Olen nätti, hoikka, luotettava, rehellinen, fiksu. Mutta en vain löydä ketään josta kiinnostuisin. Onko muilla kaltaisillani samanlaista ongelmaa?
Miksi olen liian valikoiva?
ikisinkku_
162543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jep Jep Jep. Kyllä!
ja valikoivuus häviää yleensä niiden mukana ;)
Ensin haluat komean,rikkaan,romanttisen jne..Sitten kun ei niitä löydy vuosien etsimisen jälkeen,alat olla jo epätoivoinen ja lankeat jopa juoppoihin luusereihin..
Niin, omien sanojesi mukaan et siis löydä ketään josta kiinnostuisit. Oletko ajatellut että tuon ilmiön takana voisi olla sitoutumisen pelko? Ei nimittäin olisi aivan ainutlaatuinen ilmiö.
Minulla on asia taas niin, että tiedän kyllä millaisen miehen haluan, mutta niitä ei vaan niin löydykkään. Kun on tietynlainen maku heidän suhteen.
Olet yksin, koska sulle ei kelpaa oman tasoset miehet. Naiset inisee aina, et ulkonäöllä ei oo väliä. Ei sillä muuten olekaan, kunhan mies vain on kauniimpi, ku nainen. Suurin osa naisista kiinnostuu vakavasti vain itteensä tasokkaammista miehistä.
Itse ainakin uskon siihen, että saa ja pitää olla valikoiva. Kunhan vain muistaa, ettei kukaan ole täydellinen, se on illuusiota. Kompromisseja joutuu siis tekemääm aina, MUTTA jos etsii loppuelämäksi ihmistä rinnalleen niin kyllä sen täytyy kokonaisvaltaistesti myös tuntua siltä. Jos ei tunnu, niin sitten on parempi elää yksin.
olen eli jokaisella on oikeus valikoida. Jos tietyntyyppinen mies ei sytytä, niin miksi pitäisi sellainen itselleen valkata. Liian iso kompromissi tehtäväksi, koska kyseessä on iso asia.
Ongelma onkin mielestäni se, että valikointi tehdään heikoin kriteerein. Helposti keskitytään asioihin, joilla ei ole isomman kuvan kannalta mitään merkitystä. Jokaisen kannattaisi miettiä ne asiat, jotka ovat "must" eli oleellisia elämän kannalta ja pitää ne kriteerilistalla. Jokaisella on myös kriteereitä, joilla ei ole oikeaa merkitystä. Niistä voi haaveilla mutta tuskin valintaa kannattaa tehdä niiden perusteella. Esimerkiksi intohimo orkideoiden kasvattamiseen voi olla kiva juttu mutta onko sillä merkitystä isomman kuvan (=yhteinen elämä) kannalta? Epäilen. Toisaalta vaatimus vähäisestä tai olemattomasta alkoholin käytöstä on iso asia, josta ei kannata tinkiä.
Kannattaa suhteuttaa kriteerejä, se oli sanomani =)
omituista edes puhua kriteereistä - joku kolahtaa virheineen päivineen jos kolahtaa ja jos ei niin ei.
Samaa mieltä kanssasi!
tunnistavasi sen oikean ulkoisten merkkien perustella ja/tai etsitkö sitä täydellistä kumppania? Mietipä, millaisissa ympyröissä olet etsintää suorittanut. Voisiko olla parempiakin paikkoja, joissa voisit kohdata ihan oikeita tutustumisen arvoisia ihmisiä? Voisiko vaatimustasosi olla epärealistinen? Vastaatko itse sitä tasoa, jolle olet vaatimuksesi asettanut? Mietitkö asettamiasi vaatimuksia rehellisesti omasta vai "mitä muutkin ajattelevat" -näkökulmasta? Millaisen ihmisen haluaisit rinnallesi? Mikä on oikeasti tärkeätä?
Ellet halua antaa niille hieman vähemmän täydellisille ehdokkaille mahdollisuutta, voit huomaamatta kulkea onnesi ohi. Ehdotan, että paneudut tosissasi miettimään asiaa useammasta näkökulmasta, ellet oikeasti päätä jäädä ikisinkuksi.
Minulla on vähän sama ongelma, olen ehkä liian valikoiva. Mutta tiedän, mitä mieheltä haluan ja millainen hänen tulee olla luonteeltaan. Omasta mielestäni en kiinnitä ihmisen ulkonäköön liiaksi huomiota, vaan treffeillä pyrin kuuntelemaan toista ja selvittämään, millainen hän on.
Kaikkea on kokeiltu; seuran etsintää baarista sekä nettitreffailua. En ymmärrä, miten voin tavata niin erilaisia ihmisiä. Varsinkin nettiin olen laittanu vähän osviittaa siitä, millaisen miehen haluaisin. En tiedä mitä miehet luulevat voittavansa kun meileissä kertovat olevansa kaikkea muuta mitä todellisuudessa ovat.
Hylättyä on tullut varmasti montakin hyvää ehdokasta, mutta kun tiedän oman luonteeni niin miks yrittää väkisin. En halua itselleni aivan täydellistä vastakohtaa, sillä haluan samanhenkisen ihmisen. Jokin aika sitten löysin sellaisen, hänessäkin oli vikansa mutta eihän kukaan ole täydellinen. Juttu luisti heti ensitapaamisesta. Surullista kyllä menetimme toisemme; aika ei ollut oikea vaikka ihminen minusta oli mulle se oikea. Hänestä en tiedä...
Ongelma on. Syykin on tiedossa: kukaan ei muistuta sitä ihanan sopivaa, joka pääsi karkuun, ei tarkemmin ajatellen halunnutkaan minua, liukeni takavasemmalle jne. Huoh!
Mutta kun ikää alkaa tulla, kuten joku edelläkin totesi, lisääntyvät ne hetket jolloin kelpaisi sellainenkin joka ei haise eikä kuorsaa.
Ja kysy seuraavaksi onko sulla edes varaa valikoida, nimittäin monella teikäläisellä ei ole vaikka te niin luulette!!
Mäkin olen valikoiva. Mutta perimmiltään luulen että siitä seurustelusta on tullut liian iso kynnys ja pelkään sitoutumista. Tai sitten pelkään miehiä. Ainakin ihastun aina vaan sellasiin ketkä jo tunnen hyvin, ja sitten he ovatkin jo löytäneet onnensa muualta. Tai sitten tykästyn sellaisiin joita nyt vaan ei pysty saamaan... Se on kai sitten tarpeeksi turvallista eikä mua pysty satuttamaan?
Joo, ongelma on etten edes kiinnostu kestään. Kukaan ei vaan enää sytytä millään lailla :( Mukavia miehiä on olemassa mut en vain tunne niihin mitään vetoa :(
Eikä sille mitään mahda jos ei vain itsellä ole tunteita. Rakastua kun ei voi väkisin.