Minä 27-vuotias kahden lapsen eronnut äiti(3,5v.ja alle vuoden ikäiset tyttäret).Olen mielestäni ihan ok näköinen,miespuolisia ihailijoita kyllä riittänyt:)Avioeroni jälkeen en tietenkään heti olisikaan valmis uuteen suhteeseen,mutta sitten,kun olen niin mietityttää,ovatko monille miehille lapset este,vaikka muuten olisikin kiinnostusta?Näin olen ainakin ystävien kuullut varoittavan...Mutta kertokaas oma mielipiteenne!Lapsilla on isä,jota tapaavat säännöllisesti,joten toista en heille enää tarvits,enkä hae.Tietysti sitä vain itse toivoisi,ettei jäisi kokonaan yksin(vaikka onkin epäonnistunut yhden liiton suhteen)...:/
Lapset...este vai hidaste?
sinkkumama
575178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Valitan. Naisista ja erityisesti naisiin sitoutumisesta ja seurustelusta puheenollen, ylivoimaisesti voimakkain ja vaikuttavin turn-off on yksinhuoltajuus. Tuota asianlaitaa yksinhuoltajan onkin sitten varsin mahdoton korjata toisin avuin: ei auta ulkonäkö, ei äly eikä edes täydellinen luonne. Tai näin siis ainakin minä sen koen, lapsettomana miehenä.
-Mies-
Ei sitä tietenkään koskaan tiedä miten käy jos sattuu se oikea kohdalle, mutta....ainakin tuntuu siltä että ehdottomasti este.
perustella, että miksi näin ajattelette/tunnette?
voin sanoa ainakin sen, että koska etten ole koskaan seurustellut niin lapsikin vielä mukana kuviossa olisi hiukan liikaa. Ehkä myös tähän liittyen en koe itseäni tarpeeksi kypsäksi moiseen: itsellänikin on vielä paljon oppimista.
Jos olet kerran hoitaja, eli ympärillä on joka päivä sata ja yks naista, niin miten on mahdollista ettei oo seurustellu?
(nais-) hoitsuthan on yleensä sellasia aika lutkahtavia, luulis niiltä irtoavan?
Sanoppas se....en minäkään käsitä. Ujous kai se on...eikä ulkonäkökään hääppönen ole. :/
Hei kaikille!
Tämän keskustelun aloittaja on turhaan pessimistinen. Olen kahden koululaisen yksinhuoltajaäiti ja voin sanoa, että kyllä ottajia riittäisi, kun vaan itselläni kolahtaa todella. Ketä tahansa en ala tapailemaan, en tietenkään.
On paljonkin miehiä, joilla on itsellään lapsia (lue: elämänkokemusta!!) ja jotka eivät edes huolisi lapsetonta naista. Tuossa on vinha perä, koska itsekin suhtaudun lapsettomaan mieheen tietyin varauksin... Eihän lapseton ihminen ymmärrä kovinkaan paljoa ELÄMÄstä ;D
"Eihän lapseton ymmärrä kovinkaan paljon elämästä" - kommenttisi osoittaa henkisen tasosi (sen puutteen) ja on todella loukkaava meitä lapsettomia kohtaa. Onko esim.tullut koskaan mieleesi, että kaikki eivät pysty lapsia saamaan, vaikka haluasivatkin? Se onko lapsia vai ei, ei tee ketään huonommaksi tai paremmaksi ihmiseksi, eikä sillä ole mitään tekemistä elämänkokemuksen ja muun fiksuuden kanssa. Toivottavasti laillasi ajattelevat ovat vähemmistö!
Hei,
Kirjoitin tarkoituksella sanan ELÄMÄstä suurilla kirjaimilla. Tarkoitus oli painottaa sitä, että vanhemmilla on niin suuri vastuu uuden elämän eli lapsensa pärjäämisestä ja kehityksestä, ettei sitä vastuuta voi oikein mihinkään muuhun ELÄMÄän verrata. Anteeksi vain, jos loukkasin. Mutta näin sen näen. Tietynlainen "tuska" omista lapsista on jokaisella kannettavana, etenkin silloin, jos lapsella ei kaikki menekään niin loistavasti...
Tällaisen ajattelun ymmärtää - niin - toinen vanhempi.
