ollaan seurusteltu nyt mieheni kanssa noin puolitoista vuotta ja yhdessä asuttu nyt muutama kuukausi. Mieheni on saman ikäinen kuin minäkin. minulle on jo ihan selvää että haluan olla vakavassa suhteessa, jolla tarkoitan sitä että suhteen tarkoitus on tähdätä avioliittoon ja perheeseen ja toivottavasti yhteiseen vanhuuteen. Mieheni kuitenkin panikoituu jo pienestäkin avioliitto tai perhe -maininnasta. hän haluaa vain seurustella, eikä tiedä (saati halua miettiä) mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Suoraan kysyessäni että haluaako hän olla kanssani lopun elämäänsä, hän vastasi että kyllä haluaa. ei vaan koe mitään suurempia sitoumuksia (esim.lapsia, avioliittoa, yhteisiä hankintoja) ajankohtaisina.
nyt sitten mieltäni painaa että mistä on todella kyse? haluaako hän viettää elämäänsä MINUN kanssani ollenkaan? vai eikö ole vielä kypsä todelliseen sitoutumíseen? pelottaa että jään yksin kolmekymppisenä kun selviää että ei mies minua edes meinaa viedä vihille, eikä vapaita kunnon miehiä enää ole.
siis haluan tähdentää etten naimisiin olisi vielä itsekään halukas, niin vähän aikaa ollaan oltu yhessä ja haluan tietää mieheni kaikki piirteet ennen avioliittoa. tosin välillä tuntuu ettei mies halua KOSKAAN mennä vihille..
kertokaa miehet (ja miksei naisetkin) onko teille ollut jo minun iässäni selvillä naimisiinmeno-meiningit? vai onko kyse vaan siitä ettei mies koe minua "siksi oikeaksi"?
nyt sitten mieltäni painaa että mistä on todella kyse? haluaako hän viettää elämäänsä MINUN kanssani ollenkaan? vai eikö ole vielä kypsä todelliseen sitoutumíseen? pelottaa että jään yksin kolmekymppisenä kun selviää että ei mies minua edes meinaa viedä vihille, eikä vapaita kunnon miehiä enää ole.
siis haluan tähdentää etten naimisiin olisi vielä itsekään halukas, niin vähän aikaa ollaan oltu yhessä ja haluan tietää mieheni kaikki piirteet ennen avioliittoa. tosin välillä tuntuu ettei mies halua KOSKAAN mennä vihille..
kertokaa miehet (ja miksei naisetkin) onko teille ollut jo minun iässäni selvillä naimisiinmeno-meiningit? vai onko kyse vaan siitä ettei mies koe minua "siksi oikeaksi"?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei tietenkaan poikaystavasi halua sitoutua, saahan han ilmaiseksi ne palvelut joista kayvan kurssin mukaan joutuisi maksamaan pitkan pennin!
Mikas sen hauskempaa ja helpompaa pojalle kun luvata etta haluaa olla kanssasi.(Puhe on halpaa, teoistaan mies/nainen tunnetaan)Han pitaa samalla ovet auki pakoa varten. Han aina loytaa toisen tyton joka on valmis antamaan kaiken ilmaiseksi, ilman mitaan sitoumuksia. SE on mita han haluaa.
Nyt kun olet selvasti tiedostanut itsekin jo tuon, on taysin omassa valinnassasi haluatko jatkaa hanen kanssaan hamaan iaisyyteen, valitella muille ja vaipua pikkuhiljaa itse epatoivoon.
Sina tiedat aivan tarkkaan mita sina haluat ja tuo mies ei vastaa maaritelmiasi. Yritatko tehda kissasta koiraa vai etsia toinen poikaystava jolla on samat haaveet kuin sinulla.
Valinta on sinun ja vain sinun.
tarkennusta vielä; mies siis on osoittanut myös haluavansa olla kanssani, mm.muuttanut huonoja tapojaan. en siis epäile hänen rakkauttaan, uskollinenkin uskon hänen olevan. myrskyisää kautta tosin eletään, voihan sekin vaikuttaa tohon sitoutumishalukkuuteen, vai kuinka?
Tietysti voit odottaa jonkin aikaa, mutta tosiasia on etta on niin paljon helpompaa kertoa halukkuutensa olla yhdessa, "rakastaakin", varsinkin kun sen eteen riittaa vain lupaus.
Mutta lupauksia on maailma tulvillaan. Toistaisin vielakin: teoistaan mies tunnetaan, puhe on halpaa.
Itse menin poikaystäväni kanssa kihloihin kun oltiin seurustelu suunnilleen saman verran eli n.1,5v..Tämän jälkeen kaikki on kyselly, että millon menemme naimisiin..Poikaystäväni on sanonut joskus että "ei ainakaan kymmeneen vuoteen"..Ja olen miettinyt hänen mielipidettään usein..Tietenkin elämän tilanne tässä vaiheessa on sellainen, että perheenperustamista ei vielä voisi edes harkitakaan, niin naimisiinkin olisi kai "turha" mennä..Lapset haluan tehdä avioliitossa, mutta niitä en kuitenkaan ole vielä valmis tekemään..Ja ehkä mieheni ei tarkoita kuitenkaan välttämättä kirjaimellisesti 10:llä vuodella ihan noin pitkää aikaa vaan periaatteessa sitä, että ei ainakaan vielä moneen vuoteen..Mutta olen onnellinen, että kihloissa olemme..Minulla on jotenkin varmempi olo siitä, että mies välittää ja haluaa sitotua minuun, kun kuitenkin oltiin samaa mieltä siitä, että jos kihloihin mennään niin se on sitten lupaus siitä että mennään myös joskus vielä naimisiinkin..Kyllä minunkin poikaystäväni yrittää välttää perheenperustamis- ja vauvakeskusteluita..Hän kyllä tietää etten olisi edes vielä valmis tällaiseen, joten haluaa ehkä jutella asioista vasta sitten kun ne tulevat "ajankohtaisemmiksi" ja olemme molemmat tosissaan asian suhteen..
