi oikeaa viisautta.
Leipäpappi tarkoittaa ainakin perinteisesti pappia, joka ei usko siihen, mitä saarnaa ja opettaa, vaan tekee työtään vain ansiotyönä. Leipäpapin vastakohta ei siis ole pappi, joka ajattelee asioista itsenäisesti ja ehkä asettaa kirkon totuuksia kyseenalaiseksi. Itse asiassa "oikea" leipäpappi tuskin asettaisi suurin surminkaan mitään raamatun tai kirkon "totuutta" kyseenalaiseksi, vaarantaisihan tämä hänen leipäpuunsa. Todennäköisesti hänen julistuksensa olisi "oikeaoppisempaa" kuin sellaisen papin, joka itse pohtii aidosti uskonkysymyksiä ja jolla on oma, kypsynyt usko.
!!!
Iimarto kirjoittaa
"Vaan mitäs teet, mistä sitä muualtakaan hyvän viran tänä aikana ottaisit. Hyvä palkka juoksee vaikka sunnuntaina pidät 5 min. saarnan liirum laarum."
Ei taida suomenniemellä enää olla sellaista luterilaisen kirkon seurakuntaa, jossa papin ainoa tehtävä olisi sunnuntain jumalanpalveluksen toimittaminen ja siinä saarnaaminen. Monesti pappien tarinointia kuunnellessa tulee mieleen, että ei ne raukat pääse edes vähimmäistuntipalkoille..
On siis harhaluulo, että papiksi joku haluaisi siksi, että on helppo homma eikä tarvi tehdä paljon mitään. Tai jos haluaa, huomaa nopeasti, että alanvaihto kovempipalkkaisiin ja helpompiin töihin on kutsuva vaihtoehto.
Puhe leipäpapeista on loukkaavaa. Se, että joku ei saarnapöntöstä joka pyhä onnistu saarnaamaan juuri sinun mielesi mukaan lakia ja evankeliumia, ei oikeuta sinua arvostelemaan heidän henkilökohtaista suhdettaan Jumalaan. Voit arvostella heidän työntekoaan, mutta älä silloin nimittele leipäpapiksi - ihmiseksi joka ei itse usko siihen mitä opettaa. Siihen sinulla ei ole kykyä eikä valtuuksia.
...montako Jumalan sanan mukaan toiminutta pappia tai ylipäätään ihmistä on ollut olemassa koskaan missään?