Valitettavasti elämää lapsettomana nähneenä, en ole todellakaan vakuuttunu siitä, että YH äideillä/isillä olisi elämänkokemusta tippaakaan enemmän kuin muilla. Tenavat tuupataan perjantai ja lauantai-iltaisin mummolaan, että äiti pääsee aisajahtiin baariin.
Myöskin olen huomannut, että YH:sta on tullut enemmän omaan napaansa tuijottajia. Ollaan niiiiin aikuisia kun on tenava, että siinä kaikki lapsettomat on joitain B -luokan kansalaisia ja vähä-älyisiä. Silti jutut on tyyliin "ku MUSTA ittestäni tuntuu siltä ja siltä".
Aika hauskaa luettavaa...
Itse (esimerkiksi) olen lasteni ainoa huoltaja ja elossa oleva vanhempi. Ei satu olemaan elossa ainoatakaan mummuakaan ja ainoa elossaoleva pappa ei ole koskaan lastenlapsiaan halunnut edes nähdä.
Juu, elämä ei ole silkkihansikkain kohdellut aina.
Jos olisin lapseton sinkkutäti, voisi elämäni suurimpia haasteita ja ongelmakohtia todellakin olla, mihin baariin suuntaisin tänään, mihin huomenna - vaikkapa sitä seuraavaa sinkkusetää etsimään... Elämäni olisi niin yksinkertaista ja helppoa. Ei siinä elämänkokemus ja vastuu lisääntyisi. Onneksi en ole sellainen.
Että tällä tavalla se nyt vain on.
No oikeestaan tuo mun kirjoitus ei ole hauskaa luettavaa kun on vierestä tällaistä touhua seurannut. Käy lasta aikatavalla sääliksi.
Mutta sun kohdalla en voi muuta kuin ottaa osaa suruusi. Sä olet se toinen ääripää joka olet valitettavasti joutunut kohtaamaan ne leskeksi jäämisen reaaliteetit :( Toivottavasti risukasaan paistaa joskus se aurinkokin (eli sen tenavan vilpitön hymy)
Tarkoitin lähinnä niitä jotka jatkavat elämäänsä kuin mitään tenavaakaan ei olisikaan. Oikeestaan pitävät tenavaa jonkinlaisena statussymbolina, joka muka kertoo siitä, että "minäpä olen aikuinen ja elämää kokenut".
Todellakin mielenkiintoisia tällaiset stereotypiat...ensin kirjoitat niin asiallisesti että "YH äideillä/isillä", mutta heti kun aletaan puhumaan perjantai-iltojen baaritapahtumista asia kääntyykin niin että "tenavat tuupataan perjantai ja lauantai-iltaisin mummolaan, että äiti pääsee aisajahtiin baariin." Mihin ne yh-isät tässä baarikuviossa joutuvat? Lasten kanssa kotona? Ihmetyttää miksi niin monen mielestä yh-äiti on huono nainen kun taas yh-isä on jonkinlainen arjen sankari?? Siksikö että loppujen lopuksi kaikki syy on aina naisissa?? Ihmettelen vaan, en muuta sano :)
Itse olen lapseton nainen, ja olen tosiaan joskus kauhulla seurannut läheisten yh- äitien itsekästä toimintaa ihmisuhdekoukeroissa; kyllä siinä lasten etu usein jää viimeiseksi kun kuumeisesti etsitään miesseuraa ja sekoillaan uusien isä-ehdokkaitten kanssa. Aivan kuin olisi oikeutettua rällästää miten sattuu kun sattuu olemaan yh-äiti. Usein lasten oikea isä olisikin kyvykkäämpi toteuttamaan vanhemmuutta.Mutta eihän äitejä saa kritisoida...
Mielestäni äitejä saa kritisoida, ja pitääkin, jos on aihetta, mutta suututtaa se kun yleistetään, että aina "yh-äiti rellestää ja etsii miesseuraa". Itse en tunne montakaan yh-äitiä itseni lisäksi, enkä tunne yhtään joka rellestäisi ja etsisi miesseuraa...sen sijaan tunnen sellaisia naisia, jotka keskittyvät vain äitiyteen eivätkä enää edes tapaile miehiä eron jälkeen. Mutta ei sekään mielestäni ole oikea vaihtoehto, että eron tultua pitää kieltää nainen itsessään ja olla olemassa pelkästään äitinä lapsille: kyllä äitikin on oikeutettu parisuhteeseen.
