Asuminen

Kyllä voi, tai ainakin minä pystyin. Asuin ehkäpä puoli vuotta poikaystäväni luona. Hänellä on maailman ihanimmat vanhemmat(minun omieni jälkeen ;) ) meillä synkkas hyvin ja meille jätettiin omaa rauhaa eli ei tungettu huoneeseemme joka senkuntti :) oikeemmin ikävöin siellä asumista, mutta onhan se totta että joidenkin isät äidit eli omat anopit ja apit voi olla kauheita koska ei vaan synkkaa heidän kaa ja ei ole mistä jutella

pitkään. Lähes koko avioliittomme ajan. Äitini nukkui pois 90 vuotiaana. Mieheni tuli erittäin hyvin toimeen äitini kanssa. Kun äitini lopulta vähän ennen kuolemaansa joutui laitokseen, kävi mieheni katsomassa anoppiaan lähes joka päivä omasta halustaan.
Eihän se elämä samassa taloudessa mitään satua ollut, mutta antoisaa kuitenkin. Riippuu itsestä ja näistä toisista ettei tule mitään valta taistelua siitä kuka on mitäkin ja kuka määrää.

Harkitsin sellaista ihan vakavissani, mutta anopin mielestä kaksi emäntää ei mahdu saman katon alle. Muutimme sitten kuitenkin omaan taloon.

Anoppi ja appi ovat mukavia, olisimme varmasti pärjäilleet. Anopilla vaan oli mielessä oman avioliiton alkuajat miniänä samaisessa huushollissa, ei tainnut olla niin kovin auvoista silloin.

muutin oman katon alle heti, kun asunto löytyi. Välit olivat hyvät, enkä halunnut pilata niitä lähiasumisella. Mies suunnitteli apen kanssa jopa talon rakentamista samalle tontille, mutta anopin kanssa saimme hankkeen pysäytettyä. Ei mahdu kahta kovapäistä samalle tontille pitkäksi aikaa. Edelleen olemme ystäviä ja kunnioitamme toisiamme, mutta asumaan samaan - ei kiitos.

aikoinaan n. vajaan vuoden siten, että appi omisti talon, jonka jälkeen ostimme sen, kun meinasi mennä vasaran alle. Kaupan jälkeen lupasimme, että saavat asua sen aikaa, että löytävät jotain. Helvettiä oli alusta loppuun asti, kiusaa tekivät joka käänteessä. Kaiken huippu oli kun viimein muutaman vuoden jälkeen pyysimme muuttamaan pois, haastoivat oikeuteen. Hovioikeuden kautta vasta saimme oman rauhan perheelle, nyt ei olla yhtään tekemisissä keskenämme.
Varoituksen sana, älkää ikinä muuttako anoppilaan!

anoppilassa reilu kaksi vuotta ja nyt ovat he muuttamassa pois tää aika on ollut yhtä helvettiä anoppi ei tykännyt alkuunkaan minusta yhtään koko ajan selän takana paskan jauhantaa, irvistelyä, mulkoilua ja kaikkea neuvomista.. aivan hirveätä nyt tilanne on kauhea mieheni sanoi äidilleen suorat sanat ja nyt hän ei tule omasta huoneestan pois kun olen paikalla ja ei leiki tai puhu lapsenlapselleen ollenkaan käyttäytyy kuin mikäkin teinihirviö... on tosi paha olla ei tiedä mitä tehdä.. onko neuvoa?