Mikäköhän siinä on, kun sinkkunaiset eivät vielä suurissa määrin ole löytäneet näitä netin lukemattomia deittisivustoja? Kannattaisi nimittäin tarttua mahdollisuuteen. Yhteen naisen jättämään deitti-ilmoitukseen saattaa saada kymmeniä vastauksia ja siitähän on sitten hyvä valikoida parhaat päältä. Ei netissä treffien sopiminen enään ole mitään epätoivoisten tms nörttien toimintaa vaan kyseessä on nykyaikainen tapa tutustua ihmisiin.
Miksi naiset eivät nettideittaile?
Aceboy
8470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Johtuu ihan teistä miehistä itsestänne; netissä liikkuu niin paljon pervoja ja hulluja, että naisen ei kannata ottaa riskiä. Ettekö te typerät kaksilahkeiset tajua, että te itse aiheutatte sen, etteivät normaalin itsesuojeluvaiston omaavat naiset voi luottaa teihin. Nämä "kyllä mä lepakko sut parannan, kunhan saat kunnon munaa" ja "tyttöystävä petti, nyt mä aion tappaa itseni ja samalla niin monta sivullista kuin mahdollista" ja "13-vuotias seksipommi etsii seuraa "(=50-vuotias ihrainen psykopaatti haluaa sun päänahan) eivät hirveesti rohkaise ottamaan kontaktia. Mistä voi tietää tietokoneviestin perusteella onko joku normaali vai saatko deittikaveriksesi Freddy Kruegerin?
Jos pelkää psykopaatteja, on parempi vältellä kaikkia miehiä, kaikissa tilanteissa!
Psykopaatteja on nimittäin muuallakin kuin netissä. He voivat tulla vastaan missä vain. Vaikuttavat oikein mukavilta, viettelevät naisen kuin naisen muutamalla katseella. Hirvittävä totuus paljastuu myöhemmin, ja miehen sisältä kuoriutuu pahin painajaisesi...
Mutta asiaa kirjoittaakseni: kyllä ne pervot ja hullut tunnistaa aika nopeasti, usein jo ensimmäisestä viestistä, ja netissä niistä pääsee paljon helpommin eroon kuin vaikkapa yökerhossa. Yksi hiiren klikkaus, ja se siitä.
Puhut asiaa! En oikein usko, että netissä liikkuva miesaines nykyisin jotenkin ratkaisevasti eroaisi siitä mikä kadulla liikkuu. Toki netissä anonyymisti on helpompi "pervoilla" kuin kasvotusten..
Tavallinen nainen, joka haluaa keskustella ja tutustua kunnon "normaaliin" mieheen ei jaksa kauan lueskella pelkän seksin perään parkuvien pikkupoikien lurituksia! Mutta mistä löytyy ne oikeat miehet? Niitäkin varmasti on, vai uskonko harhaan? Tietenkin seksi on tärkeä asia suhteessa, mutta ei sillä mielestäni aloiteta tutustumista! (Vai olenko taas väärässä? :))
Kyllä niitä kunnon miehiä ihan varmasti löytyy netistä! Edelleen toistan itseäni, mutta eivät tietokonetta käyttävät miehet ole sen enempää seksinnälkäisiä, kuin ketkään muutkaan. Taasen on vaan ehkä helpompi kirjottaa sähköpostin välityksellä kuin sanoa päin naamaa että anna seksiä.
Ja kumpi on ennemmin seksi vai tutustuminen? Tämä kai riippuu ihmisestä eikä tällöin ole yleisesti olemassa mitään oikeita tai vääriä vaihtoehtoja.
Onnea kumppanin etsintään! :)
Etsivä löytää, netissäkin :)
Itse en pitäisi netissä liikkuvia miehiä yhtään sen kummempina kuin tuolla raflassakaan istuvia, sielläkin osa on vakavalla tarkoituksella matkassa, osa etsii hetken helpotusta himoihinsa.
Itse olen tavannut ainakin chateissa monta hyvinkin fiksua miestä (kuin myös naistakin). Kyse liene vain siitä, että koska se oikea sattuu kohdalle :)
Onnea ja pitkämielisyyttä kaikille etsiville :)
Kuuluin myös itse ennen niihin sinkkunaisiin, jotka pitivät nettideittailua epätoivoisten ihmisten puuhana, kunnes sitten kai tulin itsekin niin epätoivoiseksi ja uteliaaksi, että päätin ihan testausmielessä laittaa profiilini sinkut.nettiin. Muutamassa päivässä sähköpostini tukkeutui täysin innokkaiden miesten viesteistä. Poimin joukosta kiinnostavimmat joille vastasin ja lopuksi yksi miehistä alkoi olla yli muiden. Muutaman viikon mailailun jälkeen päätimme tavata ja se oli siinä, nimittäin elämäni mies ! Kaikinpuolin fiksu, filmaattinen ja hellä mies, kaikkea sitä mitä nainen voi mieheltä toivoa. En olisi ikinä uskonut löytäväni netistä moista miestä ! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä !Onneksi hänkin piti minusta, aloimme seurustella ja tällähetkellä suunnittelemme talon ostoa yhdessä...
