Mistä ärsyynnyt?

ja se ei sitte toimi. Oookkonää tollo?

tahallisesta väärinymmärryksestä...etenkin jos esitän jostain asiasta oman mielipiteeni, niin se OMAN mielipiteensä ilmaus onkin jonkun mielestä moraalitonta ja se ei ole oikeutettua yleisen ilmapiirin huomioon ottaen - ikäänkuin minun pitäisi pitää turpani kiinni vain siksi etten ole noin yleensä samaa mieltä...pelskele sano pikkunen poika.

se,jos mun sanomisia vääristellään ja tahallisesti ymmärretään väärin...:/

No hyvänen aika, monikin asia saa minut imaisemaan pesäpallon kokoisen herneen nokkareikään. Nyt kalsovuosille päästyäni selviän kun vedän keuhkot täyteen ilmaa ja puhallan sitten ulos, samalla ajattelen että, pikkuasia! valtameri laivoja on uponnu ja ihmisiä kuolee janoonkin (ei yksin nälkään). Ihmeesti se helpottaa (jos on ruokaa kaapissa). Joskus kun en ota uskoakseni vaikka kuinka hoen valtamerilaivaa, joudun nappaamaan nitron. Se jos mikä ainakin auttaa. Mua ärsyttää kun köyhiä haukutaan eläteiksi ja optiohuijareita ei moitita ollenkaan.

ihminen, jonka kanssa on enemmän tekemisissä, heittäytyy hankalaksi ja alkaa ärsyttää. Hän voi onnistuakin ärsyttämään, ellei huumori tehoa tilanteeseen. Jos hermostun, lasken kymmeneen tai poistun hetkeksi paikalta selvittelemään omia ajatuksiani. Jos pidän asiaa tärkeänä ja luulen keskustelusta olevan jotain hyötyä, jatkan palattuani asian käsittelyä. Jos olen itse vastuussa ryhmätilanteessa, vihellän sen tavalla tai toisella hetkeksi poikki ennenkuin pääsee syntymään ärsyyntynyttä väittelyä tai turhaa inttämistä. Silloin en tietenkään voi itse poistua paikalta, vaan pitää vaikka jättää ko. asia hetkeksi lepäämään, siirtyä eteenpäin muihin asioihin ja palata kiistanalaiseen myöhemmin uudelleen.

Tyhmät ja ilkeät eivät yleensä enää elävässä elämässä onnistu ihan oikeasti ärsyttämään. Heille on helppo antaa useimmissa asioissa periksi, vaikka tietäisi heidän olevan väärässäkin.

Joskus tiedän ärsyttäväni ihmisiä sillä, että he eivät saa minua näkyvästi ärsyyntymään. Jos kyse on ristiriita- tms. tilanteesta, jossa pitää tukeutua omaan arvovaltaan, ääneni muuttuu matalammaksi ja painokkaammaksi, puhun hieman tavallista selkeämmin ja hitaammin, lisäksi katseeni muuttuu (kuulemma) "ilmeikkäämmäksi".

Äänekkäästi olen aikuisena suuttunut vain muutamia kertoja ja silloin olen melkein itsekin pelästynyt.

Joskus olen kokenut ärsyyntynyttä voimatonta kiukkua esim. työpaikalla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa asioista ei syystä tai toisesta voi oikeasti keskustella. Silloin asia lopettaa vaivaamasta mieltäni vasta, kun olen saanut purkaa asian kertomalla jollekin luotettavalle, kuvioita itsekin ymmärtävälle, samanhenkiselle ihmiselle, jonka mielipidettä arvostan.

Useimmiten taidan ärsyyntyä itselleni, jos huomaan mielessäni ärsyyntyneeni jostain typerästä asiasta ja antautuvani ajattelemaan negatiivisesti. Se on niin pahuksen turhaa.

ärsyttämään aina välillä ja sekin kääntyy itseäni vastaan. Ärsyynnyn, kun en ole jaksanut kyllin perustellisesti perehtyä joihinkin asioihin, vaan yritän oikotietä matalimman aidan yli. Sitten tietokoneeni temppuilee, kun kotona tukipalveluita pitäisi ryhtyä tavalla tai toisella hankkimaan.

Esimerkiksi oma sähköpostiohjelmani on temppuillut jo vähintään pari viikkoa, enkä ole saanut itseäni niskasta kiinni. Se on tietysti tietokoneeni vika! # @ ¤ % # ja kaikki muut rumat merkit soikoon. ;))

Joskus sitä ärsyyntyy ihan pienestä tai pienistä asioista,kuten eilen.Metrossa yks ipana intti äidilleen aina vaan kovempaa ja kovempaa!!
Äiti nynnytteli ja hymisi jotain ja ipanan ääni vaan nousi!!
Muutkin ihmiset oli sen näköisiä että....!!!
Mä vaihdoin vaunua seuraavalla asemalla.
Tänään sama juttu.Taas vaihdoin vaunua.

Kun on väsynyt ei jaksa,joskus kytkee hermostumisvaihteen pois päältä esim.ruuhkassa ja shoppaillessa ja saa vaikka katto tipahtaa,ei hetkauta pätkääkään!
Ja joskus kun joku rupee inttämään ja jankuttaa samaa asiaa-sitä ajattelee piruja etteikö tuo tajua mitään!
On monia asioita,riippuu tilanteesta ja sen hetkisestä tilasta kuinka ne käsittelee.
Yleensä en hermostu pienistä,on pitkä pinna.

Että miksi kaupasta ei saa halvalla hyvää kahvia..ja sitä kun kuluu kohtuullisen paljon päivän mittaan..

minulta on tuhat tehtävää, eikä aika riitä muuhun kuin työstä selviämiseen..tänään oli semmoinen päivä...."#@### (o-optimisti opetti nuo rumat merkit)..ja jos siihen joku onneton sanoo, mitäs sulla..ajele vähempi autolla tai ethän sinä tee muutakuin jäkäjäkäjäää...päästäni nousee savua, kun roput palavat...

Sitten on tähän työhöni liittyvä asia, ja se on se mieletön ahneus, jota useimmat näiden hoidettavien omaiset osoittavat..asiakkaani eivät saisi ostaa omilla varoillaankaan itselleen oikein mitään..tuntuu monesti siltä ettei näitä kehitysvammaisia pidetä ihmisinäkään, edes omien vanhempien toimesta - lypsylehminä vain...yritetään vain hyötyä heistä kaikin mahdollisin keinoin...

Kun oikein pää höyryää, lähden kävelemään (jos joudan)metsään tai lenkille muuten vain, tai kuuntelen musiikkia tms....

kateelliset ja pahansuovat naiset. Kaikilla pitäis olla yhtä kurttunen ja hapan naama kun niillä itsellä ja jos on kupliva, iloinen nainen, niin ne muijat hiippailevat vain työpaikalla kahvikuppiensa kanssa huoneisiinsa luoden luimistelevia katseita.
Mitenkö selviän? En ole huomaavinanikaan ja jatkan iloista elämääni!

Auttaisiko meitä "Toronton nauruherätys ?"

Vaikka pitkä pinna mulla on muutenkin ollut, kun sentään vielä palstalla joskus käyn:))
Jermun lähtö hiukan kaivertaa...ikävä, tulee hauskaa veikkoa..