Tänä aamuna oli hienoa nousta vuoteesta ja todeta itselleen ja läheiselleen, kuinka onnekkaita olemmekaan. Kaikki elintoimintomme toimivat, mikä ei ole itsestäänselvyys kaikille. Päivän hienoutta on lisännyt myös tietoisuus siitä, että olemme karavaanareita kaikkien kaveri sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämän asian ovat lukuisat karavaanari ystävämme sydämestään meille osoittaneet. Pienistä iloista ja onnistumisista saa voimaa kohdata uuden päivän haasteet. Sanonta kuuluu, ettei ihmisen harteille anneta enempää kannettavaa, kun mitä se jaksaa kantaa. Näin on, vaikkei se aina siltä tuntuisikaan kaikkien vastoinkäymisten kanssa voimistellessa. Lopuksi on hienoa todeta, että oikeat karavaanarit ovat lähes poikkeuksetta hyviä kavereita ja ystäviä toisille karavaanareille, jos heille annetaan kaveruuteen ja ystävyyteen mahdollisuus. Kuunnelkaa hyvät karavaanarit sydäntänne, ja arvioikaa oletteko itse aidosti hyvä kaveri ja ystävä toiselle karavaanarille. Selvittäkää myös itsellenne se, että koetteko aidosti sen, että on hienoa olla karavaanari ja kertoa siitä toisillekin. HYVÄÄ TALVEN ODOSTUSTA KAIKILLE KARAVAANAREILLE!
Tänään on hienoa olla Karavaanari
Täydestä sydämestä
101492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näiden hienojen sanojen ja vaatimusten jälkeen tämmöinen tavallinen tallaaja tuntee kyllä rajun piston sydämessään.
Väistämättä tulee mieleen, etten varmasti ole toiminut esimerkissä kerrotulla tavalla, en ainakaan joka kohdassa, en läheskään. (voi minua kurjaa, poloista ja raukkaa)
Aamulla nousin ylös klo 5.30 ja aamutoimien jälkeen työpaikalle, kuten joka arkiaamu ja välillä viikonloppuisinkin.
Ei siinä ehtinyt miettiä, että toimiiko kaikki raajat ja millä tavalla. Eikä tullut edes mieleen karavaanariharrastus. (jos olisi tullut mieleen, olisi varmasti lähtenyt samantien pois)
Joten vastauksena kysymyksiisi on todettava, että en varmasti ole mallikelpoinen karavaanari, enkä oikein usko olevani edes ”kaikkien kaveri”. (no ehkä verottajan sentään, olenhan hyvä veronmaksaja)
Moni muukin asia on hienoa, kuin olla karavaanari. Joillekin se voi olla ”Kultapossukerhon jäsenyys”, toiselle taas ”Lakaisukoneen kuljettajan ammatti”, kuka mitäkin arvostaa, ja mistä nauttii.
Mutta kun tälläkin palstalla lukee näitä mielipiteiden vaihtoja, niin on tosi vaikea uskoa ja varsinkaan ymmärtää tuota sinunkin kirjoittamaasi asiaa, jossa ”Karavaanari on kaikkien kaveri”, ystävällinen ja huomaavainen toisia karavaanareita (lue ihmisiä) kohtaan.
Ehkäpä tuo johtuu siitä, että tänne kirjoittelijoista ei liene ”oikeita karavaanareita” kuin muutama prosentti, jos sitäkään.
Olenko edes minä ja oletko edes sinä, ”Oikeita karavaanareita”?
Hyviä vointeja ja ystävällisempää ilmettä kaikille!
Ilmastomuutos oli tehnyt Lapin kesästä ympärivuotisen, ei ollut enää lunta kuin muistikuvissa.
Karavaanialueet olivat palmujen varjossa entisen hilla ja karpalosuon paikalla, ja mikä pahinta Jessekin oli kausipaikkalainen ja matkailuautot olivat pysähtyneet ikiajoiksi, ei ollut markkinatalous riivaamassa hienoimmilla versioillaan, oli tyydyttävä omavarastalouteen, banaanit, appelsiinit, omenat, ja viinirypäleet olivat entisen hillasuon ja karpalosuon antimia, joita piti säästää muille karavaanareille. Mallan, Oulangan ja Kevon kansallispuistot olivat aavikoituneita, samoin olivat aavikoituneet tunturikeskukset. Lapissa ei huuhdottu koneellisesti kultaa, sen paremmin kuin vaskoolillakaan, kaikki arvomaailma keskittyi vain tuntemattomaan pahaan. Ei ollut nettiyhteyksiä puhumattakaan navigointilaitteita, kaikki oli uhrattu paremman huomisen puolesta. Painajainen toi esille kaikkea mitä nykyihminen pitää Linkolan hourailuina.
