Kun menen naimisiin rakkaimpani kanssa, haluan avioehdon.
Minulla on entisestä liitosta kaksi lasta. Rakkaallani myös kaksi.
Olen rikas ja omistan maita ja mantuja ja osakkeita ihan homona!
Jos eroamme naisen hairahtaessa huorimaan, en halua antaa perintöomaisuuttani hänelle, lapsillee enkä uudelle mulkulleen pennnin jeniä.
Sillesteen!
Minulla on entisestä liitosta kaksi lasta. Rakkaallani myös kaksi.
Olen rikas ja omistan maita ja mantuja ja osakkeita ihan homona!
Jos eroamme naisen hairahtaessa huorimaan, en halua antaa perintöomaisuuttani hänelle, lapsillee enkä uudelle mulkulleen pennnin jeniä.
Sillesteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
on kyllä ihan asiaa. Näin minäkin olen tehnyt. Mutta asiasi verbaalinen ilmaisutapa on aika karkea.
Verbaalinen ilmaisu oli sen verran karkea, että pisti miettimään mahtaako kyseisellä herralla niitä mainostamiaan omaisuuksia ollakaan. Ainakaan omaa fiksuuttaan tuskin on kyennyt niitä hankkimaan.
Avioehto on kyllä ok.
Mutta et sinä sitä naista kaipaa ja ansaitse asenteellasi.
No minun mielestä alkuperäinen postaus oli kyllä harvinaisen asiapitoinen, opettava ja kieliasultaa viihdyttävä. Kyllä kirjoittaja osasi pukea vakavan asian humoristiseen muotoon kiitettävällä tavalla. Viestin asiasisältö voitaisiin yrittää formuloida tavalliselle oikeuskielelle esim. seuraavasti:
"Haluan avioehdolla turvata avioliittoa edeltävältä ajalta peräisin olevan omaisuuden pysyvymisen minun itseni tai kuolinpesäni ja omistuksessa ositusperusteen syntymisestä riippumatta. Kuolinpesääni tulee kuulumaan osakkaina 2 aiemmasta parisuhteesta peräisin olevaa rintaperillistä. Avioehdolla varmistan, etten aviovarallisuusyhteyden katketessa avioerohakemukseen joudu luovuttamaan tasinkona puolisolleni kallisarvoista omaisuutta johon liittyy myös tunnearvoa. Vastaavasti kuolemani jälkeen toimitettavassa jäämistöerottelussa henkilökohtainen omaisuuteni tulee pysymään sukuhaarassani ilman että perillisteni tarvitsee rahoittaa lainapääomalla leskelle maksettavaa tasinkoa"
Kansantajuisuudessaan alkuperäisen esitystapa kyllä tuo avioehdon syvimmän olemuksen hienosti esiin, värikkäästikin. Muistakaan kuitenkin perehtyä perintökaaren 3 luvun leskeä suojaavaan sääntelyyn. Omaisuuden pysyminen oman sukuhaaran omistuksessa ei nimittäin turvaa omaisuuden hallinnan säilymistä omassa sukuhaarassa lesken elinaikana.
Avioehto ei ole epäluottamuslause, vaan ihan järkevä aikuisten ihmisten keskenään sopima juttu.
Itsellänikin kun on vanhemmiltani perintönä saatuja tiloja, joihin myös sisaruksillani on käyttöoikeus. Eli oman sukuni omaisuutta, jota en voi riskeerata oman rakkauteni ja perheen perustamiseni vuoksi. Se omaisuus ei kuulu minulle, vaikka nimissäni onkin. SE on vanhempieni, minun ja tulevien lapsieni omaisuutta.
Eli jos ero tulisi, yhteinen omaisuus puoliksi, omissa nimissäni oleva ennen avioliittoa hankittu minulle. Tämä on vain oikeudenmukaista.