Itsestäni sen verran, että baarireissut eivät kuulu harrastuksiin, ettei tarvitse kenenkään kommentoida, että yritän tässä vaan puolustella "rellestämistäni" ;)
ei kait 2 lasta nyt vielä este ole, yksi nyt ei varmaankaan haittaa, riippuu miehestä tietenkin,
mutta yksinkertaista:
siis onhan siinä ne lapset aina elämässä jotka eivät ole omia, ei niitä voi siitä pois sulkea, ja ne on otettava aina huomioon, entäs jos mies haluaa saada kanssa "oman" lapsen, sitten niitä olisi jo 3kpl, vaikka ainoastaan yksi on oma.
asiasta 3:teen eräs yksinhuoltaja kirjoitteli että mies kertoi pitävän lapsista, ja sitten kun selvisi että naisella on lapsi/lapsia, mies lähti , ja nainen ei tajunnut että mikä on???????????
luulisi että naiset ainakin tajuasivat tuon asian, siis onhan oma lapsi aina oma, ei sitä voi korvata toisen lapsella!
Nyt täytyy pyytää anteeksi. Syy siihen, miksi puhuin YH- äidistä, on se että olen vierestä seurannut YH-äidin miesseikkailuja. Kyllähän YH-miehissäkin on samankaltaisia tapauksia. Mutta olisikohan tuon stereotypian muodostumiseen vaikuttanut se, että yleensä nainen ottaa, ei saa vaan ottaa, sen lapsen itsellensä. Niinkuin ko. äidin tapauksessa kävi. Se vaan tuumas, että: Me yhdessä lapsen kanssa päätettiin lähteä, kun en enää jaksanut katella sitä miestä." Ikään kuin parivuotias tenava vois jotain päätöksiä tehdä. Ja mieheltä ei kyselty, että olisko se halunnut ottaa lapsen itsellensä.
...vahva luonne kun alat täällä tollasia kysellä ;) Todennäköisin vastaus nimittäin on aina, että tottakai lapset on este, ja jossain vaiheessa joku ihan vaan hermostuttaakseen alkaa haukkua yksinhuoltajia jakorasioiks ym. kivaa...sellasta se on täällä suomi24-keskusteluissa MUTTA ONNEKS todellisessa elämässä ei olla ihan niin julmia.
Itsellä ei varsinaisesti ole omien kokemusten kautta antaa vastausta kysymykseesi; olen ollut yh-äiti 6 vuotta ja toistaiseksi vielä ei ole ollut luottamusta tarpeeksi alkaa etsiä seurustelusuhdetta. Toki tällä hetkellä on ihastus, jonka kanssa tapaillaan, ja hän on lapsestani todennut vaan että tietää hänen olemassaolostaan (siis tiesi jo ennen kuin alkoi tehdä tuttavuutta). Lapsi ei tiedä tapailemisistamme, enkä halua hänen elämäänsä rasittaa sellaisilla asioilla, ennen kuin mahdollisesti sitten jos kyseessä on vakavampi juttu. Lapsen mielestä olisi ilmeisesti kivaa jos äidillä olisi miesystävä, ainakin hän tahallaan kertoilee ihmisille yhdestä miespuolisesta kaveristani siihen tyyliin kuin mies olisi seurustelukumppanini :D vaikka tietää ettei niin ole.
Täältäkin olen kyllä lukenut paljonkin tarinoita, että lapset eivät ole olleet este, hidaste korkeintaan, jos sitäkään. Moni suosittelee, että kannattaa tutustua miehiin, joilla myös on lapsia, mutta siinäkin asiassa on monta puolta...onhan aina hankalampaa kun on toisiinsa totutettavana molempien lapset ja exät jne. Toisaalta olen nähnyt ja kuullut paljonkin tapauksia, joissa on onnistuttu.
