Jos on päättänyt valita totuuden tien, niin miten olisi paras tapa kertoa totuus pettämisestä omalle kumppanilleen?
Onko kukaan tämän viestin lukevista kertonut? Miten sen teit ja miten kävi? Vai onko mielestänne parempi, että laittaa jonkun toisen asialle tahi odottaa, että totuus tulee ilmi itsestään/muuta kautta?
Ajattelin tekeväni edes jotain oikein kertomalla totuuden, nyt kun kerran vahinko on jo tapahtunut. Kai se nyt jollain tapaa on parempi selvitellä nämä jutut kahdestaan, kuin että joku kolmas osapuoli tulee kertomaan ennen kuin minä ennätän? En halua vältellä vastuutani enempää. En tietenkään halua loukata totuuden kertomisella. Eihän sen totuuden pitäisi olla loukkaavinta, vai? Se minkä tässä olettaisi loukkaavan, on minun virheeni, minun toimintani.
Onko kukaan tämän viestin lukevista kertonut? Miten sen teit ja miten kävi? Vai onko mielestänne parempi, että laittaa jonkun toisen asialle tahi odottaa, että totuus tulee ilmi itsestään/muuta kautta?
Ajattelin tekeväni edes jotain oikein kertomalla totuuden, nyt kun kerran vahinko on jo tapahtunut. Kai se nyt jollain tapaa on parempi selvitellä nämä jutut kahdestaan, kuin että joku kolmas osapuoli tulee kertomaan ennen kuin minä ennätän? En halua vältellä vastuutani enempää. En tietenkään halua loukata totuuden kertomisella. Eihän sen totuuden pitäisi olla loukkaavinta, vai? Se minkä tässä olettaisi loukkaavan, on minun virheeni, minun toimintani.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Periaatteesi ovat minusta kunnioitettavia. Mielestäni elämä ei ole kuitenkaan joka tilanteessa noin mustavalkoista. Riippuu, mitä olet tehnyt ja kuinka julkisesti.
Onko mahdollisuutta siihen, että joku muu tietää pettämisestä / menee kertomaan asiasta kumppanillesi? Oletko elänyt valheessa jo pitkään vai onko kyse kertaluontoisesta pettämisestä?
Jos olet pettänyt kerran, pari, eikä asiasta tiedä kukaan muu, mielestäni voisi olla parasta pitää mölyt mahassa. Jos asia ei vaikuta käytännössä mihinkään, niin opi virheistäsi ja jatka elämääsi. Jos olet sabotoinut suhdettasi pitkällä ulkopuolisella kakkossuhteella, ja haluat kenties vähän itsekin päivittää elämääsi, kertominen voi olla paikallaan.
Mieti kuitenkin, mikä on kertomisesi motiivi. Kenen elämää hyödytät sillä eniten? Haluatko vain jakaa huonon omantunnon toisen kanssa, jolloin jaetusta paskasta tulee kaksinkertainen paska. Ehdottomasti parasta on kuitenkin kertoa itse eikä odotella pikkulintujen laulukuoroa.
itsestäsi varsin helposti.
Kun kumppanisi katsoo sinua syvälle silmiin ja sanoo rakastavansa, niin tunnetko sisimmässäsi syyllisyyttä vai hyvän olon tunteen? Vastaatko itse itsellesi, että olen kumppanin rakkauden ja luottamuksen arvoinen kaikissa tilanteissa.
Toinen vaihtoehto on elää asia sisällään, ja usko pois, se kalvaa ja jäytää pitkään, jokainen kumppanisi vilpitön katse muistuttaa sinua tekemästäsi virheestä. Helpoiten pääset asian yli ja saatte sen yhdessä käsiteltyä, kun kerron rehellisesti, että olet tehnyt virheen. Minun mielestäni mikään virhe ei ole korjaamaton, paitsi valheessa eläminen.
on ihan hieno ajatus, kunhan olet todellakin päättänyt pitää sen puhtaana. Valitettavasti olen joutunut kokemaan sen, että puhdistuksen jälkeen suhde jatkui... Siinä tapauksessa on todellakin kyse vaan oman pahan olon kaatamisesta toisen niskaan ja kenties tarve saada toinen tekemään ratkaisu puolestaan.