Kuitenkin painajainen kääntyi parhaimpaan päin, ei pörrätty enää Lapin erämaissa moottorikelkoilla, olivat vain aasit ja kamelit karavaanarin kulkupelejä, joilla käytiin naapurialueilla kuulumisia vaihtamassa. Lapin heteet olivat keitaita, joista sai happosateilta säästynyttä pohjavettä. Entiset tunturikeskukset oli anneltu nykyisille kehitysmaiden asiantuntijoille, jotka yrittivät valistaa meitä muuntuvassa kehityksessä. Maailman globalisaation johtajaksi oli valittu Heidi Hautala, kalastaja Linkola sai pyhimyksen arvonimen ja hänen kirjallinen tuotanto oli nidottu yhdeksi suureksi kirjaksi. Karavaanareiden kansakäyminen oli läheistä ja vilpitöntä, ei ollut kuppikuntia, oli vain tyytyväisiä yhtyeenhiileen puhaltavia askeettisia karavaanareita.
tepposen: "Karavaanareiden kansakäyminen oli läheistä ja vilpitöntä, ei ollut kuppikuntia, oli vain tyytyväisiä yhtyeenhiileen puhaltavia askeettisia karavaanareita." :D
Näin kaamoksen keskellä sitä väkisinkin palaa ajatuksissaan kevään hohtavien hankien- ja kesän yöttömään yön maisemaan, jossa pikkulinnut laulaa ja/tai sade ropisee auton kattoon. Unohtumattomia ovat myös elokuun lämpimät kuutamoyöt ja syksyn kirpaisevat aamut ruskaloistoineen. Kaikki nuo ovat sellaisia muistikuvia joita meillä karavaanareilla on yllin kyllin talletettuna elämän kaitafilmille. Niitä on vaikea pukea sanoiksi saatikka rustata eläväksi kertomukseksi.
Ne henkilöt joille tämä harrastus ei ole auennut ja mennyt veriin eivät osaa edes kadehtia meitä... onneksi. Tämän harrastuksen antaman nautinnon ymmärtää vasta vuosien myötä ja mitä useamman vuotta on takan, sitä enemmän toivoo niitä olevan vielä edessäpäin. Menneiden ajatteleminen ja tulevien uusien matkojen odottaminen antaa voimia selvitä arjen ja työn kiireisestä rutiinista.
Vielä tämä höpinäkuukausi jäljellä, niin aurinko kääntyy kohti kevättä ja sen myötä myös me karavaanarit...
lukee ihmetellen silmät ympyriäisinä teiän tänne kirjoittamia juttuja. Tässä jää väkisinkin huitomaan pysäkille ja jos jollain kumman konstilla vielä selviää kyytiin, niin seuraavassa kurvissa varmasti kellahtaa kumoon ja löytää itensä pientareelta tai ihan ojanpohjalta.
Mutta syksyn jatkoja ja alkavaa talvea, kaikille karavaanareille. Toivottavasti sentään tällanen vähälahjasempi vaanari pysyy pystyssä valmiiksi tehdyllä latu-uralla.
Nuo jutut tuntuivat ihan herätyskokous todistuksilta, kun sanan karavaanari tilalle pistää sopivasti uskossa tai uskovainen. Sisaret ja veljet todistavat niin niin iiihanasti. (c;[D
Taisit osua asian ytimeen vaikka ei tätä saisi sanoa ääneen, sillä tästä saattaa syttyä sota. Tämän harrastajajoukon sisäisiä ristiriitoja voi hyvin verratta eri uskontokuntien väliseen väittelyyn siitä mikä on se oikea tapa. Eri harrastajajoukkoja taas voi verrata lahkoihin joissa äänekkäästi ylistetään oman kannan ainoana oikeana.
Karavaanariharrastus herättää valtavia intohimoja ja saa näin ollen välillä jopa koomisia piirteitä. Harrastajien joukko on monenkirjava, mukana on ammattilais- ja amatöörikaravaanareita ja nämä taas jakautuvat vielä moneen eri pienempään nk. kuppikuntaan. Jokaisella harrastajajoukolla on oma ehdottomasti oikea tapa harrastaa tätä liikkuvankansan mökkielämää. Vaunulla liikkuvat vannovat leirielämän puolesta kun taas matkailuautoilla liikkuvat ovat poikkeuksetta sitä mieltä että oikea karavaanari matkaa paikasta toiseen. Näiden lisäksi ovat vielä villit omantiensä kulkijat, jotka sekä liikkuvat että saattavat olla jopa pidempään paikalla, mutta eivät missään tapauksessa halua kuulua mihinkään isompaan porukkaan.:)
Impin ajatus jäi vähän kesken. Paikallaan olevaan leirielämään tykästyneet valitsevat enimmäkseen vaunun, koska se on mukavan tilava tapa harrastaa leireilyä. Monille on muodostunut tavaksi vetää vaunu kesäpaikalle vesien luona olevalle vaunualueelle. Talvipaikkana on monella jonkin laskettelurinteen juurella oleva alue, missä on muutakin viihdykettä tarjolla.
Paljon liikkuvat, ja useimmat omien polkujen kulkijat taas valitsevat matkailuauton, koska se parhaiten mahdollistaa heidän haluamansa nopeasti paikkaa vaihtavan elämänmuodon. Vaikka harrastajien, ja harrastusmuotojen kirjo on karavaanarien keskuudessa suuri, on kuitenkin yksi yhdistävä tekijä. Halu asua omassa kopissa, jonka saa itselleen mieluisaan paikkaan. Muiden samanmielisten vierelle, tai kauas kaikista muista, omiin oloihin korpeen. Halujensa ja sen hetkisten tarpeidensa tai mieltymystensä mukaan.
Onneksi meillä on siihen mahdollisuus, kaikilla halukkailla.
Sehän tuosta Impin tekstistä paistoi karkeimmin lävitse. Joko - ja mitä ilmeisimmin - hän itse ei ole karavaanari, koska tuo kaikki on silkkaa tarkoitushakuista ja kärjistävää provosointia, että se siitä ja Impillekin hyvää Joulun odotusaikaa.
Vai hyvin hauhea kankkunen painaa päälle,huomenna töihin,pojat pakotti vaunulla juomaan kaks päivää.Yritin laittaa hanttiin mutta ei se paljon auttanut.