Itse uskoisin, että ihmissuhteet ovat pitkältikin ennustusten ulottumattomissa, moni hyväkin päätös kumoutuu, kun sopiva ihminen osuu kohdalle. Ei kannata liikaa miettiä, elää vaan elämäänsä päivä kerrallaan, ja katsoo mitä se eteen tuo :)
"jossain vaiheessa joku ihan vaan hermostuttaakseen alkaa haukkua yksinhuoltajia jakorasioiks ym. kivaa...sellasta se on täällä suomi24-keskusteluissa MUTTA ONNEKS todellisessa elämässä ei olla ihan niin julmia."
No mitäs susta sitten pitäisi sanoa muuta kuin jakorasia? Tietty on pieni mahdollisuus, että olet oikeasti hieno nainen, etkä ole näinä kuutena vuotena pyörinyt miesten kanssa ollenkaan, kun ei kerta seurustelu kiinnosta. MUTTA paljon luultavampaa on, että olet kuuden vuoden aikana jakanut suuntaan jos toiseenkin niin paljon ettei ole todellistakaan, muttet vaan ole halunnut seurustella. Niin miksikä sinua sitten pitäisi kutsua, jossei jakorasiaksi?
kaikki naiset -oli sitten yh:ita tai ei- jotka sanovat etteivät halua seurustella. Miksi sitten on kuitenkin pakko epämääräisesti hengata joka toisen miespuolisen kanssa, jos ei halua seurustella?
Pakko tehdä ihan suora tunnustus: en oo elämässäni nainut kuin kahden miehen kanssa! Ja oon 31v...eikä oo kyse siitä ettei mua yleisesti ottaen seksi kiinnostais, vaan en vaan halua enkä henkisesti kestä mitään yhen yön juttuja tai tunteettomia panosuhteita. Oon romantikko ja haluan kokea asiat tunteella.
Joten ei kai oo aina pakko yleistää?
Mä en varsinaisesti sanonut, tai ainakaan tarkoittanut, etten halua seurustella. Mut kun kerran epäonnistuu, tulee petetyks jne. niin pelottaa!! Tää mies jota oon tapaillu, on OIKEESTI eka jota oon ees tapaillut eron jälkeen...ehkä vielä joskus uskallan ottaa sen seuraavankin askeleen.
Olen pahoillani, että epäilin sua turhaan. Hieno juttu, ettet ole sellainen. :)
Se miksi epäilin, on että tähän mennessä tullut tosielämän puolella vastaan muutamia naisia, jotka eivät omien sanojensa mukaan halua seurustella. Ja se on tarkoittanut aina, että nainen hyppii samaan aikaan viiden miehen punkassa, muttei ole kiinnostunut seurustelemaan.
Tällaista se on, ilkeät ihmiset pilaavat kilttienkin maineen. Ehkä naiset pystyvät ymmärtämään tätä omien kokemustensa kautta, miettien sitä minkälaisia valheita ja selityksiä ovat kuulleet kaikenlaisilta häntäheikeiltä ja pukkimiehiltä.
pitikin kirjoittaa tänne, vaikka ITSE en ole niin vahva luonne, että itkemättä kestäisin tota yleistämistä. No, ehkä mä joskus opin olemaan kirjoittelematta tänne. Oma vika kun on paha mieli :(
Turhaa purin omia pettymyksiäni sinuun.
Niinhän se on että huonot kokemukset herättää katkeruutta ja saa tekemään niitä yleistyksiä. Ymmärrän sua kyllä!
Niin me kaikki joskus tehdään.
Sinulta ???
Vaikka itse olen mies, silti aika hämmästyttävää
juttua tuo. Todennäköistähän on ettei kukaan ole
kuutta vuotta selibaatissa. Ajatusmaailma nyt vaan tuntuu hieman vanhalta. Jos nainen harrastaa satunnaisia suhteita, on ilmeisesti jakorasia.
Miehen kohdalla se on ihan ok harrastelua, vai onko nimike kenties joku jakomuna tms. :)
haluaisin ilmoittaa, että olen yh-äiti ja ollut yhteenmenoon 5 vuotta selibaatissa. Tosin se onneksi rikkui jo muutama vuosi sitten. Syynä oli, että ero lapsen isästä kolahti niin lujaa, etten miehiin päin halunnut vilkaistakaan muutamaan vuóteen. Kaikki yyhoot kun ei ole jakorasioita. Niitä on myös sinkuissa sitäkin enemmän, varmaan yyhoista vain pieni vähemmistö, jotka ei halua enää sitoutua.