Jos on pienikin mahdollisuus, että puolisosi saa tietää jotenkin pettämisesi, kertoisin asiasta itse ja välittömästi. Meidän avioliittomme olisi voinut pelastua, jos mieheni olisi kertonut asian heti pettämisen jälkeen ja olisi osannut pitää asian muuten omana tietonaan. Hän oli kertonut hairahduksestaan esimerkiksi perhetuttavillemme ja olin klassisesti viimeinen joka sai tietää. Kun pettämisestä johtuen olin muutenkin ihan henkisesti loppu, taakkaa lisäsi muiden naurunalaisena olo ja mieheni pitkäaikainen valehtelu. Viime mainittu oli se pahin.
Mieheni petti minua, ja kertoi asiasta heti. Kännissä oli jne. 2 vuotta olimme yhdessä asian jälkeen, mutta en voinut unohtaa. Loukkaannuin, mies koitti hyvittää, ja vannoin, että tämä kosketaan tavalla tai toisella. Minusta tuli kylmä häntä kohtaan. Seksi ei luistanut, vaan koko ajan mietin häntä ja toista naista. Itkin ja toivoin unohtavani asian, mutta lopulta tajusin sen olevan mahdotonta. Rakastin häntä liian paljon, ja pelkäsin niin käyvän uudestaan. Monta vuotta kitkuttelimme, kunnens minä löysin uuden kumppanin, ja vuorostani petin.
Ilman kertomista pettämisestään olisimme luultavasti onnellisesti naimisissa. Mieti siis, uskotko kumppanisi olevan niin vahva, että hän kestää asian. Minä en ollut, ja se jätti ikuiset arvet. En uskalla luottaa miehiin, mikään ei tunnu enää miltään. Totuuden kertominen on sinulle varmasti helpottavaa, mutta jälkiseuraukset voivat olla kohtalokkaat. Oletko valmis siihen, että menetät hänet lopullisesti?
Jos siitä ei tiedä kukaan muu kun sinä itse ja se toinen ! Jos kerrot menetät koko pelin.....
Valitettavasti sen pettämisen tietää kuitenkin se toinenkin pettämiseen osallistunut. Mieheni tapauksessa kävi niin, ettei mieheni kertonut asiaa, mutta kyseinen nainen tuli omantunnon tuskiin vuosien päästä tapahtuneesta (he olivat siis useamman kerran sängyssä) ja halusi kai jotenkin puhdistaa oman pöytänsä. Niinpä hän kertoi asiasta minulle ja ero siitä tuli.
Kertomisessa tai kertomatta jättämisessä on riskinsä ja yksiselitteisesti oikeaa ratkaisua ei ehkä löydy. Tosiasia lienee monen tapauksessa, että kertomatta jättäminen on pahempi juttu, jos pettäminen joskus myöhemmin kuitenkin paljastuu.
Pettäminen paljastuu oikeasti vain sen molempien osapuolien kautta. Ei kenenkään muun. Ellei sitten ole pelehtinyt kaikkien silmäin alla. Vaikka minäkin olen ollut kahdenkeskisillä jatkoilla erään miehen kotona, niin ei siellä mitään kummempaa tapahtunut. Katsottiin telkkaria, juotiin teetä ja jutusteltiin. Veikkaanpa, ettei noin 90% ihmisistä uskoisi tuota mitä todella tapahtui (tai pikemminkin jäi tapahtumatta).
Naisilla on varmasti helpompaa olla uskottomia salaa, koska harva mies tulee toiselle miehelle kertomaan asiasta.
Minkä ihmeen totuuden tien olet valinnut muka ??
Jos on henkisesti niin alkeellinen että ei pysty rehelliseen uskolliseen suhteeseen
ei pidä ruveta seurustelemaankaan ylipäätänsä !
parempi on pistää ainakin suhde poikki ja lopettaa toisen loukkaaminen ennenkuin joutuu palstoilta kyselemään apua.
aika alkeellista on touhusi.
Onkoalkanut omatunto kalvamaan ja haluaisit puhdistaa sen ?
Vittu miten itsekästä. Sinä petit ja sinä kärsit, kannat sen omallatunnollasi ikuisesti, siinä sulle rangaistus teostasi. Jos olet varma että se oli oikeasti vahinko etkä tule sitä toistamaan niin älä kerro.
Jos taas et rakasta äijääsi ja haluat sitä loukata ja saada synninpäästön niin kerro. Ihan sama miten.
Aikamoinen pelkuri jos kerrot.
nimim. kok on.
Mietin itsekkin tätä kun vuosia sitten petin vaimoani, kärsin siitä vieläkin, enkä kertonut