Voin suositella nettideittailua kaikille, sillä netissä pyörii paljon fiksujakin miehiä. Kannattaa kuitenkin muistaa olla varovainen ja pitää henkilöllisyytensä, osoitteensa, työpaikkansa yms. visusti salassa ellei ole varma miehen turvallisuudesta. Ja ensitreffit kannattaa sopia aina jonnekin, missä on paljon muitakin ihmisiä !
PS: Valitettava totuus on usein se, että mies onnistuu antamaan itsestään täysin erilaisen kuvan kuin onkaan ja tapaaminen voi olla järkyttävä pettymys, mutta se riski on kai sinkkunaisen otettava ja niille jutuille on hauska nauraa myöhemmin...
Allekirjoitan Sadun kommentin että noin
voi käydä.
Minäkin uteliaisuudesta kokeilin viime
vuonna ja vastasin erääseen ilmoitukseen.
Hän kertoi saaneensa "satoja vastauksia" ja
sitten parin viikon kirjoittelun jälkeen
päätettiin tutustua paremmin. Monien hyvältä
kuulostavien perustelujen jälkeen hän valitsi
minut treffeille... (Meninkö lankaan? Sanopa sinä.)
Vastaavasti minulle yksi eli hän valikoitui ylitse muiden deitti-ilmoitusten joukosta koska tekstit synkkasi ja sen jälkeen puhelut ja sitten
tapaamiset ja osin elämänkatsomuskin.
Kunnes alkoi valjeta ettei hän liiku kotinsa
ulkopuolelle kuin lähes pakosta kun pystyy
tekemään töitä paljon kotona. Tapaamiset sovittiin
silloin kun hänelle työnarkomaanina sopi.
Ja yleensä sopi vasta iltamyöhällä vaikka hän
oli eronnut ja takuuvapaa mies.
Entinen elämäkin väläytteli olemassaolostaan
ja mustasukkaisuus työmatkojani kohtaan oli
rivien välistä luettavissa. (Ja minua uskollisempaa työreissaajaa saa hakea. Onneksi
tunnen itseni ja niin tuntevat työkaveritkin.)
Ja kun en heti ensimmäisten tutustumisviikkojen
aikana suostunut sekstailemaan niin sen näki
hänen asennoitumisestaan. Suostumisesta ei ollut
kyse. Alitajunta jotenkin vinkkasi ettei seksisuhteen solmiminen nyt kannata eli ei kannata
jatkaa pitemmälle.
Se tarina jäi siihen vaikka ihastua ehdimme
molemmat. Onneksi jäi. Pala palalta olen saanut
hänet muistojen joukkoon. Eikä se tehnyt edes
kovin kipeää kun elämässäni on muutakin kuin
koti ja 100 m sen ympäristössä. Harmi sinänsä
sillä hän oli perusmukava ja tavallinen mies.
Erikseen on sitten tarina kun eräs tuttuni
laittoi ilmoituksen deittipalstalle ja
pitkähkön kirjeenvaihdon jälkeen tutustui
ihan mukiinmenevään mieheen, joka kuitenkin
paljastui patologiseksi valehtelijaksi. Tai
ehkei hän tajua valehtelevansa mutta
hänellä ei esim. ollut paljon tunteita herättävää lemmikkieläintä eikä ainakaan sen ison konsernin
työpaikkaa jonne hän mukamas päivittäin töihin
meni ja joskus töistä tulikin. Eikä niitä lukuisia rajan ulkopuolelle suuntautuvia työmatkoja. Salkun kanssa hän kuulema kulki kovasti ees taas. Toivottavasti siellä salkussa oli edes ohjeita aitoon ja haasteelliseen elämään ja rehellisyyteen. Toivottavasti hän
on tajunnut hakea apua. Tai ehkä hän hakee
edelleen seuraa jollakin palstalla. Eräänlaista
väliaikaista apua sekin on. Mutta liian monet häneen sitä kautta pettyvät.
Näissä siis ensitapaaminen ei ollut pettymys.
Eikä vielä toinen tai kolmaskaan. Kuitenkin
taustalla oli asioita, joita saa selville
vasta tutustutelemalla pitemmän aikaa.
Ja onneksi valheella on lyhyehköt jäljet.
Kommentoikaa. Kokemuksella tai ilman.
Sana on vapaa.