On vähän muutakin ajateltavaa elämässä kuin miehet ja niiden tarpeet. Lasten tarpeet menee kirkkaasti edelle sekä omien tarpeiden, että miesten vaatimusten.
Tosin en ole seurustellut ennen joten ehkäpä jätän sitten väliin...
minkä näköinen siis olitkaan?
Periaatteessa ei haittaa, toisaalta taas haittaa.
Riippuu onko lasten isä elossa! Jos menehtynyt, voisin olla varma, että se ei pyöri nurkissa ja saan koko perheen. Mutta jos naisella kaksi miestä, niin siinä tapauksessa tilanne on aika ikävä. En halua sotkea itseäni sellaseen.
Esim joku unelmaperhe on voinut menettää toisen vanhemmista liikenneonnettomuudessa ja se ei perheestä tee white trash -tyyppistä joten sellaiseen perheeseen voisin mennä. Mutta hollywood -tyylinen venkoilu avioliittojen kanssa ei ole imartelevaa joten sellaiset jättäisin väliin.
Totta taitaa olla tuo et useammalle miehelle lapset ovat ihan totaalinen este ! Miksi näin sitä ei voi kuin ihmetellä, ainahan vastaan täytyy ottaa koko paketti eikä siinä voi tehdä mitään valintoja etukäteen.
Itselleni ei lapset ole mikään este koska pidän lapsista äärimmäisen paljon eikä muutenkaan tässä iässä hirveemmin ole tarjolla sellaisia ihmisiä joilla ei lapsia olisi. Suhteita mitä minulla on aikaisemmin ollut ni niissä on ollut mukana myöskin lapsia mut asiat eivät ole niihin kaatuneet vaan aivan ihan muuhun asioihin. Niissäkin hankalaksi puoleksi ehkä on tullut pikemminkin se et olen tutustunut lapsiin liiankin hyvin ja hivenen jäänyt heitä kaipaamaankin.
Kumma juttu kyllä tuo et miksi lapset ovat usealle se punainen vaate mihin kaikkia loppuu. Mikä seikka siinä oikein on ? Ovatko nämä miehet niitä joilla omia lapsia ei ole ja siksi kokevat ne ylitsepääsemättömänä taakkana ?
Kai toi yleistä on, jos miehellä ole omia tai muuten kokemusta lapsista. Tai sitten mies voi ajatella, ettei tuo enää tee lapsia (jos itse haluaisikin). Monet profiilit joilla on lapsia eivät aio enää tehdä niitä.
Itsellä on käynyt lähes poikkeuksetta siten (mulla on jo kolme lasta olemassa vaikka eivät minulla asukkaan) että naiset jotka alkavat kirjoittelemaan ovat lähes poikkeuksetta yksinhuoltajia tai ainakin on lapsia olemassa.
Punainen vaate toi lapsi on naisillekin joskus?
Tulet saamaan täältä kahdenlaisia vastauksia. Alle 30-vuotiaat ja/tai lapsettomat sanovat tiukan "ei kiitos" sinulle. Yli 30-vuotiaat, eronneet ja/tai lapsia hankkineet taas ovat nähneet elämää enemmän, eivätkä pidä sinua lainkaan pahana tuon YH-asian suhteen. Voivat jopa pitää etuna, ettet ehkä kiirehdi uudessa parisuhteessa.
Ei mulla siis toi YH haittaa naisissa. Saattaa olla parempiki vaan, että on lapsia koska itselläki on.
> mietityttää,ovatko monille miehille lapset este,
Oma vastaukseni.
Ensiksi: oma perhe sen olla pitää.
Toiseksi: omaa, ei toisten jälkikasvua. Olen lähtöisin uusiaperheestä, joten tiedän omakohtaisesti ettei eläminen ole ongelmatonta.
Kolmanneksi: ex-kumppani pyörii nurkissa lasten vuoksi, ok. Pelkästään lasten ?
Neljänneksi: omia lapsia ei välttämättä tule olemaan.
Viidenneksi: Tunneside nykyisiin lapsiin puuttuu kokonaan. Leiki siinä sitten isää toisten mukuloille...
Vastaus kysymykseen: on este.
