Söin tänään elämäni toisiksi suolaisimman sipulikeiton viinilasillisen ja hyvän seuran kanssa. Jokainen puu kotimatkan varrella oli paksussa huurussa, ja vaikka matka vihdoin tuntuu koti(!)matkalta, ikävöin taas Suomeen. Valitin jo eilen paperikirjalle aatoksiani, joten internet on parempi tälle päivälle niin ei tarvitse jälkikäteen lukea kaksia haikuiluja peräkkäin. Mietteet ovat sekaisin kiirestressikeitoksen keskellä, eikä asiaa helpota yhtään, että naapuri bilettää yläkerrassa ja rummuttaa sitä mikä on minun kattoni. (Asunnonmyynti-ilmoitukset käyvät kiintoisammiksi ja kiintoisammiksi.) Jaksaisivat vain sieltä suomaasta pitää edes yhteyttä tännepäin. Se voisi helpottaa näitä hetkiä kun kuuntelee Piazzollaa ja miettii tuttuja paikkoja ja tuttuja ihmisiä. Ja koittaa rauhoittua että jaksaisi skarpata taas huomisen. Mikä siinä onkin, että vaikka on koti ja ystävät ja elämäkin pikkuhiljaa jo täällä, vieläkin väsymyksen iskiessä sitä ruinaa 'kotiin'. Onneksi näkymä ikkunasta huurupuineen on niin kaunis, että se tuntuu suorastaan kotoisalta, sitä voi katsella jos uni ei tule ensi yönä.
keskiviikko-ilta (tuntuu tiistailta)
nyt janoinen
0170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.