En usko, että kyse olisi siitä etteikö mies haluaisi olla kanssasi loppuelämää tai perustaa perhettä...Joillekin miehille nämä asiat ovat vaan jotenkin arkaluontoisia ja tuntuu välillä että heillä menee enemmän aikaa tottua ideaan ja alkaa ajatella tosissaan avioliittoa kuin esimerkiksi naisilla..Mutta jos asia tosiaan vaivaa sinua, niin voithan ehdottaa että menisitte kihloihin niinkuin mekin (ehkä hiukan typerä ajatus, mutta miksi ei?!...)..Itse mentiin ihan yhteisestä päätöksestä kihloihin, minä kerran satuin mainitsemaan asiasta, mutta yhdessä kuitenkin alettiin kypsytellä ideaa (sekin kesti kyllä melko kauan)..Sitä ennen minulla oli vähän samanlaisia tunteita enkä oikein saanut selvää mieheni ajatuksista yhteisen elämän suhteen, haluaisiko hän olla minun kanssaan vai olenko vain jokin väliaikainen tyttöystävä...Olen onnellinen myös siitä, että mieheni uskaltaa nyt sanoa naisille, jotka yrittävät iskeä häntä olevansa kihloissa jos naiset eivät sitä itse huomaa..Tunnen että hän on tosissaan minun kanssani ja ehkä hänkin tuntee nyt samoin, ei vain vielä ole valmis etenemään "pidemmälle"..Älä siis turhaan epäile ettei miehesi välitä, hän on ehkä vielä vain "liian nuori" mihinkään niin vakavaan kuin avioliitto...Kyllä hän vielä joskus muuttaa mielensä..Mutta ajatus isäksi tulemisesta voi vielä puistattaa häntä, ettehän ole seurustelleetkaan kovin kauaa...Anna hänelle aikaa totutella..Sitten voit pikkuhiljaa alkaa vihjailemaan hänelle vaikkapa yhteen muutosta jos ette vielä asu yhdessä tai jos asutte niin vaikkapa kihloihin menemisestä..
..kaikki ihmiset halua mennä naimisiin ikinä. Silti he voivat sitoutua jopa paremmin toiseen kun naimisissa oleva serkku.
Tiedän muutaman pariskunnan jotka ovat olleet yhdessä yli 20-v, eräät jopa "kunnes kuolema erotti". On lapset ja kaikki, aivan normaaleja parisuhteita.
Eikä se vihilläkäynti todellakaan takaa, ettet jää yksin kolmikymmpisenä.
Useimmat tuntemistani AVIOpareista ovat eronneet.
Mieti haluatko siis HÄÄT vai avioLIITON?
Ja miksi?
Naimisiinmeno ja avioliittohan on pelkkää symboliikkaa, joka ei kertakaikkiaan mitenkään vaikuta kahden ihmisen välisiin tunteisiin, keskinäiseen suhteeseen, saatikka tulevaisuuteen. Tai, no ehkä sen verran, että avioliitosta on vaikeampi lähteä, joten varmaan kaikki avioliiton lopettaneet ovat loppuun asti yrittäneet saada hommaa toimimaan.
Mielestäni edellinen kirjoittaja jo hyvin kiteyttikin, että suhde joko toimii tai ei toimi riippumatta kahden ihmisen välisestä "statuksesta". Itse olen ollut naimisissa ja eronnut (M 26v), eikä sillä että oltiin naimisissa juurikaan ollut tekemistä niiden syiden kanssa mitkä meidät erotti.
juu, toi on ihan hyvä pointti. itse haluan kyllä avioliiton, joka johtuu siitä että haluan tehdä lapset vasta avioliitossa. ajatuksena; "jos ei pysty sitoutumaan avioliittoon, miten pystyisi sitoutumaan yhteiseen lapseen?"
itseasiassa sait kyllä minut miettimään mieheni kantaa. ainut hänen lähipiirissä kestänyt suhde on ollut avoliitto, joka muuttui avioliitoksi vasta kymmenien avoliittovuosien jälkeen. molemmat olemme "rikkoutuneisista kodeista" eli siinä varmaan yksi selitys mieheni avioliittovastaisuuteen..
Ei hyvä parisuhde tarvitse lapsia ja naimisiinmenoa onnistuakseen. Joten ota rennosti, äläkä kahlitse itseäsi ja miestä johonkin. Meinaan se voi kohta olla entinen suhde!
Älä nyt herranjumala ala puhumaan vielä naimisiinmenosta vielä mitään, kun olet vast 23v! Jukoliste nauti nuoruudesta ja vapaudesta, seurustele ja katsele maailmaa. Naimisissa ehdit olla sit koko lopun elämääsi.
Itse menin naimisiin hiukka alle 3-kymppisenä ja ihan varmasti liian aikaisin.