Siis ymmärsinköhän nyt ihan oikein. Sinulla siis on jo omia lapsia? Etkä siis kykene huolehtimaan heistäkään, mutta haluaisit kuitenkin samalla jo uuden perheen. Ja luonnollisesti naisen kanssa, jolla ei ennestään ole omia lapsia, koska sinullahan on siihen oikeus. Samalla olet kuitenkin sitä mieltä että entisellä kumppanillasi ei oikeastaan ole juurikaan mahdollisuutta uuteen onneen ja perheeseen, koska hänhän nyt ilmeisesti pääasiassa sinun jälkeläisistäsi huolehtii. Anna mun kaikki kestää. Ole ystävällinen ja korjaa käsitykseni, jos ymmärsin jotenkin väärin.
...mä katoin just samaa et ei mikään järjen jättiläinen tämä miekkonen. No, minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Ite oon sitä mieltä että kylhän se tietty pistää miettimään jos naisella on entuudestaan lapsia, lähinnä siis siltä kannalta et ei viittis hirveesti ruveta sähläämään jos ei oo tosissaan naisen suhteen. Mut en sinuna olis huolissaan, jos oot kunnon nainen niin löydät varmasti miehen, oli niitä kersoja ennestään tai ei.
Kannattaa opetella lukemaan ja ymmärtämään luettua tekstiä. Vastasin esitettyyn kysymykseen. Eräs kirjoittaja totesi osuvasti ettei yh:lle pelkäksi 'salarakkaaksi' ryhtyminen kiinnosta, kun kerta lapsettomia ja omaa perhetta haluavia naisia on tarjolla. Se nyt vain on niin että oma perhe voi painaa vaakakupissa enemmän kuin pelkkään "kaverisuhteeseen" ryhtyminen.
Alkuperäisessä tekstissä sana "lähtöisin" tarkoittaa sitä että olen lähtöisin uusioperheestä. Se ei tarkoita sitä että minulla olisi omia lapsia. Ymmärsitkö nyt ja tuliko herne pois nenästä ?
Tämä tuntuu olevan herkkä (ikuisuus)aihe. Joku esittää kysymyksen, mutta "oikeita" vastauksia on vain yksi ?! Mielenkiintoista.
...sitten tarkoittaa "tunneside nykyisiin lapsiin puuttuu"?
Kuten itse sanoit et etsi isää lapsillesi. Herää kysymys, millainen rooli jää miehellesi kun lapset ovat luonanne. Vai tuleeko siitä eräänlainen salarakas, kun lapset ovat poissa on sinulla aikaa sit miehelle vai kuinka se toimisi. Miten sen selittäisit lapsillesi?
Se "salarakas" ratkaisu ei ole kiva. minä tiedän. Ja joskus joudutaanki kiusallisiin tilanteisiin kun Isä saattaa olla mustasukkainen lapsistaan. Ei ole kovinkaan imartelevaa kuulla neljä vuotiaan lapsensa suusta "Minä en tahdo olla sinun kanssa se setä on paljon parempi isä." (varmuuden vuoksi MINULLA EI OLE LAPSIA) Tai sitten alkaa olla kiusallista kun lapset alkavat ikävöidä tätä vierasta setää enemmän kuin isäänsä.. .ja niinpä... soppa on valmis.
Olen lapseton enkä saakkaan lapsia joka harmittaa minua ihan suunnattomasti. Olen rakastunut mieheen hän on yksinhuoltaja neljälle lapselleen. Kunnioitan häntä ja toivon yhteistä ihanaa tulevaisuutta hänen kanssaan. Mielestäni lapset ovat rikkaus. Toiset ajattelevat että lapset ovat riesana elämässä.Jos on suhteen alkumetreillä ja toinen ei hyväksy toisen lapsia niin hän ei ole luotu sinulle.Jatka etsimistä oikea löytyy vielä joka arvostaa sinua oli lapsia tai ei. Kaikkea hyvää yksinhuoltajille niin miehille kuin naisille:)
"Lapsilla on isä,jota tapaavat säännöllisesti,joten toista en heille enää tarvits,enkä hae."
Lapset on este, jos sulla on tuonkaltainen ajattelu. Miehenä haluan, että se perhe on oma, eikä kukaan toinen mies pyöri siinä jaloissa enää.
Myöskin olen nähnyt tapauksia, joissa YH äippä on palannu takaisin sen exänsä luo.
On se mielestäni aivan ok jos lapset tapaavat isäänsä? Eikös sillon jää aikaa toisille paremmin ja onhan se kuin pieni loma.
Mut toi exän luo palaaminen tai sen exän palaaminen on kaikista suurin riski. On käynyt monesti kohdalle.
kumpi parempi: että lapsi ei tapaa isäänsä ollenkaan, ja lapsen äiti toivoisi, että sinusta tulisi hänelle "isähahmo", olisit perheen toisena aikuisena isän asemassa lapselle, vai että lapsi tapaa isäänsä säännöllisesti ja sinä olet hänelle äidin miesystävä ja kaveri?
Nyt täytyy heittää mutu tuntumalla, koska omaa kokemusta ei ole. Mutta toivoisin että tulisin lapselle se isähahmo. Ajattelisin, että silloin kun lapsi kasvaa ja tulee murrosikään, niin lapsella olisi helpompi tulla jutteleen ongelmistaan. Myöskin silloin olisi sitä auktoriteettiutta sanomaan missä kulkee se raja.
Nyt jos olisin lapselle ainoastaan se äiskän kaveri, niin siinä vaiheessa kun yritän kasvattaa lasta tavoille, niin milläpä auktoriteetilla?
Ei oikeen voi yleistää kaikkia tapauksia. Mutta kyllä itse ainakin kannatan sitä isän tapaamista (kuten mulla on ja toimii). On taas isiä jotka eivät halua lapsiaan nähdäkään niin kyllä silloin voikin ottaa isähahmon.
Nyt ei paljoa kiinnosta ajatus, että ex-muijan nykyinen alkais lapsilleni isäksi. Jos potkasen tyhjää niin adoptoikoon sitten ne.
Mikä sinkku on yh-nainen ?
--yh-nainen on äiti ja mamma - ei sinkku.
---sinkku on vapaa nainen !! huom!
...ja yhteishuoltaja, siis sinkkuko?
Jotenkin on hämärtynyt tuo ihmisten käsitys sinkkuudesta. Olen törmännyt jopa aviossa oleviin sinkkunaisiin!
Eli sinkku on vapaa..ei esim "vapaassa" aviossa oleva ihminen!
Ei se ole miehelläkään mikään pataässä kun heittää
pöytään olevansa kolmen lapsen eronnut isä.
Kyllä se vaatii luonnetta puolin ja toisin edes
ajatella mitään vakavissaan.
Vaikea sanoa olisiko se suoranainen este, mutta ainakin erittäin suuri hidaste. Toisaalta jos tapaisin 2 yhtä mukavaa, ja potentiaalista kumppani ehdokasta joista toisella olisi lapsi ja toisella ei niin valitsisin lapsettoman. Kyse on yksinkertaisesti siitä että kun itselläni ei lapsia vielä ole (vaikka ikää on jo 35v) niin kuitenkin haaveilen vielä siitä ihan omasta täydellisestä perheestä. Ja siihen kuvaanhan ei sovi muiden lapset, valitettavasti. Toisaalta jos sinullakin on jo 2 lasta niin olisitkohan edes halukas enää saamaan lapsia vaikka minun kanssani ? Ja tuo kun sanoit että toista isää et lapsillesi halua niin sepä saikin minut vasta varpailleni. Siis jos en saisi omia lapsia enkä saisi edes olla isäpuoli sinun lapsillesi niin en oikein tietäisi missä on minun paikkani, olisin jonkinlainen väliinputoaja. Sitten vasta tuntisinkin epäonnistuneeni ja se ei ole kovin hyvä juttu suhdetta ajatellen.
kiva suhde tollai yh-naiseen.
Voi panna äitiä ja lapsia kaikkea yhtäaikaa.
Koko yh-perhe vaan rivoiluun ja heti
Jättäkää saamarin yksinhuoltajaämmät ne lapsettomat miehet rauhaan. Sekoitatte vaan kaikkien elämän, ja erityisesti sen miehen ja omien kakaroittenne.
Jospa lapsettomat miehet ei halua jättää yksinhuoltajaämmiä rauhaan? Mitäs